Tarkastakaa alakoululaistenne tehtäväkirjat

ja vaikka ne tehtävät tarkastettaisiinkin tunnilla niin ei ole mitään takeita, että korjaus siirtyy taululta yhdenkään lapsen työkirjaan tai vaikka vielä siirtyisikin niin että lapsi silti ymmärtäisi, mikä meni vikaan ja mitä sitten olisi pitänyt tehdä.



Toisaalta jos vanhemmat tarkastavat ja teettävät kojauksia kotona, lapsen kirjat näyttävät virheettömiltä ja siltä, että lapsi on osannut kaiken. Kun se ope sit jossain vaiheessa vuotta käy niitä läpi, hän ei huomaa lapsen todellista tukiopstuksen tarvetta.



Hyviä vaihtoehtoja on kovin vähän...

Alakouluikäinen kummipoikani on kertonut, ettei edes kotiläksyjä tarkasteta! Olen kyllä huomannut, että hänenkin tehtävistään löytyy virheitä. Sinänsä sääli, sillä hän on hyvin oppimishaluinen ja reipas poika.



Itse yläkoulun opena ihmettelen tällaista käytäntöä suuresti!

ja vaikka ne tehtävät tarkastettaisiinkin tunnilla niin ei ole mitään takeita, että korjaus siirtyy taululta yhdenkään lapsen työkirjaan tai vaikka vielä siirtyisikin niin että lapsi silti ymmärtäisi, mikä meni vikaan ja mitä sitten olisi pitänyt tehdä.

Eihän siitä ole mitään takeita, että kukaan oppii koulussa yhtään mitään. Kyllä tuo tehtävien tarkastaminen oikeasti olisi tärkeää.

Toisaalta jos vanhemmat tarkastavat ja teettävät kojauksia kotona, lapsen kirjat näyttävät virheettömiltä ja siltä, että lapsi on osannut kaiken. Kun se ope sit jossain vaiheessa vuotta käy niitä läpi, hän ei huomaa lapsen todellista tukiopstuksen tarvetta. Hyviä vaihtoehtoja on kovin vähän...

Mutta vakavati ottaen:

Kyllä minä ainakin olen alkanut tarkastamaan tehtävät. Jos ei koulu opeta, niin minä sitten. Aina ei jaksaisi, mutta koen lapsieni koulun käynnin tärkeäksi. Saakoon sitten "tukiopetusta" kotona. Ja rehellisyyden nimissä, monta asiaa olen joutunutkin opettamaan näille ihan perusfiksuille lapsilleni.

ap

Mutta vakavati ottaen:

Kyllä minä ainakin olen alkanut tarkastamaan tehtävät. Jos ei koulu opeta, niin minä sitten. Aina ei jaksaisi, mutta koen lapsieni koulun käynnin tärkeäksi. Saakoon sitten "tukiopetusta" kotona. Ja rehellisyyden nimissä, monta asiaa olen joutunutkin opettamaan näille ihan perusfiksuille lapsilleni.

ap

opetttajat ovat sitä kyllä ihan ääneen moittineet ja kieltäneet moista harrastamasta. ja kyllä: osaan ne asiat itse, enkä opeta väärin.

Alakouluikäinen kummipoikani on kertonut, ettei edes kotiläksyjä tarkasteta! Olen kyllä huomannut, että hänenkin tehtävistään löytyy virheitä. Sinänsä sääli, sillä hän on hyvin oppimishaluinen ja reipas poika. Itse yläkoulun opena ihmettelen tällaista käytäntöä suuresti!

joka tunnilla kotitehtävien tarkistus? Kuinka paljon aikaa se vie tunnista, käytännössä 45 minuutista, mistä vielä osa on mennyt tunnille saapumiseen. Kuinka paljon jää aikaa oppia uusi asia?

