Millainen nainen sietää sietämättömän narsistista miestä, vuosikaudet?

toinen narsisti, joka tietää mistä naruista vetää?

naimisissa narsistisen miehen kanssa. En ole voinut sitä edes kavereille kertoa, vain pari läheisintä ystävää tietää. En kehtaa kertoa.

Ehkä siinä mielessä olen väärä ihminen vastaamaan, että eksäni ei ollut raivohullu eikä julma alistaja. Hän oli etupäässä syyllistäjä ja manipuloiva, joka ei koskaan hyväksynyt minua sellaisena kuin olen ja itse teki viime kädessä kaikki päätökset. Hän oli korrekti ihmienen, joka toimii kaikkialla oikein ja osaavasti. Hänellä on vahva naamari.

Minulla ei ole mitenkään huono itsetunto. Esiinnyn työkseni, enkä muserru, kun teen virheitä. Lapsuudessa sain kannustusta ja uskoa, että osaan mitä tahansa vain haluan.

Miksi ihastuin häneen?

- Koska hän antoi rajatonta huomiota

- Olin hänen elämässään ykkönen ja se hiveli

- Hän ei ollut nössö

Miksi sitten siedin miestä?

- koska hän ei ollut sellainen ennen naimisiinmenoa

- koska olen papin tytär ja olin oppinut, että kunnes kuolema meidät erottaa,koskaan ei tullut mieleen erota

- olin nuori, kun menimme naimisiin, ei minulla ollut kokemusta miehistä vaan lähinnä ajattelin, että miehet nyt ovat tuollaisia

- ajattelin aina, että joustaminen ja kompromissit ovat the juttu avioliitossa - kun minä "alistun", kannan oman osuuteni kekoon

- ei mies ollut aina ja kaikkialla julma ja mitätöijä. Meillä oli hyviäkin hetkiä,jolloin kaikki ilkeys unohtui.

Jos vaikuttaa, että miehelläsi on tosiaan suvussa samanlaista epäsosiaalista käytöstä, on sitäkin todennäköisempää, että hänellä on esim. juuri narsistinen ph. Se kun kulkee usein sukupolvelta toiselle, ja todennäköisesti kaikki vaikkapa narsistin lapsista ovat tavalla tai toisella "hajalla". Epävakaasta ph:sta kärsiviä osa, ja osa narsisteja, esim.



Kannattaa perehtyä narsismiin vaikka netistä aloittamalla, vaikkapa googlettamalla "narsistinen persoonallisuushäiriö". Kirjallisuutta löytyy aiheesta myös.



Erilaiset riippuvuudet taitavat narsisteilla olla enemmän sääntö kuin poikkeus, joten seksiriippuvuus, alkoholismi ym. sopivat hyvin kuvaan.

Sellaisia, jotka kokevat että eivät ole ansainneetkaan mitään parempaa, että heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia mihinkään hyvään. Lisäksi narsistit ovat taitavia manipuloimaan ja uskottelemaan, että vika on puolisossa jne.

Kuten esim. minä. Lapsena sain selkäsaunoja ja mitätöitiin, haukuttiin ja kerrottiin, ettei minusta tule ikinä mitään.



Ja sitten tuli tuo ihana narsistimies, joka pelasti ja oli vielä komea:(

entinen lestadiolainen (terveisiä niille jotka tunnistavat) joka kasvatettiin uskomaan että naisen kuuluu olla miehelle nöyrä ja alamainen ja joustaa, joustaa, joustaa ja joustaa loputtomiin ja rukoilemalla saa voimia jaksaa vaikka mitä hirveyksiä. Rakkaiden ystävieni avulla pääsin onneksi irti liitosta ennen kuin menetin mielenterveyteni. Menin naimisiin teini-ikäisenä itseäni 10 v vanhemman miehen kanssa, ja olen huomannut kuinka hänen tyyppiset hakee aina yleensä nuorempaa seuraa.

Tosin voi se narsisti olla nainenkin ja mies se uhri.

viina



Ei hyvä juttu :(

naimisissa narsistisen miehen kanssa. En ole voinut sitä edes kavereille kertoa, vain pari läheisintä ystävää tietää. En kehtaa kertoa.



Ehkä siinä mielessä olen väärä ihminen vastaamaan, että eksäni ei ollut raivohullu eikä julma alistaja. Hän oli etupäässä syyllistäjä ja manipuloiva, joka ei koskaan hyväksynyt minua sellaisena kuin olen ja itse teki viime kädessä kaikki päätökset. Hän oli korrekti ihmienen, joka toimii kaikkialla oikein ja osaavasti. Hänellä on vahva naamari.



