Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinien äidit, vertaistukea kiitos! Pitkä selostus, kiitos jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
27.01.2011 |
Olen ymmälläni teinin kanssa. Kyseessä esikoinen, 13-vuotias tyttö, jonka kanssa ei ole varsinaisia ongelmia ollut. Henkisesti murkkuikää on ollut jo 2,5 vuotta ja niin kauan myös murkkuraivareita, huutamista, ovien paiskomista ym., mutta mitään konkreettista tyttö ei ole vielä uhmamielessä tehnyt. Kasvatus on meillä tiukahko eli on selvät rajat ja säännöt (jo nuoresta), kotitöihin on osallistuttava jne. Mitään ongelmaaa näissä ei ole ollutkaan lukuunottamatta sitä, että murkkuiän myötä tavaksi on tullut jupista kuinka "kukaan muu ei joudu koskaan tekemään mitään" ja "meillä on kamala orjaleiri". Välillä tyttö mököttää huoneessaan, kun on pyydetty tekemään joku pikkuhomma, mutta aina lopulta tekee sen. Ongelmia ei ole ollut kotiintuloajoissakaan eikä tyttö ole edes kysellyt pääsyä minnekään iltamyöhällä. Minusta on näyttänyt siltä, että murkku viihtyy kotona. Bileisiin tutuille kavereille on saanut mennä, kun on etukäteen sovittu.
Ihan puun takaa tulikin, kun tyttö sai yhtenä päivänä kunnon teiniraivarin kiroilemisineen ja nimittelemisineen; raivarin sisältönä oli (ymmärtääkseni) se, että hän ei saa tehdä yhtään mitään, mennä minnekään ja meillä pakotetaan tekemään koko ajan kamalia töitä jne. Näin kirjoitettuna tuo asia tuntuu ihan helposti sivuutettavalta, tyypilliseltä teinipuheelta, joka kuuluu asiaan ja ikään. Niin varmaan onkin.
Tiedän, että tyttö on fiksu. Tiedän, että hän isona sitten ymmärtää miksi ei saa roikkua "kylillä" iltamyöhällä. Raivarin aikana ja jälkeen sanoin tytölle, että voimme keskustella hänen vapauksistaan, menemisistään ja kotiintuloajoistaan heti, kun hän käyttäytyy asiallisesti. Jos käyttäytyy kuin 2-vuotias, ei voi saada ison ihmisen vapauksiakaan. Sanoin myös, että en hyväksy nimittelyä enkä haistattelua ja että kun hän lopettaa sellaisen käytöksen, varmasti löytyy kaikenlaista mitä hän voi tehdä, mitä ennen ei ole saanut. Periaatteena siis se, että asiallisella käytöksellä ja omien hommien (koulutyöt, tietyt kotityöt kohtuudella) tekemisellä voi myös kasvattaa vapauksiensa määrää. Tämän pitäisi olla tytölle selviö, sen verran usein siitä on puhuttu.
No, nyt tyttö murjottaa minulle. Puhuu edelleen rumasti, ei säästele kirosanoja (ei nyt sentään haistattelekaan) ja on selvästi uhmakas koko ajan. Mikä neuvoksi? Kun vain osaisin sivuuttaa nämä teiniangstin ilmaisut "oikein". Eihän niistä tarvitse isoa numeroa tehdä, mutta ei sekään ole minusta oikein, että teini saa "angstissaan" sanoa mitä haluaa ja olla tekemättä sovittuja asioita. Olkoonkin, että teini itse on sitä mieltä, että ne "sovitut asiat" eivät kuulu hänen tehtäväkseen (mistään isoista jutuista ei siis ole kyse, lähinnä tiskikoneen tyhjentämistä jne.). Tilanne ahdistaa minua, kun tämä kaikki on ihan uutta. Pahimmalta tuntuu se, että tyttö ei päästä minua lähelle. Ennen aina riitojen jälkeen ollaan saatu sovittua ja halattua, nyt se ei onnistu. Tsempatkaa kokeneemmat teinien äidit!
