Lue keskustelun säännöt.
Paloi hermot lapseen totaalisesti !!!
30.01.2011 |
Joka helvetin päivä on sama vinkuminen,... en tykkää tästä ruuasta, ... en syö... tää haisee oudolle, en syö...
Sanoin, että jos et syö puolia ruuasta ni lelut lähtee pois kokonaan. Otan ne jätesäkkiin ja vien roskiin.
No ei se sit ruokaa syönyt ja otin säkin eteen... ei tehonnut sekään.
Sit menin ja keräsin kaikki lelut lattialta säkkiin ja lelulaatikosta. Lapsi tietenkin huutaa ja itkee.
Monta kertaa olen uhonnut, mut nyt oli viiminen kerta kun jäi pelkäksi uhoamiseksi ja toteutin sen.
Kirjat jätin ja kynät+värityskirjat. Ja tietty unikaverin.
Säkki valmiin eteisessä. ...tosin ehkä en kuitenkaan henno niitä roskiin heittää, mutten niitä kerralla hänelle takaisikaan anna vaan pikku hiljaa aina muutama kerrallaan.
Ja yksi mitä vihaan... on vihan tunne itessäni äitinä.
Siis en koskaan voinut kuvitella, että äitinä voisi joskus tuntea halveksuntaa ja vihaa omaa lasta kohtaan! Kamalaa tämä tunne, mutta kuulemma normaalia ja tietyllä tavalla tervettä.
Tervettä sillä, että se on vain tunne mikä menee ohi eikä jää kasaantumaan että tekisin jotain kamalaa lapselleni.
Kommentit (59)
Ruoka-asioista saa helposti traumoja. Itse sain päiväkodista kun pakotettiin itku kurkussa syömään kylmää kalakeittoa vaikka inhosin kalaa. Okennus meinasi tulla koko ajan.
Tuollainen käytös on jo järkkyä päiväkodissa!!
Ja olenkin sanonut, että poikani on aika kranttu ruuan suhteen. Eli ei kelpaa kaikki ruuat.
Koittavat sit lahjoa häntä siellä syömään.
Josku on vain lusikallinen mennyt ruokaa ja harmitelleet siitä.
Huvittavinta oli se ja samalla ärsyttävää... kun oli ensin pakotettu poikani syömään jäätelöä!! Ja hän ei oikeasti edes tykkää siitä!! Ei ole koskaan maistanut, mut ei silti tykkää.
Tätä ihmettelee kaikki et miten voi olla lapsi, joka ei tykkää jäätelöstä eikä suklaasta, mut mun poika on tällainen :)
JA karkeissa ei kaikki kelpaa... ainostaan nallekarkit, puuha pete aski ja vihreä muumi tikkari :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin itse lapsena meganirso. Söin suunnilleen kolmea ruokalajia ja koko koulun suunnilleen ylioppilaaksi asti menin näkkileivällä. En muista että olisin koskaan ollut nälkäinen.
Sympatiseraan ap:n lasta tässä asiassa.
Tottahan se on ettei lapsi onneksi nälkään kuole.
Mut äitinä haluaisin hänen syövän jotain ruokaa.
Kuulemma tätinsä oli aikoinaan kanssa nirso ruuan suhteen, joten tulisikohan siinä häneen?...
Kiitos, kun sain purkaa teille ja kerroitte mielipiteenne noin ja lapsen kannalta(omasta kokemuksestanne). Teen parhaani, että hillitsen itseäni enemmän ja mietin nyt tarkemmin mitä syödään, jottei tule näitä tilanteita.
Eli koitan saada tehtyä sellaista ruokaa, mikä varmasti kelpaa :)
Tehdään vaikka yhdessä. ...se muuten olikin kiva idea... :)
ap
Jos maistuu oudolle tai haisee oudolle tai ei pidä ruuasta niin ei sitten syö sitä ja sillä siisti.
Mikä logiikka siinä on takana?
Ajatteles, jos itse olisit ravintolassa ja saisit eteesi lautasellisen ruokaa, josta et pitäisi (maistettuasi sitä).
Tarjoilija tulisi jonkin ajan kuluttua luoksesi ja kysyisi, että maistuuko ruoka ja sinä vastaisit rehellisesti, ettet pidä siitä. Tarjoilija menettäisi siinä vaiheessa hermonsa sinuun, karjuisi sinulle naama punaisena ja kurkku suorana kaikenlaista, ottaisi käsilaukkusi (jossa on kaikki tärkeät tavarasi) ja ulkovaatteesi, sulloisi ne mustaan jätesäkkiin ja uhoisi, että on se nyt helvetti kun ruoka ei maistu ja nyt nää sun kamat kyllä lentää tonne roskikseen - ja mä pidän kyllä huolta siitä ettet enää koskaan näe niitä!
