Petän miestäni..
Eli otsikossa kaikki oleellinen taisikin tulla.
Tilanne tämä, tapasin ennen miestäni lomamatkalla miehen (ei paikallinen, ihan eurooppalainen).
Tämä ko.mies halusi tavata minut monesti, mutta joku sisäinen juttu sen esti, vaikka oisin halunut ja olin jopa työmatkoilla hänen kotikaupungissaan.
Nyt sitten suhteeni nykyiseen mieheen on kaatumassa. Liian paljon ongelmia ja en vaan ees jaksa yrittää.
Loppuvuodesta tämä vieras mies saapui Suomeen reilun kolem vuoden tauon jälkeen näimme jälleen, ja vietti viikonlopun kanssani. Olemme tavanneet nyt kiihtyvään tahtiin ja näemme välimatkasta huolimatta kahden/kolmen viikon välein.
Olen sanonut nykyiselle miehelleni, että minulla suhde ja haluan erota, mutta hän ei usko minua.
En tunne huonoa omaatuntoa tästä, vaikka vieras mies onkin ollut kotonamme kaikkina Suomen vierailuillaan.
Vierailin hänen kotimaassaan juuri ja suhde syvenee. Kumpikaan ei ole uskaltanut ottaa puheeksi tunteita, mutta lentolippuja olemme varailleet puolin ja toisin.
Tiedän, ilman puheitakin, että molemmat ovat tässä ihan tosissaan.
Miksikö tästä teille kirjoitin? Kuulkaas, en tiedä. Jotenkin tekis mieli vaan huutaa koko maailmalle, että vihdoinkin minä taas hymyilen ja tunnen itseni onnelliseksi.
Nykyisen miehen kanssa meillä ei ole lapsia, mutta silti lopullinen ero tuntuu vaikealta. Vaikka tosiasiassa sitä minä juuri haluan.
Toisaalta pelottaa tuo kaukosuhde. Kauanko tämmöistä reissaamista jaksaa? Itsellä lapsia ja ainakaan minun muuttoni sinne suunnalle ei onnistu enkä toisaalta usko, että hänkään tänne muuttaa. Toisaalta minulla työ, jota voisin tehdä osittain sieltä käsin, ilman, että lapseni näkisivät minua vähempää.
Jaoinpas teille nyt tämmöisen, kuraa varmaan tulee niskaan, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi. Ja toisaalta tässä on jo reilu kolme vuotta menty eri teitä ja nyt tuntuu siltä, että, jos tätä korttia ei nyt katsoisi loppuun, harmittaisi.
Voihan tämä osoittautuakin täydeksi flopiksikin, mutta tää tunne on niin sanoinkuvaamattoman ihana, että huh... :)
Kommentit (17)
Juu, suunnitelmissani ei siis ole lapsia viedä kauas isästään, mutta yksi vaihtoehto oisi jossain vaiheessa työskennellä osa ajasta siellä suunnalla, kun lapset ovat isällään. Mutta tämä ei siis nyt siis edes ajankohtaista.
Yritän pitää pääni kylmänä tässä suhteessa, mutta silti tämä mies saa sukat pyörimään jalassani.
Olen avautunut ystävilleni ja psykologille mieheni ja minun ongelmistani. Eniten itseäni ihmetyttää, miksi kaikki kääntyi näin, olin aikoinaan hänen niin rakastunut, mutta nykyään sisälläni jyllää katkeruus ja suuri pettymys. Aina hän lupaa muuttaa käyttäytymistään, mutta ei.
Nyt kun olimme poikani kanssa lomalla (hänen synttärilahjansa). Oli tämä nykyinen mieheni sitten taas kunnostautunut. En saanut häneen puhelimitse yhteyttä ja arvasin, että viina vie taas. Oli sitten täällä ollessaan tosiaankin juonut pullon viskiä ja viinin ja meinannut hypätä parvekkeelta alas. Oli itse soittanut ambulanssin.
Aina tämän kaltaisia asioita toistuu, ja en pysty tässä suhteessa rentoutumaan taikka nauttimaan olostani, mutta silti en saa itseäni repäistyä irti.
Sain jo oman asunnonkin tästä alueelta, mutta en sitten ottanutkaan sitä.
Ystäväni haluavat minut pois tästä suhteesta ennen kuin jotain vakavampaa sattuu.
Jostain syystä on vaikeaa ja koen helpommaksi elää ns.kaksoiselämää. Vaikka en haluaisi.
oon toi sama mikä on nyt useemman kerran vastaillu sulle..
hae uudestaan uutta kotia,ei kuulosta lainkaan hyvälle tuo tilanteesi..
millähän lailla miehellesi sais apua..
enkä kyllä yhtään ihmettele,että tämä irkku sua kiinnostaa,ku tilanteesi on mikä on..
ilmottele,ku tilanteesi on muuttunut,jää muuten vaivaamaan mieltä..pakko mennä nyt meinaa nukkumaan!
koita saada nukutuksi!
Elämät paskaksi vaan, lapsiakaan säälimättä. Anna pillun soida!
Elämät paskaksi vaan, lapsiakaan säälimättä. Anna pillun soida!
"antaa mennä vaan, antaa mennä vaan" -laulussakin sanotaan !
Tässä ei niinkään ole kyseessä seksisuhde, vaikka siinä seksiäkin on ollut.
Enempi mukavaa yhdