Jos vauva syntyy elävänä abortissa (rv 23-24) niin

Yli puolet havaituista downraskauksista keskeytetään.

Jäätävää paskaa!!! Vuosia sitten näin ultravideon, jossa abortoitiin elävä sikiö. Se yritti paeta, heilutteli raajojaan ja huusi äänetöntä huutoa. Sydämmeni särkyi, sikiö tunsi kipua ja sen hento elämä päättyi tuskallisesti. Suomessa toimitettu abortti. Toivottavasti nykyään abortti tehdään inhimillisemmällä tavalla kuin 15 vuotta sitten. Sikiö Ei ANSAITSE kivuliasta kuolemaa, ei kohdussa eikä sen ulkopuolella vaan kuolemaa on helpotettava ja tehtävä kivuttomaksi.  Oli syyt aborttiin sitten mitä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 17:05"]

Jäätävää paskaa!!! Vuosia sitten näin ultravideon, jossa abortoitiin elävä sikiö. Se yritti paeta, heilutteli raajojaan ja huusi äänetöntä huutoa. Sydämmeni särkyi, sikiö tunsi kipua ja sen hento elämä päättyi tuskallisesti. Suomessa toimitettu abortti. Toivottavasti nykyään abortti tehdään inhimillisemmällä tavalla kuin 15 vuotta sitten. Sikiö Ei ANSAITSE kivuliasta kuolemaa, ei kohdussa eikä sen ulkopuolella vaan kuolemaa on helpotettava ja tehtävä kivuttomaksi.  Oli syyt aborttiin sitten mitä tahansa.

[/quote]

Jäätävää shittiä tulee sun suusta...

Minusta elävä abortoitu ihminen pitää ehdottomasti elvyttää ja antaa tehohoto, mutta hänestä ei saa kertoa naiselle ts. on oltava lomake, jossa nainen allekirjoittaa, joko kohdan "haluan pitää lapseni, mikäli hän on hengissä" tai "annan huostaan lapsen, mikäli hän on hengissä".

[quote author="Vierailija" time="27.03.2012 klo 19:38"]

Aivot puuttuu? what...

[/quote] 

se on aivan mahollista, katsoin MTV3.Faktalta ohjelmaa jossa käsiteltiin vauvojen ja sikiöiden asioita, siinä oli nainen joka oli tullu sairaalaaan normi ultrasta kun oli huomattu jotain vikaa, nainen odotti kaheksatta lastaan, sairaalassa otetussa ultrassa selvisi, että sillä sikiöllä ei aivot ollu kehittyny lainkaan, päässä oli vaan iso kolo, sikiö jouduttiin abortoimaan ja se kuoli samantien, vanhemmat sai lapsen nähdä, ja kuvaajatkin kuvas sitä, sille piti pistää myssy päähän ettei sitä koloa olis tarvinnu kattella, joten on ihan mahollista on joskin hyvin hyvin harvinasta

[quote author="Vierailija" time="06.02.2011 klo 09:09"]

Turha romantoisoida aihetta: 22-viikoisista suurin osa vielä kuolee ja en itse asiassa tiedä Suomessa yhtään noilla viikoilla selvinnyttä. 23-viikoisia on selvinnyt, osasta kehittynyt normaaleita lapsia, osa vammautunut. Jos oma synnytykseni tällä kertaa käynnistyy, kun raskausviikkoja 22-23, en halua, että lasta tehohoidetaan. En ole kylmä, vaan ihan realisti. Tässä elämäntilanteessa, toiset perheenjäsenet huomioiden, minulla ei ole resurreja hoitaa noin pientä. Enkä halua, että lapsi kärsii ja monen viikon tehohoitojakson jälkeen kuolee.

