Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinien äidit, vertaistukea kiitos! Pitkä selostus, kiitos jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
27.01.2011 |
Olen ymmälläni teinin kanssa. Kyseessä esikoinen, 13-vuotias tyttö, jonka kanssa ei ole varsinaisia ongelmia ollut. Henkisesti murkkuikää on ollut jo 2,5 vuotta ja niin kauan myös murkkuraivareita, huutamista, ovien paiskomista ym., mutta mitään konkreettista tyttö ei ole vielä uhmamielessä tehnyt. Kasvatus on meillä tiukahko eli on selvät rajat ja säännöt (jo nuoresta), kotitöihin on osallistuttava jne. Mitään ongelmaaa näissä ei ole ollutkaan lukuunottamatta sitä, että murkkuiän myötä tavaksi on tullut jupista kuinka "kukaan muu ei joudu koskaan tekemään mitään" ja "meillä on kamala orjaleiri". Välillä tyttö mököttää huoneessaan, kun on pyydetty tekemään joku pikkuhomma, mutta aina lopulta tekee sen. Ongelmia ei ole ollut kotiintuloajoissakaan eikä tyttö ole edes kysellyt pääsyä minnekään iltamyöhällä. Minusta on näyttänyt siltä, että murkku viihtyy kotona. Bileisiin tutuille kavereille on saanut mennä, kun on etukäteen sovittu.
Ihan puun takaa tulikin, kun tyttö sai yhtenä päivänä kunnon teiniraivarin kiroilemisineen ja nimittelemisineen; raivarin sisältönä oli (ymmärtääkseni) se, että hän ei saa tehdä yhtään mitään, mennä minnekään ja meillä pakotetaan tekemään koko ajan kamalia töitä jne. Näin kirjoitettuna tuo asia tuntuu ihan helposti sivuutettavalta, tyypilliseltä teinipuheelta, joka kuuluu asiaan ja ikään. Niin varmaan onkin.
Tiedän, että tyttö on fiksu. Tiedän, että hän isona sitten ymmärtää miksi ei saa roikkua "kylillä" iltamyöhällä. Raivarin aikana ja jälkeen sanoin tytölle, että voimme keskustella hänen vapauksistaan, menemisistään ja kotiintuloajoistaan heti, kun hän käyttäytyy asiallisesti. Jos käyttäytyy kuin 2-vuotias, ei voi saada ison ihmisen vapauksiakaan. Sanoin myös, että en hyväksy nimittelyä enkä haistattelua ja että kun hän lopettaa sellaisen käytöksen, varmasti löytyy kaikenlaista mitä hän voi tehdä, mitä ennen ei ole saanut. Periaatteena siis se, että asiallisella käytöksellä ja omien hommien (koulutyöt, tietyt kotityöt kohtuudella) tekemisellä voi myös kasvattaa vapauksiensa määrää. Tämän pitäisi olla tytölle selviö, sen verran usein siitä on puhuttu.
No, nyt tyttö murjottaa minulle. Puhuu edelleen rumasti, ei säästele kirosanoja (ei nyt sentään haistattelekaan) ja on selvästi uhmakas koko ajan. Mikä neuvoksi? Kun vain osaisin sivuuttaa nämä teiniangstin ilmaisut "oikein". Eihän niistä tarvitse isoa numeroa tehdä, mutta ei sekään ole minusta oikein, että teini saa "angstissaan" sanoa mitä haluaa ja olla tekemättä sovittuja asioita. Olkoonkin, että teini itse on sitä mieltä, että ne "sovitut asiat" eivät kuulu hänen tehtäväkseen (mistään isoista jutuista ei siis ole kyse, lähinnä tiskikoneen tyhjentämistä jne.). Tilanne ahdistaa minua, kun tämä kaikki on ihan uutta. Pahimmalta tuntuu se, että tyttö ei päästä minua lähelle. Ennen aina riitojen jälkeen ollaan saatu sovittua ja halattua, nyt se ei onnistu. Tsempatkaa kokeneemmat teinien äidit!
