Oliko elämä henkisesti helpompaa ennen?

ennen oli yhteisöllisempää, nyt pitää jokaisen pärjätä yksin

Köyhyydestä ei ollut ulospääsyä, eikä ahdasmielisestä ja erilaisuutta syrjävästä kyläyhteisöstä.

-Avioeroa ei katsottu hyvällä, vaikka olisi ollut kuinka väkivaltainen puoliso

-naiset pelkäsivät raskautta ja synnytyksiä, kun niihin kuoli helposti

-lapsikuolleisuus oli huomattavasti isompi

-joko kävit kirkossa tai olit ulkopuolinen, epäilyttävä

-tiivis yheisöllisyys ei ole vain hyvästä, vaan voi luoda myös todella isoja paineitra sille että pitää olla tietyn muotin mukainen

-lapsityövoima

-orjuus

-kehnot kouluttautumismahdollisuudet noin laajalti ottaen

-nälänhätää



Varmaan ollut leppoissa jollain prorvarisperheillä. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin oikeasti köyhiä ja elämä oli raskasta.

Töitä oli ja vähemmällä mammonalla toimeen tultiin.

Olenkin ajatellut hypätä tästä kaupungin oravanpyörästä pois ja palaan takaisin maalle.

Ennemmin katselen ikkunasta järvimaisemaa kuin muotilaukkuja näyteikkunassa, se elämä saa jäädä taakse. Kirpparille menee paljon tavaraa myytäväksi

henkisesti raskaita. Kaikenkaikkiaan varmaan samanlaista ollut aina?



Sitä mieltä minäkin olin kyllä asioita perinpohjin ajatelleena, että elämässä ei ole mitään järkeä. Onneksi sitten sain tulla uskoon, nyt on taas sitä järkeä, että jaksaa elää ja vielä odottaa tulevaisuuttakin toiveikkaana.

No 80 luvulla mun vanhemmilla oli helpompaa muttei sitä aikaisemmin. Isovanhemmillani samoin.