Lue keskustelun säännöt.
Ootteko huomanneet, että rikkaita ja/tai menestyneitä syytetään usein
24.01.2011 |
siitä, että he ovat syntyneet kultalusikka suussa vaikka todellisuudessa olisivat uhranneet kaiken ja sitten tehneet todella paljon työtä joidenkin asioiden eteen?
Kommentit (98)
Ole huoleti, kyllä elämässä riittää sarkaa meistä jokaisella, vaikka olisikin niin onnekas että on saanut vanhemmat, jotka ovat antaneet niin kutsutut normaalit lähtökohdat elämään. Jokaisella on omat vaikeutensa ja traumansa, jotka joutuu tai on joutunut selvittämään. Kaikista hyvien ja normaalien ydinperheidenkään lapsista ei tule menestyjiä, mistä se mahtaa johtua? Jopa sisaruksilla voi olla suuria eroja, vaikka lähtö- ja vertailutilanne on heille sama. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat selviytyneet alkoholistiperhetaustalla opiskeluistaan ja saaneet elämänsä paremmille kuin hyville raiteille. Mikä ratkaisee? Miksi myöskään pitäisi vertailla itseään muihin? Oma asenne on, että jos riittää minulle, saa riittää myös muille. Mitä joku minun elämääni ymmärtämätön tai siihen perehtymätön ajattelee, ei hetkauta pätkääkään. En kuulu yleensä niihin, jotka valittavat. ;)
selvästikään sinulla ei ole ollut kovin suuria vaikeuksia elämässäsi. Siksi sinun onkin helppo huudella norsunluutornistasi muille elämänohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paiskivat tai ovat jossain vaiheessa elämäänsä paiskineet töitä rutkasti enemmän kuin muut. Monikaan ei ole valmis samaan, tokikin haluaa samat tulot tuosta vain ilman vaivannäköä.
että mikä ratkaisee. No varmaan se on sitten se luuserigeeni, joka ehkä pian löydetään, joka ratkaisee. Joten voin hyvillä mielin pistää lapseni 3 kk ikäisenä 12 tunniksi päivähoitoon, antaa niiden itse tehdä ruokansa 2- vuotiaista alkaen, olla puhumatta niille muuta kuin pakollisesti ja harrastukseksi riittää viikottainen suursiivous. Täytyy vaan toivoa, ettei niille ole osunut luuserigeeniä. Mut jos on, niin minkäs mä sille voin.
...selvästikään sinulla ei ole ollut kovin suuria vaikeuksia elämässäsi. Siksi sinun onkin helppo huudella norsunluutornistasi muille elämänohjeita.
no hyvä, että sinä tiedät paremmin. Onneksi olkoon. :)
no hyvä, että sinä tiedät paremmin. Onneksi olkoon. :)
esim. koskaan ollut tavallista väsyneempi, kuten jos sinulla on ollut huonouniset lapset ja olet kärsinyt univajeesta vaikka pari vuotta? Oletko silloinkin pystynyt toimimaan täydellä teholla joka osa-alueella ja yhtä iloisesti kuin aina ennenkin ilman sen kummempia hankaluuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mikä ratkaisee. No varmaan se on sitten se luuserigeeni, joka ehkä pian löydetään, joka ratkaisee. Joten voin hyvillä mielin pistää lapseni 3 kk ikäisenä 12 tunniksi päivähoitoon, antaa niiden itse tehdä ruokansa 2- vuotiaista alkaen, olla puhumatta niille muuta kuin pakollisesti ja harrastukseksi riittää viikottainen suursiivous. Täytyy vaan toivoa, ettei niille ole osunut luuserigeeniä. Mut jos on, niin minkäs mä sille voin.
Miten selittyvät sisarusten väliset erot, jos kasvatusmetodit ja elinolosuhteet määräävät kaiken? Ja toki voit tehdä omien lapsiesi kohdalla mitä haluat. ;)
Vanhempien varakkuus aiheuttaa syrjäytymistä. Lapset luulevat, että heillä aina onrahaa, vaikak mitä tekisivät, ja laiskottelevat. Aikuisiällä vanhemmat antavat toimeentulotuen päälle sitten rahat huvituksiin. Sitten nämä "syrjäytyneet" valittavat, kuinka heillä on taloudellisesti "tiukkaa", ja vinkuvat kovasti työllä rahansa ansainneilta sukulaisiltaan ja veronmaksajiltä lisää rahaa. Työtä tekevilläon "velvollisuus" antaa heille rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. koskaan ollut tavallista väsyneempi, kuten jos sinulla on ollut huonouniset lapset ja olet kärsinyt univajeesta vaikka pari vuotta? Oletko silloinkin pystynyt toimimaan täydellä teholla joka osa-alueella ja yhtä iloisesti kuin aina ennenkin ilman sen kummempia hankaluuksia?