Kommentit (68)
kyllä sinä sen aikuisena kestät. (Tai siis sun on pakko kestää.) Annat nimittelyjen ja muiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta et jousta tippaakaan säännöistä ennen kuin teinisi osaa käyttäytyä. Ihan melkein verrattavissa jäähypenkkiin pikkulapsilla :) Kyllä se kohta koittaa sekin, hetki että pystytte puhumaan. Ja usko pois, sitä teiniä harmittaa ja hävettää ihan varmasti se nimittely. Jatkat vaan samalla linjalla :)
Vaikeintahan tässä on se, että alkaa epäilyttää tekeekö oikein vai väärin. Siitä nyt ei kuitenkaan seuraa hyvää, että vaihtaa tuuliviirinä menetelmää teinin käytöksen perusteella... t.ap p.s. Mitä arvelette, voiko sillä miten vaikeaa minulla on suhtautua murkkuikäiseen tyttöön olla jotain tekemistä sen kanssa, että oma äitin kuoli ennen kuin ehdin murkkuikään? Eli en ole kokenut murkkuvaiheita itse äidin kanssa.
Ja ihan tahallani huusin.
Jos sinulla ei ole ollut äitiä murrosiässä, niin se ei ole sinun lapsesi vika. Älä siis mene sen taakse, että oma äitisi kuoli, voi voi kun et saanut hänen kanssaan olla murkku. Teinipissis. Mikälie.
Sinulle tuntuu olevan vaikeinta se, että joudut nyt itse olemaan oikeasti aikuinen, koska lapsesikin sellaiseksi hiljalleen yrittää tulla. Kirjoituksestasi päätellen et halua lapsen kasvavan, koska hän on milloin mitäkin -teini.
Pahinta on tehdä lapselle selväksi, että "en pärjää kanssasi, koska äitini kuoli". Siitä lapsi vetää äkkiä johtopäätöksen, että jos hänen kanssaan pärjäisi, olisi se isoäitikin elossa eli vika kaikkeen on teinissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut 13-vuotiaasta ja bileistä ja 2,5 vuotta jatkuneista murkkuraivareista.
Aika aikaisin on teillä alkanut jos viidesluokkalainen lapsi jo kiroaa ja mesuaa ja paiskoo ovia.
Ehkä asumme sitten niin erilaisella paikkakunnalla.
Itselläni tällä hetkellä kotona 15-vuotias teinityttö ja 12-vuotias tyttö. Kumpikaan ei pahemmin ole tuollaisia raivareita saanut.
15-vuotias joskus hermostuu, kun komennetaan koneelta iltaisin nukkumaan. Mutta kavereiden kanssa olemisesta ja kotiintuloajoista ei ole kiistoja ollut. Kumpikaan ei kiroa meille vanhemmille eikä ole jatkuvasti uhmakas ja raivoisa.
Kotityöt tekevät, koska se on edellytys pikku viikkorahalle ja muihin huvituksiin. Leffalippuun löytyy rahaa, jos vaikka auttaa pyydettäessä isommissa siivouksissa, tekee ruokia tai leipoo tai hoitaa pyykkihuoltoa.
Menoista sovitaan erikseen, meillä ei lapset notku jossain kaupungilla muuten vaan automaattisesti joka päivä tai viikonloppuiltaisin. Kavereitaan tapaavat meillä tai kavereilla ja harrastusten parissa.
Juttelisin avoimesti nuoren kanssa. Kotityöt kuuluu kaikille perheessä, jokainen kykyjensä mukaan. Kai teille saa kaverit tulla aikaa viettämään? Ja tyttö käydä kavereillaan? Harrastaako nuori mitään?
olettaa ap:n puolesta, miten on sanonut ja mitä tuo julki...
Mutta joo, teinit vaan taitavat olla joskus oikukkaampia kuin joskus ja tämä viikko voi nyt olla hetken rankin, tai tämä voi jatkua näin vaikka parikin vuotta.
Kaikki johtuu selkeästi sen kaverin muuttamisesta, eli teini suree sitä ja koettaa saada itseään sopimaan uusiin porukoihin...
kyllä sinä sen aikuisena kestät. (Tai siis sun on pakko kestää.) Annat nimittelyjen ja muiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta et jousta tippaakaan säännöistä ennen kuin teinisi osaa käyttäytyä. Ihan melkein verrattavissa jäähypenkkiin pikkulapsilla :) Kyllä se kohta koittaa sekin, hetki että pystytte puhumaan. Ja usko pois, sitä teiniä harmittaa ja hävettää ihan varmasti se nimittely. Jatkat vaan samalla linjalla :)
Vaikeintahan tässä on se, että alkaa epäilyttää tekeekö oikein vai väärin. Siitä nyt ei kuitenkaan seuraa hyvää, että vaihtaa tuuliviirinä menetelmää teinin käytöksen perusteella... t.ap p.s. Mitä arvelette, voiko sillä miten vaikeaa minulla on suhtautua murkkuikäiseen tyttöön olla jotain tekemistä sen kanssa, että oma äitin kuoli ennen kuin ehdin murkkuikään? Eli en ole kokenut murkkuvaiheita itse äidin kanssa.
