Lue keskustelun säännöt.
Jos laittaisin elämäni faktat tänne, kukaan ei varmaan uskoisi.
14.02.2011 |
sillä niin moni asia on huonosti verrattuna keskivertoon. Ihan varmaan luultaisiin provoksi, jos kertoisin.
Silti olen hengissä vielä ja elämässäni on muutama himmeä lyhty. Olisivat kirkkaampia, jos silmieni sumu hieman hälvenisi. (Silmieni sumu on masennusta, joka johtuu traumoista, ei muusta.)
Jos joku uskova lukee, rukoukset olisivat tervetulleita. Itsekin olen rukoillut jopa päivä, mutta vielä odottelen.
Kommentit (5)
Jaksamista, rukoilen kaikkien kärsivien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vuosiin kirjoittanut juuri millekään palstalle elämästäni. kukaan ei usko, miten samalle ihmiselle on voinut sattua niin paljon väkivaltaa, läheisten kuolemaa, lapsen menetystä, sairautta, jossa kuolleisuus on 30 prosenttia, fyysistä ja psyykkistä romahtamista, sairaseläke... Ja toisaalta, miten olen aina noussut, tapellut itseni elävien kirjoihin, elävät lapseni hoitanut tasapainoisiksi ja ihaniksi nuoriksi, saanut uuden mahdollisuuden terveeseen parisuhteeseen, perheen, jossa asuu valtava määrä rakkautta. En anna periksi, suunnittelen työhön paluuta vaikka lääkärit eivät juuri toivoa anna. teen vapaaehtoistyötä, harrastan, niinä päivinä kun terveys antaa periksi.
Olen rukoillut, ja saanut vastauksen. Tämä on minun tieni, tämä minun on kuljettava, tahdoin tai en. Olin niin kovapäinen, että vain tällä kärsimyksellä nöyrryin elämän edessä. Minusta ei tullut sitä täydellistä kaikkivoipaa äitiä, minusta tuli äiti joka on välillä hyvin heikko, mutta rakkaudessaan järkkymättömän vahva. Lapseni eivät menettäneet äitiään vaan saivat lisää rakastavia aikuisia: sukulaiset, ystävät ja muut ihmiset, jotka ovat rinnallani kantaneet lapsiani ja jakaneet tavallaan vanhemmuuttani. Meidän perheessä ei juoda eikä lyödä. Se on jo jotain.
En tiedä miksi nyt avauduin, kun saan vastaukseksi, että en ole äidiksi kykenevä, kun en ole terve. Onneksi lapsilla on isä=) Ja joka ikinen päivä suojelusenkelit rinnalla. Itse olen juuri nyt aivan loppu, niin väsynyt, että hengittäminen tuottaa tuskaa. Mutta niin kauan kun hengitän, olen enemmän elävä kuin kuollut. Enemmän terve kuin sairas.
Ap, olet minun rukouksissani tänään. Mutta muista, emme saa sitä mitä pyydämme, vaan sitä, mikä meille on hyväksi=) ja sen hyvän saattaa ymmärtää vasta vuosien päästä.
Et kai oikeasti luullut, että saisit tuollaisia vastauksia? Ikävää että olet kokenut niin paljon ikävää (minäkin; tuskin muuten olisin avannut tätä ja samoin kaikesta siitä noussut), mutta ei aina pidä uskoa ihmisistä sitä huonointa.
Onnea elämäänne, me/te muutkin kärsivät! :)