Kumpi parempi duuni, yleislääkäri vai hammaslääkäri?

Kiitos vastauksesta. Nii-in, eihän sitä tiedä miltä mikäkin oikeasti tuntuisi ja olisinko oikeasti lääkäriainesta (henkisesti). Jotkuthan, harvat tosin, kovasti pettyvät ja kyllästyvät jo opiskeluaikana... tai sitten valmiina. Mut juu, lisää mielipiteitä saa esittää!

Ja eläinlääkäriksi en allergioiden takia voisi ryhtyä, vaikka lapsena se tuntuikin kivalta ammatilta :)

Yleisen puoleen opiskelijana kannatan itse tietenkin LL-tutkintoa. Toki tämä riippuu aivan täysin siitä, mitä työtä haluat tehdä - jos sinua kiinnostaa hampaiden hoito, mene hampaalle, jos taas lääkärin työ, mene yleiselle. 

Hampaalle ON helpompi päästä, esim. Oulun hampaalle pääsi sisään joka kolmas, pisterajat ovat hakijamääristä johtuen yleistä matalammat. Tämä tuntuu houkuttavan monia yleiselle haikailleita hakemaan hampaalle, onnistunut sisäänpääsy kun on näin hieman varmempaa. Tunnen useamman tällaisen henkilön jo ennen opiskelujen aloittamista ja omassa koulussa tuntui erityisesti ensimmäisenä vuonna olevan kova kuume hampaan puolen opiskelijoiden keskuudessa suorittaa ''kaksoistutkinto''. Karu totuus valkeni heille myöhemmin, sillä hampaalta ei niin vaan vaihdetakaan yleiselle, vaan sinne täytyy hakea samojen pääsykokeiden kautta. Yleiselle puolelle päästään siis 99%sesti pääsykokeella. Tämä kirjoitus nyt vain siksi, ettei aloittaja yms. erehtyisi haksahtamaan hakemaan hampaalle vain helpotetun sisäänpääsyn toivossa. 

Miksi itse pyrin yleiselle, enkä missään kohtaa ajatellutkaan hammasta itselleni sopivana vaihtoehtona? En halua olla hammaslääkäri, so simple as that. Lääkäri sana perässä saattaa hämätä, sillä nämä kaksi ovat ihan erillisiä ammatteja, jotka keskittyvät aivan eri alueisiin. Lääkärin työssä minua kiehtoo ihmisruumis ja sen toiminta sekä alan laaja spektri ja ihmisläheinen työ. Erikoistumisaloja on 50 erilaista ja niiden kirjo on valtaisa aina patologista lastenlääkäriin. 

Opiskelu kestää sen 6 vuotta, päälle 8 kk kunnalla(tk) töissä ja sen jälkeen 6 vuotta erikoistumista työn ohessa. Lääkäri voi työllistyä niin julkiselle kuin yksityisellekin ja erikoisala määrittää pitkälti hänen toimenkuvaansa ja työaikojaan.

Vielä kerran, suosittelen valinnassa käyttämään omaa sydäntä. Mikä sinua kiinnostaa, mitä haluat? Kyse on kuitenkin työstä, jota tehdään montakymmentä vuotta!

Itse opiskelen neljättä vuotta hammaslääkäriksi. Hain ensin muutamana vuonna LL-puolelle, mutta onnekseni en päässyt sisään. Lääkäri on sellainen unelma-ammatti, joka monilla on lapsena tai sitten niin kuin joku aikaisemmin jo kirjoittikin "se paras vaihtoehto, kun on niin fiksu". Hammaslääkäriksi opiskelua ei välttämättä ihan silloin alta parikymppisenä tajua edes harkita, se vaatii hieman kypsyttelyä. Olen itse tosi herkkä ja pohdin kovasti ihmiskohtaloita. Lähipiirissäni sattunut sairastapaus ja pitkä ja tuskallinen kuolemantapaus olivat yksi suurimpia syitä, joiden vuoksi hylkäsin LL-puolen. Jos olisin lääkäri, toisin potilaiden huolet kotiini asti ja pohtisin heidän kohtaloaan. Teen niin nytkin omien hammaspotilaittenikin kanssa. LL olisi ollut itselle henkisesti liian rankka. Hoksasin myös, että olen aina tykännyt tehdä käsilläni kaikkea ja ollut muutenkin luova ja taiteellinen. Näitä ominaisuuksia pääsen hyödyntämään hammaslääkärin työssä. 

