Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään muulla uskovaisella tällaista ongelmaa (seksiasiaa)?
29.01.2011 |
Olemme miehen kanssa molemmat kotoisin melko tiukoista uskonnollisista piireistä, joissa seksi kuului vain ja ainoastaan avioliittoon. Esiaviollinen seksi oli siis vakava synti, mutta myös esim. itsetyydytystä ja flirttailua karsastettiin. Seksiin suhtauduttiin kuitenkin näennäisen positiivisesti ja hehkutettiin, kuinka se on mahtava Jumalan lahja _sitten avioliitossa_.
Ymmärrettävästi avioseksiä kohtaan latautui isot odotukset. Sitä odotti kuin kuuta nousevaa - samalla kun hautasi esiaviolliset himonsa jonnekin sielun syövereihin.
Ongelmamme on seuraava: olemme olleet lähemmäs 10 vuotta naimisissa, ja edelleenkään emme tunne itseämme tai toista seksuaalisesti. :( Seksi ei ole meille luonnollista eikä rentoa, vaan siihen liittyy kovia suorituspaineita, epärealistisiakin odotuksia ja pettymyksiä. Kynnys seksin harrastamiseen on korkea, koska touhu tuntuu niin vaivalloiselta. Melkein kuin juoksisi (henkisen) maratonin.
Minä olen vuosien varrella kehittänyt itselleni sisäisen seksuaalisen maailman, johon kuuluu mm. fantasioita ja itsetyydytystä. Käsittääkseni "normaaleille" ihmisille nämä ovat täysin luonnollisia asioita, mutta meille ne syntiä. Siksi tuntuu vaikealta jakaa tämä maailma miehen kanssa, vaikka haluaisinkin. Itsetyydytystä olen kyllä kertonut harrastavani, ja mies kuulemma hyväksyy sen.
Tämän maailman jakaminen on vaikeaa myös siksi, että miehellä ei näytä olevan mitään vastaavaa. Tai ainakin hän salaa sen minulta viimeiseen asti. Mies vain tyytyy toteamaan, ettei tunne itseään eikä minua, eikä tiedä mitä haluaa tai mitä ylipäätään "kuuluisi" haluta seksin saralla.
Tavallaan miehen kokemukset ovat minunkin kokemuksiani: olen etsinyt sitä mitä haluaisin, mutta käytännössä en ole koskaan päässyt esim. fantasioitani kokeilemaan. En siis kuitenkaan tiedä, mitä haluan.
Niin tai näin, olemme jotenkin ihan hukassa tämän asian kanssa. Hukassa ja kaukana toisistamme. Seurakunnasta ei ole mitään apua, koska siellä ei voi puhua seksistä aidosti ja rehellisesti. Siellä vain toistellaan noita ikivanhoja mantroja, että ea-seksi on syntiä, avioseksi on mahtavaa. Ehkä joskus kehotetaan vaalimaan arjen romantiikkaa ja muistutetaan, että naiselle hellyys on tärkeämpää kuin miehelle. Kiitos tiedosta, mutta ei kolahda meihin.
Kertokaapa kokemuksianne näin anonyymisti. Puhuimme miehen kanssa seksielämästämme juuri yhtenä iltana ja silloin tuli jossain määrin toiveikas olo: ehkä tästä vielä noustaan? Muilta osin avioliittomme on minusta ihan hyvissä voimissa, seksi vain mättää.
Kommentit (33)
seksuaaliterapeutille?
Mitä jos aloittaisitte itse srk:ssa rehellisen puheen? Oletteko raamattupiirissä tai vastaavassa? Voisiko siellä kysellä, miten muut kokevat asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme mekään täysin avoimesti pysty puhumaan. Mutta sinne päin kuitenkin.
ap
seksihän on sama kuin syöminen tai juominen. Luonnollinen asia. Ei se ole mikään ihmeellinen asia, tarpeen tyydyttämistä vaan...
kerran kysytään niin vastataan: olette uskonnon uhreja tässäkin asiassa.
Miksi ihmeessä jotkut rajoittavat uskonnolla elämäänsä? Hyi hitto suoraan sanoen.
Emme mekään täysin avoimesti pysty puhumaan. Mutta sinne päin kuitenkin.
ap
Olen joskus yrittänyt, mutta mies menee ihan lukkoon jos seksistä tai tunteista yrittää aloittaa keskustelua. Meillä on muutenkin isoja tunnepuolen ongelmia, ollaan miehen tahdosta kuin kämppikset, saattaa mennä vuosi ettei kosketeta toisiamme ollenkaan. Mies on silti ilmeisesti tyytyväinen tilanteeseen.
t: 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä ei ole ollut koskaan tuollaista ongelmaa. Meistä kumpikaan ei koskaan ajatelleet, että seksuaaliset fantasiat ja vastaavat ennen avioliittoa olisivat syntiä. Ajattelimme vain, että haaveilla saa vapaasti, mutta niiden haaveiden toteuttamisen aika tulee vasta avioliitossa.
