Miten toipua hoitovirheestä?

En käsittänyt, että puhe oli virheiden myöntämisestä. Tokikin omat virheet täytyy myöntää. Minun pointtini viestissäni vain oli, että niitä sattuu kaikille. Osa lievempiä ja osa vakavampia. Niiltä ei ole vältytty eikä tulla koskaan välttymään, joten "älkää tehkö virheitä" ei auta. Onneksemme hoitovirheet verrattuna onnistuneisiin toimenpiteisiin on vain pieni prosentuaalinen määrä.



th

olisi vältettävissä, jos a) pätevyyttä lisättäisiin ja b) asiakkaista alettaisiin välittää.



Nythän asiakkaat on sellainen välttämätön paha työssä. Palikoita, jotka voi aina korvata, jos jokin menee mönkään: "Hups, amputoitiin väärä käsi, mut hih hei, virheitä sattuu, seuraava palikka sisään ja eikun menox!"

Pätevyyttä voitaisiin lisätä niin hoitoalalla kuin muillakin aloilla. Kaikki liittyy rahaan -tämäkin.



th



ps. Minä välitän asiakkaistani, joten jospa ei yleistettäisi. Saatan jopa tehdä hoitovirheenkin, vaikka asiakakkaan tilannetta ja ratkaisuja olisin kuinka miettinyt ja tehnyt parhaani.

Aivoja siinä vaaditaan. Ja niiden käyttöä.



Sitäpaitsi tässä puhutaan nyt lääkäreistä, ei mistään lähäreistä.

Missä vaiheessa täällä on lähäreistä puhuttu?Kerrotko?



Kyllä se pätevyyden lisääminen rahaakin vaatii, jos keinona on esimerkiksi koulutuksen pidentäminen.



Ei ne lääkäritkään mitään jumalia ole. Eivät nekään tiedä aina kaikkea tai osaa toimia virheettömästi. Ja eivätköhän he aivojansa työskentelyssään käytä.



th

Luulevat vain olevansa.



Ja tyhmää ja ylimielistä ihmistä ei miljoonallakaan saa välkyksi ja asiakaspalvelutyöhön sopivaksi.



Ja lähärin virheet nyt on lähinnä niitä vääriä lääkityksiä. He ei leikkaa, eikä tee muutenkaan mitään itsenäistä. Joten kai sinäkin nyt tajuat, että ei teistä tässä nyt varsinaisesti ole kyse.

On totta, että jotkut ovat ylimielisiä. Jokaisesta ammattiryhmästä niitäkin kuitenkin löytyy. Osa pitää myös itseään jumalana, mutta niin pitävät myös asiakkaat itse joissakin tilanteissa. Kaikki pitäisi olla dianosoitavissa ja hoidettavissa. Jos ennuste huono tai ei ole parannettavissa -> huono lääkäri.



Lääkärit ovat joo suurimmassa vastuussa ja tekee koulutuksensa puolesta päätökset sun muut. Ymmärrän kyllä, mutta voi lähärikin vakavan tilanteen saada aikaiseksi väärien lääkkeiden tai annostuksen antamisella.



Ja kai sinäkin ymmärrät, että terveydenhoitaja ei ole sama asia kuin lähihoitaja, josta nimi lähäri tulee?



th

Kummassakin sana hoitaja. Vain koulutus ja pätevyydet ovat eri.



th

Kummassakin sana hoitaja. Vain koulutus ja pätevyydet ovat eri.

Vähän kuin vertaisi sähköasentajaa sähköinsinööriin.

on edes tutkittava.

Olet varmaan sama hoitaja, joka oli ollut hoitamassa naapurin tyttöä ensiavussa. Tytällä hirveä päänsärky ja toinen puoli kasvoista halvaantunut. Hoitaja oli tympääntyneenä sanonut lekurille, että ei varmaan oo kuin migreeniä. Lääkäri ei sitten sen kummemmin tutkinut, antoi vain reseptin. Tytöllä verisuoni oli revennyt päästä.

Että silleen. Juu, näitä lääkärienhän sanoja väännellään ja käännellään.

Kun tätäkin asiaa alettiin selvittämään, kyseinen hoitaja oli yrittänyt muuttaa lausuntoa koneelta, mutta kärähti siitä.

