Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
SYNNYTYSPELKOISET!
03.02.2011 |
Katsokaa viimeisin osa Sairaalan syke -sarjasta. Siinä esimerkki NORMAALISTA, tavanomaisesta synnytyksestä. Useimmat synnytykset nimittäin menevät hyvin, kenellekään osapuolelle ei jää traumoja eikä tule fyysisiä eikä psyykkisiä vaurioita.
Ei ole mitään syytä kuvitella, että juuri sinun synnytyksesi epäonnistuisi.
http://www.sub.fi/sairaalansyke/
Kommentit (28)
Suurin osa synnytyksistä kyllä menee hyvin, mutta ei siihen pidä ketään pakottaa.
t. 2 alatiesynnytystä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta joillain se menee aina tosi pahasti vikaan. Että kiitos, mutta ei paljon lohduta että joskus menee normaalistikin ja helposti. Tottakai sen tajuan. Yhtälailla voitte laittaa tohon linkin ihan järkyttävään synnytykseen, koska niitäkin tapahtuu. Sektio oli minulle juuri loistava juttu.
3 kertaa sektion saanut pelon takia.
oikein liikutuin.
tekis mieli synnyttää vielä itsekin :).mutta kun neljä jo on.
itse en ole koskaan synnyttänyt sängyssä.
meninkin ekaan synnytykseen, jossa sitten tulikin kaikenlaista odottamatonta (imukuppi vain yhtenä esimerkkinä) ja siitä se synnytyspelko tulikin.
Kävinpelkopolilla, joka oli aikas yhtä tyhjän kanssa, mutta suomalaisella sisulla menin seuraavaan synnytykseen, joka meni suht. ok, ei sekään nyt kovin kiva ollut.
Kolmanteen menin jo kokeneena rouvana ja pyysin heti eurooppalaistyylisen täyspuudutuksen ja sain sekä epiduraalin, että sen toisen (pudent. tai spinaali, en muista). En tuntenut mitään, vaikka kolmaskaan muksu ei nopeasti tullut.
Ensimmäistä kertaa kykenin ponnistamaan mukulan pihalle oppikirjatyyliin, kun silmitön kipu ei häirinnyt. Ihan puppua on joidenkin kohdalla, että ponnistusvaiheessa kipu autaa. Belgiassa asuva kaveri sanoi, että siellä saa synnyttää kivuitta, jos haluaa. Kyllä siihen mömmöt löytyy. Eiväthän kaikki halua ja ymmärrän heitä. Kukin tyylillään.
juurihan itsekin sanoit saaneesi puudutteet.
Belgiassa yli puolet vauvoista syntyy kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka oli vaikea ja päättyi hätäsektioon.
Pelko jäi tästä. Pyysin toisen raskauden aikana sektiota pelon takia, en saanut. Itkin ja pelkäsin sitten kotona, raskaudesta en nauttinut.
Lantio sitten kuitenkin kuvattiin ja lääkäri sanoi, ettei synnytys alakautta onnistu, sektioon siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en vaan ymmärrä tätä pelko hysteriaa... onko niitä lapsia pakko hankkia jos ei uskalla synnyttää!!?? kaikki kyllä varmasti tietää että mitä siitä seuraa kun raskaaksi tulee, ja kyllä oma synnytykseni oli pitkä ja kivulias, oli imukuppia, hätä tilannetta,ja vaikka mitä! mut hei, se on ohi ja sillä siisti seuraavalla kerralla sit katotaan miten käy, eniten minua pelottaa että minut pakotetaan johonkin sektioon
Eli he tosiaan tietävät mitä pelätä. Aloitus oli todella lapsellinen. Vaikka ap ei itse pelkäisi synnytystä, on jo outoakin jos aikuinen ihminen ei tajua, että hänenä kokemuksensa ei ole se ainoa, ja asiat voivat mennä toisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... vaan lämmin yritys rohkaista. Mielestäni jokainen normaaliälyinen pelkää synnytystä hiukan. Joillakuilla pelko on ylivoimainen. Erilaisia hyviä ratkaisuja on.
sektiopelkoa. Ihan tilastot kertovat karua kieltään ja ne ovat puolueettomia, numerot ova vain numeroita: sektio menee PALJON useammin pieleen kuin alatiesynnytys. Lapsen riski ongelmiin on kaksinkertainen, äidin kuolemanriski kolminkertainen. Lähde: Suomen synnytyssairaloiden synnytyskomplikaatiotilastot 2000-2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että riskitilastoissa on laskettu myös rauhalliset, elektiiviset sektiot erillään päivystyssektioista (kesken synnytyksen tehdyistä) ja silloinkin ero on samaa luokkaa.
Mutta eihän leikkausta hinkuvat tällaisia usko. Uskovat naapurin kumminkaimaa jolla sektio meni ihanasti. Niinkö?
Olen aina pelännyt synnytystä, ihan lapsesta asti kun näin tv:stä kai vahingossa jonkun synnytysohjelman. No, oman esikoisen synnytys kun tuli kohdalle, en enää pelännyt vaan siinä meni sellaiseen ihme tilaan että odotti vaan melkein innolla tapahtumaa. Synnytys sujuikin hyvin ja kivuttomasti puudutusten takia, ei jäänyt mitään negatiivista siitä mieleen.
NYT sitten vasta olenkin alkanut pelkäämään,jostain kumman syystä!! enkä tiedä miten uskallan enää synnyttää, jos lisää lapsia meille joskus tulee.. kun tiedän mitä se on ja se pelottaa,millaista kauheaa se olisi jos ei saisikaan puudutusta tai jos se ei toimisi...... mutta kyllä siitä hengissä naiset yleensä ovat selvinneet, vaikka kärsisivätkin kauheita tuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos synnytys on sektio, lähtökohtaisesti yleensä on jotain ongelmaa esim. lapsi ei syystä tai toisesta kestäisi alatiesynnytystä, äidin terveydentilassa vikaa tms. Silloin tietysti komplikaatioita on enemmän.