Minulla ei ole mitenkään huono itsetunto. Esiinnyn työkseni, enkä muserru, kun teen virheitä. Lapsuudessa sain kannustusta ja uskoa, että osaan mitä tahansa vain haluan.



Miksi ihastuin häneen?

- Koska hän antoi rajatonta huomiota

- Olin hänen elämässään ykkönen ja se hiveli

- Hän ei ollut nössö



Miksi sitten siedin miestä?

- koska hän ei ollut sellainen ennen naimisiinmenoa

- koska olen papin tytär ja olin oppinut, että kunnes kuolema meidät erottaa,koskaan ei tullut mieleen erota

- olin nuori, kun menimme naimisiin, ei minulla ollut kokemusta miehistä vaan lähinnä ajattelin, että miehet nyt ovat tuollaisia

- ajattelin aina, että joustaminen ja kompromissit ovat the juttu avioliitossa - kun minä "alistun", kannan oman osuuteni kekoon

- ei mies ollut aina ja kaikkialla julma ja mitätöijä. Meillä oli hyviäkin hetkiä,jolloin kaikki ilkeys unohtui.

mies, joka uskoo, että naiselta pitää sietää mitä vain. Ja joka palvoo välillä "täydellistä" vaimoaan, eikä ymmärrä missä on vika, kun vaimo on välillä kuin hirviö. Miehelle on statussymboli, kun on kaikkien ihailema vaimo. Ehkä myös monelle naiselle vastaavasti.



Toisaalta kumpi tahansa, joka on niin hankalassa välikädessä, ettei voi edes lähteä. Narsisti eristää usein puolisonsa esim. sukulaistensa ja ystäviensä läheltä, ja naisnarsisti voi tehdä selväksi, että mies ei näe lapsiaan enää koskaan, jos eroaa. Ja naisen voi olla helppo sitouttaa mies itseensä hankkiutumalla raskaaksi "yllättäen".

sellasen miehen luonnehäiriö ei tuu heti esille. Aluksi kun on hirveen rakastunut niin uskoo sen kuinka hullu sen entinen (tai entiset) on ollut, yleensähän ne haukkuu ne aina. Että kuinka kylmä ja tunteeton akka se oli ja kohta huomaa lohduttavans siinä kuinka kaikki aina kadehtii häntä kun hän on niin erityisen taitava kaikessa. Kun itse on tarpeeksi sinisilmäinen niin rakkaus lähtee siitä että lohduttaa sitä miestä ja on onnellinen kuinka itse on sen mielestä erilainen kuin muut naiset. Haluaa olla sille kiltti ja mieliksi, osoittaa oikein et oon erilainen kuin se sun kylmä ja tunteeton eksä ja mä tuen sua kun maailma kadehtii, kulta.

Syynä tähän on se, että mies ,jota rakastin (myös kaikkien lasteni isä) kävi väkivaltaiseksi, petti, joi yms.



Toisaalta hänellä oli kauhea sukurasite siihen ja olen kilttinä ihmisenä pohtinut, onko hän narsisti? No käyttäytyy kuin narsisti tai epäsosiaalinen, mutta sitten katsoin erään ohjelman ja mukaan tuli myös epäily seksiriippuvuudesta.



Mutta ehkä on parempi tosiaan luovuttaa, ollaan erottu jo aikapäiviä sitten, mutta harmittaa, etten tiedä, miksi hän oli ja on tuollainen?

Eron jälkeen jätti työt kokonaan ja alkoi juomaan työkseen.



Vaikeinta tässä on se, että asioita ei ole koskaan käsitelty ja mies aina välillä kertoo kuinka paljon rakastaa mua, vaikka tiedänkin, ettei hän edes tiedä, mitä rakkaus on.



Joskus toivon, että hän kuolisi, niin voisin jatkaa elämääni ja lapset myös. Toisaalta toivon, että tapahtuu ihme ja hän muuttuu, mutta eihän niin voi käydä.



Eli säälin häntä ja toisaalta pelkään, koska on uhkaillut vaikka millä, jos aloitan uuden suhteen.



Jos joku tietää jonkun ammatti-ihmisen, joka voisi näissä asioissa auttaa, olisin kiitollinen, sillä tuntuu, että olen puun ja kuoren välissä aina vaan:(



En voi elää täysillä, kun voimat hupenevat näiden asioiden takia.