Ootteko huomanneet, että rikkaita ja/tai menestyneitä syytetään usein

Koeta sinäkin tarttua itseäsi niskasta kiinni ja aikuistua. Et voi pyöriä lapsuuden ajatuksissasi kymmeniä vuosia! Itsenäisty! Mukavampaa laiskotella ja voivotella ja kiusata sillä muita?

länkyttää samaa.

Menestyjien hehkutukselle hirveästä työnteostaan on yksi syy ja se on nimeltään positiivinen itsemäärittely. Tietenkin menestyjä sanoo, että aina olen ollut kova tekemään töitä, hirveä tsemppi päällä koko ajan. Ei se sano, että paljon on käynyt tsäkää, kotona on aina tuettu, myös taloudellisesti, ikinä ei ole tarvinnut vuokranmaksusta huolehtia, suhteilla esim. vanhempien verkostoilla olen saanut helposti töitä, joissa edetä.

Todella voi olla totta, että se hirveä tsemppi onkin päällä sillä, joka joutuu hirveästi pinnistelemään saadakseen edes suunnileen normaalin elämän.

Kummallista, että tässäkin ketjussa muiden ihmisten vaikeudet aiheuttavat vihaa, jopa kateutta. Tosi outoa.

Kummallista sekin, että näitä asioita ei saisi tuoda esiin, vaikeuksista ei saisi puhua yms.

No oletko esim. koskaan ollut tavallista väsyneempi, kuten jos sinulla on ollut huonouniset lapset ja olet kärsinyt univajeesta vaikka pari vuotta? Oletko silloinkin pystynyt toimimaan täydellä teholla joka osa-alueella ja yhtä iloisesti kuin aina ennenkin ilman sen kummempia hankaluuksia?

"tehneet todella paljon työtä joidenkin asioiden eteen" ihan suoraan. Vaikeuksien kautta voittoon.

että vaikka rattijuoppo ajaisi lapsenne päälle ja tämä joutuisi loppuiäkseen pyörätuoliin. Tuskin tunkisitte lapsen vaatehuoneeseen, vaan koittaisitte tehdä kaikkenne, että hänelle tulisi silti onnellinen elämä, mutta luultavasti toisinaan silti kiroaisitte sitä rattijuoppoa hiljaa mielessänne.

sinä tiedät minun nykyelämästäsi? Ei ne hankalat kotiolot olekaan se pointti, vaan niiden seuraukset. Mitä mt- häiriöitä tai fyysisiä vaikeuksia sinulle onkaan tullut hankalien kotiolojen seurauksena ja miten olet päässyt niistä eroon? Vai oletko sitä koulukuntaa, joiden mielestä mt- ongelmia ei ole olemassa? Se taas on ihan eri keskustelu.

Usein tuo on yrittämisestä kiinni, vai haluatko vielä 60-vuotiaanakin syyttää "lapsuuttasi", ei kukaan sellaista jaksa kuunnella. Yleinen tekosyy. Joskus voi olla oikeakin syy, mutta usein tekosyy olla muuttamatta tapojaan, mikä olisi vaivalloista. Monia suurten ikäluokkien edustajia eivain kiinnsota ruveta käyttäytymään asiallsiesti tai ruveta tekemään töitä, kun talosu on muutenkin turvattu.

Toisella vanhemmallani on vakava mielenterveyden sairaus (siis todella vakava), toisella persoonallisuushäiriön piirteitä, kumpikin on alkoholisti, kaksi perheenjäsenistäni kuoli ennen kuin olin edes kouluikäinen, kolmas kun olin teini, isovanhemmat yms. tietysti kuolleet myös. Minua kiusattiin päiväkodista lukioon, rankasti ja fyysisesti, olimme hyvin köyhiä, ja kasvatus oli autoritääristä ja vaativaa. Lisäksi aikuisuuden kynnyksellä itse sössin valitsemalla juopon miehen yms. Olen ollut vakavasti masentunut, syömishäiriöinen, käyttänyt liikaa päiheitä.

