Mitä mieltä olisit jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin?

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

minun veroeuroistani näille kotona makaaville äitiyslomalaisille, jotka saa puoli-ilmaisen hoitopaikan lapselleen, että se pysyisi pois jaloista.

Se raja olisi erittäin tarpeen jossain muualla. Eim. puheterapeuteista yms. on kova pula. Kaikki nämä taistelevat samoista veroeuroista.

(yksittäisiä päiviä), joita etenkin pätkätyöläiset käyttivät. Tässä laskutettiin yksi päivä kerralla.

ja juuri siksi siitä säädettiin. Esim. pätkätyöläisten lapsi saattaisi kyllä saada aina hoitopaikan jostain, mutta LAPSEN ETU ei ole olla jatkuvasti vaihtuvissa hoitopaikoissa, ja subjektiivinen päivähoito-oikeushan lähtee nimen omaan lapsen edusta pysyvään hoitopaikkaan. Haluaisitko itse tosiaan lapsesi tässä kuussa tuonne ja ensi kuussa tuonne toiseen paikkaan hoitoon ja sitten taas jonnekin kolmanteen?! Tuo kahden viikon aika työllistyessä ei sitä paitsi riitä työllistymishaluiselle pätkätyöläiselle. Esimerkiksi minä teen opettajan sijaisuuksia lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitää olla valmis lähtemään vaikka huomenna tai viimeistään parin päivän päästä. Sama juttu on muillakin eri töissä sijaistavilla.

Näinhän oli ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuloa. Järjestelmä oli varsin toimiva eikä vaatinut yhtään sen enempää byrokratiaa kuin nykyinenkään tilanne. Ajatelkaahan, jos nämä kotonaolijat ottavat lapset pois, voidaan heistä johtuva työpanos siirtää tarveharkinnan arviointiin. Minä kannatan ehdottomasto subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Se ei heikennä naisen asemaa vaan vahvistaa lapsen oikeutta omaan perheeseen. Lisäksi haluan mainita, että jo vuosikymmenien ajan on ollut käytössä ns. kaksiviikkoiset sijoitukset. Tällä tarkoitetaan, että mikäli kotona oleva vanhempi työllistyy yllättäen, tulee lapselle olla järjestettynä hoitopaikka kahden viikon sisällä hakemuksen sisään jättämisestä. Eli siellä työhaastattelussa voi sanoa, että pystyn aloittamaan työt kahden viikon kuluttua.

eväisi hoitopaikan pätkätyöläiseltä/työnhakijalta. Eniten se koskettaisi perheitä, joissa ollaan vauvan kanssa kotona ja isompi tarhassa. Myöskin päivähoito säilyisi oleellisena lastensuojelun tukitoimena niissä(kin) tapauksessa, että vanhemmat ovat kotona.

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

Ja edelleenkin, kukaan eikä mikään ei taannut, että lapset pääsevät samaan tuttuun ja turvalliseen hoitoon. Veisitkö itse lapsiasi muutamaksi päiväksi tuonne ja sitten pariksi viikoksi toiseen paikkaan (ja todennäköisesti lapset vielä eri paikkoihin)? Ottaisitko enää niitä lyhyitä pätkätöitä vastaan, jos niistä aiheutuisi lapsille kohtuuton stressi vaihtuvien hoitopaikkojen takia?

Aiemmin päiväkodeista pystyi ostamaan tilapäistä hoitoa (yksittäisiä päiviä), joita etenkin pätkätyöläiset käyttivät. Tässä laskutettiin yksi päivä kerralla.

ja juuri siksi siitä säädettiin. Esim. pätkätyöläisten lapsi saattaisi kyllä saada aina hoitopaikan jostain, mutta LAPSEN ETU ei ole olla jatkuvasti vaihtuvissa hoitopaikoissa, ja subjektiivinen päivähoito-oikeushan lähtee nimen omaan lapsen edusta pysyvään hoitopaikkaan. Haluaisitko itse tosiaan lapsesi tässä kuussa tuonne ja ensi kuussa tuonne toiseen paikkaan hoitoon ja sitten taas jonnekin kolmanteen?! Tuo kahden viikon aika työllistyessä ei sitä paitsi riitä työllistymishaluiselle pätkätyöläiselle. Esimerkiksi minä teen opettajan sijaisuuksia lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitää olla valmis lähtemään vaikka huomenna tai viimeistään parin päivän päästä. Sama juttu on muillakin eri töissä sijaistavilla.

