Jos 6-vuotiaasti tulee hirmuisen piirrostöherryksen kanssa...

ja kertoo heti kättelyssä mikä se on... Karmaisevia tilanteita on ne, kun tenava kiikuttaa jonkun raapustuksen "kehuttavaksi", eikä mitään hevon hajua, mitä sen pitäisi esittää. Tai ehkä vielä nolompia tilanteita ne, kun LUULET tietäväsi mikä se on...



"Ai, sä piirsitkin tänään aika värikkään kanan!"

"Se on kylläkin koira..."

"Aha... Tota... Iloinen koira on juu."

Kuvasta voi aina ensinnäkin kiittää, jos se on lahja.



Yleensä siitä löytää jonkun yksityiskohdan tai muun jutun joka on riittävän hyvä kehaisua varten.



Mun lapset on hyviä piirtäjiä, mutta ajoittain nekin tekee ihan kauheita suttutekeleitä. Silloin sanon ihan vaikka vaan että "kiva ilme tuolla koiralla tuossa", tai "onpas siinä paljon värejä, tänään sua taitaa kiinnostaa värien käyttö?"



Ja sitten kun ne tekevät huolellista työtä ja hyvää jälkeä, paneudun työn tarkasteluun innostuneena ja kehun kaiken mahdollisen. Harvoin niitä huitaisten sutattuja meillä enää näkee, kun lapset tietää että tosissaan vaivan kanssa piirretyistä tulee paljon parempaa palautetta ja enemmän huomiota. (Ja tutkimustenkin mukaan lapset innostuu opettelemaan taitoja paljon paremmin jos saavat konkreettista positiivista palautetta.)



Lytistä en koskaan. Sen saa tehdä muu maailma, ja tulee varmasti tekemään ajallaan. Äidin hommiin se ei kuulu.

Jos ei ole yhtään mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi pitää turpansa kiinni.



Itse opin piirtämään todella hyvin, kun ei ollut kukaan lannistamassa intoani piirtämiseen.

Olen monen moisesta "Töhrystä" ollut iloinen, koska tunsin onnistuneeni ja onnistumisen tunne lähti siitä että onnistuin piirtämään vähän enemmän ihmisen näköisen tikku-ukon kuin viimekerralla.

EN toki jokaisen "taideteoksen" jälkeen ole ollut tyytyväinen, mutta siis silloin kun siihen on ollut aihetta.



Jokainen ihminen osaa piirtää. Se miltä piirrustus sitten näyttää, on toinen juttu. Jos ei 6 vuotiaana "osaa" piirtää auroa niin että erottaa paperilla todellakin olevan auton, pitääkö sitten lannistaa piirtäjä niin ettei tämä koskaan oppisi piirtämään autoa?



Ei mua mitenkään liikaa kehuttu, muttei juuri lannistettukaan. Samoilla töhryillä voitin lapsena piirrustuskilpailuja. Piirrustukset arvosteltiin kai kokonaisuutena, eikä sillä tavalla kenen prinsessa näyttää paperilla enemmän prinsessalta...

Ja negatiivinen elamanasenne.

Testosteriili-sketsiohjelmaa :D

Vaikka värien käyttö.



Meillä tytöt tykkää piirtää paljon ja välillä tulee sellaisia sutauksia ihan kuin kokeilisivat että kehuuko se taas. Sitten vaan jutellaan siitä kuvasta ei itä tarvitse vuolaasti ylistää jos kuva ei todellakaan vastaa taitoja.



Piirtäminen ja taidelajit yleensäkin on sellaisia ettei pitäisi sitä taitoa niin korostaa. Hienoa jos lapsi on luova ja mielikuvitusrikas vaikka ei mikään lahjakkuus olisikaan. Monasti varsinkin poikien into latistetaan heti alkuunsa vaikka siihen ei mitään syytä olisikaan. Ihan kuin vain hyvillä piirtäjillä , taitavilla maalajilla ja näppärillä askartelijoilla olisi oikeus toteuttaa itseään.

6veen piirookset voivat olla vielä pitkään töherryksiä mut se ei tarkoita sitä etteikö piirtämisestä tykkäävää lasta voisi kehua motivoida rohkaista...vain joku erittäin tunnevammainen aikuinen menee lyttäämään lapsen ilon :(

ja kiittää kivasta kuvasta...vai onko sekin psykomammalle liian vaikeaa?Pitääkö tosiaan 6veen ilo ja itsetunto lytätä tuolla tavalla? 6v muuten on juuri se ikäkun lapsen itsetunto kehittyy kohisten...tai sitte ei mikäli joku palstamammuli pääsee kertomaan totuuksiaan.

