Koulupsykologi, tuleeko leima?

Muhun ei osu "alakoulun opet" ja sen tyyliset viestit, osaan lukea rivien välistä. Itsetuntoni on kohdallaan ja tiedostan lapsen ongelmat koulussa ja tilanteen kotona. Kavereiden kanssa ei ole hankaluuksia, harrastuksissa sujuu kun ohjaaja keksi kuinka lasta tulee motivoida (yksinkertaisesti huomaamalla oikeassa kohdassa "hyvä"). Ongelmat ovat siis vain ja ainoastaan koulussa.



Mua hirvitti se että millaisen kuvan opettaja koulupsykologille antaa ja millaisen kannan hän ottaa. Joka sanoi hienosti että psykologin tehtävä on katsoa tilannetta kauempaa, kokonaisuutena. Tämä on juuri se mitä toivon, ja toivon että lapseni saa vinkkejä itsehillintään. Kotonakin saattaa siis hermostua ja huutaa, ei ole agressiivinen ja osaa rauhoittua, koulussa vieraiden aikuisten kanssa juttu ei aina toimi. Lapsi tarvitsee siis valmennusta toisiin aikuisiin ja siihen että kuinka heidän kanssaan tulee toimia.

siellä käydään hyvin monista syistä, ja opelle kerrotaan vain se, mikä on tarpeen.



Enemmän leimaa se, jos et halua lapsellesi kaikkea mahdollista tarjolla olevaa apua, eli se leimaa sinut vanhemmaksi, jolle julkisivu on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi. Näin tylysti sanottuna, mutta ehdottomasti psykologille meno leimaa vähemmän, kuin sinne menemättä jättäminen.



Näin yläkoulun open mielestä.

siellä käydään hyvin monista syistä, ja opelle kerrotaan vain se, mikä on tarpeen. Enemmän leimaa se, jos et halua lapsellesi kaikkea mahdollista tarjolla olevaa apua, eli se leimaa sinut vanhemmaksi, jolle julkisivu on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi. Näin tylysti sanottuna, mutta ehdottomasti psykologille meno leimaa vähemmän, kuin sinne menemättä jättäminen. Näin yläkoulun open mielestä.

eikö ole käynyt päiväkotia tai eskaria. Entäs kerhot ja harrastukset eikö sielläkään ole ennen ilmennyt mitään ongelmia.

"luokassa tilanne kaoottinen..jne". Tavisoppilaiden vanhemmat kyseenalaistavat harvemmin opettajan auktoriteettia tai ammattitaitoa..!

t.alaluokan ope

Meidän lapsi on hyväkäytöksinen koulussa ja ei ole ollut ongelmia. Kuitenkin olen kyseenalaistanut opettajan ammattitaidon, koska hän karjuu kurkku suorana pienille 2 luokkalaisille joka ainoa tunti. Puolet luokasta itkee. Opettaja saanut jo 2 varoitusta.

eikö ole käynyt päiväkotia tai eskaria. Entäs kerhot ja harrastukset eikö sielläkään ole ennen ilmennyt mitään ongelmia.

Näin voisi sanoa että "ongelmat" alkoivat vasta kolmannella luokalla. Lapsi on aina ollut vilkas ja voimakastahtoinen, mutta onko se ongelma? Toki nuo luonteenpiirteet korostuivat iän myötä niin että tilanteista muodostui ongelmia, eikä lapsi kasvanut henkisesti yhtä nopeasti kuin luokkatoverit. Tähän käytettiin ekstrahuomiota syksyllä ja tilanne parani.

Eskarissa ei kukaan ollut huolissaan eikä harrastuksista tai kerhoista ole tullut negatiivista palautetta.

kotona suht ok. diagnoosikin on , mutta se ie tarkoita, että AP:n lapsi mitään diganoosia saisi.

Kolmannella voi alka jo murkkuikä orastaa - ja otaaisin kyllä kaiken avun vastaan ajoissa. (vrt. Su Hesarin kirjoitus hyvien perheiden huostaanotetuista murkuista)

Lapsi voi pahoin koulussa, eikä syytä oikein tuntunut löytyvän. Ahdistui ja masentui, tuli kiusatuksi ja syrjityksi.



Aluksi yritin opettajan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Halusin lapselle kuitenkin apua - ja myös itse ymmärtää mistä kysymys.



Kävimme vain kerran + tapasimme kuraattoria useamman kerran. Lopputulos oli opettajan asenne lasta kohtaan - mille psykologi ja kuraattori joutuivat nostamaan kätensä pystyyn.



Muutimme ja tilanne muuttui. Onneksi pääsimme siitä alakoulun opesta!



