Ootteko huomanneet, että rikkaita ja/tai menestyneitä syytetään usein

joka en nyt maailman hirveimmästä perheestä tule jos en parhaastakaan, sattuisin menestymään, niin myöntäisin kyllä, että siihen on vaikuttanut esim. maa, jonne olen syntynyt, ja että täällä voi käydä koulua ilmaiseksi jne. En siis menisi afrikan aids-orvolle ilkkumaan, että sulla on vaan paska asenne, joudatkin kuolla.

Totta kai se on vaikuttanut mun menestykseeni, että olen normaalista hyvästä perheestä, jossa on aina uskottu opiskeluun ja työntekoon.

Mutta täällä on nyt valistettu, että menestyneet pettävät itseään kuvittelemalla ylimielisesti että heillä on itsellään ollut sellaisia ominaisuuksia joista menestys johtuu, koska he eivät ymmärrä asian todellista laitaa. Oikeasti heidän menestyksensä johtuu siitä että heillä on ollut hyvä tuuri. Antakaa te todelliset elämäntaitajat anteeksi meille ylimielisille koska emme tiedä mitä teemme....

Olenko mä todella ainoa jonka mielestä TUOSSA asenteessa on paljon sokeaa ylimielisyyttä?

t. se sokea ja ylimielinen keskiluokkainen luuseri jolla ei ole alkoholistivanhempia

Mutta sinä olet tod näk menestynyt osittain perhetaustasi takia. Jos olisit alkoholiperheen päähänpotkittu vesa, niin voi hyvin olla, että olisit katuojassa. Mutta johan tuossa yllä todettiinkin, että monet haluavat uskoa saaneensa saavutuksensa pelkillä omilla ansioillaan. Sikäli vanhempasi eivät tietenkään ole tehneet työtäsi puolestasi, mutta jos he olisivat hakanneet sinua kännissä, sinulla ei ehkä olisi ollut energiaa tehdä sitä työtä.

jos välttämättä haluaa uskoa, että on ihan oman onnensa seppä ja menestyisi missä olosuhteissa vain, niin sen kun. Se ei ole totta, mutta onhan se kivempi tehdä itsestään jonkinsortin sankari silläkin keinolla.

Totta kai se on vaikuttanut mun menestykseeni, että olen normaalista hyvästä perheestä, jossa on aina uskottu opiskeluun ja työntekoon.

Mutta täällä on nyt valistettu, että menestyneet pettävät itseään kuvittelemalla ylimielisesti että heillä on itsellään ollut sellaisia ominaisuuksia joista menestys johtuu, koska he eivät ymmärrä asian todellista laitaa. Oikeasti heidän menestyksensä johtuu siitä että heillä on ollut hyvä tuuri. Antakaa te todelliset elämäntaitajat anteeksi meille ylimielisille koska emme tiedä mitä teemme....

Olenko mä todella ainoa jonka mielestä TUOSSA asenteessa on paljon sokeaa ylimielisyyttä?

t. se sokea ja ylimielinen keskiluokkainen luuseri jolla ei ole alkoholistivanhempia

minä käsitin sen jutun niin, että jotkut menestyjät ajattelevat, että MILLÄÄN muulla kuin heidän omilla ansioillaan ei ole tekemistä heidän menestyksessään. Ei tietenkään kaikilla ole samanlaisia ominaisuuksia tulipa mistä hyvänsä. Mutta joidenkin hyvän perheen perillisten on ilmeisesti vaikea hahmottaa, miten paljon heidän taustansa onkaan loppuelämään ja työnteon määrään vaikuttanut. Esim. sinä olet työskennellyt 16- vuotiaasta ja olet voinut keskittyä siihen työntekoon, sen sijaan että olisit työnteon lisäksi joutunut murehtimaan pahoinpitelevää ja raiskaavaa isää joka odottaa kotona.

