Olenko ainoa joka pelkää olla yksin kotona yöllä jos mies matkoilla?

Yh:na mulla tosiaankaan ole vara pelätä yksinoloa :)

En pelännyt, kun lapsi oli kotona. Mutta joka toinen vknloppu pelkäsin. Etenkin se nukkumaanmenon hetki oli kamala. Mutta siihen tottui.

Olen uudessa suhteesa ja en koskaan enää ole täällä yksin! Yksi yö riitti. Se oli KAMALA

Mies on 1-3 yötä viikossa pois kotoa. Hullukshan siinä tulis jos pitäis noin usein olla peloissaan.

Joskus harvoin kun olen ollut lasten kanssa yksin kotona yöllä, niin en ole suoranaisesti pelännyt, mutta normaalia säikympi olen kyllä ollut. Enkä todellakaan katso silloin mitään jänniä tv-ohjelmia ja kirjakin pitää olla ihan hömppää:)



Lapsille en tietenkään ole kertonut "peloistani" mitään ja oikeastaan heidän olemassaolonsa vähentää pelkoa siinä mielessä, että jos meille oikeasti joku tunkisi sisälle, niin suojelisin heitä kuin naarasleijona, siinä ei jäisi omalle pelolle yhtään tilaa!



Kaupungissa asuessani en pelännyt koskaan kotona, nyt vähän kauempana asia on kuten yllä kerroin. Mökillä pelkään jo jos pitää pimeässä käydä ulkohuussissa yksin...

Ja oikeastaan en pelkää mitään todellista murtautujaa tai kotiin tunkeutuvaa nummelaraiskaajaa, vaan oma mielkuvitukseni tuottaa kaikenlaisia olentoja milloin mihinkin nurkkaan;)

Pelkään myös pimeää, siksi meillä palaa joka huoneessa aina jokin tuikku.

Lapsuuteni asunu tosi korvessa eli rajavyöhykkeen tuntumassa ja olihan se aina huvittavaa, kun eräät vieraat aina kyselivät miten uskallatte täällä asua?(tarvittiin siis kulkulupa, että vieraat pääsi kyläilemään)

..ulkomaalainen kaupustelija. Ihan tuulikaappiin tuli omin luvin. Asumme maalla, joten en osannut odottaa. Siksi hankittiin laumanvartijakoira, lempeä sellainen versio isäntäväelle.

3 kuistia, joista pääsee sisälle rikkomalla ikkunat eli ovi on varkaalle pelkkä koriste. Natisevat rakenteet ja vintti, jossa juoksee oravia. Ei lähinaapureita. Ympärillä synkkä kuusiaita. Ainoa valo yöllä on 1 km päässä naapurin pihalyhty (omilla lähinaapureilla ei öisin valoja). Ja sitten kuulet auton ajavan pihaan, mutta sillä on lamput sammuksissa...

ei pelota. Osaan puolustaa itseäni.

kun meillä on hälytysjärjestelmä.



Kun mies on matkoilla (ja on sitä todella paljon!) niin tarkistan tavallista huolellisemmin että kaikki ovet ovat kiinni ja että mulla on kännykkä vieressä.



Meillä on sellainen historia, että mieheni ryöstettiin kerran kaupungilla ja tekijöiksi paljastui mm. yhdessä Suomen kuohuttavimmassa henkirikoksessa mukana ollut tekijä (vapautunut ensikertalaisena) ja oikeudenkäynnissä porukka sai tietenkin kaikki meidän tiedot osoite mukaan lukien. Silloin pelotti oikeasti, koska tekijät valittivat mm. Hovioikeuteen eli olivat oikein tosissaan.



Silloin hankimme hälytysjärjestelmän ja se on ollut hyvä juttu!



Nyt ainakin 2 noista on vankilassa, toinen istuu taas elinkautista kun sattui tappamaan ryyppyjuhlissa kaverinsa vesurilla.

ja melko pian hankittiin hälytysjärjestelmä (asutaan helsingissä) ja se on sellainen että voi laittaa päälle myös kun on sisällä ja hälyttää jos joku tulee ulkoa (myös vartiointipalveluun) eli ei pelota

no meille hankittiin sellainen, ja sitten en enää pelännyt, eräänä yönä 5 maissa aamuyöstä. oli tosi pimeä hälytin pamahti päälle. Olin ihan paniikissa, en tiennyt mihin kaappiin olisin mennyt. Lapset juoksi huoneistaan meidän makkariin(yläkerrassa kaikki )

Se oli rakas mieheni joka oli saanut lentonsa vaihdettua aiempaan koneeseen ja unohti että meillä on hälyt, en ikinä ole pelännyt niin kovaa. Sitten vielä hälyt lakkasivat soimasta(mies kytki tunnusluvulla pois)

minä en todellakaan.

ole ainoa, mäkin paljon yksin kotona ja meillä on iso talo. Pidän päivälläkin ovet lukossa ettei kukaan piiloudu sisälle kun ollaan ulkona :)



Pelkään oikeasti. Hulluja murhamiehiä ja raiskareita.



Pappi on siunannut kotimme, eli täällä ei ole mitään yliluonnollista.



Jos olisin yh, verkostoituisin muiden yh-mammojen kans ja asuttais kommuunissa.

vanhaan taloon kauas naapureista synkän kuusiaidan viereen... :) Naapureita pitää olla "huutoetäisyydellä".

Tuossa joku kyseli, että mitä oikein pelkäätte. En minä ainakaan tiedä mitä oikein pelkään miehen ollessa reissussa, mutta se on vain sellainen ikävä tunne. Viivyttelee nukkumaan menoa ja pitää valoja päällä. Meillä onneksi nuorimmainen nukkuu yleensä vanhempien sängyssä, jos ei nuku, niin en meinaa millään saada unta. Meilläkin on hälytysjärjestelmät ym. ja asumme todella rauhallisella alueella, joten en varsinaisesti pelää mitään sisään tunkeutujia. Jostain se ikävä tunne vain tulee, eikä tunnu menevän pois. Mieheni on vuosikaudet reissannut paljon, ja oikeastaan nykyään "pelottaa" enemmän kuin joskus ennen. Ei aavistustakaan miksi.

3 kuistia, joista pääsee sisälle rikkomalla ikkunat eli ovi on varkaalle pelkkä koriste. Natisevat rakenteet ja vintti, jossa juoksee oravia. Ei lähinaapureita. Ympärillä synkkä kuusiaita. Ainoa valo yöllä on 1 km päässä naapurin pihalyhty (omilla lähinaapureilla ei öisin valoja). Ja sitten kuulet auton ajavan pihaan, mutta sillä on lamput sammuksissa...