Kommentit (68)
Koeta jaksaa ajatella, että tyttären teini-ikä on juuri nyt pahimmillaan, ihan kohta mennään jo rauhallisempaan päin. :)
Ja vaikka kuinka tekisi mieli provosoitua ja hetkittäin vajota samalle tasolle, niin koeta vaan edelleen jaksaa olla aikuinen. Vaikka tyttö lähtisi kotoa ovet paukkuen, koeta jaksaa olla ystävällinen ja rauhallinen tytön palatessa. Viestität sillä lapsellesi, että vanhemmat kyllä kestävät isommatkin tunteenpurkaukset ja että sinua uskaltaa kyllä lähestyä, jos tyttärellesi sellainen tarve yhtäkkiä tulisi.
Se on osa itsenäistymistä, että pahimmassa kuohunnassa ei enää riidan jälkeen sovita ja halata. Ihan normaalia, ja viimeistään kun tyttö on 16, äidin kanssa voi taas halata. Mutta sitä ennen täytyy tehdä pieni irtiotto, jotta voi taas päästää äidin lähelle entistä aikuisemmalla tasolla.
Kotitöiden jakamisenne kuulostaa ihan mainiolta, joten siitä ei missään nimessä kannata syyllistyä. Teinien kuuluu kapinoida vallitsevia sääntöjä vastaan, ja sinä olet hurjan onnellisessa asemassa, kun voitte kinastella tiskikoneen käytöstä eikä liimanhaistelusta. ;) Lapsesi tietää kyllä jo nytkin, miksi hänellä on kotiintuloajat - ja sekin voi olla hyvä sanoa ääneen. Eihän tyttö säännöistään tietysti tykkää, mutta kyllä ne kuitenkin luovat turvallisuutta.
Tytölle kannattaa ja pitää sanoa ystävällisesti ja napakasti kiroilusta ja muusta epäasiallisesta käytöksestä, mutta juuri nyt ei tosiaankaan kannata lähteä sen isompia sanktioita kiroilusta toimeenpanemaan.
Jaksat vaan jatkaa yhtä mallikkaasti, ja ihan pian on jo vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vuoropäivinä tyhjentää tiskikoneen ja vuoroviikkoina joko imurointi, pölyt tai vessanpesu, nämä siis kiertävät vuoroviikoin. Lisäksi joku hakee sillointällöin puita, toinen vie roskiksia ja joku tekee lumitöitä, siis lapsista ja pyydettäessä. Eli ts. minusta ei teillä ap ole liikaa hommia ja meillä kyllä voi oikeasti neuvotella hommista jos on joku meno tai läksyjä paljon tms. ja lisäksi osaavat keskenään vaihtaa vuoroja : ) Huumorintajua ja pitkää pinnaa minäkin kuulutan. Anna nuorelle aikaa ja osan voi jättää huomioimatta vaikka käytöstä ei hyväksykkään. Meillä puhutaan paljon toisen kunnioittamisesta ja olen paljon puhunut siitäkin että meillä saa mennä ja tulla tietyissä rajoissa, mutta jos mokaa... tuon etuuden menettää. Meillä tosin ei notku kukaan kylillä, mutta toistensa kotona kuitenkin. Kotiin tullaan arkena 20 ja viikonloppuna 21 kieppeilä, nää sovitaan yleensä sen mukaan missä ovat jne. Joku jo sanoi että puheyhteys kannattaa säilyttää, hinnalla millä hyvänsä, ja olen samaa mieltä. Voimia ja sympatiat : )