Jokainen äiti luultavasti kärsii univajeesta ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista jossain vaiheessa, kun lapsi tai lapset ovat pieniä. Mutta ei elämäni ole pysähtynyt, kuten ei se ole pysähtynyt pitkäaikaiseen sairauteenkaan eivätkä tyo- tai kotiasiat ole jääneet hoitamatta. Oliko muuta kysyttävää?
Miten selittyvät sisarusten väliset erot, jos kasvatusmetodit ja elinolosuhteet määräävät kaiken? Ja toki voit tehdä omien lapsiesi kohdalla mitä haluat. ;)
ihme tuon patologisen hymiön tarkoitus on?
No kuitenkin, tässähän on väitetty, että kasvatusmetodeilla ja elinolosuhteilla ei ole MITÄÄN vaikutusta. Vain sillä luuserigeenillä. Ja jos jossain normaaliperheessä esim. yksi lapsista on yritysjohtaja ja toinen lähihoitaja, niin ehkäpä se lähihoitaja on halunnutkin aina olla lähihoitaja eikä edes tavoittele mitään ylimaallista menestystä. Kun taas jostain mielisairaalapotilaasta olisi voinut tulla yritysjohtaja, jos häntä ei olisi hakattu ja raiskattu lapsena. Voi tulla vaikka näin olisi käynytkin, mutta varmasti prosenttiosuus on pienempi ja hänellä on ollut muita ihmisiä auttamassa. Itse en siis usko, että ihminen voi 2-vuotiaasta alkaen (jolloin monet pitkäaikaiset mt-ongelmat alkavat kehittyä) päättää mitä hänestä tulee täysin yksin ja vailla ketään muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikea myöntää, että jos ihminen on kotoisin tavallisesta, turvallissta perheestä, ovat menestymisen mahdollisuudet paljon suuremmat kuin lapsella joka on sellaisesta kodista kuin esim. minä?
Toisella vanhemmallani on vakava mielenterveyden sairaus (siis todella vakava), toisella persoonallisuushäiriön piirteitä, kumpikin on alkoholisti, kaksi perheenjäsenistäni kuoli ennen kuin olin edes kouluikäinen, kolmas kun olin teini, isovanhemmat yms. tietysti kuolleet myös. Minua kiusattiin päiväkodista lukioon, rankasti ja fyysisesti, olimme hyvin köyhiä, ja kasvatus oli autoritääristä ja vaativaa. Lisäksi aikuisuuden kynnyksellä itse sössin valitsemalla juopon miehen yms. Olen ollut vakavasti masentunut, syömishäiriöinen, käyttänyt liikaa päiheitä.
Joo asenteesta on paljon kiinni, ja sillä olenkin saanut akateemisen loppututkinnon, silppuja asiantuntijatöitä ja perheen eli siis selvinnyt aika hyvin. Ja on mua joku rakastanutkin joskus, siitä on ollut apua :)
Mutta ihanko totta tämä on ollut mulle ihan yhtä lailla helppoa kuin turvallisesta perheestä tulleelle? (Ja tunnistamisen välttämikseksi tuosta jutusta puuttuu osa, ei tässä edes kaikki...)
Mitä musta olisikaan tullut tällä ASENTEELLA jos olisin syntynyt eri perheeseen ja muutenkin asiat olisivat menneet eri tavoin...?
Välistä olen joo vähän katkera, mutta pitkän tien olen tullut ja tästä vaan paranee vielä. Ärsyttää vaan ymmärtämättömyys...
