Jos aviossa oleva ihastuu toiseen, onko se merkki siitä, että avioliitto voi huonosti?

vaikka oma parisuhde olisi hyvä. Itse ainakin olen herkkä ihastumaan, ja vaikka elän onnellisessa parisuhteessa, ihastun silti aika ajoin muihin miehiin.

Ei kannata lähteä rikkomaan hyvää siinä luulossa, että ihastus olisi merkki siitä, että suhde ei olisikaan niin kovin hyvä. Ihmisiähän tässä ollaan ja ihastumiset kuuluu elämään, eri asia, mitä niille tekee.

Meilläkin on onnellinen avioliitto, mutta itse olen joitakin kertoja ihastunut. Mutta aina minulle on ollut selvää, että en tee mitään ihastusten "edistämiseksi", kaikki siis vain ajatuksen tasolla. Tärkeintä on, että tahdotaan olla omassa parisuhteessa, eikä haluta toista loukata. Itselläni on näin, enkä halua tehdä mitään mikä loukkaisi miestäni. Se on merkki hyvästä suhteesta.

suureksi järkytyksekseni huomasin olevani ihastunut erääseen mieheen, vaikka olen todella onnellisesti naimisissa! Olin aina ennen ollut siinä uskossa, että kahden onnellisen ihmisen väliin ei pysty kukaan tulemaan.



En aio toimia ihastukseni suhteen millään tavoin, sillä rakastan aviomiestäni... mutta voi tätä syyllisyyden määrää! Tunnen olevani jollain tapaa petollinen vaimo, koska tunnen näin. Siksi olenkin alkanut jopa epäilemään, että valehtelenko itselleni olevani onnellisesti naimisissa...?



Ihastuminen tuntuu raastavalta ja niin väärältä - etenkin silloin, kun saan itseni kiinni haaveilemasta...huoh.



Toivottovasti tämä menee äkkiä ohitse ja toivottavasti tämä tunne ei koskaan toistu.



ap

Mutta jatko onkin sitten toinen asia.



Itsestäsi ja avioliitosta riippuu, annatko tunteellisi vallan vai et. Rakastuminenkin on tahdon asia.

Mutta jatko onkin sitten toinen asia.

Itsestäsi ja avioliitosta riippuu, annatko tunteellisi vallan vai et. Rakastuminenkin on tahdon asia.

Miten tästä tunteesta pääsee eroon? Ihastuksen kohdetta en pysty välttelemään, sillä olemme samassa työpaikassa. Kaikkea ylimääräistä kanssakäymistä toki välttelen, mutta työasiat on pakko hoitaa...

Mikä auttaisi? Kenellekään en aio tästä kertoa, joten nyt ovat hyvät neuvot kalliit.

ap

että en usko ihmisten edes katselevan toista sukupuolta 'sillä silmällä', jollei kokisi omasta suhteestaan jotain puuttuvan.



Mä en ainakaan koskaan kuvitellutkaan ihastuvani kehenkään toiseen ja nyt kuitenkin niin kävi. Olen ollut suhteessa yhteen ja samaan mieheen yli 20 vuotta, enkä tosiaankaan aikaisemmin ollut ihastunut kehenkään --- koen avioliittoni jotenkin väljähtyneen ja kaipaan jännitystä sekä romantiikkaa, jota saan nyt tältä uudelta ystvältäni!

Mutta jatko onkin sitten toinen asia.

Itsestäsi ja avioliitosta riippuu, annatko tunteellisi vallan vai et. Rakastuminenkin on tahdon asia.

Miten tästä tunteesta pääsee eroon? Ihastuksen kohdetta en pysty välttelemään, sillä olemme samassa työpaikassa. Kaikkea ylimääräistä kanssakäymistä toki välttelen, mutta työasiat on pakko hoitaa...

Mikä auttaisi? Kenellekään en aio tästä kertoa, joten nyt ovat hyvät neuvot kalliit.

ap

Ja ajauduin - ihan omasta halustani - suhteeseen. Tosin liitto oli jo karilla sitä ennen. Tästä suhteesta ei tullut kuin itkua ja hammastenkiristystä. Työpaikkasuhde myös.

Pois silmistä - pois mielestä. Pysyttele niin kaukana kuin se on mahdllista. Ota järki käteen. PÄÄTÄ, ettet rakastu. PÄÄTÄ, että tämä menee ohi. Usko minua, se menee ohi. Mutta älä päästä itseäsi repsahtamaan suhteeseen. Ajattele kaikkea ällöttävää siitä miehestä: punnaamassa kakkaa, piereskelemessä, kaivamassa nenää ja syömässä räkää, kaivelemassa jalkoväliään, runkkaamassa jne. Ajattele, että hän on surkea sängyssä.