Ja ihan tahallani huusin. Jos sinulla ei ole ollut äitiä murrosiässä, niin se ei ole sinun lapsesi vika. Älä siis mene sen taakse, että oma äitisi kuoli, voi voi kun et saanut hänen kanssaan olla murkku. Teinipissis. Mikälie. Sinulle tuntuu olevan vaikeinta se, että joudut nyt itse olemaan oikeasti aikuinen, koska lapsesikin sellaiseksi hiljalleen yrittää tulla. Kirjoituksestasi päätellen et halua lapsen kasvavan, koska hän on milloin mitäkin -teini. Pahinta on tehdä lapselle selväksi, että "en pärjää kanssasi, koska äitini kuoli". Siitä lapsi vetää äkkiä johtopäätöksen, että jos hänen kanssaan pärjäisi, olisi se isoäitikin elossa eli vika kaikkeen on teinissä.
No hmh, missä vaiheessa minä mitenkään ilmaisin tekeväni lapselle tällaisia asioita selväksi? Haloo, lue vähän paremmin kirjoitukset ennen kuin hermostut.
Itsekseni vain mietin omaa ajatusmaailmaani ja sen vaikeutta. En tuo sitä mitenkään lapselle esiiin. Se on totta, että minulle tuottaa vaikeuksia olla aikuinen, ainakin omassa päässäni, mutta yritän parhaani mukaan olla sälyttämättä asiaa omille lapsilleni. En myöskään syyttele tai syyllistä lasta muusta kuin omasta toiminnastaan. Tuon hänelle usein esiin sitä kuinka paljon hänestä välitän ja häntä rakastan, myös riitojen jälkeen. Mutta ei siitä sen enempää.
ap
olettaa ap:n puolesta, miten on sanonut ja mitä tuo julki... Mutta joo, teinit vaan taitavat olla joskus oikukkaampia kuin joskus ja tämä viikko voi nyt olla hetken rankin, tai tämä voi jatkua näin vaikka parikin vuotta. Kaikki johtuu selkeästi sen kaverin muuttamisesta, eli teini suree sitä ja koettaa saada itseään sopimaan uusiin porukoihin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut 13-vuotiaasta ja bileistä ja 2,5 vuotta jatkuneista murkkuraivareista. Aika aikaisin on teillä alkanut jos viidesluokkalainen lapsi jo kiroaa ja mesuaa ja paiskoo ovia. Ehkä asumme sitten niin erilaisella paikkakunnalla. Itselläni tällä hetkellä kotona 15-vuotias teinityttö ja 12-vuotias tyttö. Kumpikaan ei pahemmin ole tuollaisia raivareita saanut. 15-vuotias joskus hermostuu, kun komennetaan koneelta iltaisin nukkumaan. Mutta kavereiden kanssa olemisesta ja kotiintuloajoista ei ole kiistoja ollut. Kumpikaan ei kiroa meille vanhemmille eikä ole jatkuvasti uhmakas ja raivoisa. Kotityöt tekevät, koska se on edellytys pikku viikkorahalle ja muihin huvituksiin. Leffalippuun löytyy rahaa, jos vaikka auttaa pyydettäessä isommissa siivouksissa, tekee ruokia tai leipoo tai hoitaa pyykkihuoltoa. Menoista sovitaan erikseen, meillä ei lapset notku jossain kaupungilla muuten vaan automaattisesti joka päivä tai viikonloppuiltaisin. Kavereitaan tapaavat meillä tai kavereilla ja harrastusten parissa. Juttelisin avoimesti nuoren kanssa. Kotityöt kuuluu kaikille perheessä, jokainen kykyjensä mukaan. Kai teille saa kaverit tulla aikaa viettämään? Ja tyttö käydä kavereillaan? Harrastaako nuori mitään?
kuin paikkakuntaan. Ja kyllä, 11-vuotiaana se meillä alkoi.