Ymmärrän kyllä täysin asin tarpeellisuuden, tiedän vain, ettei siihen ole resursseja.

ja vaikka ne tehtävät tarkastettaisiinkin tunnilla niin ei ole mitään takeita, että korjaus siirtyy taululta yhdenkään lapsen työkirjaan tai vaikka vielä siirtyisikin niin että lapsi silti ymmärtäisi, mikä meni vikaan ja mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Toisaalta jos vanhemmat tarkastavat ja teettävät kojauksia kotona, lapsen kirjat näyttävät virheettömiltä ja siltä, että lapsi on osannut kaiken. Kun se ope sit jossain vaiheessa vuotta käy niitä läpi, hän ei huomaa lapsen todellista tukiopstuksen tarvetta. Hyviä vaihtoehtoja on kovin vähän...

ihan oikeasti muutaman pässinpään, joita tehtävien tarkastaminen ja oppiminen ei kiinnosta, vuoksi kenenkään ei tarvitse tietää oikeita vastauksia? Miksei se perinteinen tehtävien tarkastaminen ole muka hyvä vaihtoehto? Kyllä ne korjaukset on minunkin kouluaikanani siirtyneet niihin työkirjoihin, mikseivät ne siirtyisi nykyään yhtä hyvin.

Eikö samalla logiikalla voisi sitten vain jakaa kirjat oppilaille ja antaa heidän itsekseen pakertaa? Ei kaikkia kiinnosta kuunnella sitä opetusta, eivätkä nykyajan lapset edes kuuntele mitään.

Voi elämä! Ja sitten ihmetellään, kun nykyään lapsilla on keskittymishäiriöitä sun muita oppimisongelmia...

Alakouluikäinen kummipoikani on kertonut, ettei edes kotiläksyjä tarkasteta! Olen kyllä huomannut, että hänenkin tehtävistään löytyy virheitä. Sinänsä sääli, sillä hän on hyvin oppimishaluinen ja reipas poika. Itse yläkoulun opena ihmettelen tällaista käytäntöä suuresti!

joka tunnilla kotitehtävien tarkistus? Kuinka paljon aikaa se vie tunnista, käytännössä 45 minuutista, mistä vielä osa on mennyt tunnille saapumiseen. Kuinka paljon jää aikaa oppia uusi asia? Ymmärrän kyllä täysin asin tarpeellisuuden, tiedän vain, ettei siihen ole resursseja.

(Mihin otsikossasi viittaat, selvennykseksi nyt vielä, kun ei näy lainauksessa...)

Kyse on siitä, että tehtäviä ei tarkasteta ollenkaan! Tehtävien tarkastus on todella hyödyllinen oppimistilanne! Lapsilla ei ole edes mahdollisuutta tarkastaa vastauksiaan mistään itse. Ei ole mitään "vastauskirjoja, mistä katsoa.

Tietysti opettaja kiertää luokassa katselemassa, kun oppilaat tekevät tehtäviään, mutta käytännössä tähän ei ole riittävästi aikaa. Virheitä jää tuhottomasti. Nopeampaa ja tehokkaampaa olisi tarkastaa tehtävät yhdessä.

Alakouluikäinen kummipoikani on kertonut, ettei edes kotiläksyjä tarkasteta! Olen kyllä huomannut, että hänenkin tehtävistään löytyy virheitä. Sinänsä sääli, sillä hän on hyvin oppimishaluinen ja reipas poika. Itse yläkoulun opena ihmettelen tällaista käytäntöä suuresti!

joka tunnilla kotitehtävien tarkistus? Kuinka paljon aikaa se vie tunnista, käytännössä 45 minuutista, mistä vielä osa on mennyt tunnille saapumiseen. Kuinka paljon jää aikaa oppia uusi asia? Ymmärrän kyllä täysin asin tarpeellisuuden, tiedän vain, ettei siihen ole resursseja.

oppitunnit nykyään lyhyempiä, opittavaa asiaa enemmän vai tunnille siirtymäaikaa enemmän, vai miten ennen on saatu tehtävät tarkistettua ihan hyvin. Eihän opettajan niiden kaikkien oppilaiden tehtäviä erikseen tarvitse tarkistaa, vaan yhdessä katsotaan oikeat vastaukset (oppilaat itse tarkastavat omat tehtävänsä) ja jos jollakin on mennyt ihan metsään, voidaan hänen kanssaan sitten katsoa niitä uudelleen.

Onko tässä joku ongelma, jota tällainen kasvatustieteitä lukematon ei kertakaikkiaan nyt havaitse?

tunneilla ei ole aikaa tarkastaa tehtyjä tehtäviä, ei ainakaan kaikkia. Ja ne tehtävät jotka tarkastetaan niin niistä opettajalla ei ole mitään taetta, että ne ovat sitten oikein oppilaiden kirjoissa. Surullista mutta totta.



