Pelkääkö kukaan autolla ajoa?
Minulla on ollut ajokortti kohta 10 vuotta ja mitään pelästyttävää tilannetta ei ole sattunut. Mieheni tavattuani en vaan juuri ole ratin takana ollut. En sinne hinkua ja hän ajaa mielellään (ja kuskaa muutenkin jos on tarvetta, mutta myös itse mielelläni hyötyliikun omilla asioillani). Sekin vähä mitä olen autolla ajellut, olen ajanut vanhahkolla automaatilla. Sillä on kiva ajella, ei varmaan sammu mihinkään, ei luista mäkilähdössä ym. Miehen uutta käsivaihteista autoa vaan suoraan sanoen pelkään. Liikenteessä en uskalla edes hengittää vaan olen kuin tikku p***ssa heti jos näköpiiriin siunaantuu enemmän kuin yksi auto. Etenkin liikkeelle lähtö pelottaa, kun jos auto ei lähde tarpeeksi nopeasti, heti tulee tööttäyksiä ja nyrkkiä.
Onko ketään muuta jolle ajaminen on jäänyt vähiin ja uudelleen aloittaminen tuntuu ihan mahdottomalle?
Kommentit (11)
mutta sitten alkoi lapsen päiväkotiin raijaus + työssäkäynti. Pakko oli aloittaa autoilu uudelleen ja nyt alkaa jo jotenkin sujumaan, kun pakko on. Mukavaa se ei ole vieläkään eikä itselleni luontevaa, mutta kyllähän tuo paremmi nmenee koko ajan:)
Vierailija:
Oli lähdössä liikennevaloista ja auto sammui. Takana oleva mieskuski tööttäsi minkä ehti eikä meinannut kaveri saada autoa käyntiin. Joten hyppäsi autosta meni mieskuskin luo ja sanoi: mene sinä laittamaan tuo auto käyntiin niin minä tulen sinun autoon tööttäämään. Johan ukko oli suu auki
Mulla on ollut kortti kuukauden, ja varsinkin alussa olin todella epävarma ja aina tärisin ratissa ollessani. Nyt on alkanut jo helpottaa, vaikka kyllä sitä vieläkin jännittää varsinkin jos olen yksin autossa!
jotta löydät oikean kohdan automaattisesti. Mäkilähdöissä nosta rauhallisesti kytkin siihen vetokohtaan ja paina sitten kaasua, tai tee vaikka käsijarrulähtö.
aja, aja, aja - ei siinä muu auta! Ja aja rauhallisina aikoina, esim. iltaisin, jotta ehdit vähän tottua.
Ajaminen on IHANAA!!!
Itsekin jännitin aikoinaan, kun ajoin vähän. Nyt olen joutunut ajamaan jo muutaman vuoden tosi paljon, koska käyn töissä kaukana kotoa. Pelkästään työmatkaa kertyy viikossa noin 500 km, joten vuodessa kilometrejä tulee. Nykyisin tunnen itseni todella varmaksi auton ratissa enkä kyllä enää jännitä yhtään. Huono puoli on, että läheltä piti -tilanteita on tullut myöskin tosi paljon, niin kuin varmaan kaikille, jotka ajavat paljon. Se laittaa joskus miettimään, että aina ei voi olla yhtä hyvä onni kuin tähän asti ja joskus vielä sattuu se onnettomuuskin.
siis 18v juuri kortin saaneena. tuloksena mm. yksi ystäväni halvaantui. en ole metriäkään sen illan jälkeen ajanut ja tuskin ajan koskaan enää.
En ole edes hankkinut korttia, kun olisin varmaan surkea kuski.
Mä pelkään kans. Pitäisi varata inssi ja yksi ajotunti ennen sitä, hyi helvetti :( Viime ajotunti loppui kamalaan itkukohtaukseen, nyt ollut pari viikkoa taukoa (hermolomaa ajamisesta). Musta tuntuu kyllä että tarviin vielä enemmän lisäajotunteja (ollut jo kolme lisäajotuntia, enkä osaa/kykene ajamaan).
Minä myös pelkään. Toivon, että olisi joku lätkä laittaa autoon, että muut näkisivät minun olevan "rauhallinen" kuski. Tulisivatpa ne 80- lätkät takaisin.
Mä en osaa luottaa muihin liikenteessä. Olen pikkukaupungin kasvatti, mutta asun nyt pk-seudulla jo neljättä vuotta. Olen ajanut autoa täällä 2 kertaa, nuokin yli 3 vuotta sitten. Meillä ei ole nyt autoa ollenkaan. Viimeksi ajoin autoa 2 vuotta sitten kotipaikkakunnallani. Pitäisi taas joku kerta hypätä rattiin, mutta täällä päin on mielestäni "sekopäinen" liikenne verrattuna oman kylän raitteihin... :D
Oli lähdössä liikennevaloista ja auto sammui. Takana oleva mieskuski tööttäsi minkä ehti eikä meinannut kaveri saada autoa käyntiin. Joten hyppäsi autosta meni mieskuskin luo ja sanoi: mene sinä laittamaan tuo auto käyntiin niin minä tulen sinun autoon tööttäämään. Johan ukko oli suu auki