Näinhän oli ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuloa. Järjestelmä oli varsin toimiva eikä vaatinut yhtään sen enempää byrokratiaa kuin nykyinenkään tilanne. Ajatelkaahan, jos nämä kotonaolijat ottavat lapset pois, voidaan heistä johtuva työpanos siirtää tarveharkinnan arviointiin. Minä kannatan ehdottomasto subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Se ei heikennä naisen asemaa vaan vahvistaa lapsen oikeutta omaan perheeseen. Lisäksi haluan mainita, että jo vuosikymmenien ajan on ollut käytössä ns. kaksiviikkoiset sijoitukset. Tällä tarkoitetaan, että mikäli kotona oleva vanhempi työllistyy yllättäen, tulee lapselle olla järjestettynä hoitopaikka kahden viikon sisällä hakemuksen sisään jättämisestä. Eli siellä työhaastattelussa voi sanoa, että pystyn aloittamaan työt kahden viikon kuluttua.

eväisi hoitopaikan pätkätyöläiseltä/työnhakijalta. Eniten se koskettaisi perheitä, joissa ollaan vauvan kanssa kotona ja isompi tarhassa. Myöskin päivähoito säilyisi oleellisena lastensuojelun tukitoimena niissä(kin) tapauksessa, että vanhemmat ovat kotona.

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

(yksittäisiä päiviä), joita etenkin pätkätyöläiset käyttivät. Tässä laskutettiin yksi päivä kerralla.

ja juuri siksi siitä säädettiin. Esim. pätkätyöläisten lapsi saattaisi kyllä saada aina hoitopaikan jostain, mutta LAPSEN ETU ei ole olla jatkuvasti vaihtuvissa hoitopaikoissa, ja subjektiivinen päivähoito-oikeushan lähtee nimen omaan lapsen edusta pysyvään hoitopaikkaan. Haluaisitko itse tosiaan lapsesi tässä kuussa tuonne ja ensi kuussa tuonne toiseen paikkaan hoitoon ja sitten taas jonnekin kolmanteen?! Tuo kahden viikon aika työllistyessä ei sitä paitsi riitä työllistymishaluiselle pätkätyöläiselle. Esimerkiksi minä teen opettajan sijaisuuksia lyhyelläkin varoitusajalla, jolloin pitää olla valmis lähtemään vaikka huomenna tai viimeistään parin päivän päästä. Sama juttu on muillakin eri töissä sijaistavilla.

Näinhän oli ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden tuloa. Järjestelmä oli varsin toimiva eikä vaatinut yhtään sen enempää byrokratiaa kuin nykyinenkään tilanne. Ajatelkaahan, jos nämä kotonaolijat ottavat lapset pois, voidaan heistä johtuva työpanos siirtää tarveharkinnan arviointiin. Minä kannatan ehdottomasto subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Se ei heikennä naisen asemaa vaan vahvistaa lapsen oikeutta omaan perheeseen. Lisäksi haluan mainita, että jo vuosikymmenien ajan on ollut käytössä ns. kaksiviikkoiset sijoitukset. Tällä tarkoitetaan, että mikäli kotona oleva vanhempi työllistyy yllättäen, tulee lapselle olla järjestettynä hoitopaikka kahden viikon sisällä hakemuksen sisään jättämisestä. Eli siellä työhaastattelussa voi sanoa, että pystyn aloittamaan työt kahden viikon kuluttua.

eväisi hoitopaikan pätkätyöläiseltä/työnhakijalta. Eniten se koskettaisi perheitä, joissa ollaan vauvan kanssa kotona ja isompi tarhassa. Myöskin päivähoito säilyisi oleellisena lastensuojelun tukitoimena niissä(kin) tapauksessa, että vanhemmat ovat kotona.

On varmaan tosikiva ujolle lapselle olla päivä yhdessä ja toinen päivä toisessa hoitopaikassa, välillä taas kotona...

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

Musta on järkyttävää että etenkin naiset ajavat omia etujaan alas!!! Totta hemmetissä kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta!

Kaikilla ei ole sosiaalisia tukiverkkoja kuten isovanhemia jne. joten vaikka puolipäivä hoito isommille lapsille voi olla todella tarpeen, vaikka äiti kotona.

