Miten toipua hoitovirheestä?
Minulle tapahtui paha hoitovirhe. En ole sen jälkeen kyennyt suhtautumaan oikein mitenkään lääkäreihin. Näen jokaisessa vain ammattitaidottoman tunarin. En siis luota enää pätkääkään.
Kommentit (67)
kunasia on sinulle noin iso järkytys?
Olen itsekin lääkäri, ja tiedän että kollegoja on hyvin erilaisia ja kaikkia yhdistää ihmisyys, inhimillisen erehtymisen mahdollisuus. Ehkä voisit koittaa miettiä, miten monia satoja tuhnsia ihmisiä lääkärit hoitavat ja operoivat päivittäin ja miten pieni määrä virheitä kuitenkin sattuu. Millainen hoitovirhe on kyseessä? Jos on tapahtunut jokin laiminlyönti tai virhemääräys lääkitykseen tms, niin on varmasti vaikeampi hyväksyä asiaa. Sen sijaan esim. leikkauskomplikaatio voi tapahtua maailman huolellisimmalle ja taitavimmallekin osaajalle. Se on huonoa tuuria ja harvinaista. Harva hoitovirhe johtuu huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Koita ajatella, että lähtökohtaisesti 99,9 % lääkäreistä on vilpittömästi työssään siksi, että haluaa sinun parastasi ja JOKAINEN lääkäri haluaa oman työnsä tulosten olevan hyviä, vaikkei ihmisestä välittäisikään. Kukaan (terve, työkykyinen) lääkäri ei halua potilaalleen vahinkoa. Tällaista tuli mieleen. Itse joudun silloin tällöin vastaamaan syytöksiin hoitovirheistä, sillä työskentelen herkällä alalla, hyvin herkässä tilassa olevien potilaiden parissa. Tähän mennessä kaikki tilanteet ovat olleet lähinnä väärinymmärrystä tai olosuhteista johtuvaa viivytystä tms, ja asiat ovat selvinneet puhumalla. Oletko sinä keskustellut sinua hoitaneen, hoitovirheestä vastuussa olevan lääkärin kanssa? Hyvää jatkoa, toivottavasti pääset asian yli!
joka ottaa ammattinsa tosissaan. Valitettavasti minä olen törmännyt terveyskeskuksessa ainakin pariin tosi leipiintyneeseen lääkäriin, jotka määräävät rutiinisti antibiootteja flunssaan eivätkä aina noudata käypä hoito -suositusta. Säästävät varmasti potilaan aikaa, omaa aikaansa ja labran resursseja ja rahoja. Vaikka varsinaisesta hoitovirheestä ei voisi puhua, liikutaan kuitenkin monesti sillä rajalla, että vastuullisemminkin hommansa voisi hoitaa.
että itseen kohdistuneesta hoitovirheestä selviää ajan mittaan mutta jos virhe kohdistuu omaiseen, tilanne on vaikeampi.
Minun hoitovirheeni oli pitkällinen, sitä ei ikinä pyydetty anteeksi. Ei ollut mikään sellainen "hupsista, leikkasinpa väsyneenä umpisuolen sijasta sappikivet, kun olin pitkään päivystänyt".
Lääkäri katsoo ettei ole tehnyt yhtään mitään, on mielestään pyhä, ja todellakaan ei suostunut asiasta edes keskustelemaan.
Ap
ja siinä ajassa tulee pahempi tauti. Olen niin katkera sukulaisen puolesta, joka joutui odottamaan erästä leikkausta liian pitkään ja vaiva kroonistui ja levisi niin, että yhteiskunta on maksanut jo moninkertaiset hoitomaksut ja ihminen itse on työkyvytön. Olen ottanut asioista selvää ja kyseinen alkuperäinen vaiva on sellainen, että käytännösä kaikki paranevat ajoissa tehdyn leikkauksen jälkeen. Suututtaa!
hoitovirheestä potilasasiamiehen kautta
ps.meidän perhettä on kohdannut 3 lääkärin isompaa hoitovirhettä
hoitovirheestä potilasasiamiehen kautta
ps.meidän perhettä on kohdannut 3 lääkärin isompaa hoitovirhettä
isompi hoitovirhe?
- miehen väärä jalka leikattiin,
- allerginen lapsi putosi painokäyriltä väärän ruokavalion takia: seuraus kehitysviivästymä
t. 3 hoitovirhettä
ja kuinka ei ajatella, että heti hoitaminen tulisi halvemmaksi.