Ei meidänkään seksielämä ole niin tiheää kuin toivoisimme, mutta siihen on kyllä syynä kolme lasta, joiden nukahdettua on jo itsekin väsynyt.
Teille voisi olla paljon hyötyä käydä seksiterapeutin juttusilla. Jos se tuntuu liian uskaliaalta, niin myös esim. kirkon perheneuvonnastakin saattaisi löytyä apua.
Älkää menkö suoraan asiaan, vaan kosketelkaa herkistä paikoista ja kuiskutelkaa kauniita asioita toistenne korvaan?
Jos ette halua rakastella, ei ole mikään pakko. Käsinkin voi kosketella, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Älkää ottako mitään suorituspaineita, vaan olkaa vaan ja rakastakaa henkisesti, hengellisesti...Kaikki tulee luonnostaan silloin kun hetki on oikea:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme mekään täysin avoimesti pysty puhumaan. Mutta sinne päin kuitenkin. ap
Olen joskus yrittänyt, mutta mies menee ihan lukkoon jos seksistä tai tunteista yrittää aloittaa keskustelua. Meillä on muutenkin isoja tunnepuolen ongelmia, ollaan miehen tahdosta kuin kämppikset, saattaa mennä vuosi ettei kosketeta toisiamme ollenkaan. Mies on silti ilmeisesti tyytyväinen tilanteeseen. t: 2
että ollaan kauhean pitkään erossa toisistaan fyysisesti. Olen vähän huono antamaan neuvoja tässä asiassa. Olisi hienoa, jos pystyisitte suhtautumaan toisiinne niin että olette yksi liha ja seksuaalisuus on Jumalan lahja, josta saa iloita.
Voisitte vaikka sopia, että tänään vaan hyväillään ja hellitään, mutta ei rakastella. Opetelkaan tuntemaan itsenne ja toisenne. Jos et pysty sanomaan miten sua pitää hyväillä, niin ohjaa omalla kädelläsi miehen kättä ja toisinpäin.
Tietysti täältä näppäimistön takaa on helppo kirjoittaa, että ottakaa rennosti. Eihän se tapahdu sormia näpsäyttämällä. yrittää kuitenkin teidän pitäisi. Keskutella ja sopia pelisäännöt.
Voistteko ostaa jonkun lautapelin joka liittyy erotiikkaan ja seksiin. Siis sellaisen, jossa on tehtäviä kuten suutele puolisosi niskaa tai hyväile rintaa tms. Ja pelaisitte sitä niin, että sovitte ettei mennä loppuun asti. Tavoitteena tietysti oppia tuntemaan toinen ja päästä eroon niistä suorituspaineista. Tietysti ammattilainen voisi oikeasti ehkä auttaa. Jos molemmat olette valmiit seksuaaliterapeutille menemään.
Kuitenkin jos todella haluatte, voitte tuosta ongelmasta päästä pienin askelin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että esiaviollinen seksi ja itsetyydytys kiellettyä ja avioliiton jälkeen ollaan uskollisia, ja samoin puhuttu, että seksi on hyvä ja positiivinen juttu, voimavara ja tärkeä asia, mutta tarkoitettu siis toteutettavaksi avioliitossa.
Molemmat siis neitsyitä naimisiin mennessä ja ei ole ollut mitään ongelmia, hauskaa on, nautitaan molemmat hyvästä seksielämästä, puhutaan siitä ja ollaan ahkeria :-). Toki neljän pienen lapsen kanssa se ei ihan jokapäiväistä ole, mutta on niitäkin viikkoja...
En siis menisi uskontoa itseään syyttämään, vaikka nyt me tuskin samaan uskontoon kuulutaankaan.
no suosittelen menemään esim avioliittoleirille, siellä puhutaan myös näistä asioista avoimesti ja opetellaan muutenkin niitä parisuhdetaitoja, kuten tunteista puhumista, ongelmien ratkaisua, tarvekartoitusta jne
sitten on myös esim. katsoppa vaikka kataja ry sivuilta noita sylikkäin kursseja jne.