TOivoisin, että sairaanhoitajaopiskelijankin ottaa huomioon, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia ja saattaa olla, että toiselle perheelle 23-viikkoisen vauvan saaminen ja eloon jääminen on suurin onni maanpääällä ja toinen ei vauvaa vain halua tai ei voi ottaa vastaan niitä riskejä ,mitkä ennenaikaisesta synnytyksestä seuraa. Potilaat eivät tarvitse tuomitsemista vaan tukea ja ymmärtämistä

T. Kolmen keskosen äiti

[/quote]

Tiedän että viesti on vanha, mutta hyi saatana että tällaisiakin ihmisiä voi olla olemassa! Siis jos on jo kolme keskosta, niin mikis on pakko väkisin tehdä niitä lapsia lisää, jos ei sitten ole valmis ottamaan edes vastaan lasta, joka syntyy ennen aikojaan??

Oikeasti, todella oksettavaa. Tällaiselle ihmiselle toivoisi lähinnä täysiaikaista monivammaista lasta, mitenhän sellaisen saisi kivasti jätettyä hoitamatta?

T: Keskosen äiti minäkin

Mielestäni on jokaisen oma asia, haluaako abortoida vammaisen sikiön vai ei. Itse kuitenkin he ovat lapsen alullekin saaneet, omasta lapsesta (=asiasta) on kyse. Joku tuntee olevansa valmis kasvattamaan vammaista lasta, joku ei. Ihan sama on teiniäitien kohdalla, ei kukaan muu voi tietää, onko joku valmis äidiksi vai ei. Te, jotka puolustatte abortoitua sikiötä ja toivotte sen hoitoa, oletteko miettineet yhtään siitä pidemmälle? Mitäs kun tämä äiditön ja isätön lapsi pääsee sairaalasta? Edessä lastenkoti ja hoitoa ilman rakkautta. Tai jos lapsi on vammainen, niin joutuu mahdollisesti asumaan hoitoloissa koko elämänsä. Tästäkö te olette valmiita maksamaan parhaimmillaan satoja euroja päivässä verorahoillanne? Eipä saa lapsikaan ansaitsemaansa arvokasta lapsuutta, vaan saattaa olla pompoteltavana vuosikausia. Olivatpa olosuhteet hoitopaikassa (laitokset, palveluasuntolat, tukiasunnot) kuinka hyvät tahansa, siellä ihminen ei saa aitoa välittämistä ja rakastamista osakseen. Tämän takia on mielestäni parempi, että jos äiti/isä ei ole valmis lapsestaan huolehtimaan, lapsi ei tänne synnykään.

Ei helvetti miten julmaa touhua ja miten hirveää tekstiä täällä :( ei kenenkään LAPSEN kuuluisi kitua hengiltä!!! :'( Alkoi itkettämään tämä ketju. Ootte ihan vitun kusipäisiä mulkkuja jotkut täällä.

Joku voisi edes pitää vielä sylissä tai jotain ja antaa sikiön kuolla siihen.. Voin tuntea sen lapsen tuskan :'(

[quote author="Vierailija" time="06.02.2011 klo 12:31"]ja pitää sylissä joku henkilökuntaan kuuluva, hänhän on elävä olenoto kuolemaansa saakka.
[/quote]En lukenut ketjua loppuun, tätä on ehkä täällä jo puitu, mutta vastaan tähän nyt kuitenkin.

Noilla viikoilla syntynyt vauva on niin kipeä, iho lähes tulipunainen ja kosketusarka, että suurta tuskaa hänelle tuottaisi kapaloon kääriminen ja sylissä pitely. Omat rakkaat kaksosemme ovat syntyneet rv 25 ja ensimmäinen ohje, mikä meille keskolassa annettiin oli, että vauvoja ei saa silittää, vaan käden voi varovasti laskea päälle ja pitää siinä (vaatteet näille puettiin vasta muutaman viikon päästä, peitto tietysti oli päällä siellä keskoskaapissa).

