Yllätysraskaus, mä olen aika sekaisin

Voi, pärjäätte varmasti! Lapsia syntyy paljon kummallisempiinkin tilanteisiin. Pystyt varmasti opiskelemaan jossain määrin myös vauvan kanssa. Ota vastaan mitä elämä antaa jos vaan itsestäsi tuntuu siltä että lapsi mahtuu elämääsi. Jonain päivänä voitte olla ikionnellisia lapsestanne. Myöskään ei ole sanottu että saat myöhemmin lisää lapsia. Kuten neuvolan tätini sanoi yllätysvauvasta, harvoin ne lapset suunnitellusti tulevat, aika moni on yllätys.

vaikka olet VASTA 22-vuotias :)

Silloin kun pöksyt ottaa pois on aina se mahdollisuus että tulee raskaaksi.....ja näin on käynyt.



Otatte tietenkin vastuun vauvasta eikä mitään abortteja enää tuossa iässä, on niitä nuorempiakin onnellisia perheitä olemassa.



Vastuu on sinun ja jos menet tekemään abortin et enää ikinä selviä omantunnostasi, se on varma. Jos olisit alle 20 v asia on erikseen, mutta yli 20 v on valmis äidiksi opinnoista ja muusta huolimatta.



Itselläni on kaksi ihanaa teini-ikäistä "vahinkoa" niitä ei koskaan suunniteltu, tulivat vain enkä päivääkään ole heitä katunut. Päinvastoin joskus mietin miten tyhmää olisi ollut tehdä abortit.

Mieheni opiskeli lasten syntymän aikaa, ei ollut hän eikä minäkään suunnitellut mitään perhe-elämää. Mutta niin vain kävi, että siitä kaikki alkoi.



Mentiin myöhemmin kihloihin, naimisiin ja tehtiin ihana suunniteltu iltatähti perheeseen. Yhdessä ollaan oltu melkein 15 vuotta ja voin vielä sanoa, että olemme onnellisesti naimisissa ja rakastamme perhettämme.



Ei niitä lapsia ja muuta kannata etukäteen suunnitella, ei kellon kanssa. Elämä tuo ne tullessaan ja asioilla on tapana järjestyä.



Mutta siitä olen varma sinulle jää pahat traumat jos nyt menet päättämään pienen elämän.....mieti vielä.



Terveisin: kolmen lapsen onnellinen äiti, niin ja ikääkin on jo lähes 40 vuotta.

Apua, mä olen nyt onnellinen! Puhuttiin miehen kanssa ihan kunnolla tää läpi ja olihan se lopulta sitä mieltä että tukee mua mitä ikinä me sitten tehdäänkään, ja mä sanoin että jos se on valmis tähän niin mä haluan tehdä tämän.



Ja niinhän me sitten tehdään että pidetään lapsi. :) Mies on parhaillaan varaamassa ravintolaa illaksi, pitää sitä nyt kerran kuulemma juhlia tällaista. Talous ja muut vähän huolestuttaa mutta onhan tässä yhdeksän kuukautta aikaa järjestää asia.



Olo on edelleen sekava, mutta iloksi tämä muuttuu, nyt kun antaa itselleen luvan olla onnellinen tulokkaasta.



Mahakkaaksi mies jo tuon ehti nimetäkin. :D



Kiitos kannustuksesta kaikille. :)

oli opinnot kesken, kun sain esikoiseni, ja se oli ihan harkittu juttu. Ei opiskelu äitinä sen kummempaa ole kuin muutenkaan, paitsi että on tehokkaampi ;) Ja jos valmistuessa on lapset jo tehtynä ja muutaman vuoden ikäisiä voi työnhaku olla helpompaa. Aina ei haluta töihin naisia, jotka ihan kohta tod.näk. jää äitiyslomalle ja sen jälkeen on töistä poissa hoitaessaan kotona kipeitä lapsia. Sulla voisi olla tuo elämänvaihe sitten jo takana. Itse kylläkin jäin pitkän linjan kotiäidiksi valmistuttuani, on tämä niin ihanaa olla lasten kanssa. Joka tapauksessa pärjäät varmasti, olet jo aikuinen ihminen. Paniikkifiilikset tällä hetkellä ovat ihan luonnollisia, eivät merkki siitä, että olisit jotenkin keskenkasvuinen ;) Toivotan sinulle sydämestäni onnea.

