Lue keskustelun säännöt.
Ootteko huomanneet, että rikkaita ja/tai menestyneitä syytetään usein
24.01.2011 |
siitä, että he ovat syntyneet kultalusikka suussa vaikka todellisuudessa olisivat uhranneet kaiken ja sitten tehneet todella paljon työtä joidenkin asioiden eteen?
Kommentit (98)
kun en osaa edes kirjoittaa järkevästi lainauksen perään vaan sörssin sen tekstini lainauksen sisään...
Ei ihme etten ole tämän menestyneempi.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en osaa edes kirjoittaa järkevästi lainauksen perään vaan sörssin sen tekstini lainauksen sisään...
Ei ihme etten ole tämän menestyneempi.;)
ole väitetty, ettei ns. tavallinen ihminen joutuisi tekemään työtä menestyäkseen. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia valita, että tekevätkö sitä työtä vai eivät, koska perheolosuhteet ovat voineet sekoittaa pään niin tehokkaasti. Ja nämä sekopäät joutuvat tekemään kaksinverroin työtä verrattuna tavallisiin ihmisiin saadakseen samat asiat. Ja jos eivät saa, niin pidetään luuserina, vaikka se tavallinen ihminen ei itsekään välttämättä olisi kyennyt saamaan niitä asioita jos olisi sattunut syntymään sekopääperheeseen.
todellinen arki ja mahdolliset ongelmat eivät välttämättä näy päällepäin! Siinä näennäisen hyvässä, varakkaassakin "porvariskodissa" voi olla pahojakin ongelmia, erilaista väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms.
kun en osaa edes kirjoittaa järkevästi lainauksen perään vaan sörssin sen tekstini lainauksen sisään...
Ei ihme etten ole tämän menestyneempi.;)
ole väitetty, ettei ns. tavallinen ihminen joutuisi tekemään työtä menestyäkseen. Mutta kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia valita, että tekevätkö sitä työtä vai eivät, koska perheolosuhteet ovat voineet sekoittaa pään niin tehokkaasti. Ja nämä sekopäät joutuvat tekemään kaksinverroin työtä verrattuna tavallisiin ihmisiin saadakseen samat asiat. Ja jos eivät saa, niin pidetään luuserina, vaikka se tavallinen ihminen ei itsekään välttämättä olisi kyennyt saamaan niitä asioita jos olisi sattunut syntymään sekopääperheeseen.
löytyy vaikka ketä menestyneitä henkilöitä, joilla on ollut miljoonia vastoinkäymisiä pienestä pitäen. Heitä yleensä arvostetaan enemmän kuin sellaisia, joilla on ollut vain tavallisia vastoinkäymisiä. Että en tiedä, haluaako ne tavalliset menestyjät lisää arvostusta vai mistä tämä aloitus oikein lähti. Eikö voisi olla vaan tyytyväinen, että on menestynyt.
todellinen arki ja mahdolliset ongelmat eivät välttämättä näy päällepäin! Siinä näennäisen hyvässä, varakkaassakin "porvariskodissa" voi olla pahojakin ongelmia, erilaista väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms.
ja käsite sekopääperhe tarkoittaa myös näitä varakkaita, mutta henkisesti sekaisin olevia ihmisiä. Ja porvariskakara oli tuon yhden ilmaus, ei hyvä perhe ole sama asia kuin rikas perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta veikkaan että siksi että ap halusi todistaa väitteen oikeaksi: ihmiset ovat taipuvaisia pistämään muiden ihmisten menestyksen tuurin piikkiin, kun taas oma menestyksen puute on olosuhteiden syytä.
löytyy vaikka ketä menestyneitä henkilöitä, joilla on ollut miljoonia vastoinkäymisiä pienestä pitäen. Heitä yleensä arvostetaan enemmän kuin sellaisia, joilla on ollut vain tavallisia vastoinkäymisiä. Että en tiedä, haluaako ne tavalliset menestyjät lisää arvostusta vai mistä tämä aloitus oikein lähti. Eikö voisi olla vaan tyytyväinen, että on menestynyt.
mutta veikkaan että siksi että ap halusi todistaa väitteen oikeaksi: ihmiset ovat taipuvaisia pistämään muiden ihmisten menestyksen tuurin piikkiin, kun taas oma menestyksen puute on olosuhteiden syytä.
saattaa löytyä oikeitakin tutkimuksia, jos joku jaksaa etsiä. Mutta minä olen sitä mieltä, että joillakin on syntymästä asti enemmän tuuria kuin toisilla, ihmiset eivät ole elämässään samalla viivalla. Joka tapauksessa useimmat joutuvat tekemään menestyksensä eteen paljon töitä, mutta jotkut joutuvat tekemään sitä enemmän kuin toiset. Ei siis voi laittaa omaa menestystään tai menestymättömyyttään vain yhden asian piikkiin. Siis länsimaisissa normioloissa, kyllä se on ihan tuurista kiinni, mihin maahan esim. sattuu syntymään ja onko syntyessään pahasti kehitysvammainen vai terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan vastaan suoraan kysymykseen: kyllä, olen huomannut.
