Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinien äidit, vertaistukea kiitos! Pitkä selostus, kiitos jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
27.01.2011 |
Olen ymmälläni teinin kanssa. Kyseessä esikoinen, 13-vuotias tyttö, jonka kanssa ei ole varsinaisia ongelmia ollut. Henkisesti murkkuikää on ollut jo 2,5 vuotta ja niin kauan myös murkkuraivareita, huutamista, ovien paiskomista ym., mutta mitään konkreettista tyttö ei ole vielä uhmamielessä tehnyt. Kasvatus on meillä tiukahko eli on selvät rajat ja säännöt (jo nuoresta), kotitöihin on osallistuttava jne. Mitään ongelmaaa näissä ei ole ollutkaan lukuunottamatta sitä, että murkkuiän myötä tavaksi on tullut jupista kuinka "kukaan muu ei joudu koskaan tekemään mitään" ja "meillä on kamala orjaleiri". Välillä tyttö mököttää huoneessaan, kun on pyydetty tekemään joku pikkuhomma, mutta aina lopulta tekee sen. Ongelmia ei ole ollut kotiintuloajoissakaan eikä tyttö ole edes kysellyt pääsyä minnekään iltamyöhällä. Minusta on näyttänyt siltä, että murkku viihtyy kotona. Bileisiin tutuille kavereille on saanut mennä, kun on etukäteen sovittu.
Ihan puun takaa tulikin, kun tyttö sai yhtenä päivänä kunnon teiniraivarin kiroilemisineen ja nimittelemisineen; raivarin sisältönä oli (ymmärtääkseni) se, että hän ei saa tehdä yhtään mitään, mennä minnekään ja meillä pakotetaan tekemään koko ajan kamalia töitä jne. Näin kirjoitettuna tuo asia tuntuu ihan helposti sivuutettavalta, tyypilliseltä teinipuheelta, joka kuuluu asiaan ja ikään. Niin varmaan onkin.
Tiedän, että tyttö on fiksu. Tiedän, että hän isona sitten ymmärtää miksi ei saa roikkua "kylillä" iltamyöhällä. Raivarin aikana ja jälkeen sanoin tytölle, että voimme keskustella hänen vapauksistaan, menemisistään ja kotiintuloajoistaan heti, kun hän käyttäytyy asiallisesti. Jos käyttäytyy kuin 2-vuotias, ei voi saada ison ihmisen vapauksiakaan. Sanoin myös, että en hyväksy nimittelyä enkä haistattelua ja että kun hän lopettaa sellaisen käytöksen, varmasti löytyy kaikenlaista mitä hän voi tehdä, mitä ennen ei ole saanut. Periaatteena siis se, että asiallisella käytöksellä ja omien hommien (koulutyöt, tietyt kotityöt kohtuudella) tekemisellä voi myös kasvattaa vapauksiensa määrää. Tämän pitäisi olla tytölle selviö, sen verran usein siitä on puhuttu.
No, nyt tyttö murjottaa minulle. Puhuu edelleen rumasti, ei säästele kirosanoja (ei nyt sentään haistattelekaan) ja on selvästi uhmakas koko ajan. Mikä neuvoksi? Kun vain osaisin sivuuttaa nämä teiniangstin ilmaisut "oikein". Eihän niistä tarvitse isoa numeroa tehdä, mutta ei sekään ole minusta oikein, että teini saa "angstissaan" sanoa mitä haluaa ja olla tekemättä sovittuja asioita. Olkoonkin, että teini itse on sitä mieltä, että ne "sovitut asiat" eivät kuulu hänen tehtäväkseen (mistään isoista jutuista ei siis ole kyse, lähinnä tiskikoneen tyhjentämistä jne.). Tilanne ahdistaa minua, kun tämä kaikki on ihan uutta. Pahimmalta tuntuu se, että tyttö ei päästä minua lähelle. Ennen aina riitojen jälkeen ollaan saatu sovittua ja halattua, nyt se ei onnistu. Tsempatkaa kokeneemmat teinien äidit!