osallistuu vielä keskusteluun. Lapsen saatuani on tullut luettua pikkaisen psykologiaa ja lapsen minäkuvan kehitystä käsitteleviä kirjoja. Mielenkiintoinen havainto on, että ns. menestyjät selittävät epäonnistumisensa sattumasta tai ulkoisista tekijöistä johtuviksi ja onnistumiset omiksi aikaansaannoksikseen. Eli tietämättään huijaavat itseään uskomaan itsensä paremmiksi kuin ovat. Ja kuinka ollakaan: Juuri tämä asenne, että uskoo olevansa parempi kuin onkaan on selitys sille, miksi he menestyvät. He uskovat hieman epärealistisenkin paljon itseensä. Lienee siis niin, etteivät he voi alkaa realisteiksi ja myöntää menestykseensä vaikuttaneita ulkoisia tekijöitä ja sattumaa, sillä silloin heidän itseluottamuksensa laskisi, eivätkä he enää olisikaan menestyjiä. Eli antakaamme anteeksi niille menestyjille, jotka ovat ylimielisiä, sillä he eivät tiedä mitä tekevät;) Ja sillä välin muiden kannattaa lopettaa itseruoskinta ja uskoa rauhassa omiin kykyihinsä ja syyttää vastoinkäymisestä hyvällä omalla tunnolla huonoa säkää. Tämä kun lienee olennainen tekijä hyvässä itseluottamuksessa, joka taas auttaa menestymään. t. 4

oman onnistumisensa eteen on HUOMATTAVASTI todennäköisempi tapa tulla menestyjäksi kuin se, että voivottelee kotona kohtaloaan ja odottaa, että onni kaadetaan eteen jalkojen juureen.

oman onnistumisensa eteen on HUOMATTAVASTI todennäköisempi tapa tulla menestyjäksi kuin se, että voivottelee kotona kohtaloaan ja odottaa, että onni kaadetaan eteen jalkojen juureen.

sitten väittänyt päinvastaista? Ainoa pointti taisi olla, että joidenkin on ilman omaa ansiotaan helpompi menestyä kuin toisten. Plus sitten ne omat ansiokkaat ominaisuudet ja työnteko.

vaikka äiti ja isä olisivat kirurgeja ei se tarkoita, että lapsestakin syntyy kirurgi. Siihen pitää ensin opiskella. Ja valitettavasti äidin ja isin rahoilla ei mennä tenteistä läpi. ap.

jos välttämättä haluaa uskoa, että on ihan oman onnensa seppä ja menestyisi missä olosuhteissa vain, niin sen kun. Se ei ole totta, mutta onhan se kivempi tehdä itsestään jonkinsortin sankari silläkin keinolla.

me perhehelvetistä ja muutenkin vaikeista oloista tulleet ja edes jotenkin menestyneet tiedämme, että totta munassa selviämme ihan helekutin mistä tahansa :D

Hyvästä taustasta tullut ja suojeltua elämää elänyt yritysjohtaja ei tiedä, selviäisikö oikeasti, eikä tiedä olisiko hänellä paukkuja työhön, joka voisi olla paljon kovempaa kuin yritysjohtajaksi pääseminen? Kuten nyt vaikka oman hyvinvoivan perheen saaminen sen jälkeen kun on itse kokenut insestiä ja väkivaltaa lapsuudenperheessään? (En tiedä kumpi näistä on vaikeampaa, mutta veikkaisin jälkimmäistä.) Ehkä firma konkkaa tms. ja sitten on johtaja kaulakiikussa kun ei kestä vastoinkäymisiä? Onhan näitä käynyt...

Sitäkö tässä kadehditaankin? Sitä että jotkut ovat vaan paljon kovempaa tekoa kuin toiset?

(Lähinnä siis nyt kummastelen vaan. Tuo positiivinen itsensä määritteleminen on varmasti faktaa, ja sekin, että tasapainoisista oloista tulijoiden on helpompi menestyä. Mutta en ymmärrä, miksi jotkut eivät käsitä, että ei lapsuutensa seurauksena saatu esim. mielisairaus ole asennevamma, jota käytetään tekosyynä kun halutaan laiskotella. Ei kai aikuinen ihminen voi niin yksinkertainen olla, että oikeasti kuvittelisi moista?)

Jos mun olisi pitänyt pelätä hakkaavaa ja raiskaavaa isää niin tietenkin mun elämäni olisi muodostunut aivan erilaiseksi.