Moni aliarvostaa hammaslääkärin työtä, mikä on sääli. Hammaslääkärin tulee tuntea farmakologiaa (=lääkeoppi) ihan yhtä hyvin kuin lääkärinkin ja tuntea monien yleissairauksien ja sisätautien taustat. Me hoidamme myös hyvin sairaita potilaita, sitä ei välttämättä moni nuori ja terve ihminen ymmärrä. Hampaaseen ja silmään menee eniten hermoja koko elimistössä (jäänne siltä ajalta, kun syötiin ruokaa, jossa saattoi olla esim. kiviä seassa). Hammas ei ole vain luumöntti suussa vaan elävää kudosta ja täysin ainutlaatuinen kombo, jonka kaltaista ei löysy mistään muualta elimistöstä. Hammassärky on yksi pahimmista kivuista mitä ihmisellä voi olla, ihan oikeasti, juuri hermojen suuren määrän vuoksi. Hammaslääkäri osaa, voi ja saa auttaa tähän kipuun, mikä on mitä hienointa ainakin omasta mielestäni. Hammaslääkäri toteuttaa työssään nimenomaan kliinistä, opetariivista lääketiedettä, mitä ainakin minä haluan tehdä. Suu on sellainen kokonaisuus, jonka kunto vaikuttaa valtavan paljon elämänlaatuun (syöminen, puhuminen ja sosiaalinen elämä yleisesti sekä yleiskunto). Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa 20 vuotta hampaattomana olleelle mummolle toimivat proteesit, valtavasti nuorentuneen kasvojen kohotuksen (tukikudosten korvaus) ja sen hymyn huulille ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Ei ole välttämättä ihan jokaisen juttu, mutta itse suosittelen hammasta lämpimästi. ;)

Itse hain aikoinani hampaalta yleiselle ja mukavampaa tämä työ on ainakin omasta mielestä... Toki haastavampaa ja pohdiskelevampaa

En keksi kauheampaa kohtaloa kuin kaivella ihmisten suuta kaiket päivät.

öö, entä gynekoloogi? Jos ei ihmisten suut ole aina saunan raikkaita niin ei pimpsatkaan.

Nostan vanhan keskustelun, sillä olen alkanut kypsytellä joko hammas- tai lääketieteelliseen hakemista. Jos nyt jätetään palkasta vääntäminen kokonaan sivuun, kumpi ompi parempi? Sen tiedän, että yleislääketiede ei kiinnosta lopullisena elämäntyönä, mutta pakkohan yleislääkärinkin hommaa on tehdä. Minulla on tosin muutenkin mielessä vain muutama kiinnostava erikoisala.... jotka kiinnostavat enemmän, kuin hammaslääketiede, mutta kun opiskelu kestäisi niin mahdottoman pitkään ja olisi aika vaativaa, näin olen ymmärtänyt; päivystysten rasittavuudesta puhumattakaan. Ja erikoistuminen rajaisi myös asuinpaikkamahdollisuuksia... Hammasjutut toisaalta kiinnostavat ja 5,5 vuoden jälkeen olisi jo ammattilainen (toki lääkärikin on, mutta kyllä vastavalmistunut hml on valmiimpi tapaus kuin vastavalmistunut lääkäri).

Eli lääketiede

+kiinnostavammat erikoisalat (joskin vain muutamat)

+monipuolisuus

-terveyskeskuspalvelu ja yleislääkärinä toimiminen

-pitempi opiskelu

-päivystysvastuut

-erikoistuminen rajaa asuinpaikkakuntia ja erikoistumismahdollisuus omille muutamille suosikkialoille ei ole itsestäänselvää

(-ilkeänkö kirjoittaakaan... joidenkin lääkäreiden ylimielisyys ja jumalakompleksi)

hammaslääketiede

+hieman lyhyempi koulutus

+"valmiimmaksi" koulun penkiltä

+käsillä tekemistä

-ei niin kiinnostavaa kuin tietyt lääketieteen erikoisalat

-työasennot ja aineiden mahdollinen allergisoivuus

Heitelkääpäs nyt mielipiteitä suuntaan ja toiseen! Mieluusti etenkin lääkärit/hammaslääkärit, jos heitä palstalla pyörii.

Etenkään tuo yleislääkärinä palvelu ei kiinnosta. En oikein mielelläni tekisi ties mitä ikävää vieraiden ihmisten arkaluontoisilla alueilla ja toisaalta myös asiakaskunta (narkkarit yms.) voi olla aika haastavaa. Stressi ja kiirekin ovat kuulema vakituisia kavereita. Mutta toisaalta, kai sitä 9 kk istuu vaikka kepin nenässä?

