SYNNYTYSPELKOISET!

Sain lapseni kiireisellä sektiolla. Enää en aio hankkia lapsia. Alatiesynnytys ei pelota, vaan juurikin tuo sektio.

Sektiokivut sattui niin jumalattomasti, etten enää ikinä halua sitä kokea.. Normisynnytyspelkoa ei ole.

että sektiopelko.



Mun pelko juontaa juurensa huonoihin sairaalakokemuksiin. Pelkään, että henkilökunta pistää pilalle synnytykseni.



Ensimmäinen synnytys pilattiin kaikista lupauksista huolimatta. Kivunlievitystä ei annettu, vaikka etukäteen pelkopolilla luvattiin. Pyysin epuduraalia moneen kertaan useiden tuntien ajan. Mulle oli sovittu sairaalaan kontrolli, kun epäiltiin, ettei vauva mahdu. Kontrolli oli seuraavana aamuna, synnytys alkoi yöllä. Minut vain laitettiin odottamaan aamua, jolloin lääkäri arvioisi uudelleen mahtuuko vauva. No, lopulta vietiin saliin ponnistamaan ilman lääkärin arviota. Vauva juuttui kiinni. Vedettiin ulos imukupilla pitkän ponnistusvaiheen jälkeen (ponnitusvaihe melkein 3 tuntia!). Tuli kunnon repeämät. Jäi pysyvä vaurio lantionpohjaan (ulosteen pidätysongelmia).

ja kaikki olleet vaikeita ja pitkiä ja viimeisimmässä olin jo niin lähellä kuolemaa, ettei paljon mieltä lohduta toisten helpot synnytykset.

Joku epäili, ettei hapenpuutetta juurikaan tulisi. Itse olen esimerkki sellaisesta: Mulle tuli hapenpuute, kun äitini synnytti minua alateitse. Seurauksena lievä cp-vamma. Itse synnytin sektiolla, koska en pysty tuosta vammastani johtuen kunnolla rentouttamaan itseäni, mikä kuitenkin alatiesynnytyksessä on aika olennaista.

Synnytyspelko voi olla myös irrationaalista. Vähän niin kuin lentopelkokin. Minun mieheni ei voi lentää pelkonsa vuoksi, vaikka ei hän koneen putoamista varsinaisesti pelkääkään.



Itse olin valtavan synnytyspelkoinen, suunnittelin jo pelkosektiotakin. Pelkäsin ihan normaalistikin menevää synnytystä, en edes osannut ajatella että jokin menisi vielä vikaankin. Olen nähnyt useita synnytysvideoita, enimmäkseen normaaleja synnytyksiä



No, omassa synnytyksessäni moni asia meni vikaan, mutta lopulta se ei minua uhanneesta hengenmenostakaan huolimatta ollut niin kamalaa kuin luulin.



Jos haluaisin toisen lapsen (en halua), en varmaan pelkäisi synnytystä enää niin paljon kun tiedä miten se saattaa mennä.

sektiopelkoa. Ihan tilastot kertovat karua kieltään ja ne ovat puolueettomia, numerot ova vain numeroita: sektio menee PALJON useammin pieleen kuin alatiesynnytys. Lapsen riski ongelmiin on kaksinkertainen, äidin kuolemanriski kolminkertainen. Lähde: Suomen synnytyssairaloiden synnytyskomplikaatiotilastot 2000-2010.

Täytyy taas huomioida, että sektioita ei millään tavalla erotella toisistaan eli luvussa on mukana KAIKKI sektiot eli pelko-, kiireelliset ja hätäsektiot. Jos eroteltaisiin pelkosektiot kesken alatiesynnytyksen tehtävistä sektioista, niin luvut olisivat vähän toisennäköisiä.

Minä en ystäväpiiristäni tunne ketään, jolla olisi lapsi kärsinyt hapenpuutteesta. Minäkin ponnistin esikoistani tunnin ja vartin, eikä lapsella ollut hapetuksen kanssa mitään ongelmaa, ja sai apgarit 10/10/10. Kakkosta ponnistin 5 minuuttia, ja synnytys kesti tosi vähän aikaa muutenkin, niin silloin tuli "vain" 9/10/10 apgarit,eikä sekään hapen puutteesta johdu, vaan siitä, ettei lapsi tavallaan täysin ehdi nopeassa synnytyksessä "mukaan".

Jos sitä ei ole tuttavapiirissäni, sitä ei ole tapahtunut. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan.

Omassa synnytyksessä lapsellani oli uhkaava hapenpuute, apgarit 6/6/7, teholle mentiin niin, että soi.