Mitä syötävää et anna lapsellesi?

Joitakin juttuja hyvin harvoin. Ei siksi, että niitä pitäisi jotenkin rajoittaa, mutta esim. joku vanukas ei ole ollenkaan sellainen artikkeli jota meillä himoitaan. Ehkä kerran puolessa vuodessa joku äkkää kaupassa vanukaspurkin ja ilman muuta voin sellaiset jälkkäriksi ostaa.



Karkkia on suunnilleen kerran viikossa, n. eurolla per nenä. Limpparia on lauantaisin saunajuomaksi, yleensä valitsevat puolen litran pullot joista jää yli, pienin juo pillimehun kun ei limsasta tykkää.



Meillä syödään ihan perusterveellistä kotiruokaa, joskus eineksiä, joskus nakkeja (jotka ostan maun vuoksi Vatajan lisäaineetomina jos vain saa mutta en jätä vaikka HK:n aito -nakkipakettia hyllyyn jos ei Vatajaa ole ja olen suunnitellut vaikka makkarakastikkeen ruoaksi.Joskus käydään hampurilaisella, joskus tilataan pizaa.



Enpä tiedä, en usko hysteerisiin ruoka-ainerajoituksiin, toki pyrin aina terveellisempään vaihtoehtoon enkä osta esim. marinoitua lihaa - tämäkin on enemmän makukysymys kuin joku totaalinen E-koodien välttelyperiaate.



Toistaiseksi on mennyt hienosti! terveitä, hoikkia ja tervehampaisia lapsia jotka eivät himoitse herkkuja vaikka ovat niiden makuun päässeet, nuorin varmaan jo 1-vuotiaana.

Energiajuomat ovat ehdottomasti kiellettyjä. Samoin kahvi ja muut kofeiinipitoiset. No Cocista voi pikku määrän ottaa esim. synttärikutsuilla, mutta ei sitäkään saa ylenmäärin lipittää. - Ei kyllä haluakaan, meillä ostetaan limpparia vain kerran viikossa karkkipäivänä ja monesti siitäkin pienestä pullosta jää suurin osa juomatta.



Muuten kyllä saa kaikkea kohtuudella, niinhän saan minäkin. Eri asia on sitten mistä tykkää ja msitä ei - maksalaatikkoa ei kannata tarjota ruuaksi kun ei maistu paria haarukallista enempää.



Ne pakastevadelmat kuitenkin kuumennan ensin.

mitään keinotekoisia makeutusaineita tai light-tuotteita.

ollenkaan lihaa koska en itsekään syö, kalaa on saanut mummollassa jonkun kerran mutta sitäkään ei kotona ole saanut.



Maustettuja jogurtteja en myöskään anna (on saattanut kerran tai kaksi saada maistaa ja itse asiassa niitä hipp jogurtteja sai kyllä pienempänä -mutta niissähän ei ole sokeria) Yosassa annoin sokeroituakin mutta kun huomasin, että niissä on sokeroimattomiakin kahta makua ei meille ole enää ostettu kuin näitä sokeroimattomia. sen sijaan rahkaan laitan vähän intiaanisokeria jotta maistuisi paremmin. Sitä syödään yleensä kaksi kertaa viikossa, muuten en marjoja, joita meillä usein tarjolla sokeroi.



Karkkia tai suklaata en myöskään anna, leivonnaisia on saanut joskus samoin jäätelöä mutta usein ei näitäkään. Yleensä ns. herkutkin esim. kuivahedelmiä, hedelmiä, yosaa, tai sokeroimattomia lasten keksejä.



Myöskään sokeroitua mehua en haluaisi antaa (tiedän, että mies ostanut sitä lapselle pari kertaa reissussa ja joskus saanut mummon sokeroitua mehua).



Sen sijaan oman huonosyömäisen lapsen kohdalla olin tosi tyytyväinen kun hän joskus söi kotona muistaakseni kaksi ranskanperunaa. Niitä tarjoan ehkä noin kerran kuussa ja menekki ei ole ollut huima tosiaan. Kaakaota en ole myöskään antanut. Tiedän yhden samanikäisen lapsen, joka saa aamuisin puuron asemasta kaakaota. En voisi itse kuvitella tekeväni niin. Varmaan itse voisin antaa silloin tällöin esim. retkellä vaikka kolmevuotiaalle, en päivittäin. Mutta kaikilla oma tyylinsä ja varmaan munkin ratkaisut monesta outoja.