Löytyisikö ehkä vastaavissa aatoksissa opiskelemaan hakeneita ja ehkä jo valmistuneitakin lääkäreitä/hammaslääkäreitä kommentoimaan?

lähihoitaja

Entä eläinlääkäri? ;)

Tuo mitä kerrot valmistuneen hammaslääkärin "valmiudesta" verrattuna valmistuneen yleislääkärin valmiuteen, on aivan totta.

Mä olen yleislääkäri ja pidän työn monipuolisuudesta ja väestövastuutehtävissä jatkuvuudessa. Tunnen monia, jotka ovat yllätyksekseen viihtyneet yleislääkärinä, vaikka aiemmin onkin kiinnostanut joku aivan muu erikoisala. Itsestäni ei olisi ollut hammaslääkäriksi, käsitykseni mukaan siinä on vähemmän diagnostisia haasteita ja enemmän "pikkunäpertämistä", joka ei minun luonteelleni sovi, olen isojen kokonaisuuksien ihminen. Toisaalta tunnen myös todella hyvin työssään viihtyviä hammaslääkäreitä.

Sori, ei tainnut paljon apua olla.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että hammaslääkärin työ on aivan älyttömän tylsää. Olen itse jo lukenut osalaillistetuksi (ns. kuntaluvan saaneeksi) hammaslääkäriksi, mutta silti olen kyllästynyt totaalisesti ja pistän haut yleisen puolelle vetämään. Kannattaa siis miettiä, että kyllästyykö nopeaa jos miettii näiden kahden välillä. Toki palkka on hammaslääkäreillä kohdillaan ja työajat paremmat vs. yleinen.

Ihan sama, kaiveleeko märänneitä hampaita vai jotain muuta osaa kropasta. En tekisi kumpaakaan.

Oon aina ihmetellyt mikä ihmistä motivoi/ kiehtoo lukemaan itsensä hammaslääkäriksi???

Nuo pohdinnat kuullostavat kovin tutuilta  kolmen vuoden takaa :) .Päätöksen kannalta olennaisen ollettekin jo listanneet. Ja suosittelenkin teitä miettimään tarkoin kumpi olisi juuri teistä oikeasti tyydyttävää sen 40 vuotta (tällä eläkeiän nousu vauhdilla).

Itse olen siis hampaan puolen opiskelija (pisteiden puolesta kummalle puolelle vain kelvannut, tiedän ketään ei kiinnosta), ja koska kliininen kokemukseni on vielä aika vähäistä saattavat illuusioni murentua ajallaan. Mutta siitä viis, yritän vastata miksi näin tämän alan omakseni.

     Eli: Hyvät kokemukset yksityispraktiikkaa pyörittävästä seniori hammaslääkäristä, luonteeni nauttia isoisäni tapaan "verstaassa näpertelystä" (vaikken siinä taitava olekkaan) ja myös se, että voin lähes aina tehdä jotain jokaisen potilaan hyväksi ja toipumis todennäköisyys on todella korkea (vrt. ylipaino, diabetes, masennus ja kaikki elämäntapa sairaudet) sekä vielä se, että työllistymis mahdollisuudet ovat ainakin verraten hyvät missä päin Suomea tahansa, mikä on aika harvinaista tämän tulotason ammateille. Ja viimeisin etu on todella näppärä, mikäli päädyn jokupäivä yhteen jonkun kivan korkeakoulutetun naisen kanssa, koska hänen uransahan voi viedä milloin minnekkin.

   Jaan vielä joitaikin kokemuksiani ja huomioitani. Otsikkosi on aika absurdi, (yleis)lääkäri on maailman yleisesti arvostetuin ammattinimike ilman hammaslääkärien ammattiylpeyttä polkemattakin. Ja jos se on se (arvostus/ihailu) millä jaksat sen 40 vuotta ja se mitä halajat, on se parempi vaihtoehto.

    Heitän myös pilkkakirveen, koska uskon että yleisenpuolen kolleegoideni itsetunto sen kyllä kestää. Yleislääkis on super-lukio. Tällä tarkoitan sitä, että aika moni fiksu menee lukioon, koska ei tiedä mitä oikeastaan haluaisi "tehdä isona" ja "kun se on se paras". Sama pätee aika moneen lukiossa hyvin pärjänneeseen ja lääkiksen suhteen (vaikka on joukossa aika monia kutsumuspohjalla oleviakin, mutta vähemmän kuin luulette) ja huom. 60% heistä erikoistuu (vrt. 15% hampaalla) ja noita erikoisaloja on niin paljon ja ammattinimike muutenkin niin joustava ja arvostettu muuallakin, että siellä on kaikille kaikkea. Ja tämä huomio, että vain 40% toimii pelkkinä TK-lääkäreinä on aika validi argumentti aiemmin mainitulle, että hampaalaiset ovat "enemmän valmiita" sen 5v (+0,5v pakollinen harjoittelu) päästä.