Saa meille tulla kavereita, mutta sen ongelma lienee siinä, että minä teen töitä kotona eikä tyttö enää nykyisin halua tuoda kavereita meille sen takia. Meillä on myös pienempiä sisaruksia (iltapäivisin kotona) mikä ei suinkaa lisää tämän kodin houkuttelevuutta kaverien silmissä. Valitettavasti tyttö ei halua harrastaa mitään.
ap
Oletkohan sinä nyt ymmärtänyt, että kyseessä on lapsi? Ikää voi toki olla 13v, mutta tuo luettelemasi lista oli kyllä aika kattava suhteessa siihen, että sinä olet se aikuinen ja hän on se lapsi ja se aikuinen "sopii" tekemiset itsensä kanssa ja kaataa ne lapselle.
Melkein luulen, että teillä on ongelmana se, että lapsella on täysi-ikäisen työmäärä ja velvollisuudet ja vastuut, mutta lapsen oikeudet eli ei yhtään mitään. Uskon, että hänen raivarinsa ovat täysin oikeutettuja ja jopa suotavia, jotta avaisit silmäsi katsomaan maailmaa muutenkin kuin tyrannin silmin.
Joko sinä löysäät määräysvaltaasi tai ymmärrät, että parin vuoden kuluttua etsit tyttöä poliisien kanssa. Voi olla, että se tähänastinen keskusteluyhteys on ollut keskustelua vain sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkohan sinä nyt ymmärtänyt, että kyseessä on lapsi? Ikää voi toki olla 13v, mutta tuo luettelemasi lista oli kyllä aika kattava suhteessa siihen, että sinä olet se aikuinen ja hän on se lapsi ja se aikuinen "sopii" tekemiset itsensä kanssa ja kaataa ne lapselle. Melkein luulen, että teillä on ongelmana se, että lapsella on täysi-ikäisen työmäärä ja velvollisuudet ja vastuut, mutta lapsen oikeudet eli ei yhtään mitään. Uskon, että hänen raivarinsa ovat täysin oikeutettuja ja jopa suotavia, jotta avaisit silmäsi katsomaan maailmaa muutenkin kuin tyrannin silmin. Joko sinä löysäät määräysvaltaasi tai ymmärrät, että parin vuoden kuluttua etsit tyttöä poliisien kanssa. Voi olla, että se tähänastinen keskusteluyhteys on ollut keskustelua vain sinulle.
- tiskikoneen tyhjentäminen kerran parissa päivässä (pestään 1-2 krt/pv)
- pöydän kattaminen/tyhjentäminen kerran päivässä
- oman huoneen siistinä pitäminen
- omien likapyykkien vieminen pyykkikaappiin ja puhtaiden vieminen omaan kaappiin
- vessan pesu kerran parissa viikossa (kaksi vessaa, pestään vähintään kerran viikossa)
Nämäkö ovat liikaa 13-vuotiaalle? Kyllä sitä ruoanlaitto-, siivous-, pyykkihommaa ja yleistä järjestelyä riittää aika lailla muille perheenjäsenille, niin aikuisille kuin lapsillekin tuon jälkeen aika paljon enemmän. Ne muut mainitsemat hommani olivat satunnaisia. Ruoanlaittoa tyttö itse halusi tehdä, mutta se on jäänyt koulutöiden takia pois. Leipominen on omasta halusta lähtöisin, siihen ei kukaan edes pyydä.
Eikö muiden lapset/teinit oikeasti tee sitten mitään? Todellako tuo on iso määrä töitä? Ja sitten ihmetellään, kun kasvaa uusavuttomai lapsia.
13-vuotiatten tekemisistä jne. Tuli hieman huonosti kirjoitettua.
Toki liittyy luonteeseen ja on eroja paljon lasten välillä milloin murkkuikä alkaa.
Puhut 13-vuotiaasta ja bileistä ja 2,5 vuotta jatkuneista murkkuraivareista. Aika aikaisin on teillä alkanut jos viidesluokkalainen lapsi jo kiroaa ja mesuaa ja paiskoo ovia. Ehkä asumme sitten niin erilaisella paikkakunnalla. Itselläni tällä hetkellä kotona 15-vuotias teinityttö ja 12-vuotias tyttö. Kumpikaan ei pahemmin ole tuollaisia raivareita saanut. 15-vuotias joskus hermostuu, kun komennetaan koneelta iltaisin nukkumaan. Mutta kavereiden kanssa olemisesta ja kotiintuloajoista ei ole kiistoja ollut. Kumpikaan ei kiroa meille vanhemmille eikä ole jatkuvasti uhmakas ja raivoisa. Kotityöt tekevät, koska se on edellytys pikku viikkorahalle ja muihin huvituksiin. Leffalippuun löytyy rahaa, jos vaikka auttaa pyydettäessä isommissa siivouksissa, tekee ruokia tai leipoo tai hoitaa pyykkihuoltoa. Menoista sovitaan erikseen, meillä ei lapset notku jossain kaupungilla muuten vaan automaattisesti joka päivä tai viikonloppuiltaisin. Kavereitaan tapaavat meillä tai kavereilla ja harrastusten parissa. Juttelisin avoimesti nuoren kanssa. Kotityöt kuuluu kaikille perheessä, jokainen kykyjensä mukaan. Kai teille saa kaverit tulla aikaa viettämään? Ja tyttö käydä kavereillaan? Harrastaako nuori mitään?