Kommentit (68)
joten voi olla etta pahin hormonimyrsky on viela edessa. Mulla on poikia ja heidan kanssaan pahin vaihe oli tuossa 15-16 vuoden kieppeilla.
Jos saat jonkunlaisen puheyhteyden niin voisit ehka keskustella kotitoista tyyliin 'osa kotihommistahan sinun taytyy tietenkin tehda, mutta haluaisitko ehka neuvotella siita etta tekisit jotain eri hommia kuin tahan mennessa'. Tama voisi antaa tytolle tunteen etta hanta kuunnellaan ja etta han saa itse paattaa mita toita tekee. Haistattelusta ja nimittelysta miettisin kylla sanktiot ja tekisin ne tytolle selviksi, koska sita ei kenenkaan tarvitse sietaa.
Yrita olla laittamatta tyttoa seinaa vasten niin etta hanen ainoa vaihtoehtonsa on hyokkays - vaikeaa, tiedan! Mutta kaikkia taisteluita ei tarvitse heti voittaa silloin kun tunteet on kuumina; usein toimii paremmin se etta selvasti ja rauhallisesti tekee oman kantansa selvaksi ja kavelee pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teillä on pohja kunnossa ja oikeat periaatteet. Olet hänelle selkeästi kertonut systeemit, joiden mukaan mennään. Ja tosiaan, oikeuksia tulee lisää sitä mukaa kun osoittaa olevansa niiden arvoinen.
Tärkeintä on että pidät pääsi kylmänä ja itsesi ystävällisenä, silmät ja korvat, sydämen ja sylin auki. Kyllä se siitä.
T. Kolmen teinin äiti
Mielenkiintoinen kysymys. Meillä on ollut sellainen tapa, että lapset ovat aina kysyneet luvan menemisiin ja tekemisiin. Kavereilla kulkemiseen jne. Tätä lupaa tarvitsee kysellä aina vähemmän iän karttuessa, mutta aina kuitenkin pitää ilmoittaa minne menee. Ko. teini on siis saanut (halutessaan) kulkea suht vapaasti kavereilla, nuokkarilla jne., käydä uimassa kavereiden kanssa ym. Täällä meidän kylällä ei ole hirveästi tekemistä muuta kuin olla kavereiden kanssa. Minusta kuitenkin 13-vuotiaan on vielä hyvä olla ajoissa arkisin kotona illalla ja me kyllä olemme aina tehneet asioita paljon kotosalla oman perheen kanssa. Tämä ei siis ole edes ollut ongelma ennen! Periaatteessa ei ole ollut edes tarvetta kieltää mitään tekemisiä, koska tyttö ei ole juuri kysynyt mitään isompia "vapauksia". Eli: saa elää normaalia, vapaata teinin elämää, kun käyttäytyy ihmisiksi ja tekee ne tietyt kotihommat. Jos käyttäytyy huonosti, ei silloin tarvitse lähteä kavereidenkanna kanssa olemaan. Onko tämä jotenkin outoa?
Mielestäni teillä on pohja kunnossa ja oikeat periaatteet. Olet hänelle selkeästi kertonut systeemit, joiden mukaan mennään. Ja tosiaan, oikeuksia tulee lisää sitä mukaa kun osoittaa olevansa niiden arvoinen. Tärkeintä on että pidät pääsi kylmänä ja itsesi ystävällisenä, silmät ja korvat, sydämen ja sylin auki. Kyllä se siitä. T. Kolmen teinin äiti
Pään kylmänä pitäminen on nyt se vaikein juttu!
ap
joten pahin voi olla vielä edessä... Kunhan tyttö on paremmalla tuulella, keskustelkaa asiallisesti, mikä mättää, mitä toivoisi (vapauksia) ja sitten teettä näistä kompromissiin.