Mieheni on ollut yrittäjä 10 vuotta. Tähän aikaan mahtuu yksi petollisten yhtiökumppaneiden aikaansaama konkurssi, rahattomuutta, hurja määrä töitä,mun masennus, miehen masennus ja mitähän vielä. Tällä hetkellä tilanne on kaikin tavoin hallinassa niin perhe-elämässä kuin firmassakin. Rahaa tulee paljon ja osinkoja on nostettu.
Mutta mutta. Jos vähänkään tuhlaamme tuota hiellää ja itkulla ansaittua rahaa, niin kyllä on kateellisia panettelijoita ympärillä. Aivan käsittämättömiä kommentteja saamme kuulla. Sellaisia, että "kyllähän teillä kelpaa kun mies keksi tuosta vaan kultasuonen" ja muuta samaa tasoa. Ja tekemiämme hankintoja arvostellaan todella rankasti. Hankimme nyt kaksi uutta autoa, tähän asti olemme kitkutelleet yhdellä 15v vanhalla autolla. Autot on velattomia, ja ne hankittiin sen jälkeen kun maksoimme edellisilla osingoilla talovelan pois. Tästä olemme saaneet kuulla mm. "eikö teille yhtään vähempi olisi kelvannut" ja "kyllä sitä nyt leveillään".
Me emme leveile emmekä ole puhuneet varoistamme. Tokihan verotietojen takia ne on julkista tietoa.
Miksi me emme saisi nyt nauttia ihan oman itsemme takia, kun vaikeudet on voitettu ja elämä on helpottunut? Miksi pitäisi olla nauttimatta rahoista ja niiden mukanaan tuomasta helppoudesta? Olen joidenkin ihmisten kommenteista todella pahoillani varsinkin mieheni takia, joka on todella joutunut kärsimään näiden vuosien aikana paljon paljon enemmän vastoinkäymisiä töidensä suhteen kuin "normaali" palkansaaja.
Kyllä suomalaiset ovat aivan pirun kateelllisia.
porvariskakara pääsi elämässään helpommalla. Kyllä se alkkisvesakin pääsi helpommalla kuin 2- vuotiaana malariaan kuollut etiopialainen.
Väittäisin kuitenkin, että tavisperheen lapsi, joka ei siis ole saanut syntymälahjana säkillistä sukuyrityksen osakkeita, ja joka perustaa tyhjästä menestyvän yrityksen tai luo merkittävän akateemisen uran, saa olla yhtä ylpeä saavutuksestaan kuin se alkkisperheen vesa, joka kävi lukion loppuun. Ei ole mitään mieltä verrata, mutta on itse asiassa aika torkeää vähätellà toisten saavutuksia vetoamalla siihen, että joku sattui samaan sellaisen "lottovoiton" kuin normaalit kotiolot. Henk.koht. mielipide on, että vain luuserit (sosioekonomiseen taustaan katsomatta) vähättelevät toisten saavutuksia. Saavutus sekin, että osaa hallita isoa perintoä ja laittaa sen poikimaan ja siten hyodyttämään myos yhteiskuntaa ja sen vähempiosaisia. Eivät ehkä ole samalla kalkkiviivalla sotaorvon kohtalon kanssa, ei, mutta kenellä on oikeasti oikeus vähätellä ja sanoa että helpolla olet päässyt, vaikka ei tiedä mitä toisten kulisseissa tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan vastaan suoraan kysymykseen: kyllä, olen huomannut.
Mieheni on ollut yrittäjä 10 vuotta. Tähän aikaan mahtuu yksi petollisten yhtiökumppaneiden aikaansaama konkurssi, rahattomuutta, hurja määrä töitä,mun masennus, miehen masennus ja mitähän vielä. Tällä hetkellä tilanne on kaikin tavoin hallinassa niin perhe-elämässä kuin firmassakin. Rahaa tulee paljon ja osinkoja on nostettu.