Myöskään esim. leivän suhteen en ole ollut tarkka. Meitä nimenomaan ravitsemusterapeutti varoitteli siitä, että kasvissyöjä lapsi ei saa syödä pelkkää täysjyväviljaa niin olen antanut syödä ihan höttö valkoista leipääkin välillä, monipuolisesti koitan meidän nirsoilijaan vähitellen totuttaa mahdollisimman monenlaisiin makuihin.

En oikein tiedä ketä kommentoit mutta Suomestahan saa (kun vähän näkee vaivaa) erinomaisia kotimaisia luomutuotteita. On myös arvokysymys silloin tällöin valita mieluummin saksalaista luomua kuin kotimaista ei luomua. Voi ajatella niin, että luomua kannatta usein suosia joka tapauksessa. Esimerkiksi Itävälta on yksi Euroopan johtavista luomumaista. Ja vaikkapa GMO-lainsäädäntö (joka erittäin oleellinen luomun kannalta) tiukempi Saksassa kuin ilmeisimmin Suomeen tulossa. Pian ei meillä ehkä olekaan kotimaista luomua, mikä on sääli.



Olen itse maanviljelijäperheestä ja valitettavasti tiedän ihan oman kokemuksen kautta että ns. puhdas suomalainen ei-luomu ruoaka ei aina ole ihan niin puhdasta kuin pitäisi. Esimerkiksi myrkytys on monelle viljelijällä Suomessakin vähän sellaista, etten kyllä mielelläni söisi jos vaihtoehtoja on tarjolla.



Ja jos mun pitää valita esim. saksalaiset luomukasviseinekset tai atrian ei lihajalosteet niin saksalainen luomu kyllä voittaa ihan mennen tullen. Eikä Atria ja Saarioinen sitä paitsi edes valmista juuri mitään meille kasvissyöjille. Raisio sentään tekee hyviäkin tuotteita tänä päivänä samoin kuin moni pienvalmistaja.

Koska lapseni 1,5v on saanut maistaa karkkiakin! Joskus jopa kokonaisen palan suklaata, tai puolikkaan keksin.



Tyttö syö jogurtteja, mutta ostan hänelle vain valion 30% vähemmän sokeria -merkkisiä. Eli sitä vaniljaa ja metsämansikkaa lähinnä.



Limua en ole antanut maistaa, se ei tulisi mieleen. Mehua saanut oksennustaudissa, kun on ollut pakko saada nestettä ja vettä on mennyt alas vain pieni kulaus. Maitoa en siis oksennustaudissa anna paljoa.



Toiset mitä en antaisi ovat oma herkkuni graavilohi tai mieheni herrku aurajuusto.

paljonkin on jota ei vaan käytetä, mutta jos lapset haluaisivat maistaa, niin sallittaisikoot, ja varsinkin reissussa tai juhlana.



Yleisesti einekset eivät ole meillä ruokalistalla. Ja lapsille ei limpparia.



Jauhemaksaa en ostaisi, koska se on minusta ihan järkyttävää.



Eikun keksinhän, mitään Red Bullia en ostaisi lapsille.

10v ja 6v

ainakaan limuja, karkkeja, nakkeja --- alle kouluikäiselle en antanut keinotekoisia makeutusaineita ja chiliä, joita vieläkin kyllä vähän vältellään...

Ja omasta tahdostaan kolmivuotiaani välttää limuja - ei pidä kuplista juomassaan. Tätä siis pidän hyvänä asiana.



Runsassuolaisia asiota pyritään välttämään, kuten naksut ja sipsit ja popparit. Joskus tosin sorrutaan pikaruokalan nugetteihin ja ranskanperunoihin.



Ja light - tuotteita pyrin välttämään myös. Että jos makeaa niin ihan oikeaa sokeria.



Naminkin suhteen me pärjätään pienellä, joskus yksi Pätkiskin riittää kolmelle. Ideana on se että namit ovat luvallisia, mutta käytetään vaan "erityistilanteissa". Päivittäisiä "nameja" ovat ksylitolipastillit, ja ne ovat riittäneet karkkinälkään ihan mainiosti.



Synttäreillä ja juhlissa en valvo mitään lapsille suunnattua tarjoilua pois, vaan vain sen että ei syödä järjettömiä määriä mitään "herkkuja".



