Onko kellään muulla uskovaisella tällaista ongelmaa (seksiasiaa)?
Olemme miehen kanssa molemmat kotoisin melko tiukoista uskonnollisista piireistä, joissa seksi kuului vain ja ainoastaan avioliittoon. Esiaviollinen seksi oli siis vakava synti, mutta myös esim. itsetyydytystä ja flirttailua karsastettiin. Seksiin suhtauduttiin kuitenkin näennäisen positiivisesti ja hehkutettiin, kuinka se on mahtava Jumalan lahja _sitten avioliitossa_.
Ymmärrettävästi avioseksiä kohtaan latautui isot odotukset. Sitä odotti kuin kuuta nousevaa - samalla kun hautasi esiaviolliset himonsa jonnekin sielun syövereihin.
Ongelmamme on seuraava: olemme olleet lähemmäs 10 vuotta naimisissa, ja edelleenkään emme tunne itseämme tai toista seksuaalisesti. :( Seksi ei ole meille luonnollista eikä rentoa, vaan siihen liittyy kovia suorituspaineita, epärealistisiakin odotuksia ja pettymyksiä. Kynnys seksin harrastamiseen on korkea, koska touhu tuntuu niin vaivalloiselta. Melkein kuin juoksisi (henkisen) maratonin.
Minä olen vuosien varrella kehittänyt itselleni sisäisen seksuaalisen maailman, johon kuuluu mm. fantasioita ja itsetyydytystä. Käsittääkseni "normaaleille" ihmisille nämä ovat täysin luonnollisia asioita, mutta meille ne syntiä. Siksi tuntuu vaikealta jakaa tämä maailma miehen kanssa, vaikka haluaisinkin. Itsetyydytystä olen kyllä kertonut harrastavani, ja mies kuulemma hyväksyy sen.
Tämän maailman jakaminen on vaikeaa myös siksi, että miehellä ei näytä olevan mitään vastaavaa. Tai ainakin hän salaa sen minulta viimeiseen asti. Mies vain tyytyy toteamaan, ettei tunne itseään eikä minua, eikä tiedä mitä haluaa tai mitä ylipäätään "kuuluisi" haluta seksin saralla.
Tavallaan miehen kokemukset ovat minunkin kokemuksiani: olen etsinyt sitä mitä haluaisin, mutta käytännössä en ole koskaan päässyt esim. fantasioitani kokeilemaan. En siis kuitenkaan tiedä, mitä haluan.
Niin tai näin, olemme jotenkin ihan hukassa tämän asian kanssa. Hukassa ja kaukana toisistamme. Seurakunnasta ei ole mitään apua, koska siellä ei voi puhua seksistä aidosti ja rehellisesti. Siellä vain toistellaan noita ikivanhoja mantroja, että ea-seksi on syntiä, avioseksi on mahtavaa. Ehkä joskus kehotetaan vaalimaan arjen romantiikkaa ja muistutetaan, että naiselle hellyys on tärkeämpää kuin miehelle. Kiitos tiedosta, mutta ei kolahda meihin.
Kertokaapa kokemuksianne näin anonyymisti. Puhuimme miehen kanssa seksielämästämme juuri yhtenä iltana ja silloin tuli jossain määrin toiveikas olo: ehkä tästä vielä noustaan? Muilta osin avioliittomme on minusta ihan hyvissä voimissa, seksi vain mättää.
Kommentit (33)
Uskontoon liittyy valitettavasti sitäkin, kuten näistä lestaadiolaisten paljastuneista jutuista nyt tiedämme.
Uskonto on hyvä peitto häpeälle, jonka voi kätkeä hurskauden alle. Vaikka hyväksikäyttö ei olisi tapahtunut nyt tässä kirjoittaneille asianomaisille, niin sekin voi siirtyä ns. insestiperimänä seuraavalle sukupolvelle traumana. Ts. tietynlainen insesti-ilmapiiri säilyy, jos lapsuuteenne perheen vahnemmista vaikka jompaa kumpaa on hyväksikäytetty.
Vanhempien asenteet siirtyvät lapsiin ja hyväksikäytetylle seksi on tietysti pahasta. Ja puhun tästä nyt omasta kokemuksestani: en ainakaan muista, että minua olisi hyväksikäytetty. Kuitenkin kannan sisälläni seksiin liittyvää häpeää ja syyllisyyttä. Kaikki insestijutut niin sanotusti kolahtaa minuun.