Itse aloin vuotaa runsaasti verta rv12. Menin päivystykseen ja sieltä ohjattiin ensiapuun. Lääkäri kävi sängynpäädyssä ja sanoi, ettei ala tutkimaan. Jos tulee kesken niin tulee. Mene kotiin.
No, toki oli oikeassa. Mutta hommasta tuli komplikaatioita ja jouduin käymään 3 kertaa jälkeen päin sairaalassa asian takia. Heti jos olisi tutkittu, olisi ongelmat huomattu ja tehty kaavinta.
Tein valituksen ja siinä sanottiin, että jokainen potilas pitäisi tutkia. Tutkimatta ei saa lähettää ensiavusta kotiin.
Olin naistentaudeilla muun syyn takia. Viereiseen petiin tuotiin tyttö, kenellä verta tuli todella runsaasti ja kivut kovia. Tiesi, että on keskenmeno meneillään. Lääkäri kävi jututtamassa ja tokaisi tylysti, että "taidat vain luulla olevasi raskaana, mistäs sen muka tiedät. On varmaan vain runsaat kuukautiset"
Onneksi tyttö ei suostunut lähtemään pois vaan sanoi, että jää tänne, että hänet tutkitaan. Muutaman tunnin päästä mentiinkin leikkuriin todella lujaa, sillä kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus.
Ja hoitovirhesyytteitä tehtaillaan nykyään sunnilleen, jos kaikki ei menekään mielen mukaan.
Ei se keskenmeno ole hoitohenkilökunnan syy. Kaavinta ei estä kaikkia komplikaatioita ja kaavinnassa voi tulla muita komplikaatioita. Samalla tavalla sitten valitettaisiin, jos kaavinta menee pieleen.
Lääkärien ja hoitajien puheita kuunnellaan miten sattuu, muutellaan ja vääristellään. Ihmekö jos leipiintyy.
AP:n hoitovirhe kuulostaa siltä, että hänen mielestään on tehty väärin, mutta ei kuitenkaan suostu kertomaan mitä, vähän epämääräiseltä siis.
t. vuosikausia ensiavussa ja leikkaussalissa työtä tehnyt sh
Mutta todellisuudessa aniharvoin kieltäydytään tutkimasta, tosi usein tutkitaan turhaan, turhan valittajia. Heitä voi kiittää siitä, jos kohtelu välillä on kalseaa, kun kaiken maailman kitisijät vievät hoitohenkilökunnan aikaa ja apua, sitä oikeasti tarvitsevilta.
17
ja kuinka ei ajatella, että heti hoitaminen tulisi halvemmaksi.
ja yritti nopeuttaa leikkausta, mutta julkisella puolella oli ihan törkeät jonot. Kun kyse ei ollut akuutista henkeä uhkaavasta vaivasta, annettiin aina vain vahvempia kipulääkkeitä ja myötätuntoa. Eli kun ei voi ketään yksittäistä henkilöä syyttää, yhteiskuntaa sitten kai vaan ja "käytäntöjä". Mihin tällaisesta voi valittaa? Me veronmaksajathan lopulta maksetaan kaikki ne ylimääräisetkin hoidot ja työkyvyttömyyden kustannukset.
Jos me sukulaiset olisimme tienneet asian todellisen laidan, olisi kerätty vaikka kolehti yksityiseen leikkaukseen, mutta lopulta oli liian myöhäistä :(
Heti asettuu puolustuskannalle ja väittää potilasta syypääksi ja haukkuu lyttyyn - tietämättä yhtään mitään!
Minun hoitovirheeni oli sellainen, että sen vahvisti kaksi Suomen johtavaa alan lääkäriä. Se ei siis sijaitse minun korvieni välissä.
t. ap, joka kävi kaupassa tässä välissä
hirveän, moninkertaisen hoitovirheen uhriksi. Ensin tuli emämunaus ja korjausyritys tehtiin virheellisesti, joten tilanne vaan paheni. Lopputuloksena terve, kolmekymppinen nainen on nyt sairaseläkkeellä ja krooninen kipupotilas. Kyse oli pienestä, päiväkirurgisesta operaatiosta, jota ei olisi ollut edes pakko tehdä ja lopputuloksena makasi teholla viikkoja jne. Virhe oli luokkaa: poistetaan iso rasvapatti käsivarresta ja sitten lääkäri jättää kiristyssiteen käsivarteen vahingossa ja käden alkaessa oireilla, leikkaa väärän käden auki tutkiakseen, miksi käsi on "puutunut" sen sijaan, että poistaisi kiristyssiteen. Lopuksi käsi on kuoliossa ja amputoidaan. Siis tuota ei tapahtunut, mutta virhe oli tuolla tasolla ja tasan yhtä huonoa toimintaa.
