Mä en tykkää miehistä:(

sikoja tai sitten muuten lällyköitä.

Enkä ole lesbo. Olen ajatellut että pakkohan mun on olla kun näin inhoan miehiä, mutta kun naiset ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Just ja just pystyn kuvittelemaan suutelevani naista mutta kaikki sen yli, ewwww. Enkö nyt edes nuorena olisi kiinnostunut jostain naisesta jos olisin lesbo? Tai aikuisena, edes vähän joskus?



Joskus tunnen niin suurta vihaa aviomiestäni ja kaikkia miehiä kohtaan, että mulla on todella väkivaltaisia fantasioita.

Minulla on paljon miespuolisia ystäviä ja viihdyn erittäin hyvin miesten kanssa, mutta parisuhteeseen en haluaisi. Useat miehet on kavereina huipputyyppejä, mut sit yhtään vakavammin inhottavia eikä mua tottapuhuen harvemmin edes kiinnosta kukaan mies "siinä mielessä". Pari kertaa elämäni aikana olen kunnolla ihastunut ja kerran rakastunutkin, mutta joutunut pettymään rankasti.

Minulle on aina ollut selvää et haluan lapsen, mutta miestä en ole ikinä kaipaillut. Toki jos joku "se oikea" tulisi vastaan ja palaset loksahtaisivat paikoilleen niin voisin alkaa seurustelemaan jos minulla olisi oikeasti hyvä olla. Tällähetkellä totuus kuitenkin on, että mulla on kaikista paras olla yksin.

Musta tulee kohta äiti, ja olen siitä todella onnellinen. Miestä kaipaisin kuitenkin ns.kasvatuskumppanuuteen, tai sellasta et olis joku jonka kanssa ihmetellä lasta ja puhua sen asioista jnejne.

Toivoisin tietysti että lapsellani olisi osallistuva ja ihana Isä, mutta itselleni en haluaisi miestä.





Oletko miettinyt mistä toi sun inho voisi johtua??

Itseäni ei kuitenkaan ystävien miehet millään tavalla korpea, mukavia ovat. :-)

... kun on naisiakin! Mitä turhaan miesten perään haikailet, jos ne on niin vastenmielisiä? Naisen kanssa voitte "mennä naimisiin" maistraatissa ja hankkia lapsen jollain keinohedelmöitys-hommelilla ja elää elämänne loppuun saakka onnellisena perheenä. Tai saa niitä lapsia yksinkin, mutta kun et näytä haluavan olla sinkku loppuikääsi.

mutta kun olen heteronainen. Totta on että en haluais olla sinkku lopun ikää mutta minkäs teet.

ap

... kun on naisiakin! Mitä turhaan miesten perään haikailet, jos ne on niin vastenmielisiä? Naisen kanssa voitte "mennä naimisiin" maistraatissa ja hankkia lapsen jollain keinohedelmöitys-hommelilla ja elää elämänne loppuun saakka onnellisena perheenä. Tai saa niitä lapsia yksinkin, mutta kun et näytä haluavan olla sinkku loppuikääsi.

En tarkoita tätä minään naljailuna. Mulla on yksi nyt viisikymppinen ystävätär, jonka miessuhteet oli aina ihan mitättömiä - kunnes se 37-vuotiaana rakastui naiseen. ja omaksi yllätyksekseenkin palaset loksahti kohdalleen ja se tajusi mistä oli ennen kikkastanut. Ei se aina helppoa sille ollut (uskonnollinen perhetausta), mutta nyt se on ollut jo toista vuosikymmentä hyvässä, hellässä ja tasa-arvoisessa parisuhteessa, ja lapsiakin olisivat ennättäneet hankkia, mutteivät halunneet.

Olen eronnut kolmisen vuotta sitten ja nyt jotenkin niin onnellinen, kun en joudu jakamaan talouttani miehen kanssa. Jotenkin on alkanut ällöttämään kaikki likaiset kalsarit, miehiset tavat (piereskely, röyhtäily, sohvalla röhnötys, ym. miesten jutut), joidenkin mielestä siis ihan normaalin rajoissakin olevatkin (ei ex:kään mikään karmea sika ollut, mutta silti).



Ei huvittaisi pestä kenenkään muun pyykkiä kuin omia ja lasten tai tehdä/ostaa kaupasta ruokaa miehelle. En todellakaan kaipaa miestä (enkä nyt ainakaan naista).



