Me ei otettu rokotusta, sairastettiin tauti.
Tosin emme olisi sitä ehtineet ottamaankaan. Kun meidän vuoro olisi ollut vasta n. kkk päästä, eme kuuluneet riskiryhmään mitenkään. Saatiin tauti joulukuun alussa 2009. Olin jo pohtinut päässäni ettemme rokottaisi itseämme emmekä lapsia.
Tauti oli rankka. Kaikki kolme lastamme saivat taudin, vanhin tyttö ekana, kaksi poikaa sitten. Keskimmäisen kanssa jouduimme mennä hengittelemään spiraa ja saamaan adrenaliinia kahtena yönä. Oli oksentelua, kamala päänsärky, yskää... Tauti kesti viikon, ja kyllä mua pelotti. Vaan selvisimme siitä, jälkitauteina muutamat korvatulhdukset, itselläni paha angiina.
Nyt olen onnellinen että sairastuimme, en tiedä miten olisin jaksanut kantaa taakkaa rokotuksen mahdollisista haitoista, tälle emme siis voineet mitään. Ja kuolonuhreja ja muuta hässäkkää oli jo joten saimme kyllä hoitoa vaivoihimme ja meidät otettiin heti tosissaan kun haimme apua.
Tässä meidän tarina.
Kommentit (15)
En ole koskaan 40-vuotisen elämäni aikana kuullut kenestäkään perusterveestä sukulaisesta, joka olisi joutunut influenssan takia sairaalaan. Vaikka rokotevastaiset mitä selittää, kyllä tää sikatauti minusta on poikkeuksellinen koska tällaisia tarinoite perusterveistä perheistä on paljon.
oli sikainfluenssa raskaana olessa, varmistettiin labrassa ( ei ollut kerinnyt saada piikkiä) sai hoidoksi tamiflu-lääkityksen (varuksi, ei ollut pahaoireinen mutta kun oli raskaana).
Äiti selvisi hyvin ja myöhemmin syntyi terve täysiaikainen tyttö.
En ole koskaan 40-vuotisen elämäni aikana kuullut kenestäkään perusterveestä sukulaisesta, joka olisi joutunut influenssan takia sairaalaan. Vaikka rokotevastaiset mitä selittää, kyllä tää sikatauti minusta on poikkeuksellinen koska tällaisia tarinoite perusterveistä perheistä on paljon.
No kuulet nyt sitten meistä. Meillä poika joutui ihan tavallisen nuhakuumeen takia käymään hengittelemässä avaavaa lääkettä, kun flunssa meni keuhkoputkiin.
oli sikainfluenssa raskaana olessa, varmistettiin labrassa ( ei ollut kerinnyt saada piikkiä) sai hoidoksi tamiflu-lääkityksen (varuksi, ei ollut pahaoireinen mutta kun oli raskaana). Äiti selvisi hyvin ja myöhemmin syntyi terve täysiaikainen tyttö.
jatkaa,juu mullakin varmistettiin toi labrassa ja sain minäkin tamiflun-kuurin,mutta siitä tuli niiiin pahaolo,että jätin syömättä,ja terve poika syntyi.
Ja tuo tauti oli kova. Meistä 4/5 oli erittäin sairaita, perheessämme oli toistakymmentäeri reseptilääkettä. Itse sain useita keuhkotulehduksia jälkitauteina ja myös astmalääkkeet tulivat taudista jäädäkseen. Sydän meinasi pysähtyä, joten myös siihen jouduin käyttämään lääkkeitä jne... Lapset selvisivät hieman helpommalla, mutta esim. nuorin sai 7 antibioottikuuria jälkitauteina ja lopulta putket. Tamifluta syöneet lapset(2) sairastivat vain
kolmisen viikkoa... Sairastamisen jälkeen otimme vielä rokotteet. Joka hetki taudin jyllätessämme pelkäsin, että joku meistä menehtyy, ja yhä olen sitä mieltä, että kyseessä on hengenvaarallinen tauti!!
niin tuo tauti olisi voinut yhtälailla sen aktivoida
alkava keuhkokuume. Tuttava joutui pariksi viikoksi sairaalaan jälkitaudin (keuhkokuumeen) takia. Vaikka eilen täällä joku "sairaanhoitaja"-palstamama olikin sitä mieltä, että tauti ei ole kenelläkään ollut tavallista nuhakuumetta kummempi...
Pieni astmaatikkotyttöni joutui teholle vesirokonkin takia, sika olisi voinut olla kohtalokkaampi kuin narkolepsia.
ensin poika 6v ja sit tyttö 3v.. sitten minä joka olin melkeen viimeisilläni raskaana.. sain tamifut heti sairaalasta mukaan ja ottivat päivystyksessä sen näytteen ja sikaa se oli. Mulla kesti tauti tamiflun kanssa ehkä viikon, mutta veto oli veke vielä melkeen 2 vko sen jälkeen. Mies sairasti 2 päivää kuumetta ja yskää, mut sit meni jo takas kouluun. Sillä kaikista lievin, kun sai sen meistä vikana. Kuopustyttö syntyi raskausmyrkytyksen takia käynnistettynä mut oli täysaikanen ja terve.
6 henkinen perhe. ei ollut perusflunssaa rankempi. Toki pelotti, koska media oli tehnyt taudista ison mörön. Yksi lapsista sai jälkitautina kurkunpääntulheduksen ja toinen korvatulehduksen, muut ei mitään.
Olen tyytyväinen, että sairastettiin.
Ja tuo tauti oli kova. Meistä 4/5 oli erittäin sairaita, perheessämme oli toistakymmentäeri reseptilääkettä. Itse sain useita keuhkotulehduksia jälkitauteina ja myös astmalääkkeet tulivat taudista jäädäkseen. Sydän meinasi pysähtyä, joten myös siihen jouduin käyttämään lääkkeitä jne... Lapset selvisivät hieman helpommalla, mutta esim. nuorin sai 7 antibioottikuuria jälkitauteina ja lopulta putket. Tamifluta syöneet lapset(2) sairastivat vain
kolmisen viikkoa... Sairastamisen jälkeen otimme vielä rokotteet. Joka hetki taudin jyllätessämme pelkäsin, että joku meistä menehtyy, ja yhä olen sitä mieltä, että kyseessä on hengenvaarallinen tauti!!
Meidän perhe sairasti tuon normiflunssana ja samoin muut tuttavaperheet eli en usko tuollaisiin.
Meidän perhe sairasti tuon normiflunssana ja samoin muut tuttavaperheet eli en usko tuollaisiin.
Onhan sitä uutisoitu että tehoilla on ollut paljon perusterveitä. Eikä nää tyypit päätyneet edes teholle.
Jos on vaarana että sydän pysähtyy, ei olla kyllä kotihoidossa. Tässä on varmaan joku väärinymmärrys tai sitten liioittelua. Yhtään tietysti väheksymättä keuhkokuumeen vakavuutta.
ja olen hoitanut useita perusterveitä nuoria aikuisia.
Sekä toissa syksynä, että nyt parhaillaan.
Nimenomaa kaikki ovat olleet meillä perusterveitä.
Todella paha tauti muutamalla, eikä edes takeita vielä, että selviäisi.
sairastimme ton.ei ollu rankka meillä,olin vielä raskaanakin.