Miten monta kertaa mun pitää kertoa tajuavani että taustani on antanut minulle hyvän pohjan ponnistaa, ennen kuin se uskotaan? Olen aloittanut jokaisen viestini sillä! Täällä saa koko ajan lukea pilkallisia kommentteja siitä miten sokea ja ylimielinen ja muka-sankari mä olen. Ilmeisesti ainoa mitä mun tilassani voi tehdä, kun se ei riitä että myönnän saaneeni ongelmattoman lapsuuden myötä hyvän itsetunnon ja rauhan pyrkiä elämässäni eteenpäin, on kaivaa itselleni kuolemiskuoppa ja mennä häpeämään miten totaalinen nolla olen, ja kuinka kusipäistä on kuvitella että ansaitsisin mitään hyvää mitä olen elämässäni saanut rakennettua.

Mutta joidenkin hyvän perheen perillisten on ilmeisesti vaikea hahmottaa, miten paljon heidän taustansa onkaan loppuelämään ja työnteon määrään vaikuttanut. Esim. sinä olet työskennellyt 16- vuotiaasta ja olet voinut keskittyä siihen työntekoon, sen sijaan että olisit työnteon lisäksi joutunut murehtimaan pahoinpitelevää ja raiskaavaa isää joka odottaa kotona.

vaikka äiti ja isä olisivat kirurgeja ei se tarkoita, että lapsestakin syntyy kirurgi. Siihen pitää ensin opiskella. Ja valitettavasti äidin ja isin rahoilla ei mennä tenteistä läpi. ap.

mutta tod näk näiltä vanhemmilta periytyy helpommin kirurgin ammattiin vaadittavien ominaisuuksien geenejä, näillä vanhemmilla on tod näköisemmin tietoa, miten koulut kannattaa käydä ja miten opiskellaan tehokkaasti, heillä on rahaa pistää lapsi esim. valmennuskurssille tai erikoislukioon toiseen kaupunkiin, lapsen ei ehkä tarvitse tehdä vkonlopputöitä lukiossa vaan voi keskittyä opiskeluun..toki nämäkin vanhemmat voi olla hakkaavia kirurgialkoholisteja, mutta jo nuo aiemmin mainitsemani asiat vaikuttavat siihen, miksi kirurgivanhempien lapsesta on helpompi tulla kirurgi kuin köyhän, älyltään vaatimattoman ja kouluja arvostamattoman siivoojan lapsesta. Siis HELPOMPI, ei se jälkimmäisellekään mahdotonta ole.

vaikka äiti ja isä olisivat kirurgeja ei se tarkoita, että lapsestakin syntyy kirurgi. Siihen pitää ensin opiskella. Ja valitettavasti äidin ja isin rahoilla ei mennä tenteistä läpi. ap.

äidin ja isin kannustus on todella tärkeää. Äidin ja isin asenne opiskelua kohtaan lähes automatisoituu lapselle. Äiti ja isi osaavat neuvoa opinnoissa, opiskelutekniikassa jne. Äiti ja isi saattavat ostaa opiskelijakämpän, että lapsen ei tarvitse mennä töihin. Sattaapa tulla ruokarahaa ja kirjoihinkin tukea...

Kyllä on yksisilmäistä väittää, että koulutetuista hyvätuloisista vanhemmista ei olisi apua :O

Ajatteles niin päin, että väkivaltainen skitsofreenikko-juoppoisä ja masentunut juoppoäiti, jota hakataan, niin eiväthän hekään ESTÄ lapsen tentin läpimenoa, mutta kyllä on helvetin paljon todenäköisempää että siellä tentissä istuu kirurgien lapsi. Jos näiden juoppojen lapsi on yliopistoon asti päässyt, hän ei ehkä ole kyennyt lukemaan kun ei ole saanut kirjoja koska on antanut opintukensa äidilleen ruokaan. Tai jos on saanut kirjat, hullu isä on soitellut pitkin öitä ja hakannut oven takana, ei ole tullut lukemisesta mitään. Kun tentti alkaa, lapsi istuu äitinsä kanssa ensiapuasemalla...

Se voi olla tuollaistakin, ihan totta voi. No, lapselle asennetta vaan, vaikka huoraamaan jos ei muuten saa rahaa, puhelin äänettömälle, poliisit isää hakemaan ja välit poikki vanhempiin. Aina voi tsempata!

