teenjuonti
Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden
keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teenjuontiin. Siinä
missä reipas ja kovaa tulosta tekevä sankari nappaa vauhdista
mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen
helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat
mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua.
Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakko jäädä
pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se
arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt
tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa,
tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. "Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas," Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt. Ju-ma-lau-taahrgh.
Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen
kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä
teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa
elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.
Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös
se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin
varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja
kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun
mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.
Ei minulla muuta teestä.
Kommentit (20)
että joisin mielelläni kahvia, ja olen sitä juonutki kovasti kymmenen vuotta vaan ei pysty enää ku tulee rytmihäiriöitä. Hengen heikkoudestako sitten kiinni vai mistä, sinä sen varmaan kertoa osaat?
etkö löytänyt mitään muuta, jolla voisi yritää vähän provoilla? Jospa joku vaikka erehtyis vetämään vielä näinä yön tunteina sen hernukan sinne nenuun....
analyysisi on viiltävän osuva ja kuvastaa ehdottoman todesti kaikkien teenjuojien syvimmän sisimmän.
kirjoituksestasi puuttuu yksi ulottuvuus: vihreän teen suosijat, jotka perustelevat valintansa terveysvaikutuksilla. tästäkin joukosta löytyy vielä hifistelijöiden joukko, jotka hehkuttavat valkoisen teen ylivertaista luonnetta. ja haudutettuna, ilman muuta.
itse kuulun tähän viimeksi mainittuun ryhmään :)
hemmetin väliä sillä sulle on, mitä muut kitusiinsa kaatavat? Juo sinä itse mitä lystäät.
teetä, mutta silti mikään ei saa minua juomaan siideriä, vaan nimenomaan kaljaa ja baarissakin tilaan aina tuoppeja vain..
Juon kyllä niin punaista (ts. mustaa), vihreää, valkoista kuin oolong-teetäkin. Mieluiten haudutettuna teelehdistä. Ja nautiskelen teen väristä, tuoksusta, aromista. Variaatioita on kuin viineissä.
Myönnän olevani tee-elitisti. Olen sen tuttavillekin suoraan sanonut. Tosin, jos ei muuta ole tarjolla kuin Yellow Labelia, saan kyllä sitäkin mukisematta juotua. Eihän sitä aina voi vain herkutella.
Mansikka-raparperi-vanilja-ananas-tyylisiä teelaatuja en voi sietää. Keinotekoisia, yäk. Ja niissä on yleisesti hyvin huonolaatuista teetä pohjana. Kunnollinen, hyvä, laadukas tee ei kaipaa mitään passionhedelmäpaloja vaan on aromaattista sellaisenaan.
Kurtistan kulmiani myös niille moukille, jotka sotkevat teehensä maitoa tai sokeria.
Pussitee ei ole pahaa siksi, että siinä on suodatinpussi. Se on pahaa siksi, että yleensä tee siellä pussin sisällä on onnettomia, teetehtaan lattialta lakaistuja teelehden muruja ja pölyä. Kitkerää, maultaan tylsää, ei vivahteita.
Kahvista opin nauttimaan Italiassa. Suomalainen kahvi on hirvittävää, vaaleapaahtoista, kitkerää pula-ajan kahvia.
Siidereistä juon vain aitoja omenasiidereitä. Aromeilla tehtyjä kultakorkki- ja kuparivuori-siidereitä en halua edes nähdä. Oluesta kelpaavat esim. Holstein ja Beck's, mutta Lapinkulta ja Karhu yms- ovat hirveitä. Mielummin juon sitä teetä. Se kun ei pöhötä.
mitaan teeta ole, kuumaa mehua vaan.
Mä juon vihreetä teetä, lehdistä (no kun se on hyvää! Juon kahviakin, joo, mutta kotona yleensä teetä...) ja kaljaa en oo oppinut juomaan ikinä. Sinisetenkelit jne. on ihan h*n pahoja, mut tunnustan häpeäkseni (?) että siideriä kyllä tulee tilattua baarissa. Tosin ainoa mikä siidereistäkään menee alas on kuiva omenasiideri. Raparperimansikat jne litkut on syvältä.
Täytinkö mä nyt sit kaikki pissiskriteerit? Ai ai :) Herneen saa pois nenusta, kun teippaa suun kiinni jeesusteipillä, laittaa sormet korviin ja aivastaa.
Minä olen sellainen elitistine teenjuoja, joka tuo töihinkin omat haudutettavat teet eikä pidä ollenkaan pannukahvista tai oluesta ;)
Mutta en pidä mistään päärynä-ananas-kirsikka-siidereistäkään, vaan kunnollisesta kuivasta omenasiideristä. Ja niihin saunailtoihin jostain syystä ostetaan aina pelkästään jotain omena-kaneli-kirsikka-ällömakeita siidereitä.
Ei minulle ole ongelma juoda vaikka vettä, mutta monelle muulle tuntuu olevan iso ongelma se, että minä en juo olutta.
Lisäksi olen vielä ruokavammainen. En pysty syömään tomaattia enkä perunaa (noita suomalaisen ruokakulttuurin tärkeimpä antimia, joita ihan varmasti tungetaan suurinpiirtein jokaiseen ruokaan/salaattiin).
Kuinka voisin vielä pilata teidän rakkaiden kaikkiruokaisten kahvin- ja oluenjuojien päivää?
Hippihörhö sitten, juon vaan yerba matea ja rooibosia ja nekin teehauduttimessa haudutettuina 8)
Kippis sille!!