Tyttö ei ole vielä halunnut "kylille" iltamyöhään, mutta hyvin todennäköisesti sekin aika vielä tulee. Ja jossain vaiheessa sinun on sitä liekaa löysättävä, annettava mennä, joissain rajoissa tosin. Mutta se kuuluu nuoruuteen, irtiotto vanhemmista, ja sitä irtiottoa ja itsenäisyyttä on mielestäni pakko harjoitella ennen sitä 18-vuoden ikää. Ei ole hyvä asia, jos sitä ennen ei ole yhtään harjoitellus sitä vapauden ja vastuun ottamista.
Ja meillä ei teineihin tehoa käskeminen eikä komentelu, ovat heti karvat pystyssä. Niinkuin edellinen sanoi, yritä olla laittamatta teiniä seinää vasten. Parhaiten tehoaa pyytäminen, keskustelu asiallisesti. Ja sekin, että niitä myönnytyksiä tehdään puolin jos toisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten voi olla etta pahin hormonimyrsky on viela edessa. Mulla on poikia ja heidan kanssaan pahin vaihe oli tuossa 15-16 vuoden kieppeilla. Jos saat jonkunlaisen puheyhteyden niin voisit ehka keskustella kotitoista tyyliin 'osa kotihommistahan sinun taytyy tietenkin tehda, mutta haluaisitko ehka neuvotella siita etta tekisit jotain eri hommia kuin tahan mennessa'. Tama voisi antaa tytolle tunteen etta hanta kuunnellaan ja etta han saa itse paattaa mita toita tekee. Haistattelusta ja nimittelysta miettisin kylla sanktiot ja tekisin ne tytolle selviksi, koska sita ei kenenkaan tarvitse sietaa. Yrita olla laittamatta tyttoa seinaa vasten niin etta hanen ainoa vaihtoehtonsa on hyokkays - vaikeaa, tiedan! Mutta kaikkia taisteluita ei tarvitse heti voittaa silloin kun tunteet on kuumina; usein toimii paremmin se etta selvasti ja rauhallisesti tekee oman kantansa selvaksi ja kavelee pois tilanteesta.
Mikä on "seinää vasten laittamista"? Yritän olla tekemättä hänen käytöksestään isoa numeroa. Haistattelusta jos sanktioita jakaisin, tytölle tulisi ankeat ajat, sen verran pahasti on äidille puhunut nyt parina päivänä. On vaikeaa, kun toisaalta haluaisin antaa tytön tehdä mitä itse haluaa, mutta eihän se niin toimi, että saa tehdä sellaista, mitä pyytää kiroamalla?! Ja juu, olen ihme kyllä jaksanut pysyä rauhallisena, toistaiseksi.
Tytöllä on meneillään sellainen kriisi, että paras ystävä on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Pelkäänkin nyt, että tämä uusi uhma nostaa päätään sen vuoksi, että tyttö haluaa mukaan sellaiseen porukkaan, johon ehkä ei pitäisi... Siksikin minusta on tärkeää pitää olemassa olevat säännöt voimassa.
ap
Minusta toiminasi, perustelusi ja periaatteesi kuulostavat hyviltä. Jatka samaan malliin, sillä edessä tulee olemaan vielä vaikka mitä ongelmaa. Ja isompana tyttö kiittää sinua. Luultavasti jo parin kolmen vuoden kuluttua, kun kavereiden reviiri ja luvat laajenee ja hän näkee mitä siitä seuraa.
Esim.oma tyttäreni kertoi, että kaverin äiti osti tälle muutaman miedon alkoholijuoman, ne oli siis noin 13 v:n lupa juoda. Tytön piti uhmata mutsiaan, ja lopputulos oli että konttasi sitten räkäkännissä pitkin kadun pohjia.
Meillä oli nollatoleranssi ja tarkat kotiintuloajat. Hän kertoi että vähäinen määrä toi omantunnon tuskia kun äiti on kieltänyt ja nyt otan...
Niin, nuo kaikki tyttö kertoi monta monta vuotta myöhemmin, täysi-ikäisenä. En tiennyt, että meno oli kavereiden kanssa kotiintuloaikojen ja olemisen rajojen sisällä tollaista. Jos olisin tiennyt, olisi kait tullut ulkonaliikkumiskielto tai jotain...