Miksi toisen ihmisen tukilanka on teiltä muita pois??

Kyllä tässä yhteiskunnassa maksetaan turhempiakin tukia ja etuja ja naiset on heti ensimmäisenä karsimassa omiaan itseltään ja kanssasisariltaan pois!!! Uskomatonta!

Mutta niinhän se on, että nainen on naiselle susi. Ja tämä silmitön viha subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan on kyllä mahtava esimerkki siitä.

kun vaahdotaan että naiset ovat ajamassa omia etujaan alas.

Kenen etu se on että päiväkodit pullistelee lapsia ja hoitajat ovat väsyneitä ja tekevät vain välttämättömimmän? Ei ainakaan lasten eikä sitä kautta äitienkään.

Sen sijaan että pidetään kynsin hampain kiinni saavutetusta uudistuksesta joka ei toimi, voitaisiin keskittyä kehittämään uutta parempaa ratkaisua.

Tottakai ihminen, joka työvoimatoimistossa hakee aktiivisesti työtä, on oikeutettu lapsen päivähoitopaikkaan.

Tottakai aktiivisesti työskentelevä pätkätyöläinen on oikeutettu lapsen päivähoitopaikkaan.

Sen sijaan kotihoidontukea nostava äiti, jolla on pienempiä lapsia kotihoidossa, ei ole päivähoitopaikkaan oikeutettu.

Vaaditaan kuntia parantamaan niitä muita virikevaihtoehtoja, kuten esimerkiksi sitä päiväkerhoa! Tämäkin on etu josta ei pidä luopua!

Varsinkin pääkaupunkiseudulla kerhotoimintaa ollaan nyt kaikessa hiljaisuudessa ajamassa alas. Päivähoitolapsia ympätään päiväkerholaisten tiloihin, pph varakoteja lakkautetaan, kaikki vaan että saadaan lisää tilaa päivähoitolapsille.

Itse en pystyisi hyvällä omallatunnolla kuormittamaan tuollaista tilannetta kun itse olen kotona.

Täällä esim. yksityisessä päiväkodissa oleva lapsi, jolla on toinen vanhempi vanhempainvapaalla pikkusisaruksen kanssa saa kunnan palvelurahaa (=monimutkainen systeemi jolla korvattiin yksityisen hoidon tuki ja joka siis kompensoi kunnallisen ja yksityisen päivähoidon maksua perheelle jotta ne ovat suurinpiirtein saman suuruiset: Yksityisessä kai n. 270-300 € ja kunnallisessa kai jotain 240-260 €) kymmenelle päivälle kuukaudessa. Hoidossa saa toki pitää vaikka joka päivä, mutta maksaa sitten itse täyden hinnan siitä hoidosta - ja yksityisellähän se sitten tarkoittaa tosiaan täyttä hintaa.



Samoin kunnallisissa päiväkodeissa sanotaan suoraan, että vanhempainvapaalla olevien lapset saavat pitää päiväkotipaikan vain jos siihen on lastensuojelulliset perusteet. Eihän se näin mene lain mukaan ja jos asiasta alkaa tappelemaan paikan varmasti saa pitää, mutta moni ei ala. En alkanut minäkään aikanaan.

Omalla äidilläni oli ainakin todellisia vaikeuksia löytää minulle ja siskolleni hoitopaikkaa. Olimme mm. pari pätkää naapurissa hoidossa pakon edessä, ja joku työ meni äidiltäni sivu suunkin hoitopaikan puutteessa. Eli ei niitä paikkoja todellakaan saanut pätkätöiden takia noin vain. Ja näin oli Jyväskylässä 60-70-luvun vaihteessa.