Kauhea pelko itselläkin, jos joskus joutuisi leikkaukseen.
valaista meillekin hoitovirhettäsi? Siis ei tarvitse kertoa yksityiskohtia, mutta en usko että sinua tunnistaa kukaan.
Tarkoitan että sitten voisi jotain sanoakin tuohon, että kuinka siitä pääsee yli. Selvästikään et ole päässyt ja kuulostat katkeralta, vaikka virhe on havaittu ja todettu.
Keskustelua siis virheen tehneen yksikön vastaavan ylilääkärin kanssa, ellei tämä hoitanut lääkäri myönnä virhettään? Usein yli pääsee nimenomaan sitten, kun ao. taho myöntää virheen tapahtuneen.
Jos itselleni tapahtuu jokin moka, sanon sen heti (niin pian kuin mahdollista, eli kun potilas esim. toipunut kunnolla nukutuksesta), myönnän asian ja pahoittelen. Ikinä ei suoraan omasta toiminnastani johtuvasta virheestä ole tullut valituksia. Tosin ei onneksi mitään "isoa" ole sattunutkaan. Mutta sille ei satu mitään, joka ei tee mitään, niin se vain on.
Ja todellakin, esim. keskenmenon suhteen on mahdoton kenenkään sanoa jälkeenpäin, olisiko esim. saman tien tehty kaavinta tuonut paremman lopputuloksen. Kaavintakin voi johtaa pahoihin ongelmiin ja vaikeuksiin seuraavaa raskautta yrittäessä. Useinhan kohtu tyhjenee parhaiten itsestään. No, ei siitä enempää, kun en tunne tapausta. Ja tutkia olisi keskenmenopotilas tietysti pitänyt, kun ensiaopuun tuli, mutta toisaalta keskenmeno harvoin vaatii ensiapuun lähtemistä.
Niin, ja ikäni on 35, eli ehkä olen sitten nuorehko lääkäri. Missään utopialandiassa en todellakaan elä, siitä on sairauteni, lukuisat sairaalareissuni ja itsekin kohtaamani hankalat, epäpätevät kollegat pitäneet huolen.
t. 3
Hoitovirheitä sattuu, mutta kuten aiemmin vastannut lääkäri sanoi, erehdyksiä sattuu kaikille eikä niille mahda mitään. Todella valitettavaa, jos hoitovirhe on niin paha, että tuottaa kärsimystä tai kyse on ihmishengestä.
Jokainen voi omassa mielessään kuitenkin miettiä, kuinka paljon tunnettekaan niitä, joille lääkärit ja hoitajat ovat olleet ensiarvoisen tärkeitä parantuakseen tmv. Taatusti moninkertaisesti enemmän kuin keskustelussa esiintyviä hoitovirheen kokeneita.
Mainittakoon vielä ennen kuin puhutaan kuinka terveydenhuollon työntekijät puolustelevat hoitovirheitä, että myös minun anoppini menehtyi hoitovirheen aiheuttamaan sepsikseen. Tilanteelle ei enää vain voi mitään.
th
Epäonnea ollut teidän perheessänne. Teetko sinä muuten ikinä virheitä kotona tai työssäsi? Etpä ilmeisesti.
th
eikä suojautua hyvä veli -seinämän taa ja selittää mieluiten uhri vaikka hulluksi kuin myöntää, että tuli mokattua.
Minun hoitovirheeni oli pitkällinen, sitä ei ikinä pyydetty anteeksi. Ei ollut mikään sellainen "hupsista, leikkasinpa väsyneenä umpisuolen sijasta sappikivet, kun olin pitkään päivystänyt".
Lääkäri katsoo ettei ole tehnyt yhtään mitään, on mielestään pyhä, ja todellakaan ei suostunut asiasta edes keskustelemaan.
Ap