Mutta ap.n tytöstä vielä, että onko hänen kaveripiirinsä vaihtunut? Onko siihen tullut uusia tyyppejä mukaan? Ja siten myös meno muuttunut, pitäisi päästä enemmän?
Asutte pikku pitäjässä? Tunnetko tyttösi kaverit ja heidän perheensä?
Mekin asumme pienessä kylässä lähellä helsinkiä. Täällä alkon kanssa läträäminen alkaa 12-13-vuotiaana. Ihan ne kunnon tytöt hyvistä perheistä.
Kiroilua, hengailua yömyöhään, alkoholia, tupakkaa. Jos ei halua tuota, pitäisi vaihtaa koko kaveripiiri, ja pikkukylässä aika hankalaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten pahin voi olla vielä edessä... Kunhan tyttö on paremmalla tuulella, keskustelkaa asiallisesti, mikä mättää, mitä toivoisi (vapauksia) ja sitten teettä näistä kompromissiin. Tyttö ei ole vielä halunnut "kylille" iltamyöhään, mutta hyvin todennäköisesti sekin aika vielä tulee. Ja jossain vaiheessa sinun on sitä liekaa löysättävä, annettava mennä, joissain rajoissa tosin. Mutta se kuuluu nuoruuteen, irtiotto vanhemmista, ja sitä irtiottoa ja itsenäisyyttä on mielestäni pakko harjoitella ennen sitä 18-vuoden ikää. Ei ole hyvä asia, jos sitä ennen ei ole yhtään harjoitellus sitä vapauden ja vastuun ottamista. Ja meillä ei teineihin tehoa käskeminen eikä komentelu, ovat heti karvat pystyssä. Niinkuin edellinen sanoi, yritä olla laittamatta teiniä seinää vasten. Parhaiten tehoaa pyytäminen, keskustelu asiallisesti. Ja sekin, että niitä myönnytyksiä tehdään puolin jos toisinkin.
Ei tehoa käskeminen, ei. Mutta pitäisikö vanhempiin tehota kiroaminen ja haistattelu? Kurja tilanne on siinä, että teini esittää vaatimuksiaan huutamalla ja raivoamalla. Toki täytyy liekaa antaa, mutta kyllä sen liean päässä olevan teinin pitäisi ymmärtää itsekin joustaa ja ennen kaikkea esittää asiansa asiallisesti.
Sanoin teinille viimeksi eilen illalla, että näistä kotiintuloajoista ja muista menemisistä voidaan keskustella heti, kun hän lopettaa kiroamisen ja haistattelun. Mihin teini totesi muistaakseni "painu v....un siitä". Anna sitten tuollaiselle liekaa... Miksi, voi miksi tuon neidin täytyy olla niin sähäkkä suustaan?
ap
jatkan tuota edellistä vielä.
Minä olen temperamenttisempi äiti ja olen muutaman kerran omille teineilleni puhunut takaisin samalla tavalla kuin he minulle. Joka toinen sana v.. ja niin edelleen.
kerran eräälle törkeyksiä huutelevalle teinille (oli iso väkijoukko, jossa väkisinkin tuli tönittyä vaikkei kellään ollut tarkoitusta) huusin takaisin samalla kielellä: no vittu ei pidä tulla tänne hengaa jos ei vittu kestä ihmisii... jne.
Johan menee rääväsuisikinkin teinikin hiljaiseksi, kun Äiti sanailee tai vanha ämmä väkijoukossa vastaa "samalla kielellä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva istuu lapsen kanssa sopimaa kotitöistä tai kotiintuloajoista, kyllä se enemmänkin on sitä, että aikuinen määrää. Asiana OK, mutta siitä ei pidä käyttää termiä sopiminen.
Toisaalta on kummallista, että sanot lapselle "kun hän lopettaa sellaisen käytöksen, varmasti löytyy kaikenlaista mitä hän voi tehdä, mitä ennen ei ole saanut" jos et ole koskaan aikaisemmin "sopinut" lisävapauksista vaan lapsen täytyy saada raivari, että ne otettaisiin puheeksi. Ja vielä raukkamaisempaa on verrata häntä 2v ikäiseen eli sillä menit sitten jakamana itsellesi pelin huonoimmat kortit: teit lapsesta omissa silmissäsi naurettavan ja menit sen sanomaan ääneen eli mitätöit koko orastavan aikuisuuden.