Ilmeisesti ainoa mitä mun tilassani voi tehdä, kun se ei riitä että myönnän saaneeni ongelmattoman lapsuuden myötä hyvän itsetunnon ja rauhan pyrkiä elämässäni eteenpäin, on kaivaa itselleni kuolemiskuoppa ja mennä häpeämään miten totaalinen nolla olen, ja kuinka kusipäistä on kuvitella että ansaitsisin mitään hyvää mitä olen elämässäni saanut rakennettua.

Jos mun olisi pitänyt pelätä hakkaavaa ja raiskaavaa isää niin tietenkin mun elämäni olisi muodostunut aivan erilaiseksi.

Miten monta kertaa mun pitää kertoa tajuavani että taustani on antanut minulle hyvän pohjan ponnistaa, ennen kuin se uskotaan? Olen aloittanut jokaisen viestini sillä! Täällä saa koko ajan lukea pilkallisia kommentteja siitä miten sokea ja ylimielinen ja muka-sankari mä olen. Ilmeisesti ainoa mitä mun tilassani voi tehdä, kun se ei riitä että myönnän saaneeni ongelmattoman lapsuuden myötä hyvän itsetunnon ja rauhan pyrkiä elämässäni eteenpäin, on kaivaa itselleni kuolemiskuoppa ja mennä häpeämään miten totaalinen nolla olen, ja kuinka kusipäistä on kuvitella että ansaitsisin mitään hyvää mitä olen elämässäni saanut rakennettua.

tässä nyt ole niin kauheasti pilkkaa harrastettu? Eiköhän nyt kaikki ottaisi mieluummin sinun lapsuutesi kuin sen alkoholistiperheen. Se mikä joitain ärsyttää on väite, että kaikilla on tasan samat mahdollisuudet ja kaikki on ihan vaan omasta asenteesta kiinni. Totta kai siihen on helppo uskoa, jos ainoa omaa asennetta vaativa homma on ollut se, että jaksanko päntätä lääkiksen pääsykokeisiin tai menenkö töihin, vaikka siellä onkin tylsää. Kun jotkut esim. joutuvat tekemään hirveästi töitä jo sen eteen, että kykenevät keskittymään siihen pääsykoekirjaan vaikka nyt esim. lapsuuden insestikokemuksien flashbackien keskellä.

minä käsitin sen jutun niin, että jotkut menestyjät ajattelevat, että MILLÄÄN muulla kuin heidän omilla ansioillaan ei ole tekemistä heidän menestyksessään.

puolustaa sitä näkemystä jonka mukaan rikkaiden lapset saavat autot, talot ja kämpät ja ilmaiset, vanhempien maksavat opiskelut, ei pidä kyllä aina paikkaansa. Koulutetuilta vanhemmilta saa kyllä sen asenteen ja esimerkin, että koulutus kannattaa ennemmin kuin sossun luukulla käyminen. Mutta eri asia on tietenkin todella huonoista lähtökohdista tulevilla lapsilla. Mutta älkää unohtako, että uravanhempien lapset saattavat kärsiä myös emotionaalisesti vanhempien jatkuvan poissaolon ja/tai rahan asettamisen etusijalle elämässä, takia.

ainahan sen alkoholistiperheen vesallekin löytyy joku vertailukohta, jolla menee vielä paljon huonommin. Itse esim. olisin mieluummin alkoholistiperheen fyysisesti terve vesa kuin hyvän perheen neliraajahalvaantunut vesa. Eihän tästä surkeuskilpailua ollutkaan tarkoitus tehdä. Se vain on niin ärsyttävä laulu, että asenteesta kaikki on kiinni.

ja siihen kun ihmiset sanovat, että kaikki käyttää surkeaa lapsuutta tekosyynä kurjalle elämälleen. Juttuhan ei mene niin, että tyypillä menee loistavasti, on rahaa ja työtä ja hyviä ihmissuhteita, ja yks kaks tulee mieleen, että kylläpä mulla oli paskat vanhemmat, sehän onkin syy mulle ryypätä rahat ja ajaa perhe lumihankeen. Vaan se kurja elämä alkaa usein jo sieltä lapsesta, kun tulee kaikenlaisia ahdistuneisuus-masentuneisuus- ja psykoottisuushäiriöitä, jotka vaikeuttavat koulunkäyntiä, ihmissuhdetaitoja, työntekoa jne. Eli jos joku syyttää kurjaa lapsuuttaan niin mitä se oikeasti syyttää, on ne kurjasta lapsuudesta seuranneet mielenterveysongelmat. Joista siis ei pääse eroon asenteella. Eikä sillä, että lakkaa syyttämästä vanhempiaan. Vanhempien syyttämisen lopettaminen auttaa suhtautumaan näihin mt- ongelmiin mutta ei poista niitä eikä niiden tuomia vaikeuksia.