Ettet vain olisi sinä. Asenne on samanlainen.

Ja hoitovirhesyytteitä tehtaillaan nykyään sunnilleen, jos kaikki ei menekään mielen mukaan. Ei se keskenmeno ole hoitohenkilökunnan syy. Kaavinta ei estä kaikkia komplikaatioita ja kaavinnassa voi tulla muita komplikaatioita. Samalla tavalla sitten valitettaisiin, jos kaavinta menee pieleen. Lääkärien ja hoitajien puheita kuunnellaan miten sattuu, muutellaan ja vääristellään. Ihmekö jos leipiintyy. AP:n hoitovirhe kuulostaa siltä, että hänen mielestään on tehty väärin, mutta ei kuitenkaan suostu kertomaan mitä, vähän epämääräiseltä siis. t. vuosikausia ensiavussa ja leikkaussalissa työtä tehnyt sh

Kyllä se raha saattaisi auttaa. Jos lääkäreillä olisi määrättömästi rahaa, he voisivat lähettää kaikki potilaat jatkotutkimukseen, vaikka tietäisivätkin että kaikki on hyvin. Saataisiin ainakin potilaat tyytyväisiksi. Tai jos edes olisi tarpeeksi lääkäreitä, jotta kukin voisi oikeasti perhtyä potilaan asioihin ilman, että takaraivossa jyskyttää tieto kasvavasta jonosta jos 15min vastaanottoaika ylittyy.



Mikään ei tietenkään poista sitä, että virheet pitää myöntää, sehän on selvää. Mutta itseäni ei paljoa lohduttaisi anteeksipyyntö jos elämä olisi pilalla virheen takia.

lähtökohtaisesti vakavasti, asiallisesti ja siten, että kukaan ei tule huvikseen vaivojaan valittamaan lääkäriin. Joskus toki ilmenee "asiattomia" kävijöitä, mutta vain yhden kerran olen jättänyt potilaan tutkimatta - koska hän alkoi haistatella ja uhkailla kesken vastaanottotilanteen.



Kaikkien lääkäreiden yleistäminen ylimielisiksi, aivojaan käyttämättömiksi ja osaamattomiksi ei oikein ole omiaan lisäämään motivaatiotani jatkaa edelleen ystävällistä ja potilaan huomioivaa työtapaani. Mutta jatkan sitä silti.



Huomatkaa: olen saanut osakseni todella törkeää käytöstä potilaiden ja etenkin heidän omaistensa kanssa. Silti ei tulisi mieleenikään yleistää, että "potilaat nyt ovat tuollaista tympeää paskasakkia."



Lääkäreitä saa solvata, haukkua, kadehtia ja kyseenalaistaa. Heitä saa uhkailla, panetella ja pistää heidän kuviaan lehtiin syytettynä hoitovirheestä. No, itsepä olen ammattini valinnut ja jopa niin perverssi että pidän siitä ;)



Se lääkäri, joka kirjoitti viestin 3 ja pari muutakin

hän on sairastanut pitkään flunssaa ja kuume oli uudelleen taas noussut. Veljeni vei vapaapäivänä arvauskeskukseen ja siellä otettiin verikokeet, mutta lääkäri teki lähetteen sairaalaan kun kunto oli huono. Sairaalassa venäläinen lääkäri kurkkasi potilasta ja sanoi että kulla se levolla ohi menee... Ja lähetti potilaan kotiin. Veljeni oli pöyristynyt, mutta kuskasi ukin kotiin. Sitten hän soitti minulle uutiset. Minä sitten soittamaan että voiko oikeasti olla että veriarvot oli hyvät. Sh ei tietysti osannut muuta sanoa että lääkäri teki päätöksen. Kohta kuitenkin soitti takaisin, koska nyt lääkäri oli vasta nähnyt tulokset ja serppi oli taivaissa. Eikun ukki ambulanssilla sairaalaan. Joutui kuitenkin päivystyksessä odottamaan 4 tuntia ennen kuin pääsi osastolle. Sitten vasta sai hoitoa kun taju meni. Miten meillä voikin olla näin surkeeta hoitoa? Ja millä helkutin kielikokeella lääkäriksi voi päästä huonosti suomea puhuva.siinä äidinkieli on elinehto.