Toki voin olla täysin väärässäkin, mutta tällainen tunne minulla vain on. Ja jos näin on, niin silloin ei auta muu, kuin tuon omassa tapauksessani siirtyneen trauman kohtaaminen. Se on minulla vielä kesken, mutta nyt pystyn jo kirjoittamaan tästä asiasta, aiemmin se olisi ollut mahdotonta.
että helllät otteet, kuiskuttelut jne. ei auta asiaa seksiin etenemisen kannalta. Itse tykkään "suorasta toiminnasta", en siis tietenkään tarkoita, että pelkkä pikapano (anteeksi jos puhun liian suoraan), tai mitkään liian rajut otteet olisi aina hyvä, mutta ehkäpä juuri se "liika" hellyys, kauniit puheet jne vain vaikeuttavat tilannetta.
Parhaimmillaan seksi minun mielestäni on silloin kun molemmat haluaa kiihkeästi, ja touhu on suoraa, aitoa ja kiihkeää. Silloin tulee tehtyäkin juttuja enemmän ajattelematta ja ilman paineita!
Meillä ei siis ole taustalla mitään uskonnollisia oppeja, tai syntiä ajatuksia, vaan ihan perus ajattelutapa seksiin, mutta tosiaan, meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Toki hellyys, suukot, hieronta, kauniit sanat jne on ihania, ja niitäkin pitää olla, mutta meillä ne ei välttämättä johda hyvään seksiin, vaan tunnelma on "laimeampi".
Minä luulen myös, että seurakunta ei ole paras paikka hakea apua, sillä uskonnollinen tiukka ajattelutapa seksiin on varmasti syyllinen tilanteeseen ylipäätään. Jospa jollain keinolla pystyisitte opettelemaan uusia ajattelutapoja seksin osalta. Se on luonnollinen asia, ei paha, ei syntiä, eikä ole paha asia nauttia seksistä, ja kaikki mitä haluat on ihan oikein, ei siinä ole mitään väärää.
Oikeastaan ainoa neuvo mitä voin antaa on että opettelet tuntemaan ensin itsesi,sen mistä itse pidät,mikä tuntuu hyvälle,kiihottaa ja mistä nautit itsessäsi.Sitten kun olet tullut tutuksi itsesi ja oman kehon tuntemisesi ja arvostamisen kanssa,lähestyt miestä ja kysyt mikä voisi tuntua miehestä hyvältä.Etenette kuin ekaa kertaa,askel askeleelta...ja lopettaa voi kun tuntuu siltä ja jatkaa kun asiat etenevät..onnea teille.Tietynlainen itsevarmuus sinussa voi tuoda myös varmuutta miehellesi näissä asioissa.
seksikkäitä alusvaatteita, dildoja, anustappeja, tekovaginoita, katsokaa netistä (jos ette saa telkkaria katsoa) pornoa, ottakaa "kolmas pyörä" sänkyyn mukaan, piiskatkaa pehmeällä piiskalla, puhukaa rivoja rakastelun aikana, harrastakaa paljon suuseksiä puolin ja toisin ;)
Tämän maailman jakaminen on vaikeaa myös siksi, että miehellä ei näytä olevan mitään vastaavaa. Tai ainakin hän salaa sen minulta viimeiseen asti. Mies vain tyytyy toteamaan, ettei tunne itseään eikä minua, eikä tiedä mitä haluaa tai mitä ylipäätään "kuuluisi" haluta seksin saralla.
Jos mies kerta kaikkiaan kieltäytyy jakamasta omaa seksuaalista korvienvälistä maailmaansa sun kanssa, niin hieman epäilen kuitenkin tuota ettei sitä olisi ollenkaan olemassa. Luulenpa että mies hyvinkin tietää mikä häntä sytyttää, mutta ei ole ollenkaan sinut sen kanssa, tai pelkää ettet sinä olisi. Ja ehkä et olisikaan.
Vaan onnittelut sinulle eloisasta fantasiamailmasta ja itsetyydytyksen taidosta, ja siitä että olet tutustumassa seksuaalisuuteesi ja sinulla alkaa olla käsitys siitä, mikä miellyttäisi. Itselleni kesti vuosikausia todella hyväksyä oma fantasiamaailmani, joka on oikeasti tosi roisi ja rivo, ja kaikkea muuta kuin se hellä ja romanttinen kuiskuttelun ja silittelyn valtakunta mistä naisten kuuluu tykätä. :D
(Sen silti vielä lisäisin että vaikka sinä (tai miehesi) fantasioittekin jostakin tietystä jutusta, sitä ei tarvitse tulkita niin että kaikki on pakko toteuttaa. Monilla ihmisillä on fantasioita, joiden ne eivät koskaan _oikeasti_ haluaisi toteutuvan.)
voisi olla paras mahdollinen, jos miehesi suostuu sellaiseen ja pystyy puhumaan. jos ei yhdessä niin erikseen ehkä? sekin voisi auttaa, jos hän voisi puhua ensin ilman sinua jonkun kanssa asioistaan.
en suosittele noita avioliittoleirejä ym, koska ne ovat hyvin sukupuoliroolittuneita eivätkä välttämättä auta kaikkia pareja. tässäkin ketjussa huomaa, kuinka stereotypisesti moni nainen ajattelee "hiplailkaa, suudelkaa, älä välitä orkuista, nainen tarvitsee sitätätä,..." kun selkeästi ap:lla on tarve ihan erilaiseen toimintaan.