Uskon, että puheyhteys palaa. Nyt vain selvitään tästä yhdestä "kriisistä" ja sitten mennään taas jonkin aikaa rauhallisesti kohti seuraavaa kriisiä. Oikeasti ihmettelen noita joidenkin kommentteja isosta määrästä kotitöitä. Tähänkin asti kotityöt ovat sujuneet, miksi yhtäkkiä antaisin teinin olla tekemättä? Siinäpä vasta malli nuoremmille (alle kouluikäisille) sisaruksille! Kyllä tässä huushollissa hommia riittää... Saa nähdä jutellaanko jo tänään vai meneekö vielä aikaa tässä möksötyksessä. Normaalisti käymme yhdessä saunassa ja silloin tällöin kahdestaan lenkillä tms., jospa se auttaisi. ap, joka poistuu tietokoneen äärestä NYT
Ei ihme, että vanhimmalla sisaruksella on paha olo, koska kaikesta päätellen olet päättänyt sälyttää aimo annoksen kodinhoidosta lapsen harteille. Tyttösi ei ole mikään kotiapulainen vaan pieni fiksu ihminen, joka nyt on ymmärtänyt kokemansa vääryyden määrän. Oletko aidosti miettinyt, miten paljon itse teet kotitöitä ja paljonko niitä tekee miehesi? Ei vanhimman lapsen tehtävänä ole tehdä kotitöitä siksi, että teillä on pienempiä sotkevia lapsia. Kyllä ne pikkusisarukset ja heistä aiheutuva pyykki tms. on ihan omia töitäsi.
Toivon, että lapsesi löytää kodin ulkopuolelta jonkun aikuisen (koulukuraattori tms.), joka näkee hänessä ihmisen eikä äidin työtaakan jakajaa. Kaikilla muuten ei murrosikä pääty ystävyyteen äidin kanssa, osa tekee selvän pesäeron huomattuaan tulleensa kohdelluksi väärin.
mitkä on ap:n tyttären kotiintuloajat?
miksi ap käy murrosikäisen kanssa yhdessä saunassa?
Tempermentteja on erilaisia ja meidän tytöt alkoi murkkuilla jo 9 vuotiaana ja toinen 10vuotiaana. Toisella alkoi kuukautiset kymmenen vanhana ja toisella kahdentoista vanhana.
Kai sitä nyt pännii kun on hormonit ihan sekasin elimistössä ja tissit on kipeet ja aikuiset miehetkin alkaa kyylätä koulumatkalla, kun rinnat on kokoa c-d.
Koulussa pojat vittuilee ja uimaankaan ei haluttaisi enää mennä.
Samalla kaverit alkaa polttaa pilveä ja juomaan siideriä... "minulla vaan on niin kusipää mutsi ettei päästä niiden kanssa hengaamaan"(sanoo oma 13 v tyttäreni) ja uskokaa tai älkää hän on ysin oppilas eli koulussa rempoo kiitettäviä eikä polta yms. Teinillä on vaan kokoaikavitutus päällä yrittäkää ymmärtää kaikilla toi murros vaihe ei mene niin siististi ja silloin tukea tarvitsee vanhemmista eikä mitään syyllistämistä.
Hukassa ollaan jos 13-vuotiaan kaverit polttaa pilveä ja juo siideriä. Todellakin vaikuttaa varmaan sitten asuinpaikkakuntakin, jos tuossa iässä jo alkaa. Huumeet on laittomia ja alko lapsilta kielletty. Muuta tekemistä tarttis varmaan tarjota.
Mulla on kolme tytärtä, joilla jokaisella on menkat alkaneet 11-12-vuotiaina, todellakin ymmärrän, että ei ole helppoa. Siksi kun pitää ne välit hyvinä ja on tukena niille lapsille, hieman on helpompaa.
Nimenomaan pitäis satsata niihin lapsiin ja olla niiden kanssa, tehdä yhdessä asioita ja olla lohduttamassa jos maailma kolhii. Kavereiden tuki on nuorille tärkeää ja sekin on tärkeää, että niiden kaverien kanssa saa olla.
