Kumpi parempi duuni, yleislääkäri vai hammaslääkäri?

Hankala sanoa, haisevia reikiä kaivelevat molemmat.

Hei te aukoilla ja rei'illä hekumoijat, voitteko kirjoitella tekstejänne vaikka paperilappusille ettekä tähän ketjuun? Kiitos!

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:18"]

Entä eläinlääkäri? ;)

[/quote]

Juu, siinä sais tehdä sekä yleis- että hammaslääkärin hommia. Pääsisi myös hoitamaan potilaiden anestesiaa ja tekemään sekä kardiologin että ortopedin töitä ;)

Itse sanoisin, että hae minne kiinnostaa. Itse olen v. 2012 valmistunut LL ja tyytyväinen valintaani. En kyllä hampaan puolelle hakemista koskaan harkinnutkaan. Lähes kaikki LL:t erikoistuvat, joten opiskeluajan puolesta joudut opiskelemaan 6-7 vuotta pidempään, jos lääkikseen mielit. Tämä toki työn ohessa, mutta silti.

Valinnanvaraa tosiaan on 49 erikoisalasta, joten vielä opintojen alkuvaiheessa ei tod. tarvitse tietää, mitä isona haluat tehdä. Hampaalle hakiessasi tulevaisuutesi on melko lailla taputeltu, tai ainakin vaihtoehtoja on valmistumisen jälkeen huomattavasti vähemmän.

Eritekeskusteluun osallistun sen verran, että yleisesti ottaen tk-kollegakuntaa ärsyttävät eritteiden sijaan loppumaton, valtaosin turhan paperityön määrä.

Olen allerginen (ainakin koirille, en muista muita tuloksia) joten eläinlääkärin hommat ei sovi! :) Pienenä se tuntui kyllä kivalta ammatilta.

hammaslääkärillä lyhyemmät työajat, ei yöpäivystyksiä, parempi liksa. Yleislääkärin työ toisaalta monipuolisempaa (omasta mielestäni myös mielenkiintoisempaa).

suu on tajuttoman likainen paikka ja lisäksi työasentokin voi aiheuttaa kremppaa.

Välillä nousee myös ylös ja menee tutkimaan potilasta jopa seisoen sen laverin luokse.



hammaslääkärillä niska-ja hartiavaivoja

Ehdottomasti yleislääkäri! Työ on monipuolisempaa, ja yleislääkäri voi urallaan erikoistua itseään kiinnostavaan lääketieteen haaraan (psykiatria, ortopedia, kardiologia, anestesia...). Tämän lisäksi yleislääkärillä on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan, jos se kiinnostaa. En tosin taida olla aivan puolueeton arvioija...



Ja tuo ei muuten pidä paikkaansa, että hammaslääkäri ansaitsisi enemmän kuin yleislääkäri. Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ansiot riippuvat täysin siitä, ovatko he töissä julkisella vai yksityisellä sektorilla ja kuinka paljon he tekevät työtunteja. Kuitenkin yleislääkäreiden keskikuukausiansio on suurempi kuin hammaslääkäreiden. Erikoislääkärit tienaavat tietenkin kaikista eniten.



Myöskään se ei ole totta, että hammaslääkärillä olisi lyhyemmät työpäivät. Kuntatyönantajalla viikkotuntimäärä on sama. Yksityisellä puolella jokainen lääkäri ja hammaslääkäri voi itse määrittää omat työaikansa. Kuinka paljon töitä paiskii, vaikuttaa tietenkin suoraan palkkaan.

hammaslääkärillä lyhyemmät työajat, ei yöpäivystyksiä, parempi liksa. Yleislääkärin työ toisaalta monipuolisempaa (omasta mielestäni myös mielenkiintoisempaa).

Kyllä niitä yöpäivystyksiä löytyy hammaslääkäreillekkin jos haluaa tehdä. Sitäpaitsi työajat riippuu täysin työpaikasta.

Toki yleislääkäreillä sairaalassa ollessaan on 3-vuorotyö, tai varmaan riippuu soppareista, mutta hammaslääkärit harvoin tekee öisin.