Miltä sinusta tuntuisi?
Lapsestasi nimittäin tuntuu nyt juuri siltä.
Jos lapsesi vain katsoo lautastaan ja sanoo ettei tykkää eikä syö, niin sanot, että silmillä ei voi syödä, mutta maistaa voi aina. Kaikkea ei ole pakko syödä.
Tehkää vaikka diili, että lapsi syö vain tietyn osan ateriastaan, mutta kuitenkin maistellen edes kerran kaikkea. Sillä, miten vähän hän haukkaisee tai näykkäisee jotain ruoka-ainetta ei ole niinkään merkitystä kuin sillä, että lapsi ylipäätään on suostuvainen kokeilemaan moista vapaaehtoisesti, ilman pakkoa. Pieninkin suostuminen on aina askel eteenpäin.
Eikä mitään herkkuja pääaterioiden välissä, se on tärkeää muistaa. Jos huikoo julmetusti, voi ottaa vaikka hedelmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei maistu, niin ei sitten. Olkoon ilman, mutta älä tarjoa välipaloja ennen seuraavaa ruokahetkeä. Seuraavalla ruokahetkellä tarjoat saman annoksen, lämmitettynä uudelleen.
Kerro lapselle että ruokahetki alkaa nyt, ja että kun kaksikymmentä minuuttia on kulunut, laitetaan ruoat pois oli hän syönyt tai ei. Näytä kellosta missä kohtaa viisari on kun 20min on mennyt.
Jos ei maistu, niin ei sitten. Älä anna lapselle sitä nautintoa että hän saa sinut uhkailemaan, kiristämään ja suuttumaan enemmän tai vähemmän juuri siten kuin hän haluaa. Nosta ruoka tyynesti jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailukertaa.
Seuraavalla ruokakerralla sama juttu. Lämmitä edellinen annos ja kerro että kaksikymmentä minuuttia on ruokahetki ja sitten se loppuu. Ja lupaa että lapsi saa sen hetken tuoretta ruokaa heti kun on syönyt edellisen pienen annoksensa.
Kyllä se lapsi ennen syö kuin nälkäänsä kuolee.
Mutta: muista laittaa pieni annos ja kehua jos lapsi edes maistaa. Kaikesta ruoasta ei voi tykätä, mutta ei voi lusikallistakaan maistamatta sanoa ettei tykkää.
Ajatteles, jos itse olisit ravintolassa ja saisit eteesi lautasellisen ruokaa, josta et pitäisi (maistettuasi sitä).
Tarjoilija tulisi jonkin ajan kuluttua luoksesi ja kysyisi, että maistuuko ruoka ja sinä vastaisit rehellisesti, ettet pidä siitä. Tarjoilija menettäisi siinä vaiheessa hermonsa sinuun, karjuisi sinulle naama punaisena ja kurkku suorana kaikenlaista, ottaisi käsilaukkusi (jossa on kaikki tärkeät tavarasi) ja ulkovaatteesi, sulloisi ne mustaan jätesäkkiin ja uhoisi, että on se nyt helvetti kun ruoka ei maistu ja nyt nää sun kamat kyllä lentää tonne roskikseen - ja mä pidän kyllä huolta siitä ettet enää koskaan näe niitä!
Haloo mikä tollo !!!
On pikkuisen eri asia lapsi kotona äidin kanssa.
Kuin toi sun tyhmä esimerkki aikuisesta ja tuntemattomasta tarjoilijasta.
Ja jos tarkkoja ollaan, se ei olisi tarjoilija joka suuttuu vaan kokki !! ;D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoat ruokaa ja jos ei syö niin sitten on ilman. Tuollaisella käytöksellä aiheutat vaan pahaa mieltä kaikille. Jos ilmapiiri on kevyt eikä lapsella ole paineita niin hän kyllä maistaa jossain vaiheessa, pakottamalla et vaan saa mitään hyvää aikaan.
Kyllähän sinäkin saat olla pitämättä asioista.
Meillä on tapa että tehdään ruokaa 5 kertaa päivässä ja syödään sitä yhdessä, jos nurisee ettei ole nälkä tai ei halua syödä syystä tai viidennestä tai ei tykkää niin voi mennä pois, sama jos ruualla leikkii.
Pääsee takasin jos haluaa ja käyttäytyy jatkossa paremmin.
Jos lapsi ei halua syödä niin ei syö. Seuraava ruoka on kun tulee seuraava ruoka. Ja sitä saa mitä on tarjolla, en anna lapselle sitä mitä edellisellä kerralla oli vaan sitä mitä muutkin syö.