Sinuna antaisin teinin raivota ja mellastaa, suhtautuisin siihen niin, että tuo kuuluu tähän ikään mutta en enää menisi tavallasi käyttäytymään yhtä lapsellisesti ja nolaamaan lasta. Ei aikuinen siihen kuole, että lapsi nimittelee, mutta ei siitä pidä kovin isoa numeroakaan nostaa.
En muuten minäkään päästäisi lähelleni ketään, joka ei ota minua todesta vaan inttää, että jos olisit sitä tai jos olisit tätä niin minäkin olisin jotain muuta.
Minusta toiminasi, perustelusi ja periaatteesi kuulostavat hyviltä. Jatka samaan malliin, sillä edessä tulee olemaan vielä vaikka mitä ongelmaa. Ja isompana tyttö kiittää sinua. Luultavasti jo parin kolmen vuoden kuluttua, kun kavereiden reviiri ja luvat laajenee ja hän näkee mitä siitä seuraa. Esim.oma tyttäreni kertoi, että kaverin äiti osti tälle muutaman miedon alkoholijuoman, ne oli siis noin 13 v:n lupa juoda. Tytön piti uhmata mutsiaan, ja lopputulos oli että konttasi sitten räkäkännissä pitkin kadun pohjia. Meillä oli nollatoleranssi ja tarkat kotiintuloajat. Hän kertoi että vähäinen määrä toi omantunnon tuskia kun äiti on kieltänyt ja nyt otan... Niin, nuo kaikki tyttö kertoi monta monta vuotta myöhemmin, täysi-ikäisenä. En tiennyt, että meno oli kavereiden kanssa kotiintuloaikojen ja olemisen rajojen sisällä tollaista. Jos olisin tiennyt, olisi kait tullut ulkonaliikkumiskielto tai jotain... Mutta ap.n tytöstä vielä, että onko hänen kaveripiirinsä vaihtunut? Onko siihen tullut uusia tyyppejä mukaan? Ja siten myös meno muuttunut, pitäisi päästä enemmän? Asutte pikku pitäjässä? Tunnetko tyttösi kaverit ja heidän perheensä? Mekin asumme pienessä kylässä lähellä helsinkiä. Täällä alkon kanssa läträäminen alkaa 12-13-vuotiaana. Ihan ne kunnon tytöt hyvistä perheistä. Kiroilua, hengailua yömyöhään, alkoholia, tupakkaa. Jos ei halua tuota, pitäisi vaihtaa koko kaveripiiri, ja pikkukylässä aika hankalaa..
Muuten tunnen valtaosan tytön kavereista sekä heidän perheensä. En tietenkään kaikkia. Tämä tämänviikkoinen tuli todella aivan puun takaa, vielä viime viikonloppuna juttelimme kahdestaan saunassa kaikkea mahdollista mm. siitä mitä kukin kaveri saa tehdä ja mitä ei, alkoholista ja muusta. Aivan luottamukselliset välit meillä on tähän asti ollut. Ehkä se joskus vielä palaa, ehkä nyt on vain huono viikko tai jotain.
Suht pienellä paikkakunnalla asumme. Epäilen vahvasti, että joku tytön kavereista on alkanut mollata häntä, koska ei "saa" tehdä mitään. Itse asiassa olen jo luvannut tytölle pitää keväällä bileet, mutta saa nyt nähdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein vanhemmat sopivat asioita, joita ei oikeasti sovita .