Itse vältän näitä opejohtoisia tarkastustapoja, oppilaani tarkastavat usein tehtäviä pareittain ja/tai pienryhmissä ja esim. matematiikan tunnilla on tarkastuspisteet (itsenäinen tarkastus vastauskirjasta).

Ap:n (tai jonkun muun) kuvailema oppituti (asian opettaminen ja työkirjojen teko) kuulostaa varsin opejohtoiselta ja aikaansa eläneeltä opetukselta.

tunneilla ei ole aikaa tarkastaa tehtyjä tehtäviä, ei ainakaan kaikkia. Ja ne tehtävät jotka tarkastetaan niin niistä opettajalla ei ole mitään taetta, että ne ovat sitten oikein oppilaiden kirjoissa. Surullista mutta totta. Itse vältän näitä opejohtoisia tarkastustapoja, oppilaani tarkastavat usein tehtäviä pareittain ja/tai pienryhmissä ja esim. matematiikan tunnilla on tarkastuspisteet (itsenäinen tarkastus vastauskirjasta). Ap:n (tai jonkun muun) kuvailema oppituti (asian opettaminen ja työkirjojen teko) kuulostaa varsin opejohtoiselta ja aikaansa eläneeltä opetukselta.

sano nyt miten kauan menee siihen, että opettaja luettelee tai kirjoittaa taululle oikeat vastaukset ja kysyy onko jollekin jotain epäselvää? Tai siinä vaiheessa kun lapset tekevät niitä uusia tehtäviä, kyselee ja tarkkailee siinä vaiheessa oliko tarkastetuissa tehtävissä mennyt jokin vikaan? Mitä eroa on siinä kirjoitetaanko ne vastaukset taululle, vai tarkastetaan ne itse sieltä vastauskirjasta?

Kuvittelin, että on sama systeemi kuin minun lapsuudessa, että oli tuntitehtävät, joihin esim. matikantunnilla sitten sai oikeat vastaukset tunnin loputtua, että tiesi, oli laskenut oikein vai väärin ja oliko tajunnut jutun.



Oli ihmeissäni kun huomasin, että pojalla oli väärinlaskettuja tehtäviä kirjassa. Tehtäviä ei tarkistettu tunnilla, eikä kotitehtäviä. Eli missään vaiheessa eivät saaneet oikeita vastauksia tehtäviinsä.



Eli jos joku lapsi ei ollut ymmärtänyt laskuja, laski ne väärin ja laski kotonakin ja siten luki kokeisiinkin väärin ne laskut.



Ja ei, opettaja ei todellakaan koskaan selannut kirjaa tarkistaakseen, oliko tukiopetuksen tarvetta.



Eli nykyään itse kotona tarkistan tuntitehtävät kaikilta lapsilta ja kotitehtävät ja luen vielä kaverina kokeisiin, että varmasti saavat oikeaa tietoa.



Ja nämä opettajat vielä huutavat, että raskasta työtä ja lisää palkkaa kun kotiväen pitää paikata koulun opetus.



Ja äidinkieli...siitä voisin kirjoittaa toisen stoorin, kuinka väärin äikäntunneilla opetetaan osaa kielioppiasioista. Mutta jääkööt tällä kertaa.

eihän se niin toimi, että näytetään vain oikeat vastaukset ja kysytään, että tajusitteko. Ei taatusti juuri kukaan kehtaa kysyä, jos ei tajunnut. Silloin kirjoitetaan vain oikeat vastaukset (jos kirjoitetaan) mutta ei tajuta, että miksi ne on oikeat vastaukset. Pitäisi siis käydä kaikkien tehtävien kohdat yksi kerrallaan läpi ja kertoa, miksi vastaus on sellainen kuin on, ja kyllä siihen saa helposti 45 min kulumaan.