    Noista erikoishammaslääkärien aloista vielä. Se että 15% erikoistuu ei tarkoita etteivät erikoisalat olisi suosittuja eikä todellakaan sitä ettei niitä juuri olisi. Niiden dynamiikka on vain erillainen ja mielestäni hampaan eduksi, yleisellä puolella on pakostakin selkeää työnjakoa eli patologi mikroskopoi kudosnäytteitä, neurologi noitaa CNS ongelmia ja silmälääkäri silmiä . Siinä missä hampaalla jos vastaan tulee potilas, jolla on tiedossa niin hankala viisurin poisto, että kokemuksesi ei riitä -> lähete erikoissairaanhoitoon ja näin toimivat pitkälti kaikki erikoisalamme. Paitsi sosiaalipuoli, josta tulee jonkinlaisia esimiehiä ja vaikuttajia. Ja tottakai jokaisella erikoisalalla on myös aivan omia erikoistoimenpiteitä ja kikkoja (endodontit tekee vaativimmat juurihoidot mikroskoopin alla jne. Oikojat on yksiä taikureita. Parodontologit käy viivytyssotaa kroonisen ientulehduksen kanssa, joka voi viedä kaikkikin hampaat jo 40v ja leukakirurgi esim. pidentää leukoja implantin avulla, tosin leukakirurgit ovat vähän omassa sarjassaan. 6v (muissa 3v) erikoistuminen ja pitkälti yleispuolella).  Tässä on kaikkiaan se tosi kiva puoli, että noita aloja voi alkaa harjoitella jo perus hammaslääkärin ammatissa sillä peruskoulutuksen teoria pohjalla (joka on siis todella laaja ja tasokas Suomessa), jos haluaa ja jos sattuu pitämään joistain operaatioista enemmän voi hakea sinne erikoistumaan. Ikään kuin odotat ja toivot että "olisipa seuraavalla potilaalla sellainen kiva sopivan helpon juurihoidon paikka" :D . Ja jos joku operaatio ei vaan luonnistu niin lähettää erikoissairaanhoitoon.

   Ja sen lisäksi löytyy kaikkea pientä esim implanttien teko ei ole oikeastaan minkään erikoisalan alla, vaan taito jonka voit halutessasi hankkia ja harjoittaa.

   Parhaimillaanhan (yleis)lääkäri on kliininen nero ja/tai juhlittu sankari ja hammaslääkäri taitava/kokenut ammattilainen ja pidetty asiakaspalvelija, jonka praktiikalla vakiopotilaskunta käy "mielellään" ja luottamuksen synnyttyä ehdottaa jopa itsekin hoitoja ja toivomuksia. :) Kiitos ajastanne.

(Korjatkaa joku kokeneempi kolleega, jos olin välistä harhaan johtava) 

Aikaisempi pohtija (nro 12) palaa palstalle. Olisiko uutta kommentoitavaa? En hakenut mihinkään tänä keväänä erinäisistä kiireistä johtuen. Ensi keväänä sitten, jos koskaan... mites tuo hammaslääkärien ergonomia ja käsien rasitus. Töissä käsi rasittuu hiiren takia, miten kuormittavaa hml-työ on käsille? entäs jos on sukurasitetta nivelsairauksiin, kannattaako niitä miettiä? Poran olisi varmaan kuitenkin ihan hyvä pysyä kädessä koko uran ajan...?

Aikaisempi pohtija (nro 12) palaa palstalle. Olisiko uutta kommentoitavaa? En hakenut mihinkään tänä keväänä erinäisistä kiireistä johtuen. Ensi keväänä sitten, jos koskaan... mites tuo hammaslääkärien ergonomia ja käsien rasitus. Nyt töissä käsi rasittuu hiiren takia, miten kuormittavaa hml-työ on käsille? entäs jos on sukurasitetta nivelsairauksiin, kannattaako niitä miettiä? Poran olisi varmaan kuitenkin ihan hyvä pysyä kädessä koko uran ajan...?