Eihän yksikään lapsi tekisi kotona mitään, vaan odottaisi täyttä hotellipalvelua, jos ei vanhempi antaisi kotitöitä tehtäväksi. Okei, ehkä sopiminen on sitten väärä termi. Eikä lapsen olisi todellakaan tarvinnut saada raivaria lisävapauksien sopimisen vuoksi....
ap, joka ei ymmärrä miten lapsi nolataan sillä, että verrataan pikkulapseen käytöstä, joka on pikkulapsimaisen kontrolloimatonta
Mielestäni teillä on pohja kunnossa ja oikeat periaatteet. Olet hänelle selkeästi kertonut systeemit, joiden mukaan mennään. Ja tosiaan, oikeuksia tulee lisää sitä mukaa kun osoittaa olevansa niiden arvoinen. Tärkeintä on että pidät pääsi kylmänä ja itsesi ystävällisenä, silmät ja korvat, sydämen ja sylin auki. Kyllä se siitä. T. Kolmen teinin äiti
Kiitos! Pään kylmänä pitäminen on nyt se vaikein juttu!
ap
niin ja se piti vielä lisäämäni, että huumorintaju auttaa valtavasti.
t. 3 teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teillä on pohja kunnossa ja oikeat periaatteet. Olet hänelle selkeästi kertonut systeemit, joiden mukaan mennään. Ja tosiaan, oikeuksia tulee lisää sitä mukaa kun osoittaa olevansa niiden arvoinen. Tärkeintä on että pidät pääsi kylmänä ja itsesi ystävällisenä, silmät ja korvat, sydämen ja sylin auki. Kyllä se siitä. T. Kolmen teinin äiti
Kiitos! Pään kylmänä pitäminen on nyt se vaikein juttu! ap
niin ja se piti vielä lisäämäni, että huumorintaju auttaa valtavasti. t. 3 teinin äiti
Multa puuttuu kokonaan huumorintaju!
t.ap (ahdistaa...)
kyllä sinä sen aikuisena kestät. (Tai siis sun on pakko kestää.)
Annat nimittelyjen ja muiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta et jousta tippaakaan säännöistä ennen kuin teinisi osaa käyttäytyä. Ihan melkein verrattavissa jäähypenkkiin pikkulapsilla :)
Kyllä se kohta koittaa sekin, hetki että pystytte puhumaan. Ja usko pois, sitä teiniä harmittaa ja hävettää ihan varmasti se nimittely.
Jatkat vaan samalla linjalla :)
kyllä sinä sen aikuisena kestät. (Tai siis sun on pakko kestää.) Annat nimittelyjen ja muiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta et jousta tippaakaan säännöistä ennen kuin teinisi osaa käyttäytyä. Ihan melkein verrattavissa jäähypenkkiin pikkulapsilla :) Kyllä se kohta koittaa sekin, hetki että pystytte puhumaan. Ja usko pois, sitä teiniä harmittaa ja hävettää ihan varmasti se nimittely. Jatkat vaan samalla linjalla :)
Vaikeintahan tässä on se, että alkaa epäilyttää tekeekö oikein vai väärin. Siitä nyt ei kuitenkaan seuraa hyvää, että vaihtaa tuuliviirinä menetelmää teinin käytöksen perusteella...
t.ap
p.s. Mitä arvelette, voiko sillä miten vaikeaa minulla on suhtautua murkkuikäiseen tyttöön olla jotain tekemistä sen kanssa, että oma äitin kuoli ennen kuin ehdin murkkuikään? Eli en ole kokenut murkkuvaiheita itse äidin kanssa.
Mielestäni käyttäydyt alentuvasti teiniä kohtaan. Nimität häntä teiniksi, nimität hänen puhettaan "teinipuheeksi" ja mielenilmaisuja "teiniraivareiksi". Itse asiassa, kaikki mitä hän tekee, on mielestäsi teiniä. Voisitko vielä vähän ärsyttävämpi olla..?
Lakkaa puhumasta tyttärellesi kuin _lapselle_. Raivarin aikana ei kannata puhua. Muuta oma käytöksesi ensin. Toista kun ei voi muuttaa, se on se sääntö mikä toimii kaikkien ihmissuhteiden kanssa. Kaikkien!
Ehdota neuvottelua rajoista. Voisit kertoa ne myös meille - ja oletko ajatellut pitää samat säännöt kunnes hän on 18-vuotias? Mitä kotitöitä tyttö tekee?