Ensimmäisen kerran taisi saada "makeaa" omana yksivuotissyntymäpäivänään kun maistoi kakkuaan.



Ja esikoisesta on kyse... :D

mutta rajansa kaikella. Kyllähän nuo 2v ja 5v söisivät pelkkää karkkia ja suklaata jos saisivat, mutta kun eivät saa ennenkuin on syöty ruoka, ja sittenkin vain muutaman karkin/palan suklaata. Toisaalta kyllä päädyimme viime syksynä pitämään päivän, jolloin tuo 5v sai päättää mitä syödään koko päivän - totta kai hän halusi heti aamusta alkaen herkkuja. Aamupalaksi piti olla pan cakesia ja hirveästi vaahterasiirappia, ja kaakaota ja suklaata, ja karkkia piti saada koko ajan. Lounaaksi hän toivoi mutakakkua ja lisää herkkuja, mutta onnistui ahtamaan itsensä niin ähkyyn että totesi siinä vaiheessa, kun ilmoitin aloittavani lounaan tekemisen, että "jos äiti sittenkin tekisit vaikka makaronilaatikkoa, kun ei mulle enää maistukaan mikään herkku..." :)



Täyseineksiä ja valmisaterioita meillä ei ole käytetty, paitsi joskus alle 2-vuotiaiden kohdalla on reissuille purkkiruokia otettu, kun ne ovat helpompia. Puolieineksiä sen sijaan kyllä käytetään, joskus jo ihan käytännön syistä. Yksi lasten herkuista on pinaattiletut, ja pinaattia ei aina kaupasta saa tuoreena, vaan on pakko ottaa se pakastehyllystä. Valmispinaattiletut eivät uppoa. No, koska ruuassa on usein näitä puolieineksiä, kuten pakastevihanneksia tai -kasviksia, emme lisää ruokaan suolaa ollenkaan, tekovaiheessa tai ruokapöydässä, koska sitä varmasti tulee ihan tarpeeksi.



Maitotuotteita olen pyrkinyt välttämään ja korvaamaan soija- ja kauramaidolla ja vastaavilla tuotteilla. Ne, mitä en ole voinut korvata, kuten juusto, yritän löytää laktoosittomana, vaikken ole varma, mahtaako sillä olla väliä. Tämä ratkaisu sai alkunsa siitä, kun esikoisellani oli muutama päivä, joina hän ei maitotuotteisiin koskenut ollenkaan, ja hänen yöunensa rauhoittuivat aivan täysin. Mutta ilmeisesti, mikäli maitotuotteet todella ovat hänen unihäiriöidensä takana, se "pahis" ei ole laktoosi, vaan jokin muu, koska edelleen juustonsyöntipäiviä seuraa unihäiriöt. Olen yrittänyt päästä allergiatesteihin, mutta julkisella puolella emme pääse, koska lapsella ei ole iho-oireita. Suolisto-oireet ja unihäiriöt (lastenpsykologin mukaan pelkät unihäiriötkin voivat olla allergiaoire) eivät ole riittävä peruste lähetteelle, kuulemma. Yksityiselle olisi tarkoitus lähteä asiaa setvimään, kunhan saan kartoitettua vaihtoehdot. Esikoinen on jo eskari-ikäinen, ja kärsinyt koko perhettä haittaavista unihäiriöistä koko elämänsä, joten tätä asiaa ei enää jätetä puolitiehen.



Minä itse en syö lihaa (mutta kalaa kyllä), ja lapsemme ovat aika nirsoja lihan suhteen. Esikoinen syö kalaa, nautaa ja riistaa, mutta sikaa ja kanaa ei. Ne kuulemma haisevat hänestä pahalta - hän ei ole koskaan suostunut edes maistamaan näitä, ei edes vauvana. Kuopus rakastaa kalaa, mutta nirsoaa muuta lihaa. Joskus maistaa jotakin, mutta siinä ei ole johdonmukaisuutta. Esim. jouluna nappaili mielellään joulukinkkua, muttei suostunut syömään kinkkukiusausta ystäväni luona ollessamme, ja isänsä tekemää naudan jauhelihakeittoa söi oikein mielellään, mutta hampurilaispihvin jätti syömättä. Kyllä, olemme käyneet hampurilaisella jopa alle 2-vuotiaan kanssa :)



En myöskään käytä mitään kevytlevitteitä tai muita light-tuotteita. Näitä nyt tuntuu olevan eniten liha- ja maitotuotteissa, joten meillä tämä nyt ei sinänsä ole iso asia ollenkaan, mutta silloin harvoin kun johonkin käytän maitoa, kermaa tms., se on täysrasvaista eikä mitään lightia. Samoin lihassa etsin aina ne vaihtoehdot, joissa rasvaa on eniten.