tunneilla ei ole aikaa tarkastaa tehtyjä tehtäviä, ei ainakaan kaikkia. Ja ne tehtävät jotka tarkastetaan niin niistä opettajalla ei ole mitään taetta, että ne ovat sitten oikein oppilaiden kirjoissa. Surullista mutta totta. Itse vältän näitä opejohtoisia tarkastustapoja, oppilaani tarkastavat usein tehtäviä pareittain ja/tai pienryhmissä ja esim. matematiikan tunnilla on tarkastuspisteet (itsenäinen tarkastus vastauskirjasta). Ap:n (tai jonkun muun) kuvailema oppituti (asian opettaminen ja työkirjojen teko) kuulostaa varsin opejohtoiselta ja aikaansa eläneeltä opetukselta.

sano nyt miten kauan menee siihen, että opettaja luettelee tai kirjoittaa taululle oikeat vastaukset ja kysyy onko jollekin jotain epäselvää? Tai siinä vaiheessa kun lapset tekevät niitä uusia tehtäviä, kyselee ja tarkkailee siinä vaiheessa oliko tarkastetuissa tehtävissä mennyt jokin vikaan? Mitä eroa on siinä kirjoitetaanko ne vastaukset taululle, vai tarkastetaan ne itse sieltä vastauskirjasta?

Kun olisi edes se vastauskirja, josta saisi itse tarkastaa... Mutta nykyään näköjään monessa koulussa vanhemmat saavat tehdä opettajien työn. Sääliksi käy niitä lapsia, joiden vanhemmat eivät viitsi/ymmärrä/osaa lapsiensa tehtäviä tarkastaa.

Onkohan nykyään tämä kasvatusvastuu siirtynyt kodeista kouluille ja opetusvastuu kouluista kodeille? Vai mistä tämä ajanpuute johtuu?

mutta ei kaikkea tarvitse tarkistaa. Itse töissä ollessa esimerkiksi matikantunnilla kun tehtiin tehtäviä oli se tarkistuspiste, jonne sai mennä vastaukset tarkistamaan, kun kaikki tehty, mutta lasten tehdessä kiertelin katsomassa kaikkien tekemistä -hyvin siinä itse bongasi, jos joku ei ollut tajunnut juttua ja sitten opetettiin se yksilöllisesti silloin ja siinä keinolla, jonka oppilas tajusi. Kotiläksyt kyllä yleensä tarkastettiin matikasta yhteisesti. Äidinkielestä vaihtelevilla tavoilla, mutta tarkastettiin kuitenkin. Samoin historiat ym. lukuaineet. Kaikissa tarkistuksissa jäi kuitenkin oppilaan vastuulle korjata virheensä. Sitä opettaja ei voi tehdä. Joten osa ei korjannut koskaan.



Mutta siis kyllä se oppimisen havainnointi tehdään muuna aikana ja muilla tavoilla kuin kotiläksyjen kautta.

Tehtävät voi olla päin prinkkalaa ja lapsi sitten vaikka kokeissa vastaa mielestään oikein. (Koska on luullut, että oli tehnyt kotitehtävän oikein).



Toinen mitä ihmettelen on kokeet. Kun katson lapseni kokeita ja kysyn mikä olisi ollut oikea vsataus niin oppilas vastaa että ei hän tiedä. Eikö kokeita korjatessa voi laittaa väärän vastauksen kohdalle oikeaa vastausta? Eli ihan turhaa on kokeetkin, eihän niistä mitään opi.



Ihme tyyliä nykyisin. No minä tarkistan aina läksyt ja katson ne kokeetkin ja selitän mikä niissä on mennyt väärin. Vaikka kyllä edes nuo asiat pitäisi hoitua koulussa. Mitä siellä tehdään oppimisen suhteen?

eihän se niin toimi, että näytetään vain oikeat vastaukset ja kysytään, että tajusitteko. Ei taatusti juuri kukaan kehtaa kysyä, jos ei tajunnut. Silloin kirjoitetaan vain oikeat vastaukset (jos kirjoitetaan) mutta ei tajuta, että miksi ne on oikeat vastaukset. Pitäisi siis käydä kaikkien tehtävien kohdat yksi kerrallaan läpi ja kertoa, miksi vastaus on sellainen kuin on, ja kyllä siihen saa helposti 45 min kulumaan.