Mutta mutta. Jos vähänkään tuhlaamme tuota hiellää ja itkulla ansaittua rahaa, niin kyllä on kateellisia panettelijoita ympärillä. Aivan käsittämättömiä kommentteja saamme kuulla. Sellaisia, että "kyllähän teillä kelpaa kun mies keksi tuosta vaan kultasuonen" ja muuta samaa tasoa. Ja tekemiämme hankintoja arvostellaan todella rankasti. Hankimme nyt kaksi uutta autoa, tähän asti olemme kitkutelleet yhdellä 15v vanhalla autolla. Autot on velattomia, ja ne hankittiin sen jälkeen kun maksoimme edellisilla osingoilla talovelan pois. Tästä olemme saaneet kuulla mm. "eikö teille yhtään vähempi olisi kelvannut" ja "kyllä sitä nyt leveillään".
Me emme leveile emmekä ole puhuneet varoistamme. Tokihan verotietojen takia ne on julkista tietoa.
Miksi me emme saisi nyt nauttia ihan oman itsemme takia, kun vaikeudet on voitettu ja elämä on helpottunut? Miksi pitäisi olla nauttimatta rahoista ja niiden mukanaan tuomasta helppoudesta? Olen joidenkin ihmisten kommenteista todella pahoillani varsinkin mieheni takia, joka on todella joutunut kärsimään näiden vuosien aikana paljon paljon enemmän vastoinkäymisiä töidensä suhteen kuin "normaali" palkansaaja.
Kyllä suomalaiset ovat aivan pirun kateelllisia.
ette ole varmaan kehdanneet kertoa kenellekään vaikeuksistanne ja mt- ongelmistanne. Jos kertoisitte, niin saattaisitte saada osaksenne jopa sääliä.
porvariskakara pääsi elämässään helpommalla. Kyllä se alkkisvesakin pääsi helpommalla kuin 2- vuotiaana malariaan kuollut etiopialainen.
Väittäisin kuitenkin, että tavisperheen lapsi, joka ei siis ole saanut syntymälahjana säkillistä sukuyrityksen osakkeita, ja joka perustaa tyhjästä menestyvän yrityksen tai luo merkittävän akateemisen uran, saa olla yhtä ylpeä saavutuksestaan kuin se alkkisperheen vesa, joka kävi lukion loppuun. Ei ole mitään mieltä verrata, mutta on itse asiassa aika torkeää vähätellà toisten saavutuksia vetoamalla siihen, että joku sattui samaan sellaisen "lottovoiton" kuin normaalit kotiolot. Henk.koht. mielipide on, että vain luuserit (sosioekonomiseen taustaan katsomatta) vähättelevät toisten saavutuksia. Saavutus sekin, että osaa hallita isoa perintoä ja laittaa sen poikimaan ja siten hyodyttämään myos yhteiskuntaa ja sen vähempiosaisia. Eivät ehkä ole samalla kalkkiviivalla sotaorvon kohtalon kanssa, ei, mutta kenellä on oikeasti oikeus vähätellä ja sanoa että helpolla olet päässyt, vaikka ei tiedä mitä toisten kulisseissa tapahtuu?
eikö se alkkiperheen vesa ole silti suhteessa menestyneempi, jos hänkin perustaa tyhjästä menestyvän yrityksen? Eikä tässä mistään kulisseista ole kysymys vaan ihan niistä, joilla oikeasti todella on onnellinen lapsuus ilman mitään sen kummempia kulisseja. Sellaisiakin on. Asioiden helppous ynnä muu on toki subjektiivista, jos minusta pääsee joissain asioissa helpolla koska on onnellinen lapsuus,niin se on vain minun mielipiteeni. Ei se silti tarkoita, etteikö sille henkilölle voi tulla pahoja vastoinkäymisiä, mutta elämän lähtökohdat ovat paljon paremmat, jolla on iso merkitys niille myöhemmillekin vastoinkäymisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässään ollut myös vaikeuksia? Vai onko oikeasti olemassa paljonkin todellisia "kultapossuihmisiä", joilla on ollut ihanteellinen lapsuus varakkaassa kodissa, jossa on aina ollut lämmin ilmapiiri ja läsnäolevat vanhemat, ei minkäänlaisia ongelmia.. Eikä tietenkään terveysongelmia eikä ihmissuhdeongelmia tms. Oikeasti, en itse tunne tällaisia tyyppejä, vaikka tuttavapiirissä on varakkastakin väkeä.
t. myös eräs "näennäisesti hyväosainen", jonka lapsuus oli kaikkea muuta kuin helppo - mutta eipä sitä viitsinyt kavereille kertoa, millaista kotona oikeasti oli (mm. sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa)
vaan vastaan suoraan kysymykseen: kyllä, olen huomannut.
