Miksi köyhät päihdeäidit ansaitsisivat tukia?!

Edes leipäkirkkoon ei ole uskomista, ei puolueisiin ei mihinkään. Koulussakin kaikki tasapäistetään, ettei vanhemmille koidu haittaa.



Itse lapset sen sijaan saavat FB:ssä ja kotona käytäytyä miten vaan!



Ei ole kyllä ihme tosiaan. Huoh!



Afrikaan opetukseen joka ikinen!!!

Kristillisiä arvoja ei kukaan pidä yllä puolueena! Yhteiskunta on pilattu tässä maassa!

sinun kristillisiä arvojasi ei tarvitse pitää yllä.

Ilman niitä osataan elää siivosti, tehdä töitä ja olla tappamatta jokaista vastaantulijaa.

Ja yhteiskunnassa ei nähdäkseni ole sen suurempia vikoja: kuka tahansa voi opiskella ja perustaa yrityksen. Koulut ovat ilmaisia ja sairaaloissa saa hoitoa. Hanasta tulee maailman parasta vettä eikä lopu kesken. Ei paha...

Älä valita turhista!

Lisääntyminen perusoikeus?

onko lisääntyminen perusoikeus, vai onko äidin/isänrakkauden kokeminen vain hyvätuloisten etuoikeus. (Mielipiteen tämän asian suhteen pitäisi luonnollisesti vaikuttaa myös esimerkiksi kantaan homoseksuaalisuudesta ja vanhustenhuollosta, mutta yleensä se ei vaikuta, vaan ihmiset puhuvat itsensä kanssa ristiin.)

mutta minusta on ihan perusteltua kysyä, kuinka perustavanlaatuisena elämänsisältönä perheen perustamista ja vanhemmuutta pidetään. Varsinkin tällä palstalla moni tuntuu ajattelevan, että etenkin äitiys on ihmiselämässä jotakin korvaamattoman tärkeää, jota ilman elämästä puuttuu jotakin hyvin perustavaa.

Onko vanhemmaksi tulo siis ihmisen perustarve? Jos on, kuinka perustellaan se, että ihmisen, joka on muuten täydellisen kyvykäs tarjoamaan lapselleen hyvän elämän, mahdollisuudet hankkia lapsia evätään valtiokoneiston näkökulmasta mitättömien summien takia?

Jos vanhemmuus todella näyttelee noin ratkaisevaa roolia elämänsisällön määrittelyssä, eikö sen asettaminen "maksulliseksi" olisi kuin esimerkiksi liikkuma- tai sananvapauden asettaminen maksun taakse? Valtion turvallisuuskoneisto syö rahaa, joten olisiko ihmisten syytä maksaa markkinahintaa esimerkiksi tarvitsemistaan poliisin palveluista?

Tämä nyt ei mene ehkä ihan yhteen päihdeäitien kanssa, koska heiltä puuttuvat edelytykset taata lapsen perusoikeuksien toteutuminen edes avustettuina, mutta hyvin vähävaraisia, kuten se ketjuun kirjoittanut hoitoalan yh, ihmisiä se kyllä koskee.

M.O.T. ;)

16: tottakai siellä oli myös Kokoomus, mutta SDP oli selkeästi suurin hallituspuolue ja pääministerin lisäksi myös sosiaali- ja terveysministeri oli SDP:stä, vaikka valtiovarainministeri olikin Kokoomuslainen. Eduskunnassa, jonka hyväksynnän lapsiperheiltä leikkaavat lait vaativat, SDP:llä oli 63 kansanedustajaa Kokoomuksen 39 edustajaa vastaan. Kokoomus on epäilemättä osavastuussa ajan tapahtumista, mutta suurin syyttävä sormi osoittaa kyllä SDP:tä. Lipposen kakkosessa Kokoomus oli toki jo ajanut SDP:n lähes kiinni, mutta ykkösen aikana Demarit olivat kiistatta Suomen suurin, tärkein ja vaikutusvaltaisin poliittinen vallankäyttäjä. Vasemmiston syntisäkkiä kasvattaa sekin, että tuona aikana 4. suurin puolue oli Vasemmistoliitto 22 edustajallaan. Kokoomus 39, SDP+Vas 85. Eli ei Kokoomus tuolloisia tapahtumia aiheuttanut, vaikka ko. puolue tuskin olisi sekään toiminut sen paremmin. Hallitus- ja eduskuntatasolla pienemmät Vihreät ja RKP:n vapauttaisin tuon pointtisi nojalla pääosin vastuusta minäkin, sen verran pieni oli niiden paino vaakakupissa. 17: Miksi Kristillisten arvojen vaaliminen on parempaa lapsiperheille kuin esimerkiksi humanististen arvojen vaaliminen?