kuin paikkakuntaan. Ja kyllä, 11-vuotiaana se meillä alkoi.Saa meille tulla kavereita, mutta sen ongelma lienee siinä, että minä teen töitä kotona eikä tyttö enää nykyisin halua tuoda kavereita meille sen takia. Meillä on myös pienempiä sisaruksia (iltapäivisin kotona) mikä ei suinkaa lisää tämän kodin houkuttelevuutta kaverien silmissä. Valitettavasti tyttö ei halua harrastaa mitään.
ap
Meillä on myös kaksi jo aikuista lasta. Pikkusisaruksia on ollut heilläkin "riesana" mutta aina ovat hekin kavereitaan kotiin tuoneet. Meillä on kyllä lapsilla ollut aina omat huoneet eli rauha olla niiden kavereiden kanssa. Onko teillä nuorella oma huone?
Itsekin teen hommia kotona mutta tilahan se ratkaisee senkin, onko siitä muille haittaa.
Ovatko kaikki kaverit sitten perheistä, joissa ei ole sisaruksia vai miksi se haittaisi? Pienemmillähän on varmaan omat leikit kuitenkin.
Minä kannustaisin johonkin harrastukseen, kotonakin voi harrastaa monelaista, jos ei ohjatut ryhmät kiinnosta. Olisiko sinulla mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan ja tekemiseen nuoren kanssa? Kävisitte lenkillä, uimassa tai tekisitte vaan jotain yhdessä, vaikka leipoisitte tai laittaisitte ruokaa. Positiivista huomiota ja palautetta kannattaa antaa myös paljon eikä vaan vaatia suorituksia. Menkää leffaan kaksin tai kaupoille kiertelemään jne.
Kannattaa kokeilla eri konsteja ja pitää välit hyvinä nuoren kanssa. Osoittaa kiinnostusta ja arvostusta lapsen tekemisiin. Viettää aikaa yhdessä. Helpompaa sitten myöhemminkin, jos välit on hyvät ja avoimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kokemusta teini-iästä sekä vanhempana että työntekijänä. Pääviestini sinulle on, että ajan myötä helpottaa. Oikeastaan useammallakin tavalla: 1. Saat itse kokemusta murrosikäisen vanhempana olosta ja oman lapsen aikuiseksi kasvamisesta ja huomaat että selviätte vaikeistakin hetkistä 2. Lapsi kasvaa ja oppii kanssasi aikuisuuden ja vastuullisuuden sekä myös omien rajojen asettamisen pelisääntöjä. Lapsi oppii ilmaisemaan itseään rakentavalla tavalla, kun näytät esimerkkiä: jos sinun mielestäni sinulle ei haistatellam yksinkertaisesti kiellät sen etkä itse haistattele. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lapsi ei sinulle haistattelisi, mutta ainakin hän tietää sinun ajatuksesi. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin vähän liian tiukka kuin liian vapaa kasvatus.
Mutta usean eri lapsen murrosikä on toisaalta minulle opettanut senkin, että yhden kanssa toimii parhaiten "selkeät säännöt" joiden noudattaminen johtaa etuuksiin ja joiden noudattamatta jättäminen johtaa rangaistuksiin. Toinen mieluummin neuvottelee ja pohtii yhdessä työnjakoa, vapaa-ajan viettotapoja jne. Kolmatta saa patistaa ilmaisemaan oman mielipiteensä...