Joo asenteesta on paljon kiinni, ja sillä olenkin saanut akateemisen loppututkinnon, silppuja asiantuntijatöitä ja perheen eli siis selvinnyt aika hyvin. Ja on mua joku rakastanutkin joskus, siitä on ollut apua :)

Mutta ihanko totta tämä on ollut mulle ihan yhtä lailla helppoa kuin turvallisesta perheestä tulleelle? (Ja tunnistamisen välttämikseksi tuosta jutusta puuttuu osa, ei tässä edes kaikki...)

Mitä musta olisikaan tullut tällä ASENTEELLA jos olisin syntynyt eri perheeseen ja muutenkin asiat olisivat menneet eri tavoin...?

kiinnostava tarina. Mulla ei ole kuin normitraumat, enkä sinänsä asioista tiedä, mutta harvempi tuollaisesta lapsuudesta ainakaan kovin ehjänä taitaa selvitä?

"tehneet todella paljon työtä joidenkin asioiden eteen" ihan suoraan. Vaikeuksien kautta voittoon.

no sen väsymysvertauksen tarkoitus ei ollutkaan, että oletko selvinnyt väsymyksestäsi voittajana, vaan että jos väsymys on vaikuttanut esim. mielialaan ja seksihalukkuuteen, ja on vaikka siivonnut vähän vähemmän koska energia menee osittain hereilläpysymiseen, niin samalla tavalla esim. masennus vaikuttaa kykyyn tehdä asioita samalla teholla kuin ennen ja kuin ei-masentuneet. Siksi onkin epäreilua vertailla kahden erilaisissa olosuhteissa olevan menestystä koska he eivät ole samalla viivalla.

Usein tuo on yrittämisestä kiinni, vai haluatko vielä 60-vuotiaanakin syyttää "lapsuuttasi", ei kukaan sellaista jaksa kuunnella. Yleinen tekosyy. Joskus voi olla oikeakin syy, mutta usein tekosyy olla muuttamatta tapojaan, mikä olisi vaivalloista. Monia suurten ikäluokkien edustajia eivain kiinnsota ruveta käyttäytymään asiallsiesti tai ruveta tekemään töitä, kun talosu on muutenkin turvattu.

kanssasi on näköjään ythä turha keskustella tästä aiheesta, kuin minun olisi väitellä nanopartikkeleistä, tiedät asiasta yhtä vähän kuin minä niistä.

Toisella vanhemmallani on vakava mielenterveyden sairaus (siis todella vakava), toisella persoonallisuushäiriön piirteitä, kumpikin on alkoholisti, kaksi perheenjäsenistäni kuoli ennen kuin olin edes kouluikäinen, kolmas kun olin teini, isovanhemmat yms. tietysti kuolleet myös. Minua kiusattiin päiväkodista lukioon, rankasti ja fyysisesti, olimme hyvin köyhiä, ja kasvatus oli autoritääristä ja vaativaa. Lisäksi aikuisuuden kynnyksellä itse sössin valitsemalla juopon miehen yms. Olen ollut vakavasti masentunut, syömishäiriöinen, käyttänyt liikaa päiheitä.

Joo asenteesta on paljon kiinni, ja sillä olenkin saanut akateemisen loppututkinnon, silppuja asiantuntijatöitä ja perheen eli siis selvinnyt aika hyvin. Ja on mua joku rakastanutkin joskus, siitä on ollut apua :)

Mutta ihanko totta tämä on ollut mulle ihan yhtä lailla helppoa kuin turvallisesta perheestä tulleelle? (Ja tunnistamisen välttämikseksi tuosta jutusta puuttuu osa, ei tässä edes kaikki...)

Mitä musta olisikaan tullut tällä ASENTEELLA jos olisin syntynyt eri perheeseen ja muutenkin asiat olisivat menneet eri tavoin...?

Ei susta tarviikan tulla "mitään", kun ei elämää arvostella. onnellisuus ratkaisee. Äläkä kerro kenellekään taustastasi, tai voit joutua syrjityksi tai kiusatuksi.

