Miten jaksatte ulkoilla lastenne kanssa?

Jos lapsi ulkoilee viitenä päivänä viikossa päiväkodissa kaksi kertaa päivässä, niin en minä jaksa viikonloppuisin ottaa stressiä ulkoilusta. Jos on hyvä sää, mennään hiihtämään tai pulkkamäkeen. Joskus taas käydään uimassa, kyläilemässä tai kaupungilla ja siinä yhteydessä ulkoillaan hetken aikaa.



Viikonloppuna riittää vaikka puolen tunnin ulkoilu.

tehdä lumitöitä, bongailla lintuja (näitähän kuulee nyt kokoajan enemmän kun kevät lähestyy), laskea pulkalla ja tehdä lumiukkoja/luolia tms.



Jos ollaan puistossa missä on muita lapsia katselen usein vinkkejä esim lasten pukeutumisessa (kun olen ekan lapsen kanssa vasta ja ekaa taaperotalvea) sekä lasten ja äitien vuorovaikutusta.



Eniten tykkään kuitenkin tehdä kävelylenkkejä pulkan/ rattaiden kanssa lähellä oleviin hauskoihin paikkoihin.



Meidän lähellä on esim hevostalli missä on muitakin kotieläimiä ja siellä tykkäämme molemmat katsella (asumme ihan kaupungissa joten tämä on ainoa paikka missä lapsi näkee kirjoista tuttuja kotieläimiä).



Muita kivoja paikkoja mm. merenranta jossa katselen maisemia, lähipuro/avovesi jossa sorsat talvehtivat ja joille voi viedä syötävää, ja lähellä oleva kahvila jossa voi istua taljojen päällä ulkona ja juoda kaakaon/mehun.



Lisäksi kierrämme kaikki lähistön rakennustyömaat (poika ihmettelee koneita) ja omat "unelmatalot", joissa kurkin sumeilematta pihoja ja ikkunoitakin ja mietin millaisia ihmisiä taloissa nyt asuu ja miten itse laittaisin jos asuisin siellä...



Meillä on koira, joten sen vuoksi jo tulee ulkoiltua, enkä sen kummempaa motivointia tarvitse (paitsi siihen puistossa seisoskeluun...) ja lapsen ja koiran kanssa liikkuessa saa aina lenkillä puheseuraa. Mutta jos sinulla ei ole koiraseuraa niin ehkä naapurustosta löytyy äiti, joka lähtee ulkoilemaan tai kävelylle teidän kanssa. Kannattaa kysyä!

Venyttely tai leukojen veto, punnerruksia maailma rajana

Aloitus olisi voinut olla minun kirjoittama.

Jossain kohtaa viitsin viedä lasta puistoon. Tykkäs laskea liukumäkeä. Keinua ei vielä osaa yksin ja autettuna vähän kömpelöä. Vauvakeinuja kun ei ole lähistöllä. Se sitten jäi. Varsinkin nyt kun kelit on mitä on eikä täällä etelässä ole tietoakaan lumesta. Silloinhan sitä viitsisi itsekin touhuta lumiukkoja ja muuta lapsen kanssa. Mäkeen laskemaan ja sellaista kun vaan olis sitä lunta. Nyt ihan pari vk sitten ajattelin että pakko viedä lasta ulos kun muuten kökitään vaan sisällä. Ei oikein käydä muutenkaan missään eli lapsella ei ole kavereita. Ei ole sisaruksiakaan. Taapero on. Nyt siis ollaan joko aamusta tai päikkäreiden jälkeen joka päivä kävelty tietty suht pitkä lenkki. Joskus lapsi jaksaa koko matkan ja joskus istuu rattaissa osan matkaa. Mutta tuleepahan edes ulkoiltua. Itselläkin alkoi tuo paikallaan kökkiminen tylsistyttää. Kävelyllä sentään maisema vaihtuu. Tulis sitä lunta tai kevät niin siellä viihtyis pidempääkin.

Itellä taas se että äkkiä antaa lapselle tabletin ja pelaa ite pleikkaria, ei aina jaksa lähtee ulos, eikä kotona tarvi tehä aina kotitöitä

En mä jaksanutkaan, vihasin pakkoulkoilua jossain leikkikentällä, omasta takapihasta puhumattakaan. Mies taas viihtyi pihalla, joten hoiti sen puolen. Mä mieluummin luin pojille, pelasin heidän kanssaan lautapelejä, käytiin useamman kerran viikossa uimassa. Onneksi on puoliso, jonka kanssa työnjako ollut aina luontevaa.