Ruokailu päättyy meillä joko hammaspastilliin tai purkkaan. Ja seuraavan purkan saa kun on syöty seuraavan kerran.
Minusta pitää olla joku looginen syy-seuraus, jos ongelma tulee ruokailussa, ongelma ratkastaan siinä ja silloin, asiaa ei saa rangaista jatkuvalla syötöllä ja tällä tarkotan tätä sinun tapaa että otat pois leluja ja unileluja yms tyhmää.
Riidat pitää hoitaa pois heti kun niitä tulee. On kohtuutonta että lasta rangaistaan asiasta moninkertaisesti. Siis ei saa leikkiä, ei saa unilelua -ihan vaan sillä ettei tykännyt jostain päivällä. Se asia pitää olla jo hoidettuna!
Uusia juttuja maistetaan, niitä ei tartte syödä paljoa ja lapsi saa olla pitämättä.
Lopeta se lapsentasolle meneminen!
Sun ei tartte rissata yhtään enempää kuin että sanot että lapsi poistuu keittiöstä. Saa tulla jatkamaan syömistä mutta jos ei lopeta käytöstä niin anna olla.
Et tarjoa lapselle mitään mikä kelpaa lapselle, sen takia sinä olet päätyyt lapsen kanssa tuohon tilanteeseen.
Meillä lapset ei ole koskaan tarhassa joutunut tilanteeseen että joku tarharyhmästä pakotetaan syömään ruokaa.
Jos ei syö niin siitä kerrotaan vanhemmille, lapsellahan saattaa olla joku allergia tai vaiva.
Kyllä nykyajan tarhaihmiset tämän tajuaa.
En ymmärrä miksi kukaan alkaa taistelua ruuasta, lapsi pois. Kyllä routa possun kotiin ajaa ja lapsi syö kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo mikä tollo !!!
On pikkuisen eri asia lapsi kotona äidin kanssa.
Kuin toi sun tyhmä esimerkki aikuisesta ja tuntemattomasta tarjoilijasta.
Ja jos tarkkoja ollaan, se ei olisi tarjoilija joka suuttuu vaan kokki !! ;D :D
Et käsittänyt edes koko jutun punaista lankaa ja perimmäistä ajatusta. Vai käsititkö? Vahvasti ainakin vaikuttaa, että suurin osa meni suhisten ohi, kun noin pieneen seikkaan piti koko huomio keskittää ja kirjoittaa siitä oikein vastine. Mitä tarjoilijaan ja kokkiin tulee, niin yksi ihminen voi aivan hyvin olla molemmat.Ihan kuten äitkin.
ap:n lapsikin kärsii syömis ongelmista myöhemmin aikuisena. luultavasti syö vaikka ei ole nälkä. Syö vain velvollisuuden tunteesta isänmaataan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä mieltä, että nirson lapsen syöminen
- ei saa olla valtataistelua
- ei saa olla epämiellyttävää
- jotain onnistumiskokemusta pitää tarjota
Puhalla matsi poikki. Ehdotan että anna jonkun aikaa pelkkää spagettia ja jauhelihaa. Aterioitte iloisesti ja rupattelette mukavia. 4 viikon kuluttua laita tarjolle spagettia, jauhelihakastiketta ja salaattia :) Voi mennä ihan siinä sivussa.
Siis oikeesti tarkoitan, enkä vain ilkeydellä. Mä en ole sun äiti, enkä tee kuten hän. Et tunne mua ja mun lasta, joten et voi tietää samaksi tilannetta, vaikka ehkä tuossa kuulostaa tutulle. Mun lapsi söisi mitä vaan, muttei ruokaa. Eli teenkö mä siis muka väärin, kun pakotan ruokaa syömään, enkä annakaan hänen popsia pitkin päivää vaan herkkuja ??!! Ja elää pelkällä jogurtilla ja banaanilla. HÄH ?!! Sun ja äitisi suhde on varmasti ollut täysin erilainen kuin mun ja poikani on. Mä rakastan lastani ja hän tietää sen. Mutta ruokaa pitää syödä joko puolet, jos ei koko laustasta, kun muutenkin on aina niin vähän vain ruokaa ekana lautasella!! 2.lle On kamalaa huomata, miten oma lapsi voikin ärsyttää ja suututtaa toisinaan niin että omatkin niskavillat nousee !!! Siksi mä mielummin karjaisen vihaisena pojalle, jotta asia menee perille. Sitten ollaan hetki hiljaa ja rauhotutaan, halataan ja pyydetään anteeksi. Jotkut menettää hermot tuossa ja pahimmassa tapauksessa lyö lasta. Luojan kiitos, minä en sitä tee. Vaikka se olisikin siinä vihan/raivon tunteen vallassa pinnassa se tunne. On sentään järki päässä, mikä sanoo että lasta ei saa lyödä, oli mikä oli !!!! ...eikä ketään muutakaan!