Oletko kokeillut ehdottaa miehelle, että kokeilette jotain, mikä kiihottaa sinua? Jos kerrot yhden fantasian tai jutun niin ehkä hän voisi avautua myös omistaan. Esim. teette roolileikin, jossa hän on "huoltomies tarkastuksella" ja sinä "tarpeessa oleva kotirouva". Annat miehelle toimintaohjeet ja kerrot esim. jos haluat rajuja otteita.
tuossa 27:n luettelemassa listassa ei ole mitään sellaista, mitä voisin kuvitella meidän makuuhuoneeseen. Joka ikinen mainituista olisi aivan kammotus!
tuossa 27:n luettelemassa listassa ei ole mitään sellaista, mitä voisin kuvitella meidän makuuhuoneeseen. Joka ikinen mainituista olisi aivan kammotus!
syyllistää, varmaan johtuu ihan pariskunnan luonteista nämä estot.
seksi on parhaimmillaan tosi vapauttavaa. Muistan mieheni ja itseni ensimmäiset kerrat, jolloin mietin, et mitä hohdokasta tässäkin on. En ole harrastanut itsetyydytystä nuoruudessani, enkä tuntenut omaa kehoani. Nautin kuitenkin siitä, että mieheni nautti.
Mitä enemmän olen tutustunut itseeni, sitä paremmaksi on seksi muuttunut. Olen pyrkinyt kertomaan miehelleni, mikä tuntuu hyvältä. Aluksi muistan mieheni loukkaantuneen kommenteistani ja neuvoistani. Pikku hiljaa on hänkin sitten tottunut ja nykyisin saatan sanoa, että tuo ei tunnu tänään hyvältä kokeile jotain muuta tms.
Neuvoni siis on, että opetelkaa keskustelemaan tunteistanne myös sängyssä. Kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia.
En muista montako vuotta meni, että opin myös itse kunnolla nauttimaan seksistä. Harjoituksia on takana kohta 15 vuotta.
heippa sisko:)ihan ekaksi haluan onnitella sinua siitä että sulla oli rohkeutta ottaa tämä varsin yleinen ongelma esille!ja minä olen siis uskossa joten vastaan raamatun pohjalta.seksuaalisuus on ihmeellinen asia.se puhuttaa ja kiehtoo,ahdistaa ja hämmentää.hienoa että olet löytämässä oman seksuaalisuutesi!mietin ja vähän rukoilinkin asian puolesta ja tuli mieleen että millainen sinun äitisi käsitys itsestään oli?oliko seksi likaista pakkopullaa jota oli pakko harrastaa?veikkaan että olet alle 30 v joten vielä on toivoa=)tilaa itsellesi aika terapeutilta joka ymmärtää raamattua ja uskovan arvomaailmaa!voit sitten pikkuhiljaa myös kiskoa miehesi mukaan!jos sinulla on LUOTETTAVA kokenut sielunhoitaja puhu hälle!mutta ei kelleen tiukkapipolle joka itse on seksuaalisesti kipeä.seksiä pitää vaan opetella,kaikki ovat erilaisia ja hyvä niin.älkää vaatiko mitään toisiltanne mutta panostakaa asiaan sillä se on tosi tärkeä,sanasta sen jo tiedätkin.hyvä seksi on parisuhteen suola ja sitä tosiaan kannattaa vaalia.kristilliset avioliittoleirit ovat ´mahtavia,vetäjät huumorilla varustettuja ja usein he ovat itse käyneet vaikeita asioita läpi,vain silloin voit ymmärtää toista ihmistä!toivon teille JUMALAN RUNSASTA SIUNAUSTA!!!ILOA SÄNGYSSÄ,PALJON NAURUA JA HELLYYTTÄ!lupaa että haet itsellesi apua!!sitä on saatavilla!opettele tuntemaan itsesi ihanana naisena,Luojan luomana!
Loppuraskauksista ja heti synnytyksien jälkeen ei ole tehnyt yhtään mieli seksiä. mulloin kyllä.
Itseasiassa meillä menee niinpäin että itse tahtoisin useammin.
Miehelle riittäis kerran viikossa mutta mulle ei todellakaan:)
Mä luulen että uskonnollisuudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Se on ihan teidän keskinäinen ongelma.
Välillä on hetkiä elämässä että saattaa ola harvemmin seksiä, mutta sanon sen että toista ei saa pitää puutteessa. se on oikeesti hirveetä.
Seksielämä vaan paranee mitä pidempään olette naimisissa olleet:)