Minä olen elänyt sen ajan ja muistan, ettei se hankalaa ollut

ei taida muistaa millainen päivähoidon tilanne oli ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta. Päivähoitopaikkojen löytäminen ei ollut ainakaan helpompaa kuin nykyään. Jokainen järjesti hoitopaikan miten kykeni. Naapuruston mummoillehan se oli kiva lisätienesti. Oi niitä aikoja :)

Päivähoitohakemus pantiin sisään kun töihin meno läheni ja sillä selvä. Pätkätyöläiset sai paikan nopeampaa. Hoitajina oli koulutettuja hoitajia, koska hoitopaikkoja ei tarvinnut olla niin paljoa. Nythän on pula hoitajista ja hoitajina on vähän mitä sattuu. Ainakin meidän päiväkodissa oli jopa mielenterveyskuntoutujia sijaisina.

olin 70-luvulla päivähoidossa läheisessä maalaistalossa. Emäntä (hoitajani) hoiti navettahommat ja kotityöt ihan normaalisti ajallaan ja minä yleensä puuhastelin yksinäni jotakin sisällä. Ulkona tämä hoitaja ei minua käyttänyt koskaan eikä ottanut mukaan mihinkään päivän askareisiin. Hänen kouluikäiset lapsensa (ala-asteella olivat) hoitivat minua kotona ollessaan.

Samoin kunnallisissa päiväkodeissa sanotaan suoraan, että vanhempainvapaalla olevien lapset saavat pitää päiväkotipaikan vain jos siihen on lastensuojelulliset perusteet. Eihän se näin mene lain mukaan ja jos asiasta alkaa tappelemaan paikan varmasti saa pitää, mutta moni ei ala. En alkanut minäkään aikanaan.

sen mun mielestä pitäisi mennäkin.

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

ei siitä nyt HAITTAA olisi tietenkään, mutta lapsella voisi olla kivempaa päiväkodissa vaikka vaan sen puolipäivää. Myös erilaisten hienomotoristen taitojen kehittyminen voisi nopeutua, sosiaalisten taitojen ohessa.

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

ei siitä nyt HAITTAA olisi tietenkään, mutta lapsella voisi olla kivempaa päiväkodissa vaikka vaan sen puolipäivää. Myös erilaisten hienomotoristen taitojen kehittyminen voisi nopeutua, sosiaalisten taitojen ohessa.

mun mielestä ole riittävä peruste että lapsella ehkä voisi olla kivempaa päiväkodissa. Varmasti tasapainoisia ja onnellisia lapsia kasvaisi kotihoidollakin. Ja vaikka lapsi ei olisi päiväkodissa niin eihän se tarkoita että lapsi ei sitten voisi koskaan, ikinä missään leikkiä muiden lasten kanssa. Myös sosiaalisia taitoja voi kehittää muutenkin kuin viemällä päiväkotiin.

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

ei siitä nyt HAITTAA olisi tietenkään, mutta lapsella voisi olla kivempaa päiväkodissa vaikka vaan sen puolipäivää. Myös erilaisten hienomotoristen taitojen kehittyminen voisi nopeutua, sosiaalisten taitojen ohessa.

Tässä on oman kokemukseni mukaan se, ettei isompaa/isompia lapsia useinkaan saa enää samaa hoitopaikkaan takaisin vanhempainloman jälkeen. Tiedän monta sellaista perhettä jossa lapset ovat "virikepaikoilla" tästä syystä että haluavat säilyttää paikan tutussa ja lähellä olevassa päiväkodissa.

Jos ei jaksa lapsiaan hoitaa niin silloin ei niitä kannata hankkiakaan!!!

Sen sijaan en tajua lainkaan, miksi ihmeessä jotkut jääräpäisesti vänkäävät siitä miten asiat ovat olleet joskus 70-80-luvulla... Ei kai valittavana ole vain kaksi vaihtoehtoa? Vanha systeemi ei toiminut, eikä toimi tämä nykyinenkään. Joten kehitetään tilalle uusi, toimivampi systeemi!

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

ei siitä nyt HAITTAA olisi tietenkään, mutta lapsella voisi olla kivempaa päiväkodissa vaikka vaan sen puolipäivää. Myös erilaisten hienomotoristen taitojen kehittyminen voisi nopeutua, sosiaalisten taitojen ohessa.

mun mielestä ole riittävä peruste että lapsella ehkä voisi olla kivempaa päiväkodissa. Varmasti tasapainoisia ja onnellisia lapsia kasvaisi kotihoidollakin. Ja vaikka lapsi ei olisi päiväkodissa niin eihän se tarkoita että lapsi ei sitten voisi koskaan, ikinä missään leikkiä muiden lasten kanssa. Myös sosiaalisia taitoja voi kehittää muutenkin kuin viemällä päiväkotiin.