Olen itsekin opettaja, joten aika selvillä olen valitettavasti siitä, millaista myös kypsymätöntä porukkaa opettajiksi pääsee. Harmillisinta kypsymättömyys on ennenkaikkea alakoulun puolella, jolloin opettajan vaikutus lapsen koulunkäyntiin on merkittävä.

ei muodosta kuvaa lapsesta opettajan täyttämän kyselylomakkeen perusteella. Sen perusteella psykologi muodostaa kuvan siitä, miten opettaja näkee lapsen tilanteen. Psykologi muodostaa kuvan lapsen tilanteesta monen eri tekijän kautta: vanhemman haastattelun (voi olla myös kyselylomake lisäksi), lapsen haastattelun, opettajan haastattelun ja mahdollisten yksilöpsykoloisten tutkimusten. Ja sanoisin, että enemmän lasta varmasti leimaa ongelmallinen käytös kuin psykologikäynnit. Aika moni lapsi käy koulupsykologilla, kun syitä on monia. Eli dont´t worry! :)

ei muodosta kuvaa lapsesta opettajan täyttämän kyselylomakkeen perusteella. Sen perusteella psykologi muodostaa kuvan siitä, miten opettaja näkee lapsen tilanteen. Psykologi muodostaa kuvan lapsen tilanteesta monen eri tekijän kautta: vanhemman haastattelun (voi olla myös kyselylomake lisäksi), lapsen haastattelun, opettajan haastattelun ja mahdollisten yksilöpsykoloisten tutkimusten. Ja sanoisin, että enemmän lasta varmasti leimaa ongelmallinen käytös kuin psykologikäynnit. Aika moni lapsi käy koulupsykologilla, kun syitä on monia. Eli dont´t worry! :)

Kiitos :) Tämä huojensi mieltäni kyllä paljon!

koululainen käy jossakin välissä koulupsykologilla. Sehän on arkipäivää ja tarpeellista. Jos et käy nyt, ongelmat voi olla paljon suuremmat tulevaisuudessa.Käyhän lapsesi myös koululääkärin ja terveydenhoitajan tarkastuksessa, mitä kummallista on psykologissa?

Silloin kun itse kävin koulua niin vähemmän oli tällaista sählinkiä kouluissa.Nykyään LAPSI jos leikkii ja nauttii siitä lapsena olemisesta niin heti ollaan epäilemässä että vikaa on päässä tai vanhemmissa.Eikö kukaan ole tosiaan huomannut että tämän päivän opettajat ovat suurimpia luusereita ja heidän ammattitaidon puutteita yritetään paikata juuri tällä psygoloki ja erityisopettaja jutuilla.Helvetti että ihmiset ovat laiskoja tänä päivänä.Yksi opettaja ja kaksikymmentä oppilasta,ei kaikki ole samanlaisia ropotteja eikä ikinä tule olemaankaan.Koulut yrittävät vaan saada kaikki kulkemaan jonossa saman suppilon läpi.Joka ammatissa on ammattilaisia ja tunareita,miksi näitä tunareita ei kitketä opetusalalta pois??He silti vastaavat koulussa muiden lapsista.

meillä vasta eskariin menevä lapsi mutta on saanut päiväkotiryhmään hyvin ankaran ja vaativan lastentarhanopettajan joka ei osaa arvostaa erilaista temperamenttiä. Valittaa että tyttö liian hidas tai viittaa liian hitaasti. What? Ja mummo nähnyt kuinka kerran tyttö ei suostunut pukemaan niin tämä tarhan täti sanoi että jos et nyt pue niin vien sinut tuonne huoneeseen ja et pääse pois. Että tälläistä on jo tarhassa. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista ja kehittyä yhtä nopeasti.

Nyt pitäisi kestää vielä eskarivuosi samaa tätiä. Käytän lapsen lastenpsykologilla arviossa että mitä sanoo...pitää sitten miettiä mahdollista muuttoakin jos eskarissa syrjitään tai pidetään huonona.

Eikös sinulla ole oikeus ja velvollisuus olla vanhempana mukana koko prosessissa? Hyvällä yhteistyöllä tulos on parhain ja ammattilaisen tulee ottaa huomioon myös lapsen käyttäytyminen kotona. Ota huolesi rohkeasti esille opettajan kanssa. Luulempa, että opettajallakaan ei ole mitään sitä vastaan jos pyydät nähtäväksi hänen kirjoittamaansa lausuntoa.

se psykologi siellä on? Jos jokainen pelkäisi leimaa noin, koko tyyppiä ei tarvittaisi.

Mut omapa on asiasi, jos oman huonon itsetuntosi vuoksi pelkäät leimaantumista lapsen ongelmien kautta ja pidät sitä tärkeämpänä asiana kuin lapsen ongelmien ratkaisua.

Häpeä!

koulupsykologin paperit pysyy ensinnäkin terveydenhuollon puolella, niitä ei automaattisesti liitetä koulupuolen papereihin, ellet niin halua. Luokkakaveritjne ei välttämättä tiedä, missä lapsi käy.



Psykologi ei myöskään tee diagnooseja. Niitä varten tarvitaan jatkotutkimuksia ja yleensä lääketieteelliset diagnoosit antaa joku lääkäri, (lastenlääkäri, yleislääkäri, neurologi, psykiatri) ei joku psykologi. Diagnoosista voi kyllä olla hyötyä, jos ongelmia on, sillä nitmittäin saa apua niiden ratkomiseen ja niiden kanssa elämiseen.