vuosikymmenten aikana seurannut ja koko ajan olen ollut vakuuttunut, että Kokoomus ei ole se puolue, jota minä äänestän. Kokoomus ajaa yrittäjien ja rikkaiden asiaa. Siinä sivussa voi jotain muutakin ajaa, mutta pääsääntöisesti näin.

Kristillisten arvojen vaaliminen on ilman muuta lapsiperheille parempaa kuin pelkkien humanististen arvojen vaaliminen. Minä olen uskovainen kristitty ja näen sen kärsimyksen, ja pahan olon, minkä valtaan Suomi on joutunut ja yhä enemmän joutuu, kun kristillisistä arvoista ollaan luovuttu. Minä kannatan vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja kristillisiä arvoja.

t. 16 ja 17. (kirjoitin molemmat)

Kristillisiä arvoja ei kukaan pidä yllä puolueena! Yhteiskunta on pilattu tässä maassa!

sinun kristillisiä arvojasi ei tarvitse pitää yllä. Ilman niitä osataan elää siivosti, tehdä töitä ja olla tappamatta jokaista vastaantulijaa. Ja yhteiskunnassa ei nähdäkseni ole sen suurempia vikoja: kuka tahansa voi opiskella ja perustaa yrityksen. Koulut ovat ilmaisia ja sairaaloissa saa hoitoa. Hanasta tulee maailman parasta vettä eikä lopu kesken. Ei paha... Älä valita turhista!

pienten lasten vanhemmat eroavat järkyttävän paljon. Kyllä tämä on seurausta siitä, että kristillisistä arvoista ollaan luovuttu. Ei arvosteta avioliittoa. Ei olla valmiita olemaan uskollisia kumppanille, ei tehdä työtä avioliiton ja rakkauden säilymisen eteen, käytetään alkoholia yhä enemmän. Minä olen sitä mieltä, että Suomessa ei enää osata elää siivosti. Luopumus Raamatun sanasta on niin surullisen suurta. Kristillisiä arvoja tarvitaan Suomessa, jotta me voisimme paremmin koko kansakuntana. Jumala armahtakoon ja siunatkoon Suomea ja antakoon tänne uskon herätyksen.

yhä suurempi osa lapsista syntyy avosuhteeseen

Tämä on epäilemättä aivan totta. Avoliitto ei kuitenkaan ole sen huonompi tai parempi lapselle etenkään nykypäivänä, kun avopuolison juridisia oikeuksia on parannettu, aviottomatkin lapset perivät automaattisesti ja niin edelleen. Avioliitosta eroaminen ei ole sen vaikeampaa kuin avoliitosta, minkä näyt viestisi jatkossa tiedostavan, joten perheyhtenäisyydellä ei avioliiton paremmuutta kasvatusympäristönä voi perustella.

pienten lasten vanhemmat eroavat järkyttävän paljon. Kyllä tämä on seurausta siitä, että kristillisistä arvoista ollaan luovuttu. Ei arvosteta avioliittoa.

Tämä on suoraa seurausta enemmän yhteiskunnallisissa oloissa kuin kristillisessä hengessä tapahtuneista muutoksista. Aiemmissa oloissa aviero oli käytännössä hankala saada ja sosiaalisesti (naiselle myös taloudellisesti) rampauttava toimi. Jos jokin ei ole mahdollista, ei oikein voi vedota siihen, että sen tekemättä jättäminen olisi arvovalinta, joka johtuu vaikkapa krisitillisistä arvoista.

Avioeron aiemmasta vaikeudesta johtuen ei myöskään voi sanoa, että ennen olisi ollut radikaalisti vähemmän ns. hajonneita perheitä. Se, ettei avioero ollut kuvioissa, ei tarkoita, etteikö ikiaikaisia syitä sen ottamiseen olisi ollut. Esimerkiksi 30-60-luvun työväenluokan elämää kuvaavissa historiallisissa teoksissa naishahmo, jonka aviomies on häipynyt ja palailee kotiin epäsäännöllisin väliajoin, jos sattuu muistamaan, on hyvin tyypillinen. Juppi- ja lamavuosien isäkuvauksesta taas on helppo tunnistaa suuri tuntematon, isä joka on paennut perheensä yhteydestä työpaikalleen, ja joka huomaa vasta vuosimymmenten jälkeen, ettei tunne lapsiaan.