minäkin luulen, ettei tällä teidän seksin saralla vaikuta niinkään uskon asiat tai sen luomat esteet...vaan jostain muusta syystä, ette ole löytänyt sellaista seksuualista iloa keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viime seksi kerrasta jo yli vuosi. Ollaan oltu naimisissa 4,5 vuotta josta ajasta suurimman osan olen joko ollut raskaana tai imettänyt. Hormonit ei ole tainneet olla "normaali tilassa" ehkä ollenkaan. Mua ei juurikaan haluta (olen nyt myös masennuslääkityksellä joka sekin vähentää haluja) eikä vissiin nykyään miestäkään. Ei myöskään juuri kosketella, välillä nukkumaanmennessä maataan hetki sylikkäin ja joskus pussaillaan. Toisaalta lapset vie niin kaikki mehut ja täyttää myös läheisyydentarpeet ainakin mun kohdalla ettei ehkä siksikään tunnu tarvetta olla miehen kanssa lähekkäin. Se on musta surullista mutta en osaa muuttaakaan tilannetta.
Niin siis. Myös mulle seksi on sillä tavalla hankala asia, että en osaa oikein puhua asiasta. Ja aiemmin jos yritin, mies otti ne aina syytöksinä itseään kohtaan eikä niistä keskusteluista tahtonut tulla oikein kuin itkua ja pahaa mieltä. Mun mielestä tää uskonnon antama malli on jollain tapaa kieroutunut, ainakin sikäli että ensin pitäisi olla ihan puhtaasti ilman yhtään pusua tai muuta kuin kädestäpitelyä, ja sitten papin aamenen jälkeen onkin yhtäkkiä kaikki edessä. Uskoisin että suurin osa neitsyina naimisiin menevistä kuitenkin menee yhdyntään asti aika pian ellei jo heti hääyönä. Vai miten on te muut neitsyinä naineet? :) Jää tavallaan sellainen "normaali" pikkuhiljaa eteneminen ja tutusteleminen pois, tai jos sitä tehdään ennen naimisiinmenoa niin takaraivossa on koko ajan ääni joka sanoo että tämä on väärin.
Mikähän se ap:n kysymys olikaan...?
Älkää menkö suoraan asiaan, vaan kosketelkaa herkistä paikoista ja kuiskutelkaa kauniita asioita toistenne korvaan? Jos ette halua rakastella, ei ole mikään pakko. Käsinkin voi kosketella, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Älkää ottako mitään suorituspaineita, vaan olkaa vaan ja rakastakaa henkisesti, hengellisesti...Kaikki tulee luonnostaan silloin kun hetki on oikea:)
juuri tällainen suhtautuminen on niin ahdistavaa, ettei mitään rajaa. Meillä nimenomaan kaikki EI tule luonnostaan. Menen lukkoon pelkästä ajatuksestakin.
Ja sitä paitsi inhoan hiplailua ja korvaan kuiskuttelua.
Kiitos kuitenkin vastauksesta, tiedän että tarkoitit hyvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää menkö suoraan asiaan, vaan kosketelkaa herkistä paikoista ja kuiskutelkaa kauniita asioita toistenne korvaan? Jos ette halua rakastella, ei ole mikään pakko. Käsinkin voi kosketella, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Älkää ottako mitään suorituspaineita, vaan olkaa vaan ja rakastakaa henkisesti, hengellisesti...Kaikki tulee luonnostaan silloin kun hetki on oikea:)
juuri tällainen suhtautuminen on niin ahdistavaa, ettei mitään rajaa. Meillä nimenomaan kaikki EI tule luonnostaan. Menen lukkoon pelkästä ajatuksestakin. Ja sitä paitsi inhoan hiplailua ja korvaan kuiskuttelua. Kiitos kuitenkin vastauksesta, tiedän että tarkoitit hyvää. ap
vaan omissa estoissanne?
Meillä kyllä on muuta hellyyttä: on halimista, suukottelua, silittelyä jne. Se on molemmille tärkeää.
Mies ehkä voisi edetä siitä seksiinkin, mutta minä en. Kun sanoin inhoavani hiplausta ja korvaan kuiskuttelua, niin tarkoitin inhoavani sitä nimenomaan seksimielessä. En kiihotu sellaisesta ollenkaan!
Voisin kuvitella (vaikka en ole kokenut), että minulle sopisi seksissä vähän reippaammat otteet, ei hellä hipelöinti, jolle on paikkansa muualla.
ap
Meillä kyllä on muuta hellyyttä: on halimista, suukottelua, silittelyä jne. Se on molemmille tärkeää. Mies ehkä voisi edetä siitä seksiinkin, mutta minä en. Kun sanoin inhoavani hiplausta ja korvaan kuiskuttelua, niin tarkoitin inhoavani sitä nimenomaan seksimielessä. En kiihotu sellaisesta ollenkaan! Voisin kuvitella (vaikka en ole kokenut), että minulle sopisi seksissä vähän reippaammat otteet, ei hellä hipelöinti, jolle on paikkansa muualla. ap
mä ajattelen, että itse on oikeastaan aika pitkälle vastuussa siitä että syttyy puolisolleen. Jos joku asia ei sytytä, kannattaa seksissäkin "ottaa ohjat omiin käsiin" ja tehdä jotain sellaista miehen kanssa, josta syttyy. Kun toinen syttyy, syttyy toinenkin paljon helpommin. Ei kannata turhaan puhua ja analysoida. Heitä aivot narikkaan ja anna palaa.
ja itse olen myös uskossa, mutta ei se oikeastaan liity tähän.