Anna kuohua! Asiatonta käytöstä ja puhetta ei tarvi sietää mutta ei pidä myöskään olla niin herkkänahkainen että maailma kaatuu. Eikö teillä puheyhteys toimi/ole toiminut? Meillä vielä 15v. (poika) rupattelee kuulumisensa ja ilmoittaa aina minne menee (kaupungilla ei edes tykkää roikkua kun on harrastuksia) ja jos ei jotain asiaa halua jakaa niin ilmoittaa suoraan että kyse on yksityisasiasta. Luottamus on korkealla puolin ja toisin. Välillä kuohuu mutta se on elämää, hankalaksi menee jos siitä tekee numeron. Go with the flow.
Mielestäni käyttäydyt alentuvasti teiniä kohtaan. Nimität häntä teiniksi, nimität hänen puhettaan "teinipuheeksi" ja mielenilmaisuja "teiniraivareiksi". Itse asiassa, kaikki mitä hän tekee, on mielestäsi teiniä. Voisitko vielä vähän ärsyttävämpi olla..? Lakkaa puhumasta tyttärellesi kuin _lapselle_. Raivarin aikana ei kannata puhua. Muuta oma käytöksesi ensin. Toista kun ei voi muuttaa, se on se sääntö mikä toimii kaikkien ihmissuhteiden kanssa. Kaikkien! Ehdota neuvottelua rajoista. Voisit kertoa ne myös meille - ja oletko ajatellut pitää samat säännöt kunnes hän on 18-vuotias? Mitä kotitöitä tyttö tekee?
Täysi-ikäisyyteen on vielä 5 pitkää vuotta edessä. Minusta teini on teini eikä se ole millään lailla halventava nimitys. Ei minusta keski-ikäinenkään ole halventava nimitys, eikä vanhus eikä pikkulapsi.
Rajoista tullaan varmaan vielä keskustelemaan. Perusasetelma kuitenkin on, että aikuinen päättää mitä lapsi voi/saa tehdä, vaikkakin kompromisseja on tietysti voitava tehdä. Lapsi on kuitenkin vanhempien vastuulla täysi-ikäiseksi asti.
Kotitöistä sen verran, että ei meidän teini joudu muuta tekemään kuin tyhjentämään muiden sisarusten kanssa vuortellen tiskikoneen, kattamaan/tyhjentämään välillä ruokapöydän, joskus pesemään vessan (kerran kahdessa viikossa ehkä) ja pitämään huoneensa siistinä. Omat vaatteet on tuotava itse pyykkiin ja puhtaat viikatut (minä pyykkään ja viikkaan) vietävä omaan kaappiin. Aivan satunnaisesti (eli harvoin) voi joutua tekemään jotain pientä muuta, kuten pyyhkimään pölyjä tai viemään roskia. Periaatteesa yhdessä sovimme syksyllä viikkorahan noston yhteydessä, että tyttö tekisi kerran viikossa ruoan (hän sai itse ehdottaa mitä tekisi mieluiten ja tämä oli hänen ehdotuksensa), mutta se ei ole toteutunut enää joulun jälkeen. Sen sijaan tyttö leipoo usein, täysin omasta toiveestaan ja pyytämättä. Minusta nuo ns. pakolliset kotityöt ovat itse asiassa varsin vähäiset.
ap
Alue: Aihe vapaa
Odota kun lapsi on hyvällä tuulella ja syönyt ja kysy ensimmäisenä onko koulussa jotain juttuja joka mättää, tai kavereiden kanssa. Joku on saattanut sanoa rumasti vaikka vanhemmista tai että teini on vauva kun ei pääse mihinkään. Hinnalla millä tahansa keskusteluyhteys PITÄÄ säilyttää, unohda astianpesukoneet ja muut, tyhjennä vaikka itse ja pyydä teini apuun siinä sivussa. Hänellä on nyt ASIA jota te ette tajua, elämää suurempi ja sinun pitää suhtautua siihen vakavasti.