Meillä saa kiukuta ja olla pahalla päällä mutta harvoin sellaista on ollut, kun meille vanhemmille voivat lapset myös purkaa huoliaan. Meillä on aikaa kuunnella ja on myös taito antaa lasten olla rauhassa. Joskus ei auta kuin murehtia murheet. Mutta sitten on kiva kun on yhteistä tekemistä vaikka kliseistä pizzanpaistoa, kun paha tuuli on hiukan helpottanut.
en pysy hillittynä, enkä aikuisena jne...
Talossa 2 murkkupoikaa ja erittäin tempperamenttinen tyttö, joka jo puhkuu ja puhisee uhkaavasti.
Ruokaa. Se on ensimäinen, mitä pitää huolehtia kun tulevat koulusta. Sitten vasta puhutaan mitään. Ennen ruokaa ei kannata edes kysyä mitään. Kasvavat murkut on nälkäisiä ja vihaisia ja verensokerit alhaalla. Annan karjua ja isken kattilan pöytään.
Kun maha on täynnä, kuuntelen kun raivoavat ja sitten se siitä pikkuhiljaa alkaa rauhoittua.
Käskytys ei enää onnistu, kuten pienenä. Sen olen huomannut.
Jos paiskii ovia ja painuu huoneeseen, routa porsaan kotiin ajaa eli uusi nälkä panee tulemaan ulos ja sitten voi jutella kun pahin on ohi.
Ja kaikkien kasvatustieteilijöiden kauhuksi juuri viime viikolla karjuin heille kun meinasi vittua kuulua, että minä en vittua kuuntele omassa kodissani kakaroilta kun en sitä kuuntele aikuisiltakaan töissä. Että parempi pitää turpa kiinni ja haistatelkaa sitten kun olette omassa kodissa. Että tämä on minunkin koti ja jos se turvan aukominen ei ala loppumaan niin alkaa se minullakin vituttaa kotiin tulo.
Suut lopsahti auki ja huuto loppui siihen ja ei ole vittua enää kuulunut.
Huumoria, vaikka satuttaakin joskus tosi paljon niiden jutut. Ja aikaa pitää antaa. Jos tänään ei pysty puhumaan niin parin päivän päästä voi olla otollinen aika mennä juttelemaan ja sanomaan, että rakastan minä sinua.
Yritä ap jaksaa. Ihan hyvä aikuinen siitä sunkin tyttärestäs kasvaa ja olette vielä hyvissä väleissä joskus.
Sun tyttös täytyy vihata sua, että pääsee sinusta erilleen. Se rakastaa sinua niin paljon, ettei pysty kasvamaan omaksi itsekseen, ellei se vihaa sinua. Sitten sillä on huono omatunto siitä ja se tuo lisää pahaa oloa ja murkku velloo isojen tunteiden seassa, joita ei pysty vielä hallitsemaan.
Tärkeintä kaikesta huolimatta on osoittaa, että rakastaa, vaikka se äidin pikkuinen vihaakin minua suunnattomasti tällä hetkellä. Ne palaa joskus takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ihmettelen aika monenkin (vai yhden vain?) kommentointia kotitöiden paljoudesta. Mielestäni noiden ap:n luettelemien kotitöiden määrä ei ole mitenkään iso. Minusta nuo ovat ihan ok, omassa perheessäni on ollut aika lailla samanlaiset. Lisäksi erityisesti kesällä maksetaan palkkaa joistain urakkahommista, kuten polttopuiden tekemisestä tai nurmikonleikkuusta tai puutarhanhoidosta.
Mutta toki on päiviä, ettei kukaan nuorista ole kotitöitä tehnyt: läksyt ja harrastukset tai ihan pelkkä väsy vie välillä voimat. Toisaalta "ensin työ, sitten huvi" -tyyliin repäistään välillä yhdessä talo siistiksi ja sitten leffaillaan tai tehdään jotain muuta kivaa. Äitinä olen välillä tehnyt hemmotteluksi lapsilleni heille kuuluvat kotityöt tai katan iltapalan ihan nenän eteen, vaikka hyvin osaisivat ja ehtisivät itsekin. Aika usein saan sitten vastavuoroisesti nauttia minäkin: aamukahvi odottaa viikonloppuisin tai töistä kotiin tullessa on ruoka valmiina.