Meinaan, että jos lapsi sitten sattuu näkemään jonkin Picasson kubistisen kauden teoksen ja kuulee, että se on työ, jonka on tehnyt yksi maailman parhaista taiteilijoista.



Ehkä kysyisin, että missähän tässä on se auto ja missä minä, kun olen niin vanha, etten oikein saa selvää.

jo ihan tunnistettavia juttuja eli olisi ihan mahdoton tilanne tuollainen.4v sen sijaan välillä tuo ihme töherryksiä näytille, usein niissäkin on jo kuitenkin jotain tolkkua.

Ja hienoksi kehun aina. Oikein hienoja kuvia tutkin pidempäänkin ja esitän kysymyksiäkin että mikä tuo on, ja onko tuo se ja se ym.

En mollaa, enkä yritä kiinnostua jostain muusta.

Että "aijaa, en kyllä saa oikein selvää tuosta autosta..., mutta tosi hieno ja värikäs on!"

Tärkeintä että lapsi piirtää ja nauttii, ei hänelle tartte valehdella että hän olis mikään lahjakkuus, mutta tekemisen intoa ei saa lannistaa!!!!

on kyllä jo sen ikäinen et pitää jo kestää kritiikkiä.En tietenkään hauku vaan kiitän mut en kehukaan ylettömästi jos ei ole aihetta.Esim.

Kohtahan se Idols taas alkaa,siellähän näkee näitä äidin ja mummon kehumia joilla on epärealistiset luulot taidoistaan.

Kannustus on tärkeää; on tutkittu, että ihminen, joka uskoo pärjäävänsä, myös pärjää. Mutta kritiikitön ei pidä olla, koska silloin lapsi ei opi ottamaan vastaan kritiikkiä.



Minä sanoisin, että kiva piirros, mutta mitä jos vielä parantaisit tuota kohtaa vähän, että siitä saisi paremmin selvää. Sitten se olisi vieläkin hienompi.



Siis ns. hampurilaismalli palautteen annossa: ensin kiittävä palaute, sitten rakentava parannusehdotus, sitten vielä loppuun kiitos. Näin palautteen saajalle jää hyvä mieli, ja kritiikkikin menee ehkä perille kun sen esittää positiivisessa valossa.

sitä kun on olemassa sellaistakin taidetta, joka ei varsinaisesti esitä mitään. Todennäköisesti lapsi olisi taas käynyt Soile Yli-Mäyryn näyttelyssä, taitaa hänelläkin olla lahjat jossain ihan muualla.

Voi sanoa että "kas tuohon olet piirtänyt vahvoja viivoja, ja tuohon tuommoisia hentoja pisteitä! ja tuossako olen sitten minä, sinisellä, hienoa! Piirrähän lisää!"



Ei tartte sanoa "olet tosi taitava" eikä myöskään "olet ihan kuraa", vaan eritellä kuvaa vähän syvemmälti ja kannustaa harjoittelemaan.

Voi sanoa että "kas tuohon olet piirtänyt vahvoja viivoja, ja tuohon tuommoisia hentoja pisteitä! ja tuossako olen sitten minä, sinisellä, hienoa! Piirrähän lisää!"

Ei tartte sanoa "olet tosi taitava" eikä myöskään "olet ihan kuraa", vaan eritellä kuvaa vähän syvemmälti ja kannustaa harjoittelemaan.

Ihanan hassu ilmaus tuo "eritellä syvemmältä". Mun 6-vuotias piirtää päiväkodissa aina tukun erilaisia (tai oikeastaan aika samanlaisia kahden viivan autoja, joissa parhaassa tapauksessa on tikku-ukkokuljettaja.

Eipä sillä, että haukkuisin niitä. Yleensä sanon, että oletpa piirtänyt monta ja kehaisen jotakin, jossa on jotain tehty huolellisesti, tyyliin "Ai tässä on pakoputkikin!" tai "Onpa hienon värinen" tai "Kiva että olet värittänyt tämän yhden auton".

Mutta tuo syvempi erittely tuntui vain niin liikuttavan yliampuvalta termiltä. =)

ei ole töherryksiä vaan osaa oikeasti piirtää hyvin. Ei ole kyllä tuota perinyt minulta vaan isoäidiltään:)