Älä kerro, vaikka joku haukkuisikin sinua pumpulissa kasvaneeksi. Seuraavana päivänä voi syrjiä sinua toisin päin.

kyllähän jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen sen on tajunnut, eikä kukaan ole täällä väittänyt, että moniongelmaisessa perheessä olisi jotenkin suotavaa tai yhdentekevän merkityksetöntä kasvaa. Mutta se, että lopulta pärjää, katkaisee kierteen, ja pääsee irti katkeruudesta ja lopettaa vertaamasta itseään muihin, on ASENNE. En ole kultalusikka suussa syntynyt, mutta vanhempiensa ponnistelujen vuoksi lapseni ovat kyllä. Yritän opettaa heitä ymmärtämään, auttamaan ja arvostamaan ihmisiä taustasta, asemasta tai koulutuksesta riippumatta. Se mitä en arvosta tai ymmärrä, on kuitenkin muiden ihmisten ja heidän ongelmiensä vähättely ja oletus että jos a, niin b jne. Olisiko siis alkoholistiperhetaustaiselle ja mt-ongelmia kohdanneelle suomalaislapselle sopivaa asettaa vertailukohdaksi ne, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ovat kokeneet sodan, nälänhädän, keskitysleirin... Voitaisiin sitten kilpailla siitä kenellä on ollut eniten vastoinkäymisiä ja pisin tie kuljettavana ja kuka on kasvanut pumpulissa.

ole sanottu, ettei menestyksen eteen useimmiten joutuisi tekemään työtä, olipa olosuhteet millaiset vain. Mutta silti jotkut joutuvat lähtökohtiensa takia tekemään sitä työtä huomattavasti enemmän pienestä pitäen. Kun joku voi hyvien kotiolojen vuoksi keskittyä ainoastaan esim. koulumenestykseen, voi joku toinen joutua koulumenestyksen lisäksi keskittymään äidin suojelemiseen isän hakkaamiselta ja normaalin lapsen näyttelemiseen. On se kumma, ettei tätä voida myöntää. Ja jos tuo ensimmäinen menestyjä olisi joutunut jälkimmäisen lapsuuteen, saattaisi hänen menestyksensä Nokian johtamisen sijasta jäädä tavallisen virkamiehen elämään.

Usein tuo on yrittämisestä kiinni, vai haluatko vielä 60-vuotiaanakin syyttää "lapsuuttasi", ei kukaan sellaista jaksa kuunnella. Yleinen tekosyy. Joskus voi olla oikeakin syy, mutta usein tekosyy olla muuttamatta tapojaan, mikä olisi vaivalloista. Monia suurten ikäluokkien edustajia eivain kiinnsota ruveta käyttäytymään asiallsiesti tai ruveta tekemään töitä, kun talosu on muutenkin turvattu.

kanssasi on näköjään ythä turha keskustella tästä aiheesta, kuin minun olisi väitellä nanopartikkeleistä, tiedät asiasta yhtä vähän kuin minä niistä.

jos kuulut niihin, joille oikeasti on tullut jotain, älä lakkaa yrittämästä.

kyllähän jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen sen on tajunnut, eikä kukaan ole täällä väittänyt, että moniongelmaisessa perheessä olisi jotenkin suotavaa tai yhdentekevän merkityksetöntä kasvaa. Mutta se, että lopulta pärjää, katkaisee kierteen, ja pääsee irti katkeruudesta ja lopettaa vertaamasta itseään muihin, on ASENNE. En ole kultalusikka suussa syntynyt, mutta vanhempiensa ponnistelujen vuoksi lapseni ovat kyllä. Yritän opettaa heitä ymmärtämään, auttamaan ja arvostamaan ihmisiä taustasta, asemasta tai koulutuksesta riippumatta. Se mitä en arvosta tai ymmärrä, on kuitenkin muiden ihmisten ja heidän ongelmiensä vähättely ja oletus että jos a, niin b jne. Olisiko siis alkoholistiperhetaustaiselle ja mt-ongelmia kohdanneelle suomalaislapselle sopivaa asettaa vertailukohdaksi ne, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ovat kokeneet sodan, nälänhädän, keskitysleirin... Voitaisiin sitten kilpailla siitä kenellä on ollut eniten vastoinkäymisiä ja pisin tie kuljettavana ja kuka on kasvanut pumpulissa.