Opettaja antaa kirjallisen selvityksen siitä, mitä ongelmia hänellä lapsesi kanssa on, jotta psykologi osaa etsiä niihin syitä ja ratkaisuja. Psykologin homma on sitten ottaa siitä askel etäisyyttä ja luoda oma näkemyksesnsä asioista lapsen kanssa työskennellen. Jos luulet, että lapsi ei osaa tuoda omaa näkökantaansa esiin, sinäkin voit laatia koulupsykologille oman selvityksesi siitä, millainen lapsesi sinun mielestäsi on ja mitkä ovat hänen ongelmiaan ja vahvoja puoliaan ja mistä ongelmat ehkä johtuvat.



Se on sitten ihan eri asia, että vaikka ongelmat johtuisivat "vain" lapsen temperamentista niin ongelmia ne silti ovat ja ratkaistava ne jotenkin ovat. Myös omasta temperamentista johtuvat ongelmat voivat olla pahaksi haitaksi lapselle. Ja vaikka sinä äiinä näet lapsesi parempia puolia kotona, ne ongelmat muualla voivat olla isompia kuin kuvittelet, ja on mahdollista, etteivät ne edes ole pelkkää temperamenttia.

koulupsykologin paperit pysyy ensinnäkin terveydenhuollon puolella, niitä ei automaattisesti liitetä koulupuolen papereihin, ellet niin halua. Luokkakaveritjne ei välttämättä tiedä, missä lapsi käy.

Psykologi ei myöskään tee diagnooseja. Niitä varten tarvitaan jatkotutkimuksia ja yleensä lääketieteelliset diagnoosit antaa joku lääkäri, (lastenlääkäri, yleislääkäri, neurologi, psykiatri) ei joku psykologi. Diagnoosista voi kyllä olla hyötyä, jos ongelmia on, sillä nitmittäin saa apua niiden ratkomiseen ja niiden kanssa elämiseen.

Opettaja antaa kirjallisen selvityksen siitä, mitä ongelmia hänellä lapsesi kanssa on, jotta psykologi osaa etsiä niihin syitä ja ratkaisuja. Psykologin homma on sitten ottaa siitä askel etäisyyttä ja luoda oma näkemyksesnsä asioista lapsen kanssa työskennellen. Jos luulet, että lapsi ei osaa tuoda omaa näkökantaansa esiin, sinäkin voit laatia koulupsykologille oman selvityksesi siitä, millainen lapsesi sinun mielestäsi on ja mitkä ovat hänen ongelmiaan ja vahvoja puoliaan ja mistä ongelmat ehkä johtuvat.

Se on sitten ihan eri asia, että vaikka ongelmat johtuisivat "vain" lapsen temperamentista niin ongelmia ne silti ovat ja ratkaistava ne jotenkin ovat. Myös omasta temperamentista johtuvat ongelmat voivat olla pahaksi haitaksi lapselle. Ja vaikka sinä äiinä näet lapsesi parempia puolia kotona, ne ongelmat muualla voivat olla isompia kuin kuvittelet, ja on mahdollista, etteivät ne edes ole pelkkää temperamenttia.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. En siis kiellä etteikö lapsella olisi vaikeuksia keskittyä koulussa olennaiseen ja temperamentista johtuen on "hankala". Mutta itse en näe että kyseessä olisi mikään suuri ja vakava häiriö, sillä kotona ei ole käytösongelmia. Kotona pystymme pitämään johdonmukaisen kurin paremmin kuin suuressa koululuokassa. Minusta on hyvä jos koulupsykologi pystyy antamaan vinkkejä keskittymiseen ja itsehillintään. Pääsen itse mukaan lapsen kanssa ensimmäiselle kerralle, mietitytti lähinnä se kuinka paljon opettajan sana vaikuttaa. Paremmilla mielin menen psykologia tapaamaan viestisi jälkeen.

Äidithän ain ahaluaa nähdä tilanteen parhain päin.OIsko mahdollista et sinun mainitsema temperamentti olisikin ADD tai ADHD? Jos lapsesi häiritsee luokassa,onhan siihen puututtava vaik sinä jo myönsitkin että lapseltasi puuttuu käytöstapoja.Vai onko ongelma liika passiivisuus luokassa ja koulutehtävissä?

Äidithän ain ahaluaa nähdä tilanteen parhain päin.OIsko mahdollista et sinun mainitsema temperamentti olisikin ADD tai ADHD? Jos lapsesi häiritsee luokassa,onhan siihen puututtava vaik sinä jo myönsitkin että lapseltasi puuttuu käytöstapoja.Vai onko ongelma liika passiivisuus luokassa ja koulutehtävissä?

erittäin usein myös muuallakin vastaavasti hankalasti, eivät vain koulussa... eli jos kotona, pihalla, kavereilla yms yms sujuu, ei voi olla mikään addu.

että saat sen ite nähdä,,, ei ole mitään syytä miksei ope voisi olla näyttämättä....



Ammattilaisen kanssa keskustelu on musta sinänsä hyvä idea, mutta hän saa opettajalta etukäteen kirjallisen selvityksen lapsesta, mua hirvittää millainen se on.