Eikö tässä ajatella LAPSEN parasta? Päiväkoti, jossa on koulutettua henkilökuntaa ja samanikäistä vertaisseuraa ei sitä ilmeisesti ole? Joo, toki tasapainoisia lapsia kasvaa myös kotona, ja melkein missä vaan, mutta joka paikkakunnalla ei ole avoimia päiväkerhoja tms missä lapsi voi leikkiä samanikäisten kanssa. Leikkipuistoissakin on vaan taaperoita, joista ei ole iloa 4-5-vuotiaalle.

_virheellisesti_ ovat väittäneet, että ennen subjektiivistä päivähoito-oikeutta ei ollut mitään ongelmia hoitopaikkojen suhteen esim. pätkätyöläisillä.

Sinänsä olen ihan samaa mieltä, että nykysysteemiä voisi ja kannattaisi kehittää (joissain kunnissa käytössä oleva hoitopaikkatakuu on yksi esimerkki). Mutta toivottavasti se tehdään niin, että ei heikennetä naisten jo nykyiselläänkin haastellista asemaa ailahtelevilla työmarkkinoilla. Työhaluisella työttömällä ja pätkätyöläisellä on tarpeeksi vaikeaa jo ilman jatkuvaa huolta lasten hyvinvoinnista hoitopaikoistakin.

t. yksi tämän ketjun pätkätyöläisistä

Sen sijaan en tajua lainkaan, miksi ihmeessä jotkut jääräpäisesti vänkäävät siitä miten asiat ovat olleet joskus 70-80-luvulla... Ei kai valittavana ole vain kaksi vaihtoehtoa? Vanha systeemi ei toiminut, eikä toimi tämä nykyinenkään. Joten kehitetään tilalle uusi, toimivampi systeemi!

subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi rajata. Eli jos äiti on vauvan kanssa kotona niin silloin myös isompi lapsi/lapset ovat kotona eivätkä hoidossa.

Subjektiivista oikeutta ei voi rajata, koska muuten se ei enää olisi subjektiivinen oikeus, vaan tietyin kriteerein myönnetty etuus.

Ja mitä tulee äitiyslomalaisen isompiin lapsiin, niin kyllä esim moni 4- tai 5-vuotias ihan mieluummin jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa tuttujen kavreiden kanssa lyhyempää päivää, kuin että joutuisi olemaan joka päivä kotona vauvanhoidon väsyttämän äidin kanssa. Ei toki kaikki, mutta moni.

Siksipä nykyinen systeemi on hyvä, kun se antaa perheiden itse arvioida mikä on lapselle paras.

lapsi pian siihen tottuu että on kotona. Tuskin lapselle on haitaksi olla oman äidin ja sisaruksen kanssa kotona.

ei siitä nyt HAITTAA olisi tietenkään, mutta lapsella voisi olla kivempaa päiväkodissa vaikka vaan sen puolipäivää. Myös erilaisten hienomotoristen taitojen kehittyminen voisi nopeutua, sosiaalisten taitojen ohessa.

mun mielestä ole riittävä peruste että lapsella ehkä voisi olla kivempaa päiväkodissa. Varmasti tasapainoisia ja onnellisia lapsia kasvaisi kotihoidollakin. Ja vaikka lapsi ei olisi päiväkodissa niin eihän se tarkoita että lapsi ei sitten voisi koskaan, ikinä missään leikkiä muiden lasten kanssa. Myös sosiaalisia taitoja voi kehittää muutenkin kuin viemällä päiväkotiin.

Eikö tässä ajatella LAPSEN parasta? Päiväkoti, jossa on koulutettua henkilökuntaa ja samanikäistä vertaisseuraa ei sitä ilmeisesti ole? Joo, toki tasapainoisia lapsia kasvaa myös kotona, ja melkein missä vaan, mutta joka paikkakunnalla ei ole avoimia päiväkerhoja tms missä lapsi voi leikkiä samanikäisten kanssa. Leikkipuistoissakin on vaan taaperoita, joista ei ole iloa 4-5-vuotiaalle.

vaatia enemmän päiväkerhoja ym. jotta lapsella olisi sitä leikkiseuraa. Lakkautettaisiin koko virikehoito kokonaan. Ei lapsikaan oman ikäistään seuraa jatkuvasti tarvitse ja myös kotona voi viihtyä. Ja jos näitä virikehoitolapsia ei päiväkodissa olisi niin silloinhan leikkipuistoissakin olisi myös muita kuin taaperoita.