katkeruudesta ja itsensä muihin vertaamisesta pääsee eroon asenteella. Esim. skitsofreniasta ynnä muista vakavista ongelmista valitettavasti ei. Ja näitä esiintyy enemmän alkoholistiperheiden lapsilla. Totta kai voidaan vertailla, että onko vaikeampaa syntyä AIDS- orvoksi Afrikkaan kuin suomalaiseen alkkisperheeseen, kyllä ensimmäisellä on huonompi kohtalo. Ihme, että sitten joku hyvän lapsuuden elänyt ei voi myöntää, että hänellä on ollut parempi kohtalo kuin jollain toisella, mikä on myötävaikuttanut hänen elämäänsä.

jotka ovat rikastuneet perimällä, tekemättä lainkaan työtä. Hyi, mitäs heille pitäisi tehdä? Verottaa 100% asteella?

jotka ovat rikastuneet perimällä, tekemättä lainkaan työtä. Hyi, mitäs heille pitäisi tehdä? Verottaa 100% asteella?

joillakin nyt vaan on parempi tuuri kuin toisilla. Eihän tässä ole sanottukaan, että ei saisi menestyä tai että menestyjiltä pitäisi ottaa rahat pois. Tässä oli vain kyse siitä ASENTEESTA, että ASENNE on ainoa, mikä vaikuttaa ihmisen elämään. En tiedä, mistä ihmeestä tuommoinen käsitys on oikein tullut. Vissiin on liian vaikea myöntää, että kaikki ei olekaan omassa hallinnassa. Sillä on tottakai merkitystä, miten asioihin suhtautuu, mutta se ei vaan riitä.

jotka ovat rikastuneet perimällä, tekemättä lainkaan työtä. Hyi, mitäs heille pitäisi tehdä? Verottaa 100% asteella?

joillakin nyt vaan on parempi tuuri kuin toisilla. Eihän tässä ole sanottukaan, että ei saisi menestyä tai että menestyjiltä pitäisi ottaa rahat pois. Tässä oli vain kyse siitä ASENTEESTA, että ASENNE on ainoa, mikä vaikuttaa ihmisen elämään. En tiedä, mistä ihmeestä tuommoinen käsitys on oikein tullut. Vissiin on liian vaikea myöntää, että kaikki ei olekaan omassa hallinnassa. Sillä on tottakai merkitystä, miten asioihin suhtautuu, mutta se ei vaan riitä.

Esim. ruotsinkielisillä on helpompaa, kun heillä on suuri varallisuus, suhteet yritysmaailmaan ja parempi kasvatuskulttuuri keskimäärin.

Huonot kotiolot voivat estää "uran" kehityksen ratkaisevasas vaiheessa, mutta siihen tarvittaisiin suhteitakin.

Silti oma yrittäminen on tarpeen.

ilman omaa yrittämistä pääse edes sängystä ylös tai saa takkia päälle. Kuitenkin nämäkin toimeenpiteet ovat vaikeampia sellaiselle, jolla on pitkälle edennyt reuma tai joka istuu pyörätuolissa. Siksi on epäreilua mennä ilkkumaan, että minäpäs sain takin päälleni 30 sekunnissa kun sulla meni siihen puoli tuntia ja takkikin on nurinpäin, luuseri.

osallistuu vielä keskusteluun.



Lapsen saatuani on tullut luettua pikkaisen psykologiaa ja lapsen minäkuvan kehitystä käsitteleviä kirjoja.



Mielenkiintoinen havainto on, että ns. menestyjät selittävät epäonnistumisensa sattumasta tai ulkoisista tekijöistä johtuviksi ja onnistumiset omiksi aikaansaannoksikseen. Eli tietämättään huijaavat itseään uskomaan itsensä paremmiksi kuin ovat.



Ja kuinka ollakaan: Juuri tämä asenne, että uskoo olevansa parempi kuin onkaan on selitys sille, miksi he menestyvät. He uskovat hieman epärealistisenkin paljon itseensä.