Mieheni on ollut yrittäjä 10 vuotta. Tähän aikaan mahtuu yksi petollisten yhtiökumppaneiden aikaansaama konkurssi, rahattomuutta, hurja määrä töitä,mun masennus, miehen masennus ja mitähän vielä. Tällä hetkellä tilanne on kaikin tavoin hallinassa niin perhe-elämässä kuin firmassakin. Rahaa tulee paljon ja osinkoja on nostettu.
Mutta mutta. Jos vähänkään tuhlaamme tuota hiellää ja itkulla ansaittua rahaa, niin kyllä on kateellisia panettelijoita ympärillä. Aivan käsittämättömiä kommentteja saamme kuulla. Sellaisia, että "kyllähän teillä kelpaa kun mies keksi tuosta vaan kultasuonen" ja muuta samaa tasoa. Ja tekemiämme hankintoja arvostellaan todella rankasti. Hankimme nyt kaksi uutta autoa, tähän asti olemme kitkutelleet yhdellä 15v vanhalla autolla. Autot on velattomia, ja ne hankittiin sen jälkeen kun maksoimme edellisilla osingoilla talovelan pois. Tästä olemme saaneet kuulla mm. "eikö teille yhtään vähempi olisi kelvannut" ja "kyllä sitä nyt leveillään".
Me emme leveile emmekä ole puhuneet varoistamme. Tokihan verotietojen takia ne on julkista tietoa.
Miksi me emme saisi nyt nauttia ihan oman itsemme takia, kun vaikeudet on voitettu ja elämä on helpottunut? Miksi pitäisi olla nauttimatta rahoista ja niiden mukanaan tuomasta helppoudesta? Olen joidenkin ihmisten kommenteista todella pahoillani varsinkin mieheni takia, joka on todella joutunut kärsimään näiden vuosien aikana paljon paljon enemmän vastoinkäymisiä töidensä suhteen kuin "normaali" palkansaaja.
Kyllä suomalaiset ovat aivan pirun kateelllisia.
ette ole varmaan kehdanneet kertoa kenellekään vaikeuksistanne ja mt- ongelmistanne. Jos kertoisitte, niin saattaisitte saada osaksenne jopa sääliä.
eikö se alkkiperheen vesa ole silti suhteessa menestyneempi, jos hänkin perustaa tyhjästä menestyvän yrityksen?
Ei kai täällä kukaan ole yrittänyt kumota tätä(kään) väittämää? Ei muuta kuin bravo bravissimo. Mutta ei se silti vähennä sen tavisperheen jälkikasvun menestyksen arvoa minun silmissäni. Todellinen menestyminen vaatii aina kovaa tyotä, myos niiltä jotka eivät ole tulleet lapsena kaltoin kohdelluiksi... Jokaisesta fiksusta ja normaalista lapsesta kun ei kasva jormaollilaa tai billgatesia tai einsteinia, vaaditaan jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikea myöntää, että jos ihminen on kotoisin tavallisesta, turvallissta perheestä, ovat menestymisen mahdollisuudet paljon suuremmat kuin lapsella joka on sellaisesta kodista kuin esim. minä?
Toisella vanhemmallani on vakava mielenterveyden sairaus (siis todella vakava), toisella persoonallisuushäiriön piirteitä, kumpikin on alkoholisti, kaksi perheenjäsenistäni kuoli ennen kuin olin edes kouluikäinen, kolmas kun olin teini, isovanhemmat yms. tietysti kuolleet myös. Minua kiusattiin päiväkodista lukioon, rankasti ja fyysisesti, olimme hyvin köyhiä, ja kasvatus oli autoritääristä ja vaativaa. Lisäksi aikuisuuden kynnyksellä itse sössin valitsemalla juopon miehen yms. Olen ollut vakavasti masentunut, syömishäiriöinen, käyttänyt liikaa päiheitä.
Joo asenteesta on paljon kiinni, ja sillä olenkin saanut akateemisen loppututkinnon, silppuja asiantuntijatöitä ja perheen eli siis selvinnyt aika hyvin. Ja on mua joku rakastanutkin joskus, siitä on ollut apua :)
Mutta ihanko totta tämä on ollut mulle ihan yhtä lailla helppoa kuin turvallisesta perheestä tulleelle? (Ja tunnistamisen välttämikseksi tuosta jutusta puuttuu osa, ei tässä edes kaikki...)
