Olisitko surullinen vai onnellinen, jos nyt heräisit ja olisit 16-vuotias.
Siis olisit 16- vuotiaana mennyt nukkumaan ja kaikki mitä tähän päivään mennessä olet kokenut, lastensaamiset ja muut, olisivatkin olleet vain unta.
Herätyskello soi, tai äiti tulee herättämään, heräisit ja alkaisit tehdä lähtöä kouluun.
Olisitko surullinen vai onnellinen?
Kommentit (54)
että oliko tämä enne unta eli tulevaisuudessa saisin samat lapset ja saman miehen. Olisin super super super onnellinen jos olisin taas 16. Elämä oli silloin niin ihanaa vailla huolia. Ja saisi uudestaan tavata oman miehen ja rakastua uudestaan. Ja olisi helpompaa miehen kanssa alku kun tietäisin jo etukäteen että hän kyllä oikeasti haluaa juurikin minut. :)
Mutta jos olisi ollut vain tavallista unta eikä omaa miestä olisi edes olemassa enkä täten saisi tulevaisuudessa näitä lapsia niin murtuisin täysin. Vaikka teininä oli ihanaa niin nämä lapset ovat kuitenkin niin ihania etten tiedä mitä tekisin ilman.
En kadu mitään tekemääni. 16-vuotiaana jo kovasti odotin että pääsen pois kotoa, muuttamaan ulkomaille, näkemään maailmaa jne. Nuo jutut sitten teinkin ja nyt elämä on ihanan rauhallista ja tasaista, en vaihtaisi päivääkään pois. :) Koen eläväni tähänastisen elämäni parasta aikaa tällä hetkellä, eli en missään nimessä tahtoisi takaisin teiniangstiseen maailmaan.
Olin epävarma 16-vuotiaana, mutta "unessa" olisin muuttunut itsevarmaksi ja uskon että herättyäni olisin itsevarmempi..lähtisin maailmalle varmaan ensin vaihtariksi ja myöhemmin kokeilemaan siipiäni mallimaailmassa (monet kysyneet, miksi en koskaan nuorempana yrittänyt) ja siksi kun olin epävarma.. Lapset ovat kyllä maailman ihanimpia ja ikävä tulisi suunnaton!!
Sillo oli huvit kaukana, koulukiusattuna, täysissä riidoissa äitin kanssa sun muuta. Nyt kaikki loistavasti.
Elän nyt tähänastisen elämäni parasta aikaa. Lapsia ei ole.
Siinähän mä menettäisin kaiken, mitä olen elämässäni saavuttanut. Kaiken mitä rakastan. Olisin yhtäkkiä lapsuudenkodissa (voi ahdistus) ja siinä ummehtuneessa pikkukaupungissa, kaikki työ edelleen edessäpäin, miehenkin tapaamiseen kestäisi vielä vuosikymmen, enkä ehkä tapaisikaan enää jos asiat menisivät toisella tavalla elämässä. Ja lapseni?
Ajautuisin varmaan niin syvään depikseen, että ihme jos ilman laitoshoitoa pärjäisin.
mutta todennäköisesti tekisin silti kaikki samat virheet uudestaan. Eikä se elämä 16-vuotiaanakaan ollut aina niin kivaa.
niin monta asiaa tekisin toisin.
t:17-vuotiaana esikoisensa saanut
Tietäisin mitä tehdä toisin. :)
Toisaalta surullinenkin.
Tuo olisi painajainen! Teini-ikä oli hirveää, ja sitten huomaisi kaiken sen jälkeen tapahtuneen hyvän olleen unta!
elämäni oli 16-vuotiaana aivan hirveää (alkoholistiperhe).
en millään jaksaisi taas sitä elämänvaihetta. Huh. Pelkkä ajatus saa hikikarpalot otsalle :D
sitten kun joskus lapsia saisitte, ei ne olisikaan nämä mitkä kuvittelitte lapsiksenne, vaan aivan vieraita..=)
Tuntuisi että olisin unessa saanut niin paljon näkymiä siitä mikä kaikki onkin mahdollista, että suhtautuisin paljon optimistisemmin elämään kuin oikeasti 16-vuotiaana suhtauduin.
Itse asiassa se olisinkin hieno asia. Pääsisin takaisin 16-vuotiaaksi, tappaisin itseni eikä tarvisi elää tulevia kamalia vuosikymmeniä.
Siis olisit 16- vuotiaana mennyt nukkumaan ja kaikki mitä tähän päivään mennessä olet kokenut, lastensaamiset ja muut, olisivatkin olleet vain unta.
ne olisivat olleet vain unta, olisin oletettavasti juuri niin onnellinen kuin edellisenä iltana nukkumaanmennessänikin.
Maailman suloisimmat lapset olisivat kadonneet, koti poissa ja ihanimman ja rakastavaisimman miehen rinnalla makaisi vanhalle viinalle haiseva ruma juoppo!
Tappaisin varmaan itseni!
Olisi taas kaikki edessä :D