Lasken itseni jonkinasteiseksi teehifistelijäksi. Ostan teeni ihanasta pienestä teepuodista ja kotioloissa juon vain haudutettua teetä, olen vieläpä suht tarkka veden lämpötilasta ja haudutusajasta. Juon sekä vihreää että mustaa teetä maustettuna ja maustamattomana. Pilaan tosin teeni joskus hunajalla tai sokerilla, Earl Greyhin saatan lorauttaa maitoakin Englannissa opitun tavan mukaan.
Mutta tämän lisäksi nautin myös hyvästä kahvista. Kotiin en koskaan osta epäreilua kahvia, vaan kahvin pitää ehdottomasti olla reilua kauppaa, yleensä puolitummaa tai tummaa paahtoa.
Kun käyn kylässä tai yliopiston ruokalassa, en nirsoile teestä tai kahvista, vaan juon sitä, mitä tarjolla on. Tosin tuossa yhdessä ketjussa mainittua Liptonia en kauheasti tykkää juoda.
Makeita siidereitä en juo koskaan, mieluummin olen kokonaan juomatta, jos muuta ei ole tarjolla. Lonkeroon tai olueen en myöskään koske.
oikeasti tulla alemmuuskomplesi siitä mitä nesteitä kanssaväki imee päivän mittaan?
Rahvas-snobeilu on sekin snobeilua; Kaikki muu kuin musta kahvi ja kaljan kiskominen on homojen hommaa.
Ei muualla maailmassa edes juoda kahvia siten kuin Suomessa. Sen nauttiminen kuuluu lopettaa ennen puolta päivää. Täten ajattelevat esim teen JA oluen suurkuluttajat englantilaiset.
Mutta näinhän on käynyt kohdallasi, että sinun myrkkyjesi on oltava ne ainoat oikeat, kaikille. Jos joku juo jotain muuta, saattaa sieluusi hiipiä epävarmuus. Epäilet tapojesi oikeellisuutta uskaltamatta muuttaa niitä. Lopulta ainoa mikä helpottaa tuskaasi on alkaa lytätä muiden tapoja mahdollisimman näyttävästi. Tämä johtaa syöksykierteeseen, jonka silmässä huomaat lopulta tulleesi haudanneeksi itsesi huonohkojen lyhytnovellien ikihankeen.
Kahvinjuonti Suomessa on kyllä aivan ihmeellistä.
Miksi sitä pitää vetää kitusiinsa maksimukista ja jatkuvasti? No siksi kun se tekee riippuvaiseksi...
Itse en juo kahvia koska en pidä siitä. Teetä juon, mutta mun ei ole mikään pakko juoda sitä päivittäin, ei viikottain, eikä edes vuosittain. Useimmiten juon sitä koska on "kahvitauko" ja olisi niin ihmeellistä joidenkin mielestä (kahvinjuojien) jos en edes teetä joisi. Tai kun joku kutsuu kylään ja tietää, että en juo kahvia. "Ostin sulle tätä teetä ja en tienny mitä ostaa kun meillä ei juoda teetä ja ihan sua varten ostin ja blaa blaa blaa". Ja sitten juon sitä vaikka väkisin kauheassa kiitollisuudenvelassa vaikka esim. kesäkuumalla en todellakaan tykkää juoda kuumaa. Ihan vesi riittää jos janottaa kiitos.
Kahvinjuonti Suomessa on kyllä aivan ihmeellistä.
Miksi sitä pitää vetää kitusiinsa maksimukista ja jatkuvasti? No siksi kun se tekee riippuvaiseksi...
Itse en juo kahvia koska en pidä siitä. Teetä juon, mutta mun ei ole mikään pakko juoda sitä päivittäin, ei viikottain, eikä edes vuosittain. Useimmiten juon sitä koska on "kahvitauko" ja olisi niin ihmeellistä joidenkin mielestä (kahvinjuojien) jos en edes teetä joisi. Tai kun joku kutsuu kylään ja tietää, että en juo kahvia. "Ostin sulle tätä teetä ja en tienny mitä ostaa kun meillä ei juoda teetä ja ihan sua varten ostin ja blaa blaa blaa". Ja sitten juon sitä vaikka väkisin kauheassa kiitollisuudenvelassa vaikka esim. kesäkuumalla en todellakaan tykkää juoda kuumaa. Ihan vesi riittää jos janottaa kiitos.
Lähdenpäs tästä juomaan joka päiväistä kupillistani vihreää teetä, asiaankuuluvalla hartaudella, tuijotan mukia myös kuin mykkää pillua
:D
[quote author="Vierailija" time="30.01.2011 klo 23:51"]
Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden
keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teenjuontiin. Siinä
missä reipas ja kovaa tulosta tekevä sankari nappaa vauhdista
mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen
helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat
mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua.
Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakko jäädä
pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se
arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt
tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa,
tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. "Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas," Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt. Ju-ma-lau-taahrgh.
Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen
kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä
teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa
elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.
Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös
se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin
varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja
kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun
mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.
Ei minulla muuta teestä.
[/quote]
Mahtavaa, viiltävä analyysi! En to-del-la-kaan meinaa saada mustaa liptonia alas. Eikä kaljakaan kelpaa ;D
Haaveilen idättämisestä.
Voi hyvä luoja, miten epäosuva kirjoitus. Ihanko kuvittelet, että jotkut tee-elitistit koskis pitkällä tikullakaan joihinkin ananas-päärynä"siidereihin"? Eiköhän ne olis siinä joukossa just pilkkaamassa sitä, että jotkut kutsuu tollasta litkua siideriksi, ja selittämällä englantilaisesta ja ranskalaisesta aidosta siideristä.
(Saati että tilaisivat jotain imeliä, esanssisia drinkkejä. Eiköhän siinä enemmänkin paheksuttais, että paikassa on tarjolla vaan jotain jack danielsia, eikä laphroaigia)
Luuletko, että tämä on joku kirjoittajapiiri?