Kuullostat hyvältä, potilaistaan tosissaan välittävältä lääkäriltä. Hienoa! Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että myös muunlaisia lääkäreitä on. Minuakin on hoidettu väärin, kärsin siitä loppuelämäni. Seuraus tuosta on, että tarvitessani lääkärin apua käyn yksityislääkäreillä, jotka tiedän hyviksi ja jotka ovat niin ystävällisiä, että kertovat myös maallikolle ymmärrettävästi, mistä vaivassa on kyse. Siltikin vielä mietin itsekseni lääkäreiden arviot ja suositukset.

lähtökohtaisesti vakavasti, asiallisesti ja siten, että kukaan ei tule huvikseen vaivojaan valittamaan lääkäriin. Joskus toki ilmenee "asiattomia" kävijöitä, mutta vain yhden kerran olen jättänyt potilaan tutkimatta - koska hän alkoi haistatella ja uhkailla kesken vastaanottotilanteen.

Kaikkien lääkäreiden yleistäminen ylimielisiksi, aivojaan käyttämättömiksi ja osaamattomiksi ei oikein ole omiaan lisäämään motivaatiotani jatkaa edelleen ystävällistä ja potilaan huomioivaa työtapaani. Mutta jatkan sitä silti.

Huomatkaa: olen saanut osakseni todella törkeää käytöstä potilaiden ja etenkin heidän omaistensa kanssa. Silti ei tulisi mieleenikään yleistää, että "potilaat nyt ovat tuollaista tympeää paskasakkia."

Lääkäreitä saa solvata, haukkua, kadehtia ja kyseenalaistaa. Heitä saa uhkailla, panetella ja pistää heidän kuviaan lehtiin syytettynä hoitovirheestä. No, itsepä olen ammattini valinnut ja jopa niin perverssi että pidän siitä ;)

Se lääkäri, joka kirjoitti viestin 3 ja pari muutakin

Useinhan ne samat lääkärit ovat sekä julkisella että yksityisellä puolella töissä, eivät toki aina. Yksityisellä on se ero, että kun potilas (tai vakuutusyhtiö) maksaa itse hoidoistaan ja tutkimuksistaan, lääkäri voi määrätä ties mitä tutkimuksia ilman että tarvitsee miettiä kustannuksia.



Yksityisellä myös varmasti on helpompi työtahti ja on helpompi olla ystävällinen. Tietenkään ei julkisellakaan saisi olla epäystävällinen tai välinpitämätön, mutta ymmärrän kyllä jos ihan aina ei jaksa. Pitäisi jaksaa, eihän kiire sen potilaan vika ole, mutta aina ei varmaankaan vain jaksa. Tokihan osa lääkäreistä ja hoitajista vain on oikeasti ilmeitä, vittumaisia ja työhönsä leipääntyneitä, eivätkä jaksa olla empaattisia, mutta kyllä iso osa ainakin yrittää tehdä parhaansa.



Ja en ole siis itse lääkäri, enkä siksi yritä heitä puolustella.



Mutta ap:n ongelmaan ei minullakaan ole vastausta. menetetty luottamus on todella vaikea saada tahansa, olipa sitten millaisista ihmis- tai asiakassuhteista tahansa. Ehkäpä siihen auttaa vain aika, jos sekään.

- allerginen lapsi putosi painokäyriltä väärän ruokavalion takia: seuraus kehitysviivästymä

t. 3 hoitovirhettä

Voisin lyödä vaikka vetoa, että lapsen kehitysviivästymä johtuu ihan muusta kuin allergiasta. Ja useinhan allergisen lapsen ruokavalio muutenkin säädetään perheen oireseurannan perusteella. Eli kukaan ei ole niin vatipää, että jatkaa ruokavaliota jolla lapsi ei voi hyvin. Tokihan lapsen kehitysviive on vaikea asia perheelle, epämääräinen syyllistämisen tarve lienee pakollista ettei vaan tarvitsisikaan syyllistää itseään.

ikävää- että 2000-luvulla mennään ihan pohjamutia myöten.



