Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset ev.lut. kirkon jäseniksi?
03.02.2011 |
Mitenköhän tässä pitäisi toimia, kun itse liityin takaisin ev.lut. kirkkoon ja haluaisin myös lapseni siihen. Olen eronnut, ja lasten isän kanssa on yhteishuoltajuus. Hän on vannoutunut ateisti, jonka kanssa väittelin uskonasioista monta vuotta yökaudet, kunnes annoin periksi ja erosin kirkosta hänen taivuteltuaan. Uskostani en luopunut.
Halusin liittyä takaisin kirkkoon sillä alueellani on paljon sopivaa toimintaa seurakunnalla, ja nähtyäni maistraattivihkimisen ja parit ateistihautajaiset en todellakaan toivo samaa itselleni enkä lapsilleni.
Ongelma on vaan, että tää lasten isä ei varmasti suostu että lapset liitettäisiin ja kastettaisiin. Tai että he osallistuisivat uskonnonopetukseen koulussa. Miten taivuttelen?
12-vuotiaana lapset voivat itse päättää jo asiasta, mutta siihen on vielä matkaa. Ja miten järjestän uskonnonopetuksen (siis ihan yleisellä tasolla yleissivistystä ev.lut uskonnosta sekä ylipäänsä maailman uskonnoista), kun isä tuputtaa koko ajan lapsille omia puppunäkemyksiään, ja haukkuu kaikkea uskontoon liittyvää. Tää mies oli niin raivohullu tässä ateismissaan, että se yritti rikkoa kaikki enkelikoristeeni, ja polttaa raamattuni jne ja kommentoi aina lapsille näkemyksiään ainoana oikeana. Eli kovin helpolla en saa lapsia liitetyksi. Ehkä voisin tältä lasten isältä salaa panna heidät koulussa normaaliin uskonnon opetukseen? En vaan jotenkin luota elämänkatsomustiedon opetukseen tarpeeksi.
Ja pelkään myös, että jos lapset eivät saa kunnon perustaa ja yleissivistystä nyt uskonnoista, niin isompana saattavat kääntyä johonkin äärilahkoon.
Kommentit (10)
että äiti voisi liittää alle 1v lapsen kirkkoon ilman toisen huoltajan lupaa. Yli 1v lapsen kohdalla vaadittaisiin molempien huoltajien suostumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai olisko suoraan saatanasta oikeasti, jos noin kauheeta käytöstä?
Hae yksinhuoltajuutta! Jos ei käy, niin kerro lapsille uskosta. He voivat mennä ja liittyä kirkkoon milloin vaan. Toisaalta, kirkkoon kuuluminen ei pelasta vaan juurikin se usko!
Kirkko kun on laitos ja usko on vain sydämessä!
Itse kuulun kirkkoon, mutta helluntalaisuus on alkanut kutsua seurakuntana.
Eli puhu lapsille uskosta ja kasvata heitä siihen. Ei se kirkkokunta merkkaa, kun sama usko kyseessä kuitenkin.
Lukekaa yhdessä lasten Raamattua. Kuunnelkaa hengellistä musiikkia. Rukoilkaa yhdessä ja käykää seurakunnan tilaisuuksissa. Siellä voitte käydä vaikka lapset eivät kuuluisikaan kirkkoon. Tärkeintä on, että rukoilet lastesi ja entisen miehesi puolesta. Kyllä entinen miehesi voi löytää vielä Jeesuksen. On itse asiassa parempi, että hän suhtautuu kielteisesti kuin että hän olisi välinpitämätön uskonasioita kohtaan. Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja Jumala kykenee kyllä avaamaan entisen miehesi silmät näkemään, että Jeesus elää.
mutta isä tekee väärin jos ei anna lapsille mahdollisuutta oppia kaikkea mitä on tarjolla. Olen agnostikko enkä kuulu kirkkoon mutten missään nimessä kieltäisi lapsiani tutustumasta.