Tunnetasolla toisen raivoaminen on haastavaa. Samaan aikaan tekisi itse mieli rutistaa selvästi loukkaantunutta, vihaista ja surullista lasta ja lohduttaa ja kuitenkin pitää kunnioittaa toisen rajoja. Joskus tekisi mieli itsekin raivota, kun ei vain jaksaisi kuunnella. Aikaa myöten olen huomannut, että jaksan yhä paremmin säilyttää oman tunnetilani kohtuullisen neutraalina toisen tunnekuohussa. Tunnekuohut ovat kuitenkin tarpeellisia joillekin lapsille irtautuakseen vanhempien arvomaailmasta ja rakentaakseen oman. Sen kuitenkin tiedän, että vain harva nuori osaa kertoa, mikä oikeasti on kiukun taustalla. Samoin kun sen, että kiukkuisena on ihan turha puhua "järkeä". Oman kokemukseni mukaan kiukku menee ohi joskus nopsaan, joskus se jää päälle pariksi viikoksikin.
Mitä sitten neuvoisin ap:lle? Itse pitäisin perheen säännöistä kiinni: tämä luo turvallisuutta ja toisaalta lapsi huomaa, ettei maailma kaadu, vaikka hän raivoaakin. Liian pitkälle ei kuitenkaan seurauksia tai sopimuksia kannata ulottaa: missään nimessä ei tänään voida puhua siitä, mitä tapahtuu kahden vuoden kuluttua. Yrittäisin puhua ystävällisesti ja säilyttää oman malttini. Olisin käytettävissä. Ja kertoisin, että olen käytettävissä, vaikka tuossa iässä mieluusti tukeudutaan myös kavereihin. Voimia kaikille aikuistuvien lasten vanhemmille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin vastuut kuuluvat kaikille perheenjäsenille ikätason mukaisesti. Jo alle kouluikäiset voi ottaa mukaan kotitöihin ja koululaiset voivat aivan hyvin vastata yllämainituista tehtävistä. Ei ole mielestäni ollenkaan liikaa. Omani tekevät tuon ja enemmänkin. Välillä napisevat, mutta toisaalta ovat hyvin pärjänneet kesätöissä, keikkatöissä kun ovat oppineet tekemään myös tylsiä hommia. Mutta minäkin napisen välillä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kokemusta teini-iästä sekä vanhempana että työntekijänä. Pääviestini sinulle on, että ajan myötä helpottaa. Oikeastaan useammallakin tavalla: 1. Saat itse kokemusta murrosikäisen vanhempana olosta ja oman lapsen aikuiseksi kasvamisesta ja huomaat että selviätte vaikeistakin hetkistä 2. Lapsi kasvaa ja oppii kanssasi aikuisuuden ja vastuullisuuden sekä myös omien rajojen asettamisen pelisääntöjä. Lapsi oppii ilmaisemaan itseään rakentavalla tavalla, kun näytät esimerkkiä: jos sinun mielestäni sinulle ei haistatellam yksinkertaisesti kiellät sen etkä itse haistattele. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lapsi ei sinulle haistattelisi, mutta ainakin hän tietää sinun ajatuksesi. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin vähän liian tiukka kuin liian vapaa kasvatus. Mutta usean eri lapsen murrosikä on toisaalta minulle opettanut senkin, että yhden kanssa toimii parhaiten "selkeät säännöt" joiden noudattaminen johtaa etuuksiin ja joiden noudattamatta jättäminen johtaa rangaistuksiin. Toinen mieluummin neuvottelee ja pohtii yhdessä työnjakoa, vapaa-ajan viettotapoja jne. Kolmatta saa patistaa ilmaisemaan oman mielipiteensä... Tunnetasolla toisen raivoaminen on haastavaa. Samaan aikaan tekisi itse mieli rutistaa selvästi loukkaantunutta, vihaista ja surullista lasta ja lohduttaa ja kuitenkin pitää kunnioittaa toisen rajoja. Joskus tekisi mieli itsekin raivota, kun ei vain jaksaisi kuunnella. Aikaa myöten olen huomannut, että jaksan yhä paremmin säilyttää oman tunnetilani kohtuullisen neutraalina toisen tunnekuohussa. Tunnekuohut ovat kuitenkin tarpeellisia joillekin lapsille irtautuakseen vanhempien arvomaailmasta ja rakentaakseen oman. Sen kuitenkin tiedän, että vain harva nuori osaa kertoa, mikä oikeasti on kiukun taustalla. Samoin kun sen, että kiukkuisena on ihan turha puhua "järkeä". Oman kokemukseni mukaan kiukku menee ohi joskus nopsaan, joskus se jää päälle pariksi viikoksikin. Mitä sitten neuvoisin ap:lle? Itse pitäisin perheen säännöistä kiinni: tämä luo turvallisuutta ja toisaalta lapsi huomaa, ettei maailma kaadu, vaikka hän raivoaakin. Liian pitkälle ei kuitenkaan seurauksia tai sopimuksia kannata ulottaa: missään nimessä ei tänään voida puhua siitä, mitä tapahtuu kahden vuoden kuluttua. Yrittäisin puhua ystävällisesti ja säilyttää oman malttini. Olisin käytettävissä. Ja kertoisin, että olen käytettävissä, vaikka tuossa iässä mieluusti tukeudutaan myös kavereihin. Voimia kaikille aikuistuvien lasten vanhemmille! :)
Opettelua, pitkää pinnaa, oman maltin säilyttämistä, kuitenkin oma linja säilyttäen.... siinähän niitä. Yritetään jaksaa!
