Lue keskustelun säännöt.
"erityislasten" äideiltä apuja/vinkkejä!
07.02.2011 |
Mulla on 10v poika, hän on ollut vauvasta asti sellainen vaativampi tapaus, kiltti kylläkin jne, mutta on aina ja kaikessa vaatinut tarkempaa toimintaa kuin muut lapsemme.
Nyt on alkanut tulla esiin ihan oikeita ongelmia, joihin en osaa puuttua tehokkaasti, toimivasti tai edes oikein.
Ongelmia siis koulussa, kotona ja kavereiden kanssa.
Lapsi voi saada aivan suhteettomia raivareita muiden mielestä ihan syyttä, toki hänellä itsellään siihen syynsä on, kestää vain tunnista kahteen, ennenkuin rauhoittuu edes sen verran, että syyhyn päästään käsiksi. Yleensä pahin tilanne on illalla, kun pitäisi mennä nukkumaan.
Syitä on ollut nyt selkeästi ns koulukiusaamiset, joihin on jo puututtu, hänen oma "tyhmyytensä", vikansa tms. Itseluottamus hänellä on ihan tipotiessään, vastaavasti toisinaan tuntuu, että itseluottamusta on, vaikka muille jakaa...
Mä olen väsynyt ja ihan neuvoton, näin ei voi jatkua pitkään, tai kaikki sairastutaan jotenkin.
Kommentit (33)
Pysy aikuisena, älä lähde mukaan kiukutteluun.
Vaikka lapsella olisi kuinka huono itsetunto tai kuinka paha olo tahansa on tärkeää että on edes äiti tai isä joka jaksaa rakastaa ja yrittää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletan vahvasti, että omin avuin ei tästä enää päästä etenemään ja todella tarvitaan ulkopuolista apua... pelottaa, ettei siitäkään ole avuksi?
Meillä erkkalapsi, joka aina ollut haastava ja vaativa. Nyt lähimmän vuoden aikana tilanne pahentunut ja kriisiytynyt. Osastojaksolla ollut ja sieltä suositus muuhun yksikköön asumaan ja saamaan toisenlaista hoitoa ja tukea.
Pysy aikuisena, älä lähde mukaan kiukutteluun. Vaikka lapsella olisi kuinka huono itsetunto tai kuinka paha olo tahansa on tärkeää että on edes äiti tai isä joka jaksaa rakastaa ja yrittää ymmärtää.
rakastan ja yritän ymmärtää, ymmärrys tekee vain jo todella tiukkaa :(
Meillä erkkalapsi, joka aina ollut haastava ja vaativa. Nyt lähimmän vuoden aikana tilanne pahentunut ja kriisiytynyt. Osastojaksolla ollut ja sieltä suositus muuhun yksikköön asumaan ja saamaan toisenlaista hoitoa ja tukea.
Luultavasti joudut lähes kerjäämään sitä apua. Joutuu itse osata vaatia ja pyytää aika paljon. Ole tiukkana, että saat kaiken mahdollisen avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastan ja yritän ymmärtää, ymmärrys tekee vain jo todella tiukkaa :(
voin vain kuvitella millaista isomman lapsen kanssa jolla ongelmat jo vaativampia. itsellä tosiaan tämä 4-vuotias enkä aina meinaa hälle pärjätä enkä aina jaksaa.
Me olemme jo kaiken avun piirissä kuitenkin. Hitaasti pyritään kohti parempaa tulevaisuutta.
tätyy kaivaa huomiseksi numeroa esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti joudut lähes kerjäämään sitä apua. Joutuu itse osata vaatia ja pyytää aika paljon. Ole tiukkana, että saat kaiken mahdollisen avun.
jos asut oulussa muuta pois :) siellä ei toimi mikään. Me asutaan nyt pienellä paikkakunnalla eteläsuomessa ja apua tyrkytetään joka suunnasta. Hyvä näin.
Tosin, en osaa yhtään sanoa, miten täällä meillä nämä palvelut sitten toimivat, pian kait se selviää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätyy kaivaa huomiseksi numeroa esiin.
Toivon teille paljon voimia ja jaksamista. Pitkä ja kuoppainen tie tulossa.
Itse näen meidän perheessä jo valoa tunnelin päässä. Puoli vuotta sitten näin asiat toisin. Tämä koko rumba haastavan ja vaativan lapsen kanssa on vaatinut paljon. Toisinaan ihmettelee miten on itse jaksanut tähän päivään.
Ei siitä sen enempää. Tarvitse voimia. Ja tosiaan vaadi aisoita tapahtuvaksi heti ja älä edes kuuntele, kun sanotaan katsellaan yms.
Luultavasti joudut lähes kerjäämään sitä apua. Joutuu itse osata vaatia ja pyytää aika paljon. Ole tiukkana, että saat kaiken mahdollisen avun.
jos asut oulussa muuta pois :) siellä ei toimi mikään. Me asutaan nyt pienellä paikkakunnalla eteläsuomessa ja apua tyrkytetään joka suunnasta. Hyvä näin.
Ja on tosiaan saatu vaatia vaatimalla. Ja sekään ei ole aina taannut hoidon saamista, tuen saamista. On katsottu ja ootellaaan jne.
Niin, että tilanne meni meidän perheessä erittäin pahaksi. Kieltämättä olen hieman katkera siitä, että meitä vanhempia ei kuultu tai ei otettu tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mun jaksaminen loppuu ihan näille metreille, tässä on kuitenkin jaksettu jo kauan ihan kohtuudella, mutta nyt menee pian pahaksi...
