Lue keskustelun säännöt.
Siis annatteko te täällä 13v olla yksin kotona illan ja yön?
03.02.2011 |
Aloitin ketjun, jossa pohdin, että miten toimia poikani kummitädin kanssa. Siellä sitten yksi kyseli, että tarvitseeko 13v vielä hoitajaa niin en minä kyllä ole viitsinyt jättää poikaa yksin koko illaksi ja välillä yöksi saati sitten pidennetyksi viikonlopuksi, jonka olin tuossa jokin aika sitten poissa kotoa.
Kiinnostaisikin tietää, että onko teidän 13v sitten illan ja yön ihan yksin, jos ette itse ole paikalla. Olen yh ja poikani isä on täysalkoholisti eli hänestä ei minulle mitään apua ole.
Kommentit (66)
Tuon ikäinen voi keksiä vaikka mitä vekkulia, vaikka muuten pärjäisikin.
Ja nuo mammanpoikapuheet voi jättää aivan omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain jäädä viikonlopuksi yksin siinä iässä. Oma poikani ei haluaisi jäädä yksin.
Jep, minä vietin kesällä osan viikonpäivistä yksin kaupunkiasunnossamme kun vanhemmat olivat kesälomalla mökillä.
Matkaa mökille oli vain reilut parikymmentä kilometriä, joten noin tunnissa sen ajoi suuntaansa. Joskus 12v ikäisenä aika kävi pitkäksi olla koko vanhempien loma mökillä, joten kinusin että haluan lähteä kaverien kanssa asunnon läheisyydessä olevalle uimarannalle jossa kaverit viettivät aikaansa.
Aluksi en ollut öitä, kävin vain mökiltä päivisin kaupungissa ja käytin asuntoa tukikohtana ts. kävin syömässä, peseytymässä ja WC:ssä. Kastelin kukat, ajoin nurmikon kerran viikossa, siivosin ym. Toin myös pieniä ruokatarvikkeita, sanomalehdet ja postin (laskut ym.) joita oli helppo kuljettaa tarakalla kun kuljin edes takaisin viikon aikana. Sitten vähitellen luottamus siihen, että osaan hoitaa asioita enkä törttöile yksin ollessani sallivat sen että jäin yöksi kaupunkiin. Eka kerran jäin kun oli paha ukonima eikä sade hellittänyt koko iltana, en lähtenyt silloin pyörällä vaan soitin mökin naapurissa olevaan maalaistaloon että jään kaupunkiin yöksi. Tiesin, että jos minua ei kuulu niin he käyvät siellä kysymässä voisivatko soittaa puhelimella kaupunkiin. Menin sitten mökille seuraavana päivän iltana ja siitä lähtien sovittiin, että voin jäädä yöksikin jos siltä tuntuu.
Vietin kesiäni noin jostain 12 vuotiaasta aina 16 vuotiaaksi, 17 vuotiaana olin sitten jo koko kesän kaupungissa yksin viikot kun kävin kesätöissä. Perjantaina ajoin pyörällä mökille viikonlopuksi saunaan ja syömään äidin tekemiä ruokia, omat kokkaukset eivät olleet häävejä viikolla silloin :)
Olihan teininä välillä aika bileitäkin, joissa kävin, mutta vanhemmat luottivat siihen että kyllä naapurit kertovat heille ainakin jälkikäteen jos järjestän bileitä viikolla ja mopo karkaa. Joo järjestin muutamat, mutta ei mitään muutamaa pientä rätillä selvitettävää oksennusjuttua sattunut koko aikana.
Nykysin kun on kännykät ja viestien vaihtaminen helpompaa niin ei luulisi olevan mikään ongelma antaa lapsen olla yksinkin kotona ja harjoitella itsenäistymistä. Siitä on hyötyä kun oppii ottamaan vastuuta nuorena, niin ei sitten vanhempanakaan tule niin helposti hölmöiltyä isommin.
Tietysti riippuu yksilöstä, joku voi olla 12-13 ikäisenä kypsä olemaan yksin joku toinen ei ehkä kuin vasta paljon myöhemmin.
Juu meikä (13v) nii en saa kyl mitenkään olla yötä yksin vaikka uskaltaisinki. Äiskä aina laittaa jonnekki mummolaa tai jotai 😅
No ei. Joku toinen 13v ehkä olis, mut oma on vielä aika lapsi ja ahdistuneisuuteen taipuvainen, niin ei tunnu kivalta jättää lasta menemään nukkumaan yksin.
No en jättäisi. Pyytäisin että saa mennä kaverinsa luo siksi aikaa tms. Onhan tuo ikävä olla yksin yön yli vaikka pärjäisikin.
Täytyy sanoa, että on kyllä tosi paljon lapsesta kiinni. Itse olin 10 vuotiaana kotona useita päiviä kotona ja huolehdin 6 vuotta nuoremmasta siskostani, kun äiti joutui opiskeluiden takia matkustamaan useiksi päiväksi Helsinkiin. Itse muutin peruskoulun jälkeen 16 vee yksin asumaan, kun kotipaikkakunnallani ei ollut lukiota. En muista minkäikäisenä olin yksin ekaa kertaa yötä kotona. Mutta en todellakaan tajua, miksi tuon ikäinen ei voisi olla kotona yksin. Hyvin olen elämässäni pärjännyt. Akateemisesti koulutettu, vakityöpaikka on, pari lasta ja mies ja ikää vielä paljon alle 30 :) Toiset pärjää ja toiset ei...