Siis jos kotona nähtävästi on koko ajan tarjolla jugurttia ja banaania. Ei söisi meidänkään lapset, koska mieluummin ottaa herkkua kuin perunaa.
Pakottamalla lapsesi syömään näytät, että äiti ei välitä muusta kuin ruuasta, ei lapsesta lainkaan. Sinun rakkautesi ei kohdistu lapseen ollenkaan, ja tiedät itsekin sen. Kyseessä on rakkaudeksi puettu viha, joka antaa pätevän tekosyyn satuttaa lasta henkisesti sen lautasen ääressä.
Lapsi ärsyttää sinua, koska ei syö. Katso peiliin muutama kerta ja mieti, mitä tuo nainen tekee väärin, kun lapsellaan on jo pienestä pitäen vaikeuksia syödä ruokaa. Ja sen jälkeen mieti, miksi ihmeessä tellä on jugurttia ja banaania vapaasti saatavilla, jos niitä ei mielestäsi saa syödä.
Lapsiko teillä kaupassa käy ja herkkuja ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta meillä on aivan sama ongelma!
KAIKKI ruoka, siis se lämmin ruoka, on pahaa. Ei halua syödä. Jo tullessa huutaa ja kiukuttelee ja karjuu ja raivoaa, kun joutuu syömään, hän ei halua syödä tätä ja tää on pahaa ja taas pitää syödä... meillä on vain yksi lämmin ateria, viikonloppuisinkin just tämän takia.
Minä olen myös menettänyt hermoni sen tuhatmiljoonaa kertaa, iskenyt nyrkkiä pöytään ja karjunut ym. On ollut myös position kautta toimintaa, tarrataluja ja sitten aikansa niitä kerättyään saa palkkioksi haluamansa pikku lelun.. mutta nyt lapsi on 7 v, eikä 4 tai 5. Tuntuu tyhmältä palkita siitä, että hän tekee normaaleja asioita, kuten syö kiukuttelematta.
TÄSSÄ NEUVO miten meillä on toiminut:
Olen ilmoittanut, että tämä on ruoka, siitä ei sanota yhtään yök-asiaa (koska pienempi menee mukaan eikä syö sitten vaikka siihen asti syö hyvällä halulla) syö se NYT ja reippaasti, tai mene pois, mutta mitään muutakaan ei tulla vinkumaan ja tämä sama on sitten myös seuraavalla aterialla.
Eli jos jättää aterian väliin, seuraavalla aterialla on sama ruoka, vaikka se olisi sitten iltapala tai aamupala.
Kerran tai kahdesti olen ottanut lautasen edestä ja nakannut ruuan roskiin, kun hermo meni ihan. Se oli lapsesta aivan kamalaa.
Joskus olen lähettänyt ruokapoöydästä pois, lautanen pois esim. jääkaappiin tai sitten olen jättänyt siihen ja syö kylmänä myöhemmin, mutta olen kantanut lapsen huoneeseensa. On joka kerta sitten tullut ja syönyt sen mitä ruokana onkin.
Nyt meillä alkaa mennä hyvin. Syö jopa hyvällä halulla sitten.
suosittelen tätä samaa: tässä on ruoka, se on NYT. Jos et syö, mene pois, seuraava ruoka on sitten iltapala (tai mikä se sitten onkin) ja syöt tämä silloin. Muuta ei tule ennenkuin tämä ruoka on syöty.
Ja siinä myös pysytään.
Eikä mitään uhkauksia, vaan toteutetaan kerraata,.
tunnen oikeasti perheen jossa äiti teki noin ja isä kantoi säkin roskikseen,
ja niin lelut meni kaatikselle :(
aika tavallisia on tuollaiset tunteet.
olen samaa mieltä tämän enemmistön kanssa. Minulla yksi aina hyvin syönyt ja 4 nirsoa lasta. Nirsous on hävinnyt ennen pitkää, kouluiässä viimeistään hiirenannoksia syövät lapset ovat alkaneet syömään kunnolla. Ruuasta ei kannata tehdä numeroa.
Tämä nuorin nirso nyt 5v joka näykkii vaan pieniä suullisia on nyt kovasti kiinnostunut television ruokaohjelmista ja ruuanlaitosta, haluaa "ruuanlaittajaksi" isona. Ehkä se syöminenkin siitä alkaa sujua..
Vaan sitä mitä muutkin syö.
Mutta tosiaan välipaloja ei tippuisi.
ei muuta...