Isyys on kehittynyt huimasti ja nykyään perheensä tukea ja rakkautta saavat myös ne esimerkiksi yksinäisille naisille syntyvät lapset, jotka olisi kristillessä hyvyydessä riistetty rakastavilta äideiltään lastenkotiin aikana, jona suhtautuminen kasvatti- ja adoptiolapsiin ei ollut läheskään yhtä pyyteetöntä kuin nykyyään.

Perherakenne on muuttunut, mutta ei välttämättä niin radikaalista kuin yksioikoisimmillaan voisi väittää eikä varsinkaan vain huonoon suuntaan.

[Ei olla valmiita olemaan uskollisia kumppanille, ei tehdä työtä avioliiton ja rakkauden säilymisen eteen,

Vetoan edelliseen vastaukseeni. Aiemmin avioliiton säilymiseen ei suoranaisesti tarvittu noita, koska realistisia vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tilanne, jossa uskollisuutta, rakkautta tai työtä liiton eteen ei johtanut eroon läheskään samoilla todennäköisyyksillä kuin nykyään - sittenpähän vain elettiin erikseen tai joskus jopa saman katon alla riidoissa, naamaa näyttämättä tai toinen tossun alla.

Erojen määrään on spekuloitu vaikuttavan myös aiempaa korkeamman avioitumisiän: ihmiset ovat urautuneempia eivätkä totu enää yhteiseloon niin helposti. Tämä taas ei ole seurausta yhteiskunnan hengellisestä tilasta vaan taloudellisten olojen muutoksesta. Agraariyhteikunnan teollistuessa ja koulutuksen aseman korostuessa kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla on patakristitynkin perheenperustamisikä korkeampi kuin ennen, kun aikuisen elämän "valmistelut" (koulutus, vakityön yms) yhteiskuntarakenteesta johtuen vakiinnutettiin nuorempina.

käytetään alkoholia yhä enemmän.

Tämä ei ole totta. Alkoholinkulutus on pääsääntöisesti vähentynyt vuosikymmenestä toiseen. Pienellä aikavälillä käyrä ei ole ollut tasainen, mutta sotien jälkeisestä ajasta lähtien trendi on ollut vuosikymmenestä toiseen laskeva.

Myös huumeidenkäytön ruuhkavuodet koettiin 30-50-luvulla, jolloin Suomi kuului maihin, joissa oli yksi tiedetyn maailman vakavimmista huumeongelmista.

Minä olen sitä mieltä, että Suomessa ei enää osata elää siivosti.

Perhe- ja muu väkivalta on vähentynyt Suomessa jatkuvasti sotien jälkeen. Ensimmäisen kohdalla tilastointi tosin on hankalaa, koska kristillisessä ja siivossa Suomessa aviomiehen oikeus oli ensin hakata ja raiskata, sitten vain raiskata aviovaimonsa.

Pinnallisesti käytöstavat toki osattiin ennen paremmin, mutta ihmisarvoisen kohtelun suominen esimerkiksi naisille, vammaisille (mukaanlukien invalidit, kuurot ja muut vastaavat) ja ei-etnisille suomalaisille on ollut selkeästi hankalaa. En sitten tiedä, onko parempitapaista avata ovi, että vajaa pääsee siitä kulkemaan vai antaa kanssaihmisen avata oma ovensa.

Julkisessa keskustelussa ei kiroiltu tai oltu muuten siveettömiä, mutta edellä mainittuihin ei-ihmisryhmiin liittyvät törkeydet olivat suosittuja ja kansankieli aika korvia kuumottavaa (en ole eläissäni kuullut niin paljon kiroilevia naisia kuin metsämökin mummot, isoisoäitini ystävättärineen). Lisäksi esimerkiksi peniskorttien lähettelyä kanssakansanedustajille pidettiin soveliaana käytöksenä, vaikka sanaa penis ei olisi saanut täysistunnossa tai valtakunnanradiossa käyttääkään.