Sori tuo kovahko teksti, mutta tuokin auttaa. Käytä älyäsi ja mielikuvia. Tärkeintä on kuitenkin TIETOINEN päätös. Onnistut kyllä, sillä vaikutat ihan järkevältä naiselta.

että mielenkiintoinen ajatusmaailma sulla kun pidät runkkaamista ällöttävänä ja rinnastat sen piereskeluun ja rään syömiseen. Mulle ajatus ihastuksestani ko. puuhassa ei kyllä todellakaan auttaisi tunteista eroon pääsemisessä :)

Täällä toinen kohtalotoveri.

On se toisaalta ihanaakin kun ihastuu, saahan siitä energiaa ja mielenkiintoa elämään. Toisaalta tuntuu ikävältä se tosiasia että kaikkea ei voi saada ja jostain joutuu luopumaan.



Niin että mieti mistä haluat luopua ja mistä et, ja toimi sitten sen mukaan.

Enkä tiedä, mistä luopuisin. Toinen mies on kyllä aivan eri luokkaa kuin nykyinen.

Eli sun pitäis nyt keksiä siitä toisesta mahdollisimman paljon huonoja piirteitä ja omasta miehestäsi hyviä piirteitä. Sun pitää piristää omaa suhdetta nyt jollain kivalla. Esim ravintolailta tai punkkuillallinen kotona. Sun pitää ihastua omaan mieheesi uudelleen. Se auttaa!!



Mulla on hyvä suhde mieheni kanssa, mutta olen sellainen herkästi-ihastuva. Kyllä mäkin ihastun joka vuosi pari-kolme kertaa johonkin työkaveriin tai kaveriin. Aina oma kulta kuitenkin voittaa :-)

ei sitä mitenkään ruoki, eli ei tee yhtään mitään asian eteen. Voi mennä jonkin aikaa, mutta ei se ole vaarallista, mutta ihastuminen ei ole ikuista. Tietysti se ihminen voi aina olla mielestäsi mukava ja miellyttävä, mutta eihän se haittaa.



Ihastuminen ei tosiaan kerro mistään muusta, kuin terveestä tunne-elämästä. Suhdekaan ei kerro avioliitostasi mitään, vaan se kertoo sitten siitä vähemmän terveestä tunne-elämästä. Nimittäin mikään avioliitto ei ole aina niin jännittävä ja imarteleva, että se ruokkisi ylikorostunutta huomiontarvetta.



Mutta ap, mitä vähäpätöisempänä asiaa pidät, ja mitä normaalimmin ihmisen kanssa toimit, sitä nopeammin asia on ohi.

Olen kuullut useammankin tapauksen, ja kaikissa avioliitto voi edelleen hyvin. Ratkaisevinta kai on se, että se osapuoli joka on ihastunut pystyy pitämään tilanteen hallinnassa. Ja kai se on aina kuitnekin pienen tutkiskelun paikka ja keskustelun. Itse en tosin ole kokenut sellaista koskaan. Ihastuin kerran avioliitossa ollessani toiseen ja se oli menoa se. Ei tosin heti, mutta parin vuoden päästä...

Parhaiten tunteiden valtaa vähentää se, kun antaa niiden olemassaololle luvan. Anna ihastuksen tunteen tulla ja kysy siltä, mitä hyvää se haluaa sinulle. Mitä sellaista sinulta puuttuu, jota haluaisit palauttaa tai lisätä elämääsi?



Ajattele, että ihastus on elämän antama lahja, jonka tarkoitus on elähdyttää vakinaista suhdettasi. Kun tiedät, mitä tarvitset lisää, anna sen toteutua avioliitossasi. Haluat todennäköisesti jotakin sellaista, minkä voit saada mieheltäsi tai omalla ponnistelullasi tai joka tapauksessa jotenkin muuten kun ajautumalla suhteeseen.



Joskus ihastuminen kertoo ylipäätään muutoksen tarpeeesta. Ehkä tarvitsetkin uuden työpaikan, uuden kodin tai vaikka uuden takin?



Tuollainen, että toivottavasti en vaan ikinä ihastu uudestaan, on ajattelematonta puhetta. Et varmaan halua oikeasti näivettyä puupökkelöksi! Tunteet kuuluvat elämään ja rikastuttavat sitä, mutta ei pidä antaa niiden liiaksi ohjata ratkaisujaan.