Joka tapauksessa minun mielestäni kuulostaa ihan ok-määrältä kotitöitä 13-vuotiaalle. t. 33
Vähän ihmettelen aika monenkin (vai yhden vain?) kommentointia kotitöiden paljoudesta. Mielestäni noiden ap:n luettelemien kotitöiden määrä ei ole mitenkään iso. Minusta nuo ovat ihan ok, omassa perheessäni on ollut aika lailla samanlaiset. Lisäksi erityisesti kesällä maksetaan palkkaa joistain urakkahommista, kuten polttopuiden tekemisestä tai nurmikonleikkuusta tai puutarhanhoidosta. Mutta toki on päiviä, ettei kukaan nuorista ole kotitöitä tehnyt: läksyt ja harrastukset tai ihan pelkkä väsy vie välillä voimat. Toisaalta "ensin työ, sitten huvi" -tyyliin repäistään välillä yhdessä talo siistiksi ja sitten leffaillaan tai tehdään jotain muuta kivaa. Äitinä olen välillä tehnyt hemmotteluksi lapsilleni heille kuuluvat kotityöt tai katan iltapalan ihan nenän eteen, vaikka hyvin osaisivat ja ehtisivät itsekin. Aika usein saan sitten vastavuoroisesti nauttia minäkin: aamukahvi odottaa viikonloppuisin tai töistä kotiin tullessa on ruoka valmiina. Joka tapauksessa minun mielestäni kuulostaa ihan ok-määrältä kotitöitä 13-vuotiaalle. t. 33
eli kyllä varmasti tuntuu epäreilulta annettu työmäärä suhteessa vanhempien työmäärään. Lapsella on koulua noin 6 tuntia päivässä ja siihen matkat ja läksyt päälle eli käytännössä enemmän kuin monella aikuisella menee aikaa.
Ottaisiko sinua päähän, jos miehesi sopisi kanssasi, että sinä teet 99% kotitöistä ja hoidat lapset yksin? Tuosta 13v:sta tuntuu tismalleen samalta eli hän näkee, miten äiti laittaa vanhimman lapsen (hänet) tekemään osan töistä vain siksi, joku outo tasapuolisuus vaatii 13v:lta samaa kuin aikuisilta töiden suhteen, mutta ei oikeuksien. Samaan aikaan pikkusisarusten työmäärä on paljon vähäisempi. Ei ihan reilua, syystä se teini möksöttää.
Alue: Aihe vapaa
Tempermentteja on erilaisia ja meidän tytöt alkoi murkkuilla jo 9 vuotiaana ja toinen 10vuotiaana. Toisella alkoi kuukautiset kymmenen vanhana ja toisella kahdentoista vanhana.
Kai sitä nyt pännii kun on hormonit ihan sekasin elimistössä ja tissit on kipeet ja aikuiset miehetkin alkaa kyylätä koulumatkalla, kun rinnat on kokoa c-d.
Koulussa pojat vittuilee ja uimaankaan ei haluttaisi enää mennä.
Samalla kaverit alkaa polttaa pilveä ja juomaan siideriä... "minulla vaan on niin kusipää mutsi ettei päästä niiden kanssa hengaamaan"(sanoo oma 13 v tyttäreni) ja uskokaa tai älkää hän on ysin oppilas eli koulussa rempoo kiitettäviä eikä polta yms. Teinillä on vaan kokoaikavitutus päällä yrittäkää ymmärtää kaikilla toi murros vaihe ei mene niin siististi ja silloin tukea tarvitsee vanhemmista eikä mitään syyllistämistä.