Olisi kiva kuulla, mikä on ollut ennen siivompaa.

Luopumus Raamatun sanasta on niin surullisen suurta. Kristillisiä arvoja tarvitaan Suomessa, jotta me voisimme paremmin koko kansakuntana. Jumala armahtakoon ja siunatkoon Suomea ja antakoon tänne uskon herätyksen.

En edelleenkään näe, mihin näitä arvoja tarvitaan. Voisitko perustella?

"

yhä suurempi osa lapsista syntyy avosuhteeseen

"

Tämä on epäilemättä aivan totta. Avoliitto ei kuitenkaan ole sen huonompi tai parempi lapselle etenkään nykypäivänä, kun avopuolison juridisia oikeuksia on parannettu, aviottomatkin lapset perivät automaattisesti ja niin edelleen. Avioliitosta eroaminen ei ole sen vaikeampaa kuin avoliitosta, minkä näyt viestisi jatkossa tiedostavan, joten perheyhtenäisyydellä ei avioliiton paremmuutta kasvatusympäristönä voi perustella.

"

pienten lasten vanhemmat eroavat järkyttävän paljon. Kyllä tämä on seurausta siitä, että kristillisistä arvoista ollaan luovuttu. Ei arvosteta avioliittoa.

"

Tämä on suoraa seurausta enemmän yhteiskunnallisissa oloissa kuin kristillisessä hengessä tapahtuneista muutoksista. Aiemmissa oloissa aviero oli käytännössä hankala saada ja sosiaalisesti (naiselle myös taloudellisesti) rampauttava toimi. Jos jokin ei ole mahdollista, ei oikein voi vedota siihen, että sen tekemättä jättäminen olisi arvovalinta, joka johtuu vaikkapa krisitillisistä arvoista.

Avioeron aiemmasta vaikeudesta johtuen ei myöskään voi sanoa, että ennen olisi ollut radikaalisti vähemmän ns. hajonneita perheitä. Se, ettei avioero ollut kuvioissa, ei tarkoita, etteikö ikiaikaisia syitä sen ottamiseen olisi ollut. Esimerkiksi 30-60-luvun työväenluokan elämää kuvaavissa historiallisissa teoksissa naishahmo, jonka aviomies on häipynyt ja palailee kotiin epäsäännöllisin väliajoin, jos sattuu muistamaan, on hyvin tyypillinen. Juppi- ja lamavuosien isäkuvauksesta taas on helppo tunnistaa suuri tuntematon, isä joka on paennut perheensä yhteydestä työpaikalleen, ja joka huomaa vasta vuosimymmenten jälkeen, ettei tunne lapsiaan.

Isyys on kehittynyt huimasti ja nykyään perheensä tukea ja rakkautta saavat myös ne esimerkiksi yksinäisille naisille syntyvät lapset, jotka olisi kristillessä hyvyydessä riistetty rakastavilta äideiltään lastenkotiin aikana, jona suhtautuminen kasvatti- ja adoptiolapsiin ei ollut läheskään yhtä pyyteetöntä kuin nykyyään.

Perherakenne on muuttunut, mutta ei välttämättä niin radikaalista kuin yksioikoisimmillaan voisi väittää eikä varsinkaan vain huonoon suuntaan.

"

Ei olla valmiita olemaan uskollisia kumppanille, ei tehdä työtä avioliiton ja rakkauden säilymisen eteen,

"

Vetoan edelliseen vastaukseeni. Aiemmin avioliiton säilymiseen ei suoranaisesti tarvittu noita, koska realistisia vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tilanne, jossa uskollisuutta, rakkautta tai työtä liiton eteen ei johtanut eroon läheskään samoilla todennäköisyyksillä kuin nykyään - sittenpähän vain elettiin erikseen tai joskus jopa saman katon alla riidoissa, naamaa näyttämättä tai toinen tossun alla.

Erojen määrään on spekuloitu vaikuttavan myös aiempaa korkeamman avioitumisiän: ihmiset ovat urautuneempia eivätkä totu enää yhteiseloon niin helposti. Tämä taas ei ole seurausta yhteiskunnan hengellisestä tilasta vaan taloudellisten olojen muutoksesta. Agraariyhteikunnan teollistuessa ja koulutuksen aseman korostuessa kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla on patakristitynkin perheenperustamisikä korkeampi kuin ennen, kun aikuisen elämän "valmistelut" (koulutus, vakityön yms) yhteiskuntarakenteesta johtuen vakiinnutettiin nuorempina.

