Harmittaa kateellinen ystävä.

Kerroin ystävälleni minun ja miehen saamasta perintötalosta, joka tulee miehen suvulta. Olen tottakai onnellinen ja onnekas sen saadessani, mutta ystävä sanoi vain että "on varmaan kiva syntyä kultalusikka suussa" ja että "kiva kun on helppo elämä", happamaan sävyyn.



Vaikka tuon talon saammekin (osin ostaa), on meillä ollut omat hankaluutemme ja nykyisestä asunnosta iso laina. Olemme pienituloisia perustyöläisiä. Vanhempamme ovat kohtuullisesti pärjänneet, mutta eivät missään nimessä kroisoksia. Itse en tule perimään paljoa, mutta mies on ainoa lapsi.



Harmitti vain. Olisi vain onnellinen meidän puolesta. Ei me lottovoittoa kuitenkaan saatu, eikä mitään suurensuurta muutenkaan. Ollaan kiitollisia ja onnekkaita siitä mitä meillä on, mutta on omat työmme tähänkin asti tehty ja tehdään vastakin.