En myöskään tuputtaisi lapselle uskonasioita, siitä voi olla haittaa monella eri tavalla, mutta kertoisin asiallisesti kaiken mitä tiedän luterilaisuuteen liittyen. Lasta tulee kuulla ja kannustaa omaa tietään etsimään. Ei sovi asettaa polkua heidän puolestaan, ateistin tai uskovan.
Suosittelen kyllä ET:tä. Siellä käsitellään paljon monipuolisemmin ihmisyyteen ja elämään liittyviä aiheita kuin uskonnossa. Toki uskonnon tunneilla käydään läpi _paljon_ uskonnollisia kertomuksia, mutta se on taas pois esim. lasten oikeuksiin tutustumiselta.
kts. http://www.et-opetus.fi
Ja mies vaihtoon :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kerran yhteishuoltajuudesta puhutaan? Mun mielestä se ei ole kummankaan yksinoikeus päättää lapsen uskosta. Jos nyt mietitään vaikka niin että isä olisi muslimi, ja liittäisi lapset johonkin islamilaiseen seurakuntaan vaikka äiti vastustaisi, niin olisivatko ohjeet samanlaisia kuin nyt täällä? Isähän uskoisi että tekee oikein, niinkun tässä tapauksessa äiti on vakuuttunut että tekee oikein, isän vastustuksesta huolimatta! Kyllä aikuiste pitää selvittää asiat keskenään, ja lapset päättäkööt sitten 12 vuotiaina asiasta itse. Siitähän nousee suurempi hämmennys lapsilla jos salaa isältä osallistuvat ev.lut opetukseen, eikä omalle isälle saa kertoa. Ja voin vain kuvitella mitä se isä tekisi kun kuulisi, jos jo nyt suhtautuu noin jyrkästi! Suosittelen kanssa et opetuksen jatkumista, voihan äiti kotona kertoilla jotain oman uskonsa juttuja, vaikka iltarukoukset jne.
Mistä alkaen vain toisella vanhemmalla on ollut oikeus päättää lapseen liittyvistä asioista? Itelläni on siinä mielessä sama tilanne että olen eronnut ja meillä on yhteishuoltajuus, mutta tälläisistä asioista eme ole tapelleet. Kamala ajatuskin että mieheni yksin päättäisi jotain vastaavia juttuja, kysymättä tai huomioimatta minun mielipidettäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aseman muutoksesta voivat päättää vain vanhemmat yhdessä. Tämä tieto on vapaa-ajattelijoiden ylläpitämältä sivulta. Eli tuosta asiasta pitäisi päästä yksimielisyyteen. Jos tämä ei ole todennäköistä on tyydyttävä tilanteeseen. Uskonnonopetukseenhan lapsi voi osallistua myös kuulumatta kirkkoon, mutta tässä asiassa varmasti tarvittaisiin myös vanhempien yksimielisyys.
Mikäänhän ei kuitenkaan estä sinua kertomasta lapsille uskostasi. Voit viedä heitä pyhäkouluun ja osallistua kirkon toimintaan muutenkin. Mahdollista on myös esimerkiksi lukea kotona vaikka sitten uskonnonopetuksessa käytettävää kirjaa tai lastenraamattua. Lasten isällä on totta kai oikeus kertoa oma näkemyksensä, mutta niin on toki sinullakin.
Asiaa pohdittuani tässä yön yli ja luettuani kommenttinne. Olen tyytyväinen tuohon ET:n opetukseen. Kerron kotona sitten ev.lut. uskonnon periaatteista, ja käytän siellä srk:n toiminnassa mukana, mutta en ala tuputtamaan.
Alue: Aihe vapaa
Lueskelinpa lainsäädäntöä ja huomasin että lapsille voin valita luterilaisen uskonnonopetuksen elämänkatsomustiedon sijasta, vaikka he eivät kuuluisikaan kirkkoon.