ap
Ei todellakaan ole mitenkään runsaasti!
koska perheessä ei kahdelle aikuiselle jää kuin ruuanlaittoa ja pyykinpesu. Kaikki muu on ulkoistettu, sillä olihan tuolla se niin kiva "satunaisesti jotain muuta pientä kuten roskat".
Perheessä kotityöt tulisi jakaa tasapuolisesti, ei jakaa tasapuolisesti lapsille.
Oletkohan sinä nyt ymmärtänyt, että kyseessä on lapsi? Ikää voi toki olla 13v, mutta tuo luettelemasi lista oli kyllä aika kattava suhteessa siihen, että sinä olet se aikuinen ja hän on se lapsi ja se aikuinen "sopii" tekemiset itsensä kanssa ja kaataa ne lapselle. Melkein luulen, että teillä on ongelmana se, että lapsella on täysi-ikäisen työmäärä ja velvollisuudet ja vastuut, mutta lapsen oikeudet eli ei yhtään mitään. Uskon, että hänen raivarinsa ovat täysin oikeutettuja ja jopa suotavia, jotta avaisit silmäsi katsomaan maailmaa muutenkin kuin tyrannin silmin. Joko sinä löysäät määräysvaltaasi tai ymmärrät, että parin vuoden kuluttua etsit tyttöä poliisien kanssa. Voi olla, että se tähänastinen keskusteluyhteys on ollut keskustelua vain sinulle.
- tiskikoneen tyhjentäminen kerran parissa päivässä (pestään 1-2 krt/pv) - pöydän kattaminen/tyhjentäminen kerran päivässä - oman huoneen siistinä pitäminen - omien likapyykkien vieminen pyykkikaappiin ja puhtaiden vieminen omaan kaappiin - vessan pesu kerran parissa viikossa (kaksi vessaa, pestään vähintään kerran viikossa) Nämäkö ovat liikaa 13-vuotiaalle? Kyllä sitä ruoanlaitto-, siivous-, pyykkihommaa ja yleistä järjestelyä riittää aika lailla muille perheenjäsenille, niin aikuisille kuin lapsillekin tuon jälkeen aika paljon enemmän. Ne muut mainitsemat hommani olivat satunnaisia. Ruoanlaittoa tyttö itse halusi tehdä, mutta se on jäänyt koulutöiden takia pois. Leipominen on omasta halusta lähtöisin, siihen ei kukaan edes pyydä. Eikö muiden lapset/teinit oikeasti tee sitten mitään? Todellako tuo on iso määrä töitä? Ja sitten ihmetellään, kun kasvaa uusavuttomai lapsia.
kuin ruuanlaitto ja pyykin laittaminen koneeseen. Voi voi kun on ihan kamalasti aikuisille hommia, ihan mahtavat rasittua tuossa paineessa.
Eikö muka kaksi aikuista huomaa, että lasten "satunnaiset" kotityöt on jopa enemmän kuin heidän omansa? Ja nyt on ihan turha ruikuttaa, että ruuanlaittoon menee päivässä 8 tuntia. Ei pidä laskea sen mukaan että kynii ja suolistaa itse jokaisen paistamansa kanan.
Ei todellakaan ole mitenkään runsaasti!
koska perheessä ei kahdelle aikuiselle jää kuin ruuanlaittoa ja pyykinpesu. Kaikki muu on ulkoistettu, sillä olihan tuolla se niin kiva "satunaisesti jotain muuta pientä kuten roskat". Perheessä kotityöt tulisi jakaa tasapuolisesti, ei jakaa tasapuolisesti lapsille.
