Mielipiteitänne kaivataan!
Meillä on siis tullut ongelmia nuoremman koiramme kanssa. Ongalme ei sinäänsä ole uusi, mutta nyt kun vauvamme syntyi, ei sitä voi enää sivuttaa.
Koiramme, 1v syö kakkaa. :(
Ihan mitä tahansa kakkaa, kaikki menee. Silloin kun oltiin miehemme kanssa keskenämme, se oli vielä ok ja ajattelimme että se menee ohi. On kokeiltu kaikki poppas konstit, on syötetty vitamiineja, ananasta ja viimeisenä konstina mieheni hankki koirallemme rautaisen kuonopannan, jottei pentu pääsisi käsiksi kakkaan. Eipä onnistunut, syö paskaa edelleen.
Olemme nyt miettineet pitkään, miten pitäisi toimia, kun emme todellakaan pidä ajatuksesta, että kun tuo lapsemme kasvaa, eikä häntä voi pitää kokoajan silmällä, saati sitten koiria, että tämä pentumme paskaa syötyään pääsisi vaihtamaan pusuja pienokaisen kanssa. Mieheni on aivan helisemässä pennun kanssa ja on sitä mieltä että pentu pitäisi antaa pois tai lopettaa. Lopettamista hän on harkinnut sen takia, että hän pelkää että pentu joutuu huonoon kotiin, missä siitä ei sitten pidettäisi huolta, minkä takia mielummin siis lopettaisi, jotta välttyisi tuolta edellämainitulta kohtalolta. Pentu on siis kyllä hyvin rakastettu, mutta olemme vain aivan loppu sen kanssa. Minä varsinkin, kun joudun vahtimaan jatkuvasti pennun tekosia vauvan hoidon ohessa..
Mitä mieltä te olette? Olisiko tässä vaiheessa järkevintä antaa pentu pois? Mutta mistä takeet että uusi koti on hyvä? Nykyään saa lukea niin paljon eläinrääkkäys tapauksista, eikä minun omatuntoni antaisi sellaista ikinä anteeksi, varsinkin kun tämä pentumme on aina ollut enemmän "minun vauvani" ja vanhempi koiramme enemmän isännän. (ehkä siksikin, koska koira oli miehellä jo ennen meitä :D )
Tuntuu myös, että tappelemme nykyään todella usein koirien vuoksi, varsinkin nyt kun joudun kaiket päivät olemaan niiden kanssa täällä yksin ja olen ihan puhki päivän jälkeen, kun olen koko päivän komentanut niitä yms.
Anteeksi jos teksti on kovin sekavaa eikä kovin johdonmukaista ja täynnä kirjoitusvirheitä.
Sitä se teettää, kun on lukihäiriö ja on kuukauden valvonut öitä huonosti nukkuvan vauvan kanssa :D Eli olkaa armollisia :D
Kiitos jo valmiiksi teille, jotka viitsitte mielipiteenne kanssani jakaa :)