Eli sun pitäis nyt keksiä siitä toisesta mahdollisimman paljon huonoja piirteitä ja omasta miehestäsi hyviä piirteitä. Sun pitää piristää omaa suhdetta nyt jollain kivalla. Esim ravintolailta tai punkkuillallinen kotona. Sun pitää ihastua omaan mieheesi uudelleen. Se auttaa!!

Mulla on hyvä suhde mieheni kanssa, mutta olen sellainen herkästi-ihastuva. Kyllä mäkin ihastun joka vuosi pari-kolme kertaa johonkin työkaveriin tai kaveriin. Aina oma kulta kuitenkin voittaa :-)

Ei vaan enää oma mies maistunut miltään, ei parinkaan vuoden jälkeen. Ei voinut mitään, elämä on tälläistä.

Meni pari vuotta lisää, tajusin, etten pysty enää tähän ihan jees elämään. Siitä meni vielä vuosi eroon.

Ihastuminen siis avasi silmäni, vei pitkällä tähtäimellä avioliiton loppuunsa.

Ajattele kaikkea ällöttävää siitä miehestä: punnaamassa kakkaa, piereskelemessä, kaivamassa nenää ja syömässä räkää, kaivelemassa jalkoväliään, runkkaamassa jne. Ajattele, että hän on surkea sängyssä.

Sori tuo kovahko teksti, mutta tuokin auttaa. Käytä älyäsi ja mielikuvia. Tärkeintä on kuitenkin TIETOINEN päätös. Onnistut kyllä, sillä vaikutat ihan järkevältä naiselta.

[/quote]

Kirjoitin nro 10 mielenkiintoisesti - itsestäsi.

Sinulle mm. jalkovälin rapsuttaminen, runkkaaminen tai kakkaaminen ovat ilmeisesti asioita, jotka ei kuulu ihmisenä olemiseen?



HETKINEN!!?? Tuleeko sulle oikeesti yllärinä, että KAIKKI ihmiset rapusuttavat, kakkaavat ja runkkaavat?

Kypsymättömyytesi paljastuu ehkä selkeimmin tuossa räänsyöntiasiassa ja haluankin nyt kertoa sulle, että muut aikuiset eivät ihan totta syö räkää - vaikka ilmeisesti itse syötkin?



AP - olin itse joskus ihastunut mieheni työkaveriin. Tää on vähän kauheeta, mutta mun täytyy myöntää, että se oli aika kivaa. ja myönnän tämänkin: pussailin sen kanssa muutamia kertoja ( hyin humalaisena ) - ja sekin oli ihanaa. Se tyyppi on itseasiassa mieshistoriani paras suutelija. Tunne kesti aika pitkään - ehkä vuoden tai ylikin - mutta hiipui sitten omia aikojaan ja on nyt kokonaan ja lopullisesti poissa. Ko. työkaverin perhe käy meillä kylässä jne. Olen aika varma, että miehelläni on ollut joskus jotain vastaavia tunteita jotain naista kohtaan, mutta me ollaan päästy näistä yli. Missään vaiheessa en ajatellut mieheni työkaveria minään muuna, kuin hauskana pikku ilahduttavana lisänä elämääni.



Paras lääke, että nuo "kielletyt" tunteet haihtuvat on mielestäni se, että mietit vakavasti, että haluaisitko erota miehestäsi ja viettää lopun elämääsi ihastuksesi kanssa? jos vastaus on EI - mieti mikset? Jos löydät syitä, olet jo prosessoimassa häntä ulos ajatuksistasi.



Kokeilepa?

Kun muistaa, että oma parisuhde ennen kaikkea, useimmiten tuollainen ihastuminen menee ohi.



Helppoa se ei kuitenkaan - välttämättä - ole.

Älä pidä mitään yhteyttä tähän mieheen, välttele työhön liittyviä tapaamisiakin ja systemaattisesti torppaa kaikki häneen liittyvät ajatukset ja haaveet. Se on tahdonvoimaa vaativaa, mutta tuloksellista. Pikkuhiljaa ihastumisesi alkaa irrottaa otettaan.

Ajattele myös miestäsi, hänen tyrmistystään jos hän tietäisi.

kuinka kauon tuntenut työkaverisi?

Vai voiko naimisissa oleva ihminen ihastua hetkellisesti johonkin toiseen, vaikka rakastaisikin aviopuolisoaan ja eläisi ihan hyvässä liitossa?

kuinka kauan tuntenut työkaverisi?