Itse ehdottomasti hammaslääkärin kannalla. Saa paljon tehdä käsillä joka potilaan kanssa. Hammaslääkäreilläkin on paljon erikoistumisvaihtoehtoja.

Tällaiset kokemukset hammaslääkäri/yleislääkäri pariskunnalta. :) Olemme kummatkin kokeneet saavamme arvostuta alojamme kohtaan.

Yleislääkäri:
+ arvostettu
+ useita erikoistumisia
+ antaa haasteita
- vuorotyö, aika moni ei jaksa (perhe kärsii)
- joutuu olemaan kuoleman kanssa tekemisissä
- heikompi hermoinen yleislääkäri saattaa tuntea voimattomuutta, kun en osaa ratkoa potilaansa ongelmaa
- omaisten surun kohtaaminen, vaikeasti sairaan kohtaaminen (voi toki olla myös posiviitinen kylmähermoisille)
- pitkät opiskelut, mikäli haluaa erikoistua

Hammaslääkäri:
+ suhteessa parempi palkka kuin yläislääkärillä (päivätyötä, palkka reippaat n. 6000e)
+ 5,5 vuoden opiskelulla jo erikoislääkäriksi (hammaslääkärit ovat siinä erikoislääkäreitä, missä silmälääkärit yms. Hammaslääkäreiden tarve on niin suurta, että niitä koulutetaan jo kahden vuoden yhteisten opintojen jälkeen omiksi erikoislääkäreiksi)
+ potilaat eivät keskimäärin kuole käsiin
+ käsillä tekemistä
+ hammaslääkärit ovat keskivertaisesti tyytyväisempiä työhönsä kuin yleislääkärit, aika kuluu töissä nopeampaa
+ lyhyempi opiskelu
+ voit tehdä töitä missä päin maailmaa haluat, vaikka ettei puhuisi samaa kieltä (tällaisia kokemuksia on!)
+ useammat spesifimmät erikoistumia alat lyhyempiä
- pitää tietää jo alusta asti, että hammaslääkärin ura on oikea erikoistumisala

Anteeksi pahat kirjoitusvirheet! Ymmärrätte silti varmaan sisällön. :)

Kummallakin vastuullinen ala, mutta lääkärinä vastuun määrä on aivan suunnaton ja hallittava tietomäärä valtava (käytännössä pitää hallita koko lääketieteen kenttä ainakin perusteiltaan hyvin). Stressaava ja vapaa-aikaa vievä ala.

Hammaslääkäri on vähän kuin jo erikoistunut tietylle lääketieteen erikoisalalle, hyvä palkka ja siisti päivätyö. Koulutus vastaa erittäin hyvin työelämää. Suosittelen hammaslääketiedettä (minulla on paljon kavereina ja sukulaisina hammaslääkäreitä). Tyytyväisiä ovat olleet.

Olisin ennemmin hammaslääkäri, siinä olisi varmasti pienempi mahdollisuus epähuomiossa tappaa joku.

Vanha keskustelu jo, mutta vastataan silti hammaslääkäriin työn eduista ja haitoista tätä muutaman vuoden tehneenä.

- Äärettömän monipuolinen ala, jota eivät ulkopuoliset aina ymmärrä. Suu ja suunterveys eivät ole erillinen osa, vaan liittyvät monipuolisesti yleisterveyteen mm. sydänsairauksiin. Potilaat ovat väestön ikääntyessä jatkuvasti yleissairaampia ja siksi hammaslääkärin onkin hallittava lääketiedettä hyvinkin monipuolisesti esim. toimenpidekelpoisuutta harkitessa.

-Ala muuttuu jatkuvasti enemmän diagnostiikkapainotteiseksi erilaisten testien ja hoidon monipuolistumisen vuoksi. Vaikka sorminäppäryys ja käsillä tekeminen korostuu ja on edelleen iso osa työtä, ei työnkuva suinkaan ole vain poraamista. Edellisen viikon toimenpiteisiini kuuluu muun muassa biopsioita, protettisen hoidon suunnittelua, jäljennösten ottoa, (helppo) juurihoito ja tarkastuksia.