älä kaivele veistä toisen haavassa- arvoisa tereydenhuollon edustaja- kiitos- vaan tee työsi paremmin jatkossa.



t- äiti

Olen myös julkisen erikoissairaanhoidon potilas kroonisen sairauteni takia. Siellä vastaanotolle on kuukausien jono, joten avusta akuuttiin tilanteeseen ei voida puhuakaan. Siellä lääkäri vaihtuu hurjimmillaan joka kerta, siinä sitten kerrot sairautesi vuosien historian. Mistään hoidon jatkuvuudesta ei voida puhuakaan. Siellä menee 10 minuutin lääkäripiipahdukseen äkkiä koko aamupäivä työnantajani aikaa. Sieltä ei edes välttämättä saa apua. Lisäksi vastaan voi tulla työhönsä tympiintynyt lääkäri, joka ilmeisesti saa hupia tylyttämällä potilaille ja sitten katselemalla kun nämä nieleskelevät kyyneleitä.

Siksi siis yksityinen lääkäri. Kun on tarpeeksi rautainen ammattitaito, niin niitä kokeitakaan ei hirmuisesti tarvita. Vastaanotolle pääsee nopeasti, ja luottolääkäri on joskus erityisen kinkkisessä tilanteessa ottanut vastaan ylimääräisenä potilaana. Lisäksi mikään ei korvaa sitä, että hän tietää juuri minun tilanteeni usean vuoden ajalta ja osaa siten erittäin hyvin arvioida, mikä milloinkin voisi olla avuksi.

Yksityiseltä lääkäriltä olen myös saanut avun hankalaan ongelmaan, jota yritettiin ja yritettiin hoitaa yliopistosairaalan poliklinikalla, mutta lopulta vaan todettiin, että konstit loppui nyt, pärjäile, heippa. Ja hyväksi mainostettu yksityinen lääkäri löysi syyn vaivaan ensimmäisellä käynnilläni! Vastaanottoaika sen 15 minuuttia! Kävin yksityisesti pienessä päiväpoliklinisessa operaatiossa, ja ongelma poistui päiväjärjestyksestä! Että kiitos kyllä käyn nykyäänkin tämän yksityislääkärin vastaanotolla, jos hänen erikoistumisalaansa kuuluvia terveysongelmia ilmenee. Perussairaus tekee arjesta jo ihan tarpeeksi haastavaa, joten haen apua sieltä mistä sitä varmasti saa. Vaikka maksaakin hunajaa.

Ap:lle: pystyisitkö sinäkin käymään tarvittaessa hyväksi tiedetyllä yksityisellä lääkärillä? Sekään kun ei ole hyvä vaihtoehto että ei menisi lääkäriin lainkaan kun apua tarvittaisiin.

-se yksityislääkärillä käymisestä kirjoittanut, en muista numeroa

Useinhan ne samat lääkärit ovat sekä julkisella että yksityisellä puolella töissä, eivät toki aina. Yksityisellä on se ero, että kun potilas (tai vakuutusyhtiö) maksaa itse hoidoistaan ja tutkimuksistaan, lääkäri voi määrätä ties mitä tutkimuksia ilman että tarvitsee miettiä kustannuksia.

Yksityisellä myös varmasti on helpompi työtahti ja on helpompi olla ystävällinen. Tietenkään ei julkisellakaan saisi olla epäystävällinen tai välinpitämätön, mutta ymmärrän kyllä jos ihan aina ei jaksa. Pitäisi jaksaa, eihän kiire sen potilaan vika ole, mutta aina ei varmaankaan vain jaksa. Tokihan osa lääkäreistä ja hoitajista vain on oikeasti ilmeitä, vittumaisia ja työhönsä leipääntyneitä, eivätkä jaksa olla empaattisia, mutta kyllä iso osa ainakin yrittää tehdä parhaansa.

Ja en ole siis itse lääkäri, enkä siksi yritä heitä puolustella.

Mutta ap:n ongelmaan ei minullakaan ole vastausta. menetetty luottamus on todella vaikea saada tahansa, olipa sitten millaisista ihmis- tai asiakassuhteista tahansa. Ehkäpä siihen auttaa vain aika, jos sekään.

Hän ei ole lääkäri. Ja tässä ketjussa oli kyse lääkäreistä, ei hoitajista.



Lukutaito kunniaan, kaiken maailman hoitajat!