Eikä siinä, etten halua vain tuollaista perussuomimiestä tapoineen. En kestäisi katsella mitään sliipattua keikariakaan tai jotain bisnes-miestä. Tai sitten ketään nössöhissukkaa...

mies on se joka saa enemmän kuin antaa. Valitettavaa mutta totta.

Jotenkin on alkanut ällöttämään kaikki likaiset kalsarit, miehiset tavat (piereskely, röyhtäily, sohvalla röhnötys, ym. miesten jutut),

Onko mun kohtalo jäädä sinkuksi loppuiäkseni? Mun ongelma on että kaikki miehet jotenkin inhottaa mua. Ihastun to-del-la harvoin kehenkään. Ne johon olen joskus ihastunut ovat olleet sellaisia, jotka ovat kuitenkin jollain tavalla ulottumattomissa, kykenemättömiä sitoutumaan. Jälkeenpäin kun mietin millaisia miehiä olen tavannut niin mua inhottaa. En tykkää miehistä! Monia ystävien miehiä suorastaan inhoan. Miehet on itsekkäitä ja epäluotettavia. Miten sellaisen kanssa voi elää? Haluaisin kuitenkin lapsen joskus. Mutta en koskaan ole ollut onnellinen miehen kanssa, vaan paljon onnellisempi yksin.

Pidän monenlaisista miestyypeistä ja minua kiinnostaa niin akateeminen nörtti kuin taivaanrannan maalarikin, kunhan vain miehen itsetunto on kunnossa.

että naimisissa oleva nainen voi inhota miehiä.

Joskus tunnen niin suurta vihaa aviomiestäni ja kaikkia miehiä kohtaan, että mulla on todella väkivaltaisia fantasioita.

mies on se joka saa enemmän kuin antaa. Valitettavaa mutta totta.

Jotenkin on alkanut ällöttämään kaikki likaiset kalsarit, miehiset tavat (piereskely, röyhtäily, sohvalla röhnötys, ym. miesten jutut),

Minulle on jotenkin ihan vieras maailma tuollainen. Eikä tuttujenkaan miehet näytä miltään itsekkäiltä porsailta, vaan siisteiltä, vastuullisilta ja osallistuvilta puolisoilta ja isiltä. Eihän noista tiedä, mutta ainakin osallistuvat kodin ja lasten hoitoon siinä missä nainenkin.

minulla muuten ei ole perusmiestä (telkkaria tuijottavaa, kaljaa kittaavaa perseenraapijaa), mutta ei sliipattuakaan. Ihan tavallinen akateeminen sisätyöläinen, joka osaa miesten työt, osaa jutella monenlaisesta ja on vastuullinen puolisona. On niitäkin siis olemassa. Toki kuonojakin puolia löytyy jotain, mutta ei mitään merkittävää.

että naimisissa oleva nainen voi inhota miehiä.

Joskus tunnen niin suurta vihaa aviomiestäni ja kaikkia miehiä kohtaan, että mulla on todella väkivaltaisia fantasioita.

inho on juuri siinä tilanteessa kasvanut.

mies on se joka saa enemmän kuin antaa. Valitettavaa mutta totta.

Jotenkin on alkanut ällöttämään kaikki likaiset kalsarit, miehiset tavat (piereskely, röyhtäily, sohvalla röhnötys, ym. miesten jutut),

Minulle on jotenkin ihan vieras maailma tuollainen. Eikä tuttujenkaan miehet näytä miltään itsekkäiltä porsailta, vaan siisteiltä, vastuullisilta ja osallistuvilta puolisoilta ja isiltä. Eihän noista tiedä, mutta ainakin osallistuvat kodin ja lasten hoitoon siinä missä nainenkin.

minulla muuten ei ole perusmiestä (telkkaria tuijottavaa, kaljaa kittaavaa perseenraapijaa), mutta ei sliipattuakaan. Ihan tavallinen akateeminen sisätyöläinen, joka osaa miesten työt, osaa jutella monenlaisesta ja on vastuullinen puolisona. On niitäkin siis olemassa. Toki kuonojakin puolia löytyy jotain, mutta ei mitään merkittävää.

ällöttää tuo toinen puolikin, ne ällöromanttiset tai muuten vässykät miehet, tai yliaktiiviset (tyyliin se Lidlin mainosmies).