Jokainen äiti luultavasti kärsii univajeesta ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista jossain vaiheessa, kun lapsi tai lapset ovat pieniä. Mutta ei elämäni ole pysähtynyt, kuten ei se ole pysähtynyt pitkäaikaiseen sairauteenkaan eivätkä tyo- tai kotiasiat ole jääneet hoitamatta. Oliko muuta kysyttävää?
mutta tarkoitinkin, että tuskin olet samalla teholla kyennyt suoriutumaan asioista kuin ilman univajetta. Se on vain analogia sille, että jos on vaikkapa skitsofrenia, niin ei voi samalla teholla suoriutua samoista asioista kuin toiset ihmiset, vaikka mitä tekisi. Pitkäaikaisia sairauksia on kaikenlaisia keliakiasta ALSiin joten siitä pitäisi saada tarkempaa tietoa, jotta voisi vetää johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahaa rajattomasti ja vastikkeettomasti! Ei vanhempien varakkuus automaattisesti tarkoita, että lapset saavat kaiken mitä haluavat. Ei tarkoittanut ainakaan minun lapsuudenkodissani, sillä meidän opetettiin kyllä kotona jo siihen, että pitää opiskella ja tehdä töitä. Ja vanhempani olivat huomattavan varakkaita, ja toki ovat sitä vieläkin.
helpot tulot syrjäyttävät Vanhempien varakkuus aiheuttaa syrjäytymistä. Lapset luulevat, että heillä aina onrahaa, vaikak mitä tekisivät, ja laiskottelevat. Aikuisiällä vanhemmat antavat toimeentulotuen päälle sitten rahat huvituksiin. Sitten nämä "syrjäytyneet" valittavat, kuinka heillä on taloudellisesti "tiukkaa", ja vinkuvat kovasti työllä rahansa ansainneilta sukulaisiltaan ja veronmaksajiltä lisää rahaa. Työtä tekevilläon "velvollisuus" antaa heille rahaa.
sitä minäkin yritän sanoa, että pumpulissa kasvaneiden on ihan turha yrittää päteä asenteellaan ja saavutuksillaan, koska kotioloilla nyt vain sattuu olemaan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ette löydä yhtäkään alan asiantuntijaa, joka olisi eri mieltä. Ja se merkitys ei tule suinkaan siitä, että muuten menee loistavasti mutta on vain vittuuntunut vanhemmilleen. Väliaikaisesta vitutuksesta nyt pääsee helposti eroon, sen sijaan niiden paskojen kotiolojen sivuvaikutuksista, kuten mt- ongelmista, ei pääse. Ja ne alkaa kehittyä alle kouluikäisenä jolloin monikaan ei edes tiedä, mitä sana asenne tarkoittaa. Kyllä esim. siitäkin voi selvitä hengissä, jos laskuvarjo ei hypyn aikana aukeakaan, mutta prosenttiosuus selviämiselle on pienempi kuin niillä, joiden varjo aukesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä esim. siitäkin voi selvitä hengissä, jos laskuvarjo ei hypyn aikana aukeakaan, mutta prosenttiosuus selviämiselle on pienempi kuin niillä, joiden varjo aukesi.
to this.
rahaa rajattomasti ja vastikkeettomasti! Ei vanhempien varakkuus automaattisesti tarkoita, että lapset saavat kaiken mitä haluavat. Ei tarkoittanut ainakaan minun lapsuudenkodissani, sillä meidän opetettiin kyllä kotona jo siihen, että pitää opiskella ja tehdä töitä. Ja vanhempani olivat huomattavan varakkaita, ja toki ovat sitä vieläkin.
helpot tulot syrjäyttävät Vanhempien varakkuus aiheuttaa syrjäytymistä. Lapset luulevat, että heillä aina onrahaa, vaikak mitä tekisivät, ja laiskottelevat. Aikuisiällä vanhemmat antavat toimeentulotuen päälle sitten rahat huvituksiin. Sitten nämä "syrjäytyneet" valittavat, kuinka heillä on taloudellisesti "tiukkaa", ja vinkuvat kovasti työllä rahansa ansainneilta sukulaisiltaan ja veronmaksajiltä lisää rahaa. Työtä tekevilläon "velvollisuus" antaa heille rahaa.
Monet varakkaat ovatkin varakkaita siksi, että ovat pihejä. ongelma on, että niin monet suurten ikäluokkien ihmiset pystyvät maksamaan toimeentulotuen päälle lapsilleen mukavan toimeentulon työtä tekemättä. Pitäisi olla "suurten ikäluokkien rangaistusvero".
mikään sairaus tai muu ole suoranainen syy millekään, mutta on turha väittää, että kaikki on kaikille yhtä helppoa riippumatta sairauksista tai muusta. Että koittakaa hyväksyä, että joidenkin elämä on alusta asti helpompaa kuin toisten, ja silloin ei voi objektiivisesti vertailla, kuka on menestynein. Se helpon elämän menestyjä voisi toisissa oloissa ollakin murentunut luuseri.