Mutta esim. hapenpuute synnytyksessä on lähes poikkeuksetta alatiesynnytyksen ongelma. Jos lapsi vammautuu synnytyksen vuoksi, taustalla on alatiesynnytyskomplikaatiot.
Oma lapseni kärsi hapenpuutteesta alatiesynnytyksessä. On aika itsestäänselvää, että seuraavalla kerralla haluan sektion.
Onkohan noihin tilastoihin myöskään laskettu esim. neljännen asteen repeämiä? Niitä tapahtuu prosentissa alatiesynnytyksissä. Tuloksena äiti menettää ulosteenpidätyskykynsä eikä korjausleikkausten tulokset ole kovin häävejä.
en pelännyt ollenkaan ennen synnytystä. Menin paikalle terveellä asenteella ja yvillä mielin, mutta niin moni asia meni vikaan, että en aio enää koskaan synnyttää. Ei siis tarvitse pelkopoleja ym. kuormittaa minun takiani. Minulle riitti se kerta.
Eivät kaikki pelkää ilman syytä. Monella pelko johtuu ihan omista kokemuksista. Sitä on vähän turha vähätellä sillä, että "useimmiten kaikki menee ihan hyvin". Aika usein myös ei mene eikä sitä koskaan tiedä, minkälainen kokemus omalle kohdalle tulee. Riskipeliähän se on.
mutta minulla on myös aina ollut tarve voittaa ns. turhat pelot. Korkeanpaikan kammon kanssa on vielä hommaa, mutta synnyttää voisin vaikka kuinka monta kertaa.
Ekan kerran synnytin 36-vuotiaana, ja ainoa juttu, mikä jäi harmittamaan, oli se, että tätäkö minä tyhmä olen pelännyt?? Maailman luonnollisin homma ja sujui hienosti. Toisen kerran synnytin 38-vuotiaana, ja se sujui vielä hienommin, en tarvinnut mitään kivunlievitystäkään. Toivottavasti saan vielä kerran synnyttää...
nuo tilastot tosiaan lasketaan. Onko alatiesynnytys mennyt silloin hyvin, kun äiti ja lapsi ovat hengissä? Vai näkyykö siellä esimerkiksi parantumattomat vammat äidillä? Tuskin, sillä nuohan ilmenevät vasta jälkikäteen, kun selviää, ettei palaudukaan enää terveeksi.
Luulen, että moni vaikeakin synnytys kuitataan tilastoon onnistuneena, jos vauva saadaan vaikeuksista huolimatta terveenä ulos ja äitikin pääsee kotiin suunnilleen omin jaloin jossain vaiheessa. Taustalla voi kuitenkin olla vaikka mitä, kun ruvetaan tarkastelemaan tapauksia yksilökohtaisesti.
jos synnytys on sektio, lähtökohtaisesti yleensä on jotain ongelmaa esim. lapsi ei syystä tai toisesta kestäisi alatiesynnytystä, äidin terveydentilassa vikaa tms. Silloin tietysti komplikaatioita on enemmän.
Mutta esim. hapenpuute synnytyksessä on lähes poikkeuksetta alatiesynnytyksen ongelma. Jos lapsi vammautuu synnytyksen vuoksi, taustalla on alatiesynnytyskomplikaatiot.
Oma lapseni kärsi hapenpuutteesta alatiesynnytyksessä. On aika itsestäänselvää, että seuraavalla kerralla haluan sektion.
Onkohan noihin tilastoihin myöskään laskettu esim. neljännen asteen repeämiä? Niitä tapahtuu prosentissa alatiesynnytyksissä. Tuloksena äiti menettää ulosteenpidätyskykynsä eikä korjausleikkausten tulokset ole kovin häävejä.
Minä en ystäväpiiristäni tunne ketään, jolla olisi lapsi kärsinyt hapenpuutteesta. Minäkin ponnistin esikoistani tunnin ja vartin, eikä lapsella ollut hapetuksen kanssa mitään ongelmaa, ja sai apgarit 10/10/10. Kakkosta ponnistin 5 minuuttia, ja synnytys kesti tosi vähän aikaa muutenkin, niin silloin tuli "vain" 9/10/10 apgarit,eikä sekään hapen puutteesta johdu, vaan siitä, ettei lapsi tavallaan täysin ehdi nopeassa synnytyksessä "mukaan".
Ja lisäksi tietenkin on poistettu tilastolliset harhat, eli juuri nuo sairaan sikiön synnytykset jotka useimmiten tehdään sektiolla koska lapsi ei kestäisi painetta synnytykanavassa. Kyllä tilastotieteilijät osaavat hommansa, älkää mammat vaahdotko.
Lisäksi juuri koskaan ei puhuta siitä, että tutkimusten mukaan sektiolla syntymisellä näyttää olevan yhä selvempi yhteys tuleviin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin (DM I ja II) ja allergioihin.
Tietenkin joskus sektio on ainoa mahdollinen tapa synnyttää. Mutta PELON takia sektiossa ei vain ole mitään järkeä, kun katsoo faktoja.
Alue: Aihe vapaa
mutta joillain se menee aina tosi pahasti vikaan. Että kiitos, mutta ei paljon lohduta että joskus menee normaalistikin ja helposti. Tottakai sen tajuan.
Yhtälailla voitte laittaa tohon linkin ihan järkyttävään synnytykseen, koska niitäkin tapahtuu.
Sektio oli minulle juuri loistava juttu.