"

käytetään alkoholia yhä enemmän.

"

Tämä ei ole totta. Alkoholinkulutus on pääsääntöisesti vähentynyt vuosikymmenestä toiseen. Pienellä aikavälillä käyrä ei ole ollut tasainen, mutta sotien jälkeisestä ajasta lähtien trendi on ollut vuosikymmenestä toiseen laskeva.

Myös huumeidenkäytön ruuhkavuodet koettiin 30-50-luvulla, jolloin Suomi kuului maihin, joissa oli yksi tiedetyn maailman vakavimmista huumeongelmista.

"

Minä olen sitä mieltä, että Suomessa ei enää osata elää siivosti.

"

Perhe- ja muu väkivalta on vähentynyt Suomessa jatkuvasti sotien jälkeen. Ensimmäisen kohdalla tilastointi tosin on hankalaa, koska kristillisessä ja siivossa Suomessa aviomiehen oikeus oli ensin hakata ja raiskata, sitten vain raiskata aviovaimonsa.

Pinnallisesti käytöstavat toki osattiin ennen paremmin, mutta ihmisarvoisen kohtelun suominen esimerkiksi naisille, vammaisille (mukaanlukien invalidit, kuurot ja muut vastaavat) ja ei-etnisille suomalaisille on ollut selkeästi hankalaa. En sitten tiedä, onko parempitapaista avata ovi, että vajaa pääsee siitä kulkemaan vai antaa kanssaihmisen avata oma ovensa.

Julkisessa keskustelussa ei kiroiltu tai oltu muuten siveettömiä, mutta edellä mainittuihin ei-ihmisryhmiin liittyvät törkeydet olivat suosittuja ja kansankieli aika korvia kuumottavaa (en ole eläissäni kuullut niin paljon kiroilevia naisia kuin metsämökin mummot, isoisoäitini ystävättärineen). Lisäksi esimerkiksi peniskorttien lähettelyä kanssakansanedustajille pidettiin soveliaana käytöksenä, vaikka sanaa penis ei olisi saanut täysistunnossa tai valtakunnanradiossa käyttääkään.

Olisi kiva kuulla, mikä on ollut ennen siivompaa.

"

Luopumus Raamatun sanasta on niin surullisen suurta. Kristillisiä arvoja tarvitaan Suomessa, jotta me voisimme paremmin koko kansakuntana. Jumala armahtakoon ja siunatkoon Suomea ja antakoon tänne uskon herätyksen.

"

En edelleenkään näe, mihin näitä arvoja tarvitaan. Voisitko perustella?

... En edelleenkään näe, mihin näitä arvoja tarvitaan. Voisitko perustella?

ja löytäisivät Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja pelastuisivat ja kerran pääsisivät perille Taivaan kotiin. tämä on tärkein peruste. Kaikki muut perusteet ovat toissijaisia, joskin meille hyödyksi tämän ajallisen elämämme aikana.

... En edelleenkään näe, mihin näitä arvoja tarvitaan. Voisitko perustella?

Siihen, että ihmiset tulisivat lähemmäksi Jumalaa ja löytäisivät Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja pelastuisivat ja kerran pääsisivät perille Taivaan kotiin. tämä on tärkein peruste. Kaikki muut perusteet ovat toissijaisia, joskin meille hyödyksi tämän ajallisen elämämme aikana.

Unohdin keskutelevani uskonnosta, en asioista, joille on järkisyy tai tiedollisesti käsitettävissä oleva peruste. Uskoon (tai ateismiin) ei ole mitään syytä, ei yhtäkään perustetta, se on kaikin järjellisin mittarein outoa.

Uskossa olevalle Taivaaseen pääsy on kaikissa oloissa tärkeää, sellaiselle, joka ei usko, missään oloissa ei. End of discussion. Ei ole yhtäkään lausetta, jolla sinä voisit keskustella asiasta minun kanssani eikä yhtäkään lausetta, jonka minä voisin sanoa sinulle ilman, että puhumme toistemme ohi.

Ja en tarkoita tätä negatiivisessa. Usko olisi heikkoa, jos sen kykenisi perustelemaan muuten kuin uskolla itsellään. Eihän sen ole tarkoituskaan olla huonoa tietoa.