on kaveri,joka on ulkoisesti melko samanlaisessa (köyhässä ja urattomassa) elämäntilanteesssa kuin minä. Eromme on se, että hän on valinnut sen elämän tietoisesti, ja on elämäänsä tyytyväinen, minä taas ajautunut siihen. Hänellä oli onnellinen lapsuus, minä sairastuin lapsuuteni takia psykoosiin, joka esti minua saavuttamasta aiempia urahaaveitani (jotka olivat korkealla). Hän ei ole ulkoisesti menestynyt hyvästä lapsuudesta huolimatta, koska ei ole koskaan sellaiseen pyrkinyt, minun pyrkimykseni taas esti onneton lapsuuteni. Saatanhan minäkin vielä joskus menestyä, mutta että nykyinen elämäntilanteeni ei ole oma valintani.

Se vain on niin ärsyttävä laulu, että asenteesta kaikki on kiinni.

Kuka on väittänyt näin?

Mikään ei varmasti korvaa lapsuuden huonoja kokemuksia, mutta mitäs sitten jos alkkariperheen mt-ongelmaisesta lapsesta kasvaakin tasapainoinen virkamiesäiti tai -isä. Onko sekin sitten hyvää tuuria vain, vaikka täällä on esitetty että sellaisessa tapauksessa se on pelkkää omaa ansioita eli nämä selviytyjät selviävät mistä helvetistä vain, toisin kuin pumpulissa kasvaneet porvariskakarat?

vaikka äiti ja isä olisivat kirurgeja ei se tarkoita, että lapsestakin syntyy kirurgi. Siihen pitää ensin opiskella. Ja valitettavasti äidin ja isin rahoilla ei mennä tenteistä läpi. ap.

kuten myös se etteivät vahingoita lapsiaan hakkaamalla ja raiskaamalla. Mutta on täällä kyllä aika erikoinen kuva siitä, mitä tapahtuu niissä ei-ongelmaperheissä. Että ostetaan lapsille kämpät ja maksetaan ruuat, eikä kirjojakaan tarvitse lainata kirjastosta vaan nekin ostetaan lapsille suoraan eteen...

Mä ymärrän erittäin hyvin sen että ne joilla on ollut hirveä lapsuus jonka jäljiltä on ollut vaikeaa ylipäänsä rakentaa mitään normaalia ihmiselämää suuttuvat, jos sitä heidän kokemustaan yritetään mitätöidä vetoamalla "asenteeseen". Mutta kyllä täällä aikamoista mitätöintiä harjoitetaan myös niiden tavallisten ihmisten suhteen. Juuri niin kuin aloitusviestissä sanottiin: kaikki pistetään sen kultalusikan piikkiin ja kuvitellaan että taustalla täytyy tosiaan olla sitä että aikuisille lapsille on ostettu ensalkuun asunto ja täysi ylläpito ja sitten myöhemmin vanhempien suhteilla työpaikat... Jos siihen tosiaan uskoo niin sitten on selvä ettei anna mitään arvoa näille kanssaihmisilleen ja halveksii heitä heidän ansiottomuudestaan.

äidin ja isin kannustus on todella tärkeää. Äidin ja isin asenne opiskelua kohtaan lähes automatisoituu lapselle. Äiti ja isi osaavat neuvoa opinnoissa, opiskelutekniikassa jne. Äiti ja isi saattavat ostaa opiskelijakämpän, että lapsen ei tarvitse mennä töihin. Sattaapa tulla ruokarahaa ja kirjoihinkin tukea... Kyllä on yksisilmäistä väittää, että koulutetuista hyvätuloisista vanhemmista ei olisi apua :O