Täällä olen jännityksellä odotellut laitatko viestiä, mitäaiotte. Nyt nousi tippa silmään.



Itse olen erilaisessa tilanteessa. Tuossa jokeltaa ponteva puolivuotias, joka tuli vähän yllätyksenä. Olin myös hieman sekaisin huomatessani olevani raskaana, silloinen kuopus oli vasta vähän yli 1. Mutta kun elämä antaa niin otetaan vastaan. Voimia teille ja kaikkea hyvää!

Raha-asiat selviää aina, ei kannata huolehtia. Ja mummit ja ukit on varmasti onnesta soikeena ja tukevat teitä kyllä. Me kutsuttiin meidän esikoista "tyypiksi" raskausaikana! ;)

opsikellut itseni maisteriksi raskaana ollessa/ pikkuvauva-aikana. Musta opinnot eivät voi olla perustelu abortille, mutta jos muuten ette koe olevanne valmiita vanhemmiksi, niin sitten varmaan teette niinkuin parhaaksi katsotte. Nuoriahan te vielä olette, mutta tosiasia on, että lasta et tule katumaan, mutta mahdollista aborttia voit tulla katumaan? Sekin lienee yksilöllistä. Itsellä on 3 lasta, niitä on tehty vähän vaikka minkälaiseen elämäntilanteeseen ;). mutta hyvin ollaan selvitty. Myös yksi abortti taustalla, mutta sitä en ole katunut, koska aika ei ollut oikea.

Nyt tuo poika täyttää jo 20 vuotta. Ja on aina ollut ihana lapsi :)



Lapsia esikoisen jälkeen syntynyt vielä 3 lisää.



Onnea teille!

ihan toista alaa, ikää silloin 27v. Olin raskaana kun oli vain vuosi käyty koulua. Kaiken lisäksi erottiin kun kolmas lapsi oli syntynyt mutta kolmen lasten yh:na selvisin ja valmistuin kätilöksi. Tästä nyt jo 11 vuotta ja olen saanut neljännenkin lapsen uuden miehen kanssa. Kyllä se varmasti on sulle (teille) suuri järkytys nyt mutta anna asian sulata ja pikkuhiljaa vastaus tulee teille. Uskon että tiedän sisimmissäsi mitä teet nyt jo.

Itsekin tulin suunnittelematta raskaaksi ja harkitsin aikoini aborttia - nyt lapsi on tärkeintä elämässäni, aarteeni.



Mekin mietimme noita raha-asioita, nyt oikein huvittaa se, miten pieniä rahoja silloin jouduimme pohtimaan. Pienet olivat tulot mutta niin olivat menotkin, kun ei ollut autoa tms. ja elimme säästäväisesti. Nyt lapsi on 4-vuotias ja taloudellinen tilanteemme on parempi kuin olisimme osanneet arvata.



Aina ei tietysti käy näin hyvin, mutta kyllä usein asiat voivat sujua paremminkin kuin odottaisi.



Kaikkea hyvää teille!

Lapsia ehdit saada myöhemminkin.

Lapsia ehdit saada myöhemminkin.

Ja opiskellako ei voi sitten myöhemminkin?? Mieti nyt vaan ihan ITSES kannalta, miltä tuntuu ja mitä haluat. Opiskelua tai perhe-elämää, molemmat "ehtii myöhemminkin". Itse ajattelin että aborttia saatan joutua katumaan loppuelämäni, mutta oman lapsen saamista tuskin kukaan katuu koko loppuikäänsä. Päätitpä niin tai näin, TSEMPPIÄ sulle! Toivottavasti mies on tukena päätit(te) kuinka tahansa, ja jos ei, susta on siihen yksinkin! You go girl ;o)

