Te, jotka hoidatte lapsia työksenne
oletteko aina haaveilleet ko. ammatista? Eli onko ns. kutsumusammatti?
Kommentit (6)
Nuorena ja naiivina ajattelin, kuinka mukavaa olisikaan tehdä työtä lasten parissa kun niin kovasti tykkään lapsista. Kutsumus kuihtui ennen kuin ehdin ikinä töihin. Nyt täyttä pakkopullaa, uravaihto heti kun saan muualta töitä. Melkeen mikä vaan, väh. sama palkkainen työ kelpaa.
Edelleen kyllä pidän lapsista.
tehdä työtä jossa saan olla ihmisten kanssa, sekä myöskin rakastanut satuja ja tarinoita. Joten ajattelin, että työssä lasten kanssa nämä asiat yhdistyisivät
Vaikka saankin työstäni hyvää palautetta vanhemmilta, lapsilta jne. niin vikatikki. Mutta tällä hetkellä nyt näillä mennään:)
enkä ole aina haaveillut lastenhoitajan ammatista. Puoli vahingossa ajauduin sitä opiskelemaan. Viihdyn kyllä työssäni päiväkodissa, mutta olen kyllä suunnitellut jatkavani opintoja, mikä ei tosin tällä hetkellä ole ajankohtaista:)
olis kyllä muuten mutta ryhmämuotoinen hoito tekee sen että en pysty tekemään työtä niin hyvin kuin haluaisin. menee liikaa säilyttämisen puolelle nykyään.
Tein nuorena paljon lapsenvahdin hommia tutuille ja mll:n kautta vieraillekkin. yhdeksännellä,kun piti miettiä mitä sitten,tuntui lähihoitajaopinnot ja lasten kasvatus ainoalta oikealta...edelleen työssä ja viihdyn hyvin.
-lastenhoitaja-