Emme mekään täysin avoimesti pysty puhumaan. Mutta sinne päin kuitenkin. ap
En usko, että monikaan kykenee puhumaan kaikesta seksiin liittyvästä täysin avoimesti. Suomalainen yhteiskunta on melko vapaa alastomuuden suhteen, mutta keskustelussa olemme tuppisuita, etenkin miehet. Kommunikointi on se, jota pitää harjoitella arkena. Sitä auttaa, kun vaihtelee tilanteita. On syytä muistaa, että se oma makuuhuone saattaa olla paikka jonne niitä kovimpia odotuksia on eniten ladattu. Lähtekää liikkeelle paikoista ja tilanteista, joissa odotukset eivät lähtökohtaisestikaan ole korkealla.
Jokaisella tulee suvantoja seksin suhteen. Ne rajoitteet ja paineet on suurin vaikuttava tekijä. Joillain sen onnistuminen vaatii paljon, toisilla paljon vähemmän. Paras on saada ylimääräiset ajatukset pois, jos haluaa nauttia. Sen pitäisi olla rentoa kuin saunan lauteilla istuminen, jolloin tiskit ja muut ulkopuoliset eivät pyöri päällimmäisenä mielessä. Ehdotus harrastuksesta siten, ettei tavoite ole kuin hyväily kuulosti hyvältä.
sikseen? Siis kokonaan pois, ihan tietoisesti ja yhteiselle päätöksellä, vaikkapa kuukaudeksi. Kuitenkin nukkukaa vierekkäin, yrittäkää laittaa lapset omiin sänkyihinsä ja huoneisiinsa, nukkukaa LÄHEKKÄIN.
Lisäksi suosittelen alasti nukkumista. Kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa, oikeasti!
Itse olen kärsinyt haluttomuudesta, mutta IKINÄ en ole kieltäytynyt seksistä. Joka ikinen kerta mies on saanut kosketuksellaan kosteaksi. Nykyään nukumme ihokkain alasti tai alkkareissa, ja lähes joka ilta on sutinaa. Omakin haluttomuus on menneen talven lumia. Halailemme muutenkin paljon, ja se minun on täytynyt opetella, ei ole tullut luonnostaan.
Lisäksi hieromme toisiamme esim. ruokaöljyn avulla. Ekat kerrat olivat noloja, mutta nyt on ihan luonnollista laittaa pyyhe alle ja pyytää toinen käsittelyyn. Useimmiten päädymme myös seksiin.
Meillä ei muuten kuiskutella muuten, kuin minä kerron mikä tuntuu hyvältä. Mies ei osaa kertoa muuten kuin kysyttäessä, siksi kyselen usein että tuntuuko tämä...
Ja viimeiseksi: seksi on leikkiä. Orgasmia ei tarvitse saada.
ottaa esille seurakunnassa tai raamaattupiirissä tai vastaavassa, kun kerran ap kokee, että uskonto on yksi syy tilanteeseen. Veikkaan, että asia vain torjutaan tai ohitetaan niissä kuvioissa, ei osata suhtautua.
Avioliittoleiri tai joku ideologioista vapaa terapeutti voisi olla hyvä juttu, mutta silloin teillä itsellänne pitäisi kyllä olla jotain valmiuksia keskustella asiasta.
Jos seksi ei kiinnosta tai se on tosi hankalaa, en usko lautapeleihin tai eroottiseen viihteeseen homman piristäjänä.
Alue: Aihe vapaa
puhumaan seksistä ja jakamaan ajatuksianne. Meilläkin on 10 vuotta yhteistä elämää takana, ja hyvin samanlaiset ajatukset on minullakin, emme tunne toisiamme seksuaalisesti ja seksiä on harvoin, koska se tuntuu niin vaivalloiselta ja hankalalta. Mutta emme myöskään pysty puhumaan siitä, koko aihe on tabu. Oikeastaan voisi jo sanoa, että seksielämämme on kuollut, sitä ei ole.
Minusta teillä on toivoa, koska pystytte keskustelemaan.