Asiaa on vaikea käsitellä mielessään, kun on nuo pikkukeskosina (toinen erittäin pienipainoisena ja toinen pienenä) syntyneet lapset itsellä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 04:35"][quote author="Vierailija" time="06.02.2011 klo 12:31"]ja pitää sylissä joku henkilökuntaan kuuluva, hänhän on elävä olenoto kuolemaansa saakka.
[/quote]En lukenut ketjua loppuun, tätä on ehkä täällä jo puitu, mutta vastaan tähän nyt kuitenkin.

Noilla viikoilla syntynyt vauva on niin kipeä, iho lähes tulipunainen ja kosketusarka, että suurta tuskaa hänelle tuottaisi kapaloon kääriminen ja sylissä pitely. Omat rakkaat kaksosemme ovat syntyneet rv 25 ja ensimmäinen ohje, mikä meille keskolassa annettiin oli, että vauvoja ei saa silittää, vaan käden voi varovasti laskea päälle ja pitää siinä (vaatteet näille puettiin vasta muutaman viikon päästä, peitto tietysti oli päällä siellä keskoskaapissa).

Asiaa on vaikea käsitellä mielessään, kun on nuo pikkukeskosina (toinen erittäin pienipainoisena ja toinen pienenä) syntyneet lapset itsellä.
[/quote]Anteeksi, piti lainata se kirjoitus, jossa ehdotettiin kapalointia. T. edellinen

Monet abortteja tehneet lääkärärit ja hoitajat ovat kertoneet, että abortoidut sikiöt itkevät.

Eräs aborttilääkäri tappoi itsensä, kun ei saanut päästään murhattujen sikiöiden itkua.

Olisin itse kuollut, jos en olisi antanut tehdä keskeytystä..jos olisin synnyttänyt, niin oltaisiin luultavasti molemmat menehtyneet. meitä on moneen junaan. mutta nyt on tulossa luultavasti terve vauva, on down tai ei, rakastan yhtä paljon.

Joskus teininä, likkakaverini 12v. tuli raskaaksi. raskaus oli jo todella pitkällä, en muista tarkalleen aikaa, mutta olivat elimet jo kehittyneet.. keskeytyksessä tuli yllätyksenä että olikin kaksoset, toinen oli säilynyt hengissä sikiössä (kehittynyt,toinen kuollut jo heti alussa), sairaalassa ei tiedetty.en muista pillerin nimeä, mutta sellaista annettiin parin päivän päästä taas lisää kun ei meinannut keskeytyä..aika nopeasti toinen kuollut tuli pois, sattui vaan hirveästi. kamalaa. itse näin tapauksen, kun haettiin kys. "äiti" pois sairaalasta ja tämä tapahtui automatkalla kotiin. oli minun luonani seuraavat kolme päivää lepäämässä kun ei voinut kertoa abortista skitsofreeniselle äidilleen..

Jos lapsi (lapset) olisivat syntyneet elossa, hän ei olisi niistä pystynyt huolehtimaan varsinkaan 12vuotiaana ja huumeaddiktina.

Ystäväni kuuli rakenne ultrassa (21+) että lapsi on vesipää ja puolet kasvoista puuttuu. Lääkärit olivat toki eri mieltä kasvojen puutteista mutta kaikki oli ehdottomasti sitä mieltä että abortti on ainut ratkaisu. Äiti oli "kovapäinen" ja halusi katsoa raskauden loppuun. Lapsi syntyi sektiolla ja lastenlääkärit&kirurgit valmiina. Lapsella oli vesipää jota hoidetaan sunteilla. Mutta muuten lapsi on mitä suloisin kasvoiltaan ja reipas pian eskarin aloittava!