ehkäisystä huolimatta. Seurusteltu oltiin miehen kanssa 2 vuotta, just oltiin muutettu yhteen asumaan, opiskeltiin molemmat. Ei suunniteltu lasta vielä ihan siihen tilanteeseen eli yllätys oli aikamoinen! Mietittiin asioita, puhuttiin paljon, loppujen lopuksi se alkoi tuntua ihan iloiselta asialta. Ei musta olisi ollut varmaan koskaan aborttia tekemään. Nykyisin mies on saanut opintonsa loppuun, on hyvässä työssä, lapsi kohta 2v aloittaa päiväkodin ja minä jatkan opiskelua. Hyvin ollaan pärjätty :)

Olin 23v, mies 25v. Oltiin oltu yhdessä nelisen vuotta, mutta opinnot kesken eikä todellakaan lapsia vielä pitkään aikaan suunnitelmissa, ei myöskään naimisiinmenoa.



Tuo yllätysraskaus oli ja on ollut tähänastisen elämänne suurin kriisi. Se oli ihan kamalaa aikaa, kun ei tiennyt miten mies suhtautuu, miten itse suhtaudun. Sain tukea (abortin läpi käyneeltä) siskoltani sekä parhaalta ystävältäni. Kaikenlaiset tunteet kävin läpi epätoivosta onneen. Mies pohti asiaa omalla tahollaan ja tuli siihen lopputulokseen, että raskaudenkeskeytystä ei halua. En minäkään halunnut.



Raskaus meni alkujärkytyksen jälkeen hyvin. Valmistuin muutama viikko ennen laskettua aikaa, mies vuotta myöhemmin. Syntyi ihana pieni poika, joka nyt täyttää jo 8 vuotta. Menimme myöhemmin naimisiin ja saimme kaksi tytärtä, tällä hetkellä odotan neljättä lastamme :-)



Äitiyslomalla panikoin mistä ja miten saan töitä, mutta kaikki meni hyvin. Olen ollut oman alan vakituisessa työpaikassa haastavissa asiantuntijahommissa v.2004 lähtien ja miehelläkin hyvä työ.



Elämä on aika ihanaa :-)



Tsemppiä ja voimia teille molemmille!

En ymmärrä mikä este se vauva on/olisi opiskelulle?? Opiskella voi koko raskauden ajan ja jos vauvan syntymän jälkeen ei heti jaksa koulunpenkille, voi opiskeluja varmaan jatkaa pienen tauon jälkeen, kun vauva vähän vanhempi.



Tulet varmasti katumaan, jos teet abortin!!



T. Kohta 40v seitsemän lapsen äiti, jonka mielestä lapset kannattaa tehdä nuorena.



ps. Ystäväpiiriini kuuluu 24 vuotias viiden lapsen äiti, joka opiskelee jo toista ammattia.

pientä onnen tunnetta puolestasi... :) Tosiaan, opiskella ehdit myöhemmin; ehdit raskausajan, ehdit äitiyslomalla, ehdit lapsen kasvaessa. Mutta itse näin lapsettomuudesta kärsivänä, en voi olla ajattelematta, että entä jos teetkin abortin ajatuksella, että "ehtiihän lapsia sitten myöhemminkin". Mitä jos sitten ei enää onnistu? Ei minullakaan mitään vikaa pitäisi olla, ei mitään syytä miksen tule raskaaksi. Niin vaan on, vaikka kuinka raskautta toivon.



Sinä olet parhaassa iässä kaikkeen. Perheen perustamiseen, äidiksi tulemiseen, opiskeluun - kaikki on kiinni omista valinnoistasi. Tiedosta ihan alkuun se, että sinä pärjäät, ilman miestäsikin. Olet jo aikuinen, itsenäinen naisesi. Nainen, joka odottaa nyt uutta elämää sisällään. Päätätkö sen ja jatkat "omaa elämää", vai kannatko tuon elämän loppuun ja tulet äidiksi ja sopeudut siihen. Kaikesta varmasti selviät, kummastakin vaihtoehdosta.