Hampilekurin vaikuttaa ykispuoliselta, ehdottomasti yleislääkäri ja siitä voi erikoistua.

Minä olen hammaslääkäri ja mieheni yleislääkäri, molemmat työskennellään tk:ssa.  Minusta hammaslääkärin työ on monipuolista varsinkin terkkarissa,minne tulee monenlaista väkeä. Ja hammaslääkärin pitää osata myös yleislääketiedettä,koska potilailla on monenlaisia sairauksia. Pitää tietää sairauksien vaikutukset suuhun jne. Myös lääkitysten ymmärtäminen ja yhteensopiminen on oleellista. Ja diagnostisia haasteita kyllä hammaslääkäreilläkin riittää.

Hammaslääkärihän on oikeastaan suuhun erikoistunut lääkäri jo valmistuessaan. Ei ne silmälääkärit esimerkiksi paljon muusta enää tiedä kuin silmistä kun ovat niihin alkaneet keskittymään..

Yleislääkärin työ terkkarissa on varmaan monipuolista,mutta tosi rankkaa. Ja pitää päivystää enemmän tai vähemmän riippuen paikkakunnasta. Joku mainitsi että hammaslääkäri joutuu kaivelemaan likaista suuta ja kamalia eritteitä. Sen verran olen kuunnellut mieheni juttuja,että varmasti hammaslääkärin työ on siistimpää kuin terkkarilääkärin.  Lääkäri on jatkuvasti potilaiden pissojen, ulosteiden, oksennusten, märkäpaiseiden, veripärskeiden yms keskellä työskentelemässä.

Hammaslääkärin vastaanotolla harvoin on kyse elämästä ja kuolemasta, sillä lailla työ ei ole niin vastuullista. Lisäksi minusta hammaslääkärin työ sopii äiti-ihmiselle paremmin työajan takia. Nämä asiat tulee mieleen,mutta tämä on ajateltu pääasiassa meidän perheen tilanteen pohjalta. Joillakin lääketieteen erikoisaloilla on varmasti samat edut kuin hammaslääkäreillä, päivätyö ja ei tarvi päivystää.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 14:16"]

Minä olen hammaslääkäri ja mieheni yleislääkäri, molemmat työskennellään tk:ssa.  Minusta hammaslääkärin työ on monipuolista varsinkin terkkarissa,minne tulee monenlaista väkeä. Ja hammaslääkärin pitää osata myös yleislääketiedettä,koska potilailla on monenlaisia sairauksia. Pitää tietää sairauksien vaikutukset suuhun jne. Myös lääkitysten ymmärtäminen ja yhteensopiminen on oleellista. Ja diagnostisia haasteita kyllä hammaslääkäreilläkin riittää.

Hammaslääkärihän on oikeastaan suuhun erikoistunut lääkäri jo valmistuessaan. Ei ne silmälääkärit esimerkiksi paljon muusta enää tiedä kuin silmistä kun ovat niihin alkaneet keskittymään..

Yleislääkärin työ terkkarissa on varmaan monipuolista,mutta tosi rankkaa. Ja pitää päivystää enemmän tai vähemmän riippuen paikkakunnasta. Joku mainitsi että hammaslääkäri joutuu kaivelemaan likaista suuta ja kamalia eritteitä. Sen verran olen kuunnellut mieheni juttuja,että varmasti hammaslääkärin työ on siistimpää kuin terkkarilääkärin.  Lääkäri on jatkuvasti potilaiden pissojen, ulosteiden, oksennusten, märkäpaiseiden, veripärskeiden yms keskellä työskentelemässä.

Hammaslääkärin vastaanotolla harvoin on kyse elämästä ja kuolemasta, sillä lailla työ ei ole niin vastuullista. Lisäksi minusta hammaslääkärin työ sopii äiti-ihmiselle paremmin työajan takia. Nämä asiat tulee mieleen,mutta tämä on ajateltu pääasiassa meidän perheen tilanteen pohjalta. Joillakin lääketieteen erikoisaloilla on varmasti samat edut kuin hammaslääkäreillä, päivätyö ja ei tarvi päivystää.

[/quote]

Kiva kun tulee omia kokemuksia vastaukseksi! Miten olet kokenut työn fyysisen kuormittavuuden? Onko sinulla jokin erityispätevyys? Joku vastaaja oli sitä mieltä että työ on liian tylsää (ilmeisesti liian itseään toistavaa), mitä mieltä olet siitä?

Hammaslääkäri tietää, mihin potilaan ruumiinaukkoon joutuu sormensa  seuraavaksi tunkemaan.