Tässä sen näkee kuinka jumalia lääkärit yrittää olla ja silti ovat erehtyväisiä. Ystäväni on onnellinen että piti päänsä kylmänä ja uskoi sydäntään enemmän kuin lääkäreitä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2011 klo 10:39"]Jos joku on päättänyt, että hänen lapsensä ei ole riittävän täydellinen hänelle (iso osa down-ihmisistä on lievästi vammaisia, ja pystyvät nauttimaan elämästään, kouluttautumaan ja jopa käymään töissä) ja lapsi saa kitua kuoliaaksi kenenkään välittämättä, niin miksi ihmeessä ne äidin tunteet ovat niin paljon tärkeämmät. Aborttiin voisi sitten vaikka rutiininomaisesti yhdistää steriloinnin, niin ei ainakaan toista kertaa joudu tuollaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Samaa mieltä!!

Minulle on tarjottu tai siis tyrkytetty aborttilupahakemusta TEO:lle aikanaan. Lääkäri sanoi että nyt on viimeinen hetki, oletko varma, ja työnsi paperin eteeni. Olin raskausviikolla 24. Kieltäydyin järkyttyneenä, kuvittelin että aborttia ei noilla viikoilla enää tehdä.

Olin 15-vuotias ja sikiö täysin terve.

Miksi helvetissä se abortti pitää sitten saada tehdä niin myöhäisillä raskausviikoilla, että abortin jälkeen vauva saattaa vielä jää eloon? Kunnes hoidon puutteen takia kuolee johonkin kaarimaljaan?! 

eiköhän siinä vaiheessa pitäisi olla pakollista antaa lapsi adoptioon ja synnyttää täysiaikainen lapsi normaalisti tai sektiolla?! Miten se eroaa se normisynnytys siitä, jos abortissa syntyy elävä lapsi?! Melkeen varmasti yhtä kivulias toimenpide se äidillekin on, abortoidaanko iso vauva jo vai synnytätkö sen saman?!

pahat fyysiset vammat ymmärrän syiksi myöhäiseen aborttiin,  vammoja, joita ei ole aiemmin pystytty ultraamaan. Eikös down syndroomankin voi jo hyvin varhaisess vaiheessa toteamaan, esim rakenneultrassa? en ole se down vouhkaaja, mutta mielestäni myös down lapsella on oikeus syntyä elävänä tiettyjen raskausviikkojen jälkeen riippumatta äidin tahdosta.

jos haluaa abortin, niin se päätös PITÄÄ tehdä varhaimmassa mahdollisessa vaiheessa, ennen kuin sikiön keskushermosto kehittyy.

Jos pitkäviikkoisena abortoitu sikiö elää syntyessään, odotellaan että se kuolee. Kyllä ne aina kuolee.

Mulle on tehty abortti aivan viimeisellä mahdollisena hetkenä. Lapsi oli todella toivottu ja pitkän yrittämisen tulos, siksi koko aborttiprosessi oli äärettömän raskas. Luojan kiitos sairaalassa oli mukava ja ymmärtäväinen henkilökunta jotka olivat tukena näin vaikeassa tilanteessa. Kammottaa ajatus siitä että lapsi olisi abortoitu hengissä, ja kitunut kuoliaaksi. Vielä enemmän kammottaa ajatus siitä että olisin kantanut lasta vielä jokusen kuukauden, synnyttänyt hänet ja sitten odottanut (maksimissaan 24 h) hänen kuolevan.

Down-lapsi olisi meille ollut tervetullut ja rakastettu perheenjäsen. Mutta meidän lapsellamme aivot ja osa sisäelimistä kasvoivat ruumiin ulkopuolella, joten toivoa eloonjäämisestä ei ollut. Toivoisin että vielä jonakin päivänä ne jotka tälläisen myöhäisen abortin tuomitsevat, ymmärtäisivät että maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin he kuvittelevat. Toisinaan ei ole parempia vaihtoehtoja kuin abortti.

Itse olen nyt raskausviikolla 22, pieni ihminen sisälläni on minulle maailman rakkain asia. 9 vuotiaan poikani lisäksi. Tekee häijyä edes lukea tollaisia juttuja. Saa olla "äitikin" tunteeton jos tollaseen kykenee..