Kuuntele, mitä tosissasi haluat, mitä riskejä kumpaankin sisältyy, kumpi tuntuu helpommalta. Itseäni kantava voima tulee lauseesta, jota mietin jokaisen suuren päätöksen edessä: Kumpaakin päätöstä tulet katumaan. Valitse se, jota kadut vähemmän.



Onnea elämääsi! :)

huolehtimaan lapsesta, jos mies jättää?

Mä olen vasta 22-vuotias, opiskelut ja kaikki kesken. Mies vuoden vanhempi, ihan samassa tilanteessa opintojen suhteen. Ehkäisy oli käytössä, vakituisessa suhteessa mulla pillerit. Ja jokin sitten vaan petti, sillä seurauksella että tein eilen illalla positiivisen testin. Mies, seurustellaan, ei olla vielä kihloissa, oli aika äimän käkenä kun tästä sille eilen kerroin. Sanoi, että halusi aikaa sulattaa tämän jutun ja mietitään yhdessä mitä tehdään. Aika vaitonainen se on ollut, pelottaa että mitähän se nyt tekee. Lapsi ei tosiaan ollut missään suunnitelmissa vielä. Ja hitto mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä mä haluan. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Pelottaa nuo opinnot ja se onko musta äidiksi ollenkaan. Tukea kaivattais

Esimerkiksi 60- 70-luvuilla oli ihan tavallista avioitua parikymppisenä, ja saada ensimmäinen lapsi hieman yli parikymppisenä.

On vain nykyajan malli, että teini-iän kuvitellaan jatkuvan 30-vuotiaaksi asti.

Itse tulin äidiksi 18-vuotiaana. Myönnän, että olin todella nuori (mies oli 19), mutta kyllä vanhemmuuteen kasvaa jos haluaa kantaa vastuun.

Tyttäremme on nyt 15-vuotias oikein mallikelpoinen nuori nainen, menestyy koulussa loistavasti.

Olemme toki tehneet virheitä kuten kaikki vanhemmat, enkä suorastaan suosittele tekemällä tekemään lapsia hyvin nuorena.

On kuitenkin ihan mahdollista opiskella ja elää sitä nuoruutta vaikka olisi lapsia.

Kokemusta on.

Toki tiedätte viimekädessä vain itse, oletteko valmiita. Keskustelkaa asiasta keskenänne, mutta älkää antako muiden vaikuttaa päätöksiinne.

Esimerkiksi 60- 70-luvuilla oli ihan tavallista avioitua parikymppisenä, ja saada ensimmäinen lapsi hieman yli parikymppisenä.

On vain nykyajan malli, että teini-iän kuvitellaan jatkuvan 30-vuotiaaksi asti.

Itse tulin äidiksi 18-vuotiaana. Myönnän, että olin todella nuori (mies oli 19), mutta kyllä vanhemmuuteen kasvaa jos haluaa kantaa vastuun.

Tyttäremme on nyt 15-vuotias oikein mallikelpoinen nuori nainen, menestyy koulussa loistavasti.

Olemme toki tehneet virheitä kuten kaikki vanhemmat, enkä suorastaan suosittele tekemällä tekemään lapsia hyvin nuorena.

On kuitenkin ihan mahdollista opiskella ja elää sitä nuoruutta vaikka olisi lapsia.

Kokemusta on.

Toki tiedätte viimekädessä vain itse, oletteko valmiita. Keskustelkaa asiasta keskenänne, mutta älkää antako muiden vaikuttaa päätöksiinne.

musta on kivempi elää vapaana kolmekymppiseksi kuin alkaa leikkiä kotia heti äidin helmoista päästyä. Olisi vallan kurjaa, jos nykyäänkin nainen olisi epäonnistunut vanhapiika, jos ei avioitunut 25 ikävuoteen mennessä ja poikinut kuin syöttöpossu.

ja se aikaisin aviotuminen johtui ihan vain siitä, että irtosuhteet ynnä muut oli paheksuttuja, ja koska nuoret ihmiset haluavat seksiä ihan joka vuosikymmenellä niin sitten paukattiin naimisiin, että päästään panemaan.