Ulkomailla joutuu tavaamaan niille vaikeat sukunimet? Kokemusta? Miten onnistut?

Tähän mennessä ei varmaan kukaan ole osannut kirjoittaa sitä suoraan lausumisesta.

Yleensä näytän jotain korttiani ja sanon: "Lunttaa tuosta!".

Pääsee paljon helpommalla.

Nimessä on vain 6 kirjainta ja se on ruotsinkielinen, mutta näyttää olevan yllättävän vaikea...

sukunimeni myös Suomessa. Se menee ulkomailla useammin oikein kuin täällä.



Ja täällä ei kerta kaikkiaan osata kirjoittaa nimeä Iris, vaikka sen lausuisi I-RIS. Ei, silti se on muodossa IIris.

se onnistuu. Tyttönimeni meni tavaamisesta huolimatta silti helposti väärin, vaikka se ei suomalaisesta vaikuttanut mitenkään hankalalta.



Jos oltiin siis kasvokkain, näytin yleensä henkkareitani tai kirjoitin nimeni, mutta siltikin oli välillä toiselle ylivoimaista kirjoittaa nimi oikein.



Lausuminen oli sitten oma lukunsa: Erityisesti amerikkalaiset eivät edes uskaltaneet yrittää yleensä lausua nimeä, jos ei ollut pakko, mutta jos kuitenkin joutuivat, se meni melkein oikein. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa.

jouduin aian tietty näyttämään passini passintarkastuksessa ja nimeni aiheutti hilpeyttä kun se tarkoitti heidän kielellän ihan muuta, ja sillä sitten vitsailtiin. Joten vaihdoin lopussa sukunimeni, mikä oli vähän tyhmää näin jäkikäteen ajateltuna.

Joudun tavaamaan yleensä sekä etu- että sukunimen. Jos en osaa lausua kirjaimia paikallisella kielellä, lausun englanniksi.

kun vaan tavaa kyseisen kielen kirjaimilla. Joskus tosin en jaksanut tavata, vaan lausuin sukunimeni samalla tavoin kuin maan asukit. Öökköset puuttuivat silloin, mutta niin ne puuttuivat muutenkin melkein aina.

useammin kuin muualla. Se pon lyhyt ja kaunis nimi, ihan itse keksitty..



2.

Johan ne täällä suomessakin savat selventää ja tavata ja sanoa vaikka kirjain kirjaimelta kun lapsen nimi on joku Shophianatar Virtanen, Jessikcghsa Mölönen tai esim Nicocristhiannthi Pynnönen.

kun käyttää kyseisen kielen "virallista" aakkostusta.

vaikeuksia, varmaan myös Ö