Takuulla on parempi, että kirjaan jää oikeat vastaukset kuin väärät. Ainakin lapsi tietää, mitä on tehnyt väärin. Vaikkei kehtaisi luokan edessä kysyäkkään, niin on edes mahdollisuus oppia.

eihän se niin toimi, että näytetään vain oikeat vastaukset ja kysytään, että tajusitteko. Ei taatusti juuri kukaan kehtaa kysyä, jos ei tajunnut. Silloin kirjoitetaan vain oikeat vastaukset (jos kirjoitetaan) mutta ei tajuta, että miksi ne on oikeat vastaukset. Pitäisi siis käydä kaikkien tehtävien kohdat yksi kerrallaan läpi ja kertoa, miksi vastaus on sellainen kuin on, ja kyllä siihen saa helposti 45 min kulumaan.

olisihan sekin parempi, kuin ei tarkistusta ollenkaan. Ja tuossahan ehdotin, että opettaja voi käydä kiertämässä oppilaiden luona kyselemässä miten ne läksyt olivat menneet ja jos jollakin kaikki tehtävät väärin asiaa voisi oppilaalle yrittää selittää ja jos taas monilla on jossain tietyssä tehtävässä ongelmia, voidaan käydä se läpi koko luokan kesken.

Siis ehdotukseni oli se, että oppilaat tarkistavat itse ovatko vastaukset oikein ja opettaja tarkistaa, onko oppilailla miten paljon virheitä ja toimia sitten sen mukaan.

Tuolla metodilla en kyllä tosin ihmettelekään, jos kaikilla oppilailla onkin sitten kaikki tehtävät jatkuvasti väärin, jos ei opeteta että vastaukseksi pitäisi (ainakin alaluokkien matematiikan tunneilla) tulla sama kuin opettajan vastaus.

ei se kyllä ole mikään nykyajan metodi, ettei muka koulussa opeteta ja tarkasteta asioita. Joko teillä on ihmeen huonot opettajat sattuneet, tai sitten lapsenne on käsittänyt asiat väärin ja selittää mitä sattuu.

Keskustelussa nousi esille, että opejohtoinen opiskelu on vanhanaikaista, tehotonta ja aikaavievää. En ymmärrä tätä väittämää ollenkaan! Nykyään vaaditaan jo ihan pikkuisilta alakoululaisilta liiallista oma-aloitteellisuutta, itseopiskelua ja ongelmalähtöistä opiskelua, johon ne rääpäleet eivät varmasti ole vielä valmiita. Tän päivän muotijuttu on koko koulu- ja opiskelumaailmassa tuo itseopiskelu, joka on varmaan osana opiskelua hyvä juttu mutta pelkkänä opiskelutapana ihan mahdoton. Miten se opejohtoinen "taululta katsominen" voi nyt olla yht'äkkiä ihan p***ka systeemi? Kaikki alle 25-v ovat koulunsa käyneet näin ja oppineet asiat ihan yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin tän päivän lapset. OK, pitää opettaa etsimään tietoa itse, kun sitä on netin välityksellä tarjolla miljoona kertaa enemmän kuin silloin 80-90 -luvulla kun itse koulunpenkkiä kulutin, mutta ei kai kaikkea oppimisvastuta voi vyöryttää lasten päälle?



Mielestäni opetuksen interaktiivisuus, omatoimisuus, tiedon itsehaku ja yksilöllistäminen on mennyt hiukan liian pitkälle... Eläköön "vanha kunnon" tapa opiskella :)

Olen ollut töissä sekä alakoulussa että yläkoulussa, luokkakoko on vaihdellut 10 oppilaan luokasta 25 oppilaan luokkaan. AINA on ollut aikaa tarkistaa kotiläksyt (heti tunnin alussa kirjat ja vihot auki siitä kohdalta ja kiertää luokan ja merkkaa oikeat/väärät). Eihän muuten tiedä luokan tasosta mitään ja lisäksi mulla nuo asiat ainakin vaikuttavat numeroon!



Lisäksi AINA on aikaa kiertää luokassa kun oppilaat laskevat ja AINA kehotan käymään tarkistamassa (mulla open kirja auki tietystä kohdasta) kun on jonkin kokonaisuuden saanut tehtyä. Pidän kyllä silmällä, että sieltä ei luntata vastauksia ja kyselemällä oppilailta tarkista, että oppi on mennyt perille.



Mutta mun mielestä matikan, fysiikan ja kemian tunnit saakin olla aika opettajohtoisia. Varsinkin alakoulussa.