- Koulutus valmistaa todella paljon työelämään ja medisiinarikollegoiden kanssa jutelessa valmistuneilla hammaslääkäreillä siirtymä koulusta töihin on huomattavasti kevyempi.

- Ala on konkreettinen ja oman työn jäljen pääsee usein näkemään lähes heti. Usein myös potilaat lähtevät tyytyväisenä, kun ovat saaneet apua ongelmiinsa.

- erityisesti pienillä paikkakunnilla potilaat tulevat tutuksi ja hyvät hoitosuhteet muodostuvat helposti. Toisaalta halutessaan tämän voi myös välttää vaihtamalla työpaikkaa.

- Myös hammaslääkärinä voi erikoistua. Myös hallintohommat ja tutkimus ovat mahdollisia, jos potilastyö ei kiinnosta.

Huonoja puolia:

- Ala on kuormittava ja erityisesti hankalan toimenpiteen ja huonon näkyyvden jälkeen niskasärky on taattu. Ergonomia kannattaa opetella heti alussa. Usein staattista työasentoa voi korvata liikunnalla, mutta ehkä niska tai nivelongelmista kärsiville en tätä ammattia (tai ainakaan potilastyötä) suosittelisi

- Toisinaan työt seuraavat kotiin, esimerkiksi epäselväksi jäänyt tapaus tai epäonnistunut toimenpide. Näin on varmasti toki myös lääkäreillä, joten erityisen stressiherkkä tai huolehtivainen ihminen voi kuormittua kohtuuttomasti ammatissa.

2 vuotta työelämässä ollut hammaslääkäri vastailee. Itse koen jonkinmoista urakriisiä tällä hetkellä työn psyykkisen ja fyysisen kuormittavuuden vuoksi. Vasta kahdessa vuodessa olen onnistunut aiheuttamaan puutteellisen työergonomian vuoksi itselleni jatkuvaa jalkaterän oireilua, sekä perus niska-hartiaseudun ongelmaa. Työergonomiaa painotetaan jo koulutuksenkin yhteydessä, mutta käytännössä lyhyillä potilasajoilla sekä ergonomisesti haasteellisempien potilaiden (ei voi laskea tarpeeksi alas hoitotuolissa ergonomisen työasennon saavuttamiseksi) vuoksi optimaalinen ergonomia ei aina ole mahdollista. Psyykkinen haaste työssä omalla kohdallani syntyy potilaskohtaamisista, sillä työssä olen jatkuvasti tiiviisti ja läheisesti tekemisissä toisten ihmisen kanssa - vaikka potilaskohtaamiset sujuvat hyvin ja saan hyvää palautetta, joudun etenkin päivän lopussa tsemppaamaan kovasti, jotta pystyisin jokaisen kohtaamaan myötätuntoisesti mutta asiantuntevasti. Jatkuvat kohtaamiset kuormittavat minua erittäin paljon. Työpäivien aikana väsyn intensiivisestä kanssakäymisestä, enkä suosittelekaan alaa ainakaan potilastyön osalta kaltaiselleni introverttiluonteelle. Jos olisin hakiessani tiennyt nämä puolet työstä (sekä itsestäni), olisin hakenut täysin toiselle alalle. Moni ystäväni ei koe näitä asioita yhtä kuormittavana, ja uskonkin että sosiaalisempi luonne viihtyy työssä minua paremmin. Hyvinä puolina työssäni mainitsisin erittäin hyvän palkan sekä helpon työllistymisen - kandivaiheessa käytännön syventävän harjoittelun (viimeiset puoli vuotta opiskeluista, palkallista harjoittelua) jälkeen työtarjouksia tulee viikoittain, ja parhaan työtarjouksen voi käytännössä valita monista hyvistä vaihtoehdoista. Taloudellisesti olen nykyisessä työssäni turvattu vähälläkin työmäärällä. Mieheni on yleislääkäri, joka kokee samantyyppistä kuormittumista vastaanottotyössään työn sosiaalisen luonteen vuoksi.