Olenko ainoa joka pelkää olla yksin kotona yöllä jos mies matkoilla?

3 kuistia, joista pääsee sisälle rikkomalla ikkunat eli ovi on varkaalle pelkkä koriste. Natisevat rakenteet ja vintti, jossa juoksee oravia. Ei lähinaapureita. Ympärillä synkkä kuusiaita. Ainoa valo yöllä on 1 km päässä naapurin pihalyhty (omilla lähinaapureilla ei öisin valoja).

Ja sitten kuulet auton ajavan pihaan, mutta sillä on lamput sammuksissa...

ei pelota. Osaan puolustaa itseäni.

mutta kyllä minä jätän esim. vessaan valon yöksi, jos mies on poissa. Samoin jätän pihavalot päälle - en tosin tiedä, miksi... Ehkä siksi, että näkisin, jos joku hiippailee.



Ennen en niinkään pelännyt, kun meillä oli iso koira, jonka tiesin jo äänellään pelottavan mahdolliset tunkeilijat. Mutta koira kuoli vanhuuttaan viime syksynä, ja nyt on jotenkin ontto olo...



Nimim. juuri kaksi yötä yksin lasten kanssa viettäneenä - onneksi mies tulee ensi yönä kotiin.

mutta joskus saattaa mielikuvitus tehdä vähän tepposia miehen ollessa yövuorossa. Voi esim tulla inha tunne että joku hiippailee siinä olkkarin ikkunan takana kun katon myöhään telkkaria. Ja yksin ollessa en todellakaan kato mitään jännäreitä!

Muutenkin sen unen läpi jotenkin vaistoaa ettei toinen ole vieressä, ja säpsähtelen esim autojen valoihin ihan erilailla kuin miehen ollessa kotona.

Mutta en mä silleen oikeesti osaa mitään pahantekijöitä pelata, ennemmin vaikka tulipaloa, et miten saisin yöllä yksin pelastettua lapset jne.

Ja omakotitalossa pikkukylällä asutaan.

Mutta kesämökillä en uskaltaisi, olla yksin yhtään yötä enkä oikein päivälläkään.

Omakotitalossa asustan, yh tätänykyä. En pelkää, aluksi varmistin ovien lukituksen useamman kerran illassa. Nyt riittää että varmistan sen oven, josta kuljen/kuljemme.



En ole ollut kauaa tässä yksin. Mutta tunnen talon äänet aika hyvin. Niitä en säpsähtele lainkaan. Aluksi minua piti hereillä hiljaisuus. Oli aivan liian hiljaista, kun en kuullut kenenkään hengitystä. Nyt nautin. Satunnaista kuorsaustakaan ei ole ikävä ;)

Oikein odotan, että mies joskus lähtisi yöksi johonkin, että mulla olis omaa aikaa.



Asutaan haja-asutusalueella, ei katuvaloja, ei lähinaapureita. (Lähin naapuri on kyllä ihan näkösällä, muttei kovin lähellä.) Laitan kyllä enemmän ovea lukkoon, kun oon yksin kotona.

ei saa katsoa yöllä peiliin kun käy pissalla :)

Mä en ainaskaan katso, siellä voi näkyä jotain muutakin..

Yleensä hiippailen silmät kiinni vessaan kuin oon yksin kotona ja en tee valoja :)

ja meillä on kyllä ovet aina lukossa. Niin ja koira kyllä ilmoittaa vieraista....

On ollut pakko tähän tottua. Mies teki ensin vuorotyötä, myös öisin ja nykyään on jatkuvasti reissussa. Koko viikon oon taas ollut yksin ja nyt täällä ihmettelen, mihin mies on jäänyt, kun ei reissustaan kotiudu.



Tuo 15:n maalailema kuva sai kyllä kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Mutta toisaalta tuossa tilanteessa ei paljon ilahduttaisi, vaikka mies kotona olisikin... Mitä se monelle hyökkääjälle yksin voisi, vaikka ammattisotilas onkin. Aseet kun pitää jättää töihin.

näköjään, olin yksin ensimmäistä yötä uudessa kodissa. Mies, lapsi ja koirat reissussa ja mä oikeasti "nukuin" harjanvarsi vieressä valot päällä. Ja kaikki lähti siitä kun "ulko-ovi kävi", eli oikeasti yösähkö vaan napsahti päälle..

tuet on niin huonoja.

En pelkää mitään murtautujia tai mitään sellaista. En oikein tiedä mitä pelkään. Jos mun pitää olla yksin kotona niin illalla nukkumaan mennessä tulee mieleen kaikki kauhuelokuvat mitä oon nähnyt ja alkaa pelottaa. Joskus mua pelottaa jopa käydä yöllä vessassa pimeässä vaikka mies oliskin kotona. Yleensä hölkkään nopeasti takasin sänkyyn kun oon vessassa saanut käytyä. Ja meidän vessa on ihan makkarin lähellä.:) Mä oon aina ollut tämmönen jänishousu ja pelännyt pimeää lapsesta asti.

Mutta olenkin aika reipas ja pärjäävä ihminen.

Omakotitalossa asutaan, sinkkuioina kerostalossa en pelännyt kuin joskus vähän.



Onneksi meillä on koira seurana, ilman sitä en varmaan uskaltaisi olla yksin yötä! Pelkään kummituksia ja mahdollisia hiippareita. Pidän vessan/eteisen valon päällä kun olen yksin.

jossain sanottu, ettei ovi ollut lukossa?

siinä nummela-keississä.

Jos ette, niin aikuistukaa. Ihan vaikka vaan lastenne vuoksi! Miettikää millaista maailmankuvaa välitätte lapsillenne!

mä pelkään. En meinaa saada nukuttua ja oon koko ajan vähän varpaillaan. Joskus nukutaan lasten kans samassa huoneessa kaikki..

Asumme ihan hyvällä alueella, mutta kerran meille on murtauduttu (olimme vikkon lomalla) ja toisen kerran omituinen mies soitti ovikelloa 23.30 ja kyseli majataloa (kaupungissa on yksi hotelli, ei muuta ja sekin 5 km päässä, taisi tulla parin kilsan pääsä olevasta sairaalasta). Mies oli silloin poissa, mutta onneksi anoppi ja appi kotona mun kanssa. Kun nämä muistan, niin vähän pelottaa...

etten halua omakotitaloon.



Pelottaa jo rivarissakin yksin. Omakotitalot naskuu ja elää. Rivarissa naapurit ovat lähellä, jos hätä tulee. Tosin, naapureista ei ole apua, jos hyökkääjä tulee "kummitusmaailmasta".