Kiitos tsempeistä teille! -ap
Meillä lapsi saa järjettömiä raivareita (jotaka kestävät parituntia kaikkiaan) tietyistä ruoka-aineista kuten sitruksista, pähkinöistä ja joistakin lisäaineista. Alkoi vähän isompana eli pienenä söi normaalisti kaikkea. Kannattaa tsekata voiko ruokavaliolla helpottaa osaa ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voishan tuotakin katsastaa tarkemmin, kiitos.
Meillä satunnaisiin raivarikohtauksiin auttaa antihistamiini (noin isolle saa apteekista reseptittä). Mutta jos ruokavalio on koko ajan sopimaton ei antihistamiinista ole riittävästi apua. Meillä oireet sopimattoman ruuan syönnistä tulee 5 minuuttia viiva kaksituntia. Tosin vaikea erottaa jos koko ajan ongelmia. Meillä muuten sininen keiju on yksi todella paha juttu samoin kuin kalaöljykapselit jne. Toivottavasti löydätte apua.
ja reippaasti nyt apua hakemaan. Aloittaisin koulusta ja siellä joko opettajasta tai kouluterkkarista. Joka tapauksessa kerro ongelmat ja huolet eteenpäin ammattilaisille. Jatkotutkimuksiin pääsee, jos ja kun tarvetta on. Perheneuvolaankin voi soittaa suoraan ja kertoa tilannetta.
Itselläni on aspergerlapsia ja hieman kuulostaa tuo käytös samanlaiselta. En mitään diagnoosia ny kuitenkaan anna, samantyyppistä oirehdintaa voi olla monessa muussakin oireyhtymässä.
Joskus voi olla pienistä asioista kiinni tilanteen selkeytyminen ja lapsen itsetunnon kohoaminen. Usein as-oireet ilmenevät silloin vahvemmin, kun on muutakin myllerrystä elämässä. Omillani oireet ovat tulleet ilmi just koulun alettua, murrosiän kynnyksellä, peruskoulun päätyttyä. Tukitoimia on vaadittu paljonkin ja välillä on oltu ihan uupuneita.
Mutta kun jonkun "nimen" saa lapsen oireille, sekin usein helpottaa jo hiukan. Tietää syytä käytökselle ja osaa ehkä toimia enneltaehkäisevästi. Lapsenkin itsetunto on vähän parantunut, kun selviää, ettei ole tyhmä vaan erilainen. Eikä kaikelle käytökselleen voi mitään, tahallista kun se ei yleensä ole vaan selkeä seuraus jostakin.
Kerrotko vähän tarkemmin, mitä antihistamiinia, minkä verran, kuinka nopeasti auttaa? -ap
mutta sanonpa kuitenkin.
Eli pidä itsestäsi hyvää huolta. Etsi joku kanava, johon purkaa lapsen kanssa koetun haastavan arjen tuomaa turhautumista. Joillekin se on puhuminen, joko ystävän taikka ihan terapeutin kanssa, joillekin se on liikkuminen itsensä hikeen asti niin että saa sitä raivoa poltettua pois, ja joillekin se on tietysti muuta itsensä hemmottelua - hyvin syömistä, saunomista, lukemista, muuta omaa aikaa.
Mutta on ensisijaisen tärkeää, että huolehdit itsestäsi. Hyvällä omallatunnolla, sillä se on välttämätöntä. Sitten jaksat paremmin lapsesi kanssa. Pakko sitä päätä on kaikkien lasten kanssa välillä tuulettaa, palstan Täydelliset Äidit eivät vain aina sitä myönnä, kun ovat niin Äitiydelle omistautuneita.
Minäkin neuvoisin sinua kääntymään perheneuvolan puoleen. Sieltä voi saada hyvin konkreettisia neuvoja.
Näppituntumalla sanoisin että jos teillä ne pahimmat kiukut tulee illalla nukkumaan mennessä, niin takana voi tosiaan olla juuri koulussa kiusaaminen tai muu hankala asia, joka tulee lapselle "naamalle" taas huomenna aamusta. Venyttämällä iltaa saa sitä mukavaa perheaikaa jatkettua.
Ja/tai kysymys voi olla myös väsymyksestä. Kun nukkumaan meneminen viivästyy, unta ei saa tarpeeksi, ja kertyy univelkaa. Nukkumaanmeno on entistä vaikeampaa, kun väsyttää ja myös harmittaa. Itse olen kärsinyt unettomuudesta koko aikuisen ikäni, niin tiedän mistä puhun. Oman lapseni kanssa illat ovat olleet jo vauva-aikana hankalia, lapsi on hankalaa saada nukkumaan. Vauvana tissittelin häntä jopa kolme tuntia iltaisin. Nyt kun lapsi on 9, illat ovat joskus olleet tosi hankalia. Nyt olen antanut lapselle pitkäkestoisen haasteen mennä ajoissa nukkumaan, ja on otettu iltaan varhaislapsuudesta tuttuja rutiineja ja jämäkkyyttä, ja vähitellen illat ovat helpottaneet. Ja lapsi on voinut päivälläkin paremmin, kun on saanut unta säännöllisesti 10 - 11 tuntia yössä aiemman 9 - 10 sijaan.
Lapsi on aina ollut vähäuninen, mutta on myös ajoissa nukkumaan mennyt, eli herännyt vastaavasti "liian" aikaisin.
Huono-omatunto tässä kyllä on tullut itsellekin, ihan kaikesta. Mutta olet toki oikeassa, että mun pitäisi nyt pitää parempaa huolta myös itsestäni, jotta jaksan... -ap
vastaan kuitenkin kun kerran luin.
Meillä samanlaista ongelmaa, mutta erityislapsi vasta 4vuotias.
apua pitäisi hakea, kouluterveydenhuollosta??
perheneuvolasta? Kunhan saat jostain pyydettyä apua, kyllä teidät eteenpäin ohjataan!
Paljon jaksamisia sinulle ja perheellenne!