Kyllä meillä alle 2-vuotiaat saavat maistaa kaikkea mitä muutkin syövät. Jotain äyriäisiä ja nilviäisiä en antaisi kun en itsekkään suuhuni pistäisi. Limuakin saa pienen tilkan kun muutkin juo, samoin karkkia ym. Miksi ihmeessä pitäisi olla niin ettei mitään hyvää ja makeaa saa edes maistaa? Kyllä on ankea elämä! Aikoinaan serkkuni eivät kotona saaneet mitään karkkia koskaan, kylässä ollessaan vetivät sitten houreessa kahvipöydästä sokerinpalat... oksettavaa! Kuinka joku voi syödä paljasta sokeria..

kun niin moni niitä välttää.

Se on niin helppo välipala, myös itselleni.



Samoin ihmettelen nakkien boikoittia.

Hyvälaatuisia, vähäsuolaisia löytyy kyllä

ja tulee nami-nakkisoosi (aidon)pottumuusin kanssa, lapset tykkää

Lapset tarvii ruokaa. Teillä kaikilla lisäaine foobikoilla on ihan varmasti ihraperseet. Teidän lapset häpeää teidän perseitänne! Yrittäkää edes olla normaalin kokoisia!

En nyt ymmärrä tuota monessakin viestissä ilmi tullutta "nakit on pahinta" "nakeissa ei ole mitään ravintoarvoa" "ei kellekään alle 15-vuotiaalle pitäisi antaa" Siis mitä ihmettä?



Kyllä meillä syödään noin kerran viikkoon tai kahteen vatajan nakkeja. Niistä tykkää sekä vanhemmat että lapsi 3v. En missään nimessä ostaisi mitään "nakke" tai "popsi10" nimellä kulkevia muka-nakkeja jotka on jotain ö-luokan lihaa, mutta ei kunnon lihassa ole mitään vikaa.



Nuo Vatajan nakit kun on vielä lisäaineettomia, suolattomia jne. Eli ei tule nitriittejäkään.



Ja ketjun aiheeseen vielä:

En anna lapselleni mitään limuja, karkkia saa synttäreillä (suklaa ei ole karkkia, sitä saa jos sattuu olemaan kotona, yleensä noin 70% suklaapitoisuudeltaan). Keksejä ei myöskään ole ruokavaliossa. Varmasti on muutakin mitä en ole syöttänyt tarkoituksella mutta nyt juuri ei tule mieleen

lapsilleni. Aspartaamia ylipäänsäkin koitan välttää.



Alle 2v:n kohdalla vältän myös: pellavan siemeniä (monissa leivissä), mantelia & eineksiä joissa paljon lisäaineita. Nakkeja annan (Vatajan nitriitittömiä), leikkeleistä ostetaan nykyään vain Snellmanin natriumgluteiinittomia.



Mitäköhän muuta? Niin ja kyllä tuo alle 2v saattaa saada joskus ranskiksia tai haukun hampparista. Tai jostain lisäaineella kyllästetystä herkusta maistiaisen, mutta vatsantäytteeksi asti niitä ei missään tapauksessa saa.

vanukkaita

mieleen mitään ruokaa/ruoka-ainetta, mitä en antaisi. Kaikkea saa mutta ei välttämättä kovin usein.

eivät saa eineksiä. Pahanmakuisia tai mauttomia, lisäaineita, liikaa suolaa tai sokeria. Turhia, kaikki on parempaa tuoreena ja itsetehtynä.

siitä syystä, etten itse niistä pidä eivätkä ne ole mielestäni kovin arvokasta ruokaa ravitsemuksellisesti.

mehu, makeiset, sipsit, jäätelöt, valmisruuat yleensä, maksaruokia+muut sisäelintä sisältävät, meetvursti,vanukkaat, murot.. niitä nyt ei ole tullut annettua. Mutta kuka idiootti nyt 2 vuotiaalle karkkia antas?