Mitä musta olisikaan tullut tällä ASENTEELLA jos olisin syntynyt eri perheeseen ja muutenkin asiat olisivat menneet eri tavoin...?
Välistä olen joo vähän katkera, mutta pitkän tien olen tullut ja tästä vaan paranee vielä. Ärsyttää vaan ymmärtämättömyys...
Sulla on ollut asenne kohdallaan.
Eikä se oikeastaan ole kyse mistään akateemisesta loppututkinnosta, vaan siitä, että kaikkien pitäisi tavoitella unelmiaan ja omaa unelma ammattiaan. Oli ne lähtökohdat millaiset tahansa.
Katkeruus on ihan turhaa, pidä nokka pystyssä koska olet OTTANUT asiat mitkä haluat, niitä ei ole sinulle tarjoiltu.
Tasapainoisesta (mitä ikinä tarkoittaakin) perheestä on varmasti helpompi ponnistaa tähtiin, mutta ei ne alkoholistiperheen lapsen ulottumissakaan ole.
elämässään ollut myös vaikeuksia? Vai onko oikeasti olemassa paljonkin todellisia "kultapossuihmisiä", joilla on ollut ihanteellinen lapsuus varakkaassa kodissa, jossa on aina ollut lämmin ilmapiiri ja läsnäolevat vanhemat, ei minkäänlaisia ongelmia.. Eikä tietenkään terveysongelmia eikä ihmissuhdeongelmia tms. Oikeasti, en itse tunne tällaisia tyyppejä, vaikka tuttavapiirissä on varakkastakin väkeä.
t. myös eräs "näennäisesti hyväosainen", jonka lapsuus oli kaikkea muuta kuin helppo - mutta eipä sitä viitsinyt kavereille kertoa, millaista kotona oikeasti oli (mm. sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa)
sinä ole ollut hyväosainen kuin näennäisesti, jos kotonasi oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. On todella ihmisiä, joiden lapsuudessa ei ole kumpaakaan. Ei se tarkoita, etteikö olisi mitään vaikeuksia elämässä, jos on hyvä lapsuus. Eikä siihen tarvitse varakasta kotia. Eikä vanhempienkaan tarvitse olla kuin Muumilaaksosta, on tiettyjä ikäviä asioita, jotka ovat normaaleja (esim. vanhempien riitely) ja toisia, jotka eivät ole (esim. vanhempien riitely, jonka päätteeksi äiti päätyy ensiapuasemalle). Ehkä itsestäni vain tuntuu, että monet ihmiset eivät tajua, miten onnekkaita ovat onnellisesta lapsuudestaan (jos se siis tosiaan on heidän itsensä mielestä onnellinen, en tarkoita mitään kulissiperheen helvettielämää).
ja monet rikkaan perheen varoin harjoitelleet poptähdet ovat keksineet "surkean taustan ja kotiolot" levymyynnin edistämiseksi, ainakin Yhdysvalloissa näitä on tullut ilmi pop-huipputasolla, esim. juuri tuo mikä sen pop-tähden nimi olikaan, joka on tällä hetkellä kuuluisin, se uusi (ei siis Madonna). Hän on rikkaan hyvä perheen lapsi, mutta katu-uskottava tarina laadittiin levyjen myynnin edistämiseksi.
TÄMÄN TAKIA MYÖSKÄÄN RUIKUTUKSIA EI OTETA VAKAVASTI
uskomaan etta yh. teiniaitiys ei anna lapselle parhainta mahdollista lahtokohtaa elamalle. On oma elamakin viela ihan alussa, ei kokemusta opiskelusta niin etta voisi sitten lastaan ohjailla.
Saalittaa myos nama lapset joiden aideilla ei ole mitaan kasitysta lapsen kehityksesta. Pihdataan kaikkea oppimista siihen maagiseen kouluikaan ja pestaan kadet kun lapsi on 18v.
on sekä hyvää tuuria (mt- ongelmat oli hoidettavissa esim.), omaa ansiota että varmasti sitä asennetta (yrittää uskoa, että voi nousta). Sama juttu kuin niillä porvariskakaroillakin. Eri mittakaavassa vain, eli porvariskakara pääsi elämässään helpommalla. Kyllä se alkkisvesakin pääsi helpommalla kuin 2- vuotiaana malariaan kuollut etiopialainen.