Meillä ainakin imuroidaan, pestään lattiat, pyyhitään pölyt, järjestellään, siivotaan keittiötä jne. Lisäksi tehdään lumitöitä, kannetaan puita, kuskataan lapsia harrastuksiin, hoidetaan lemmikkejä. Niin, ja mainitsemasi ruoanlaitto ja pyykkäys. Niistä vessanpesuista puhumattakaan.
Mutta tapansa kullakin. Koditkin ovat erilaisia, ehkä teillä sitten on vain vähän siivottavaa...
ap
Jokainen vuoropäivinä tyhjentää tiskikoneen ja vuoroviikkoina joko imurointi, pölyt tai vessanpesu, nämä siis kiertävät vuoroviikoin. Lisäksi joku hakee sillointällöin puita, toinen vie roskiksia ja joku tekee lumitöitä, siis lapsista ja pyydettäessä. Eli ts. minusta ei teillä ap ole liikaa hommia ja meillä kyllä voi oikeasti neuvotella hommista jos on joku meno tai läksyjä paljon tms. ja lisäksi osaavat keskenään vaihtaa vuoroja : )
Huumorintajua ja pitkää pinnaa minäkin kuulutan. Anna nuorelle aikaa ja osan voi jättää huomioimatta vaikka käytöstä ei hyväksykkään. Meillä puhutaan paljon toisen kunnioittamisesta ja olen paljon puhunut siitäkin että meillä saa mennä ja tulla tietyissä rajoissa, mutta jos mokaa... tuon etuuden menettää. Meillä tosin ei notku kukaan kylillä, mutta toistensa kotona kuitenkin. Kotiin tullaan arkena 20 ja viikonloppuna 21 kieppeilä, nää sovitaan yleensä sen mukaan missä ovat jne.
Joku jo sanoi että puheyhteys kannattaa säilyttää, hinnalla millä hyvänsä, ja olen samaa mieltä.
Voimia ja sympatiat : )
Jokainen vuoropäivinä tyhjentää tiskikoneen ja vuoroviikkoina joko imurointi, pölyt tai vessanpesu, nämä siis kiertävät vuoroviikoin. Lisäksi joku hakee sillointällöin puita, toinen vie roskiksia ja joku tekee lumitöitä, siis lapsista ja pyydettäessä. Eli ts. minusta ei teillä ap ole liikaa hommia ja meillä kyllä voi oikeasti neuvotella hommista jos on joku meno tai läksyjä paljon tms. ja lisäksi osaavat keskenään vaihtaa vuoroja : ) Huumorintajua ja pitkää pinnaa minäkin kuulutan. Anna nuorelle aikaa ja osan voi jättää huomioimatta vaikka käytöstä ei hyväksykkään. Meillä puhutaan paljon toisen kunnioittamisesta ja olen paljon puhunut siitäkin että meillä saa mennä ja tulla tietyissä rajoissa, mutta jos mokaa... tuon etuuden menettää. Meillä tosin ei notku kukaan kylillä, mutta toistensa kotona kuitenkin. Kotiin tullaan arkena 20 ja viikonloppuna 21 kieppeilä, nää sovitaan yleensä sen mukaan missä ovat jne. Joku jo sanoi että puheyhteys kannattaa säilyttää, hinnalla millä hyvänsä, ja olen samaa mieltä. Voimia ja sympatiat : )
Uskon, että puheyhteys palaa. Nyt vain selvitään tästä yhdestä "kriisistä" ja sitten mennään taas jonkin aikaa rauhallisesti kohti seuraavaa kriisiä.
Oikeasti ihmettelen noita joidenkin kommentteja isosta määrästä kotitöitä. Tähänkin asti kotityöt ovat sujuneet, miksi yhtäkkiä antaisin teinin olla tekemättä? Siinäpä vasta malli nuoremmille (alle kouluikäisille) sisaruksille! Kyllä tässä huushollissa hommia riittää...
Saa nähdä jutellaanko jo tänään vai meneekö vielä aikaa tässä möksötyksessä. Normaalisti käymme yhdessä saunassa ja silloin tällöin kahdestaan lenkillä tms., jospa se auttaisi.
ap, joka poistuu tietokoneen äärestä NYT
Alue: Aihe vapaa
Yksityisiat ovat yksityisiä ja kyllä minä niitä kunnioitan. Tähän asti olemme jutelleet vaikka mistä päivittäin. Ehkä tämä tämänviikkoinen on jokin ohimenevä vaihe...
ap