Lienee siis niin, etteivät he voi alkaa realisteiksi ja myöntää menestykseensä vaikuttaneita ulkoisia tekijöitä ja sattumaa, sillä silloin heidän itseluottamuksensa laskisi, eivätkä he enää olisikaan menestyjiä.



Eli antakaamme anteeksi niille menestyjille, jotka ovat ylimielisiä, sillä he eivät tiedä mitä tekevät;)



Ja sillä välin muiden kannattaa lopettaa itseruoskinta ja uskoa rauhassa omiin kykyihinsä ja syyttää vastoinkäymisestä hyvällä omalla tunnolla huonoa säkää. Tämä kun lienee olennainen tekijä hyvässä itseluottamuksessa, joka taas auttaa menestymään.



t. 4

että vanhempani olivat fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä (tai toinen on edelleen, toinen kuoli nuorena) jotka ovat aina korostaneet opiskelun ja työnteon tärkeyttä. Olen heiltä saanut hyvän alun elämään.



Mutta ei heillä nyt mitään "suhteita yritysmaailmaan" sentään ole, eivätkä he ole minun opintojani kustantaneet - vaan veronmaksajat (johin vanhempanikin toki kuuluivat) niin kuin Suomessa aina. Töissä olen käynyt 16-vuotiaasta lähtien, mutta nostin myös opintotukea, jonka myös veronmaksajat takaavat kaikille muillekin opiskelijoille.



Selvästikin todella on joku kummallinen olettamus että vain aniharva elämässä menestynyt olisi itse mitenkään ansiokas, koska oikeasti taustalla kuitenkin on olleet vanhempien rahat ja suhteet. Vain alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa ansaitsee menestyksensä, muilla kysymys on ihan säkästä ja sikäli "asenteesta" että sen "asenteen" saa automaattisesti kun ei ole alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa.



Olen luuseri, olen hyvästä keskiluokkaisesta perheestä ja siis kaikki saavutukseni ovat yhtä tyhjän kanssa.

että vanhempani olivat fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä (tai toinen on edelleen, toinen kuoli nuorena) jotka ovat aina korostaneet opiskelun ja työnteon tärkeyttä. Olen heiltä saanut hyvän alun elämään.

Mutta ei heillä nyt mitään "suhteita yritysmaailmaan" sentään ole, eivätkä he ole minun opintojani kustantaneet - vaan veronmaksajat (johin vanhempanikin toki kuuluivat) niin kuin Suomessa aina. Töissä olen käynyt 16-vuotiaasta lähtien, mutta nostin myös opintotukea, jonka myös veronmaksajat takaavat kaikille muillekin opiskelijoille.

Selvästikin todella on joku kummallinen olettamus että vain aniharva elämässä menestynyt olisi itse mitenkään ansiokas, koska oikeasti taustalla kuitenkin on olleet vanhempien rahat ja suhteet. Vain alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa ansaitsee menestyksensä, muilla kysymys on ihan säkästä ja sikäli "asenteesta" että sen "asenteen" saa automaattisesti kun ei ole alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa.

Olen luuseri, olen hyvästä keskiluokkaisesta perheestä ja siis kaikki saavutukseni ovat yhtä tyhjän kanssa.

on sanottu, että toki kaikki joutuvat tekemään töitä menestyksensä eteen. Mutta sinä olet tod näk menestynyt osittain perhetaustasi takia. Jos olisit alkoholiperheen päähänpotkittu vesa, niin voi hyvin olla, että olisit katuojassa. Mutta johan tuossa yllä todettiinkin, että monet haluavat uskoa saaneensa saavutuksensa pelkillä omilla ansioillaan. Sikäli vanhempasi eivät tietenkään ole tehneet työtäsi puolestasi, mutta jos he olisivat hakanneet sinua kännissä, sinulla ei ehkä olisi ollut energiaa tehdä sitä työtä.

Vain alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa ansaitsee menestyksensä, muilla kysymys on ihan säkästä ja sikäli "asenteesta" että sen "asenteen" saa automaattisesti kun ei ole alkoholistiperheen päähänpotkittu vesa.

Olen luuseri, olen hyvästä keskiluokkaisesta perheestä ja siis kaikki saavutukseni ovat yhtä tyhjän kanssa.