sitä minäkin yritän sanoa, että pumpulissa kasvaneiden on ihan turha yrittää päteä asenteellaan ja saavutuksillaan, koska kotioloilla nyt vain sattuu olemaan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ette löydä yhtäkään alan asiantuntijaa, joka olisi eri mieltä. Ja se merkitys ei tule suinkaan siitä, että muuten menee loistavasti mutta on vain vittuuntunut vanhemmilleen. Väliaikaisesta vitutuksesta nyt pääsee helposti eroon, sen sijaan niiden paskojen kotiolojen sivuvaikutuksista, kuten mt- ongelmista, ei pääse. Ja ne alkaa kehittyä alle kouluikäisenä jolloin monikaan ei edes tiedä, mitä sana asenne tarkoittaa. Kyllä esim. siitäkin voi selvitä hengissä, jos laskuvarjo ei hypyn aikana aukeakaan, mutta prosenttiosuus selviämiselle on pienempi kuin niillä, joiden varjo aukesi.
monella on ollut hankalat kotiolot, mutta sitä ei kerrota. Koeta sinäkin tarttua itseäsi niskasta kiinni ja aikuistua. Et voi pyöriä lapsuuden ajatuksissasi kymmeniä vuosia! Itsenäisty! Mukavampaa laiskotella ja voivotella ja kiusata sillä muita?
monella on ollut hankalat kotiolot, mutta sitä ei kerrota. Koeta sinäkin tarttua itseäsi niskasta kiinni ja aikuistua. Et voi pyöriä lapsuuden ajatuksissasi kymmeniä vuosia! Itsenäisty! Mukavampaa laiskotella ja voivotella ja kiusata sillä muita?
sinä tiedät minun nykyelämästäsi? Ei ne hankalat kotiolot olekaan se pointti, vaan niiden seuraukset. Mitä mt- häiriöitä tai fyysisiä vaikeuksia sinulle onkaan tullut hankalien kotiolojen seurauksena ja miten olet päässyt niistä eroon? Vai oletko sitä koulukuntaa, joiden mielestä mt- ongelmia ei ole olemassa? Se taas on ihan eri keskustelu.
millaisesta taustasta ponnistaa. Kyllähän sen nyt osoittavat tilastotkin että matala koulutustaso usein siirtyy sukupolvesta toiseen, vaikka teknisesti ottaen tietysti jokaisella on mahdollisuus Suomessa ne koulut käydä. Mutta jos pienestä pitäen saa sen mallin ettei koulutus ole tärkeää (vaan ehkä jopa naurettavaa paskanjauhantaa) niin onhan siinä paljon isompi kynnys ruveta opiskelemaan kuin sillä toisella jota on pienestä pitäen kannustettu. Samoin kuin on ihan selvää, että sitä menestyjäasennetta on helpompi tuntea ja huokua, jos elämä on ollut tasapainoista ja itsetunto on terveellä pohjalla, kuin jos olisi hädintuskin selvinnyt ongelmalapsuudestaan hengissä.
Se ei kuitenkaan mitenkään poista sitä faktaa, että suurin osa ihan ongelmattoman lapsuuden kokeneista joutuu silti tekemään paljon työtä menestyäkseen. Ja siitä näkökulmasta on loukkaavaa tulla menestyksensä takia leimatuksi "kultalusikka suussa syntyneeksi" vain siksi ettei tule esim. päihdekodista.
Ei kai nyt voi olla vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat menestyneitä ja eivät ansaitse sitä, ja niitä jotka eivät ole menestyneitä eikä se ole heistä itsestään ollut kiinni?
Ole huoleti, kyllä elämässä riittää sarkaa meistä jokaisella, vaikka olisikin niin onnekas että on saanut vanhemmat, jotka ovat antaneet niin kutsutut normaalit lähtökohdat elämään. Jokaisella on omat vaikeutensa ja traumansa, jotka joutuu tai on joutunut selvittämään. Kaikista hyvien ja normaalien ydinperheidenkään lapsista ei tule menestyjiä, mistä se mahtaa johtua? Jopa sisaruksilla voi olla suuria eroja, vaikka lähtö- ja vertailutilanne on heille sama. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat selviytyneet alkoholistiperhetaustalla opiskeluistaan ja saaneet elämänsä paremmille kuin hyville raiteille. Mikä ratkaisee? Miksi myöskään pitäisi vertailla itseään muihin? Oma asenne on, että jos riittää minulle, saa riittää myös muille. Mitä joku minun elämääni ymmärtämätön tai siihen perehtymätön ajattelee, ei hetkauta pätkääkään. En kuulu yleensä niihin, jotka valittavat. ;)