Mitä sitten tehdään kun ikää on 40...

että aika kiinni olen vielä kotona. Sisältöä elämään kaipaan minäkin ja olen alkanut harrastamaan liikuntaa saadakseni hyvän olon, pyrin käymään rock-konserteissa, kuuntelen paljon musiikkia, miehen kanssa aiomme ruveta tekemään matkoja silloin tällöin yhdessä ilman lapsia. Näihin matkoihin panostan paljon: etsin tietoa netistä, suunnittelen. Muutenkin olen alkanut enemmän ajattelemaan, mitä MINÄ haluan, mistä olen kiinnostunut, mikä tuottaa minulle hyvää oloa. Ajattelen, että nyt pitää nauttia elämästä, kun asiat on hyvin, ei murrosikäistä vielä perheessä, omat vanhemmat vielä suht terveitä. Sisältöä elämään tuo myös työ, joka on ihmisten auttamista, koen sen tärkeäksi, "elämän tehtäväksi" (vaikka työ välillä vituttaa).

Lapset teini-iässä ja heillä jo omat menot.Mä päätin pari vuotta sitten opetella joka vuosi jonkin uuden taidon,ihan vaan omaksi piristykseksi.Olen mm.opetellut laskettelemaan,käynyt ensiapukursseja,askartelukursseja yms.Mun mielestä uuden oppiminen piristää ja tuo uutta sisältöä elämään, joka pyörii kuitenkin aika paljon työn ja kodin ympärillä.Jos olisi rahaa enemmän niin panostaisin matkusteluun-ehkä joskus.

Eihän nelikympin jälkeen todellakaan ole elämää. Lapset on tehty ja kaikki sen jälkeen on vain himmailua.

Ei paljon huvita etsiä väkisin jotain teko-sisältöä. Ihanaa lösähtää sohvalle töiden jälkeen, ja katsoa lasten elämää (molemmat kouluiässä).



Talviaika menee säästöliekillä, kesällä voi huseerata puutarhassa.



No worries, asiat voi hoitaa huomenissa tai ensiviikolla. Ihanan leppoisaa elämää!

niin minulla isompi lapsi on 11v ja nuorempi 7v. Eli taitaapi olla niin, että vielä pyörivät jaloissa ihan mukavasti, toki eri tavalla kuin nyt. Ja silloinhan tuo nuorempi aloittaa koulun, kun nyt meillä esikoinen menee syksyllä kouluun. Eli vielä ehkä teen lyhyempää työpäivää, mutta jahka nuorempikin pääsee koulunkäyntiin kiinni, niin voin vihdoinkin tehdä kokopäiväistä duunia. Minä kun nautin työstäni. Olen myös jo nyt päättänyt aloittaa tuossa vaiheessa jonkin harrastuksen ja ehkä kuljettelen lapsianikin harrastuksiin yms.

Luulenpa että nautin elämästä 40 vuotiaan kuten nyt 36 vuotiaanakin.

Itsensä kehittäminen on elinikäinen harrastus. Teen vähän projektityyliin kaikkea kiinnostavaa. Ihan ensimmäiseksi kirjoitin kirjan, joka julkaistiin. Sitten opettelin soittamaan sähköbassoa, minkä jälkeen hurahdin juoksemiseen ja laihdutin hyvin hitaasti 10 kiloa. Työn alla on myös jooga ja meditaatio.

Mun ehkä vaikea ymmärtää ap:n näkökulmaa kun omasta mielestäni elän elämäni onnellisinta aikaa nyt 40+. Kaikki hötkyily ja epävarmuus takana, voi nauttia elämän pienistä, hyvinkin pienistä asioista: punaviinilasillinen perjantaina, hiihtoretki perheen kanssa, kivat työtehtävät, elokuvailta miehen seurassa....

Tuntuu, että kovin moni minun ikäiseni on hurahtanut urheiluun. Minua se ei ole oikein koskaan innostanut, liikun kyllä niin, että kunto jotenkuten pysyy yllä, mutta en ole kiinnostunut hiihdosta tai juoksusta tai kuntosalijumpista.



Puutarhanhoito/rempat/sisutus ei oikein jaksa innostaa. Nuorempana minulla oli valtavasti kulttuuriharrastuksia, mutta tuntuu jotenkin hassulta aloittaa niitä uudelleen. Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä tuo matkustelu, ja sehän on myös melko kallista.



Pienistä iloista osaan kyllä nauttia. Mutta pohtivana ja jollain tasolla eteenpäin(?)pyrkivänä ihmisenä sitä kai ajattelee, että aina pitäisi olla jotain uutta, mielenkiintoista, jotain henkistä haastetta...



Joogaa tai maailmanympäripurjehdusta en ole suunnitellut :)

Lapset 16 ja 13. Nuorempi harrastaa paljon ja on kuskaamista ja kouluvaikeutta jonka vuoksi käyn tavallaan koulua hänen kanssaan. Melko myrskyisää aikaa myös kun on tuo teini ja kaikki ne valvomiset ja kotiin odottelut ja katosmiset ettei ole juonut (liikaa) jne.Olen hirveen sidottu vielä perheeseen. Yritän jaksaa vielä tsemppailla lasten kanssa että ne pääsis jotenkin jaloilleen...Tykkäisin kesällä olla enemmän mökillä jne mutta kun on tuo teini...

Nyt olen 40v ja tottavie on opiskelusta elämän täytettä.



Sen lisäksi harrastetaan miehen kanssa vällyjen pöllyttämistä (voidaan melkein milloin vain, kun lapsi on niin paljon riennoissaan) ja mökkeilyä. Varsin antoisaa elämää siis!

uudelleen virittäminen olisi "hassua"? Minusta on ihanaa, kun lapset isompia ja nyt on aikaa lukea - käyn myös pohtimassa lukemaani ja saamassa uusia lukuvinkkejä kirjakerhossa, joka kokoontuu kerran kuussa - käydä leffoissa, taidenäyttelyissä, museoiden opastetuilla kierroksilla ja soittaa jälleen pianoa päivittäin. Aloitin myös omaksi huvikseni avoimessa yliopistossa taidehistorian opinnot.



Aika ankealta kuulostaa, jos ainut mahdollinen elämänsisältö on pikkulapsista huolehtiminen...Mitähän "uutta, mielenkiintoista henkistä haastetta" siinä on, jos on jo lapsia.

tyttö vasta 8-vuotias, 23-vee avovaimo pitää mielen virkeänä, liikunta fysiikan kunnossa ja harrastukset psyykkeen asiallisena. Ei ihan vielä jaksa rollaattoriin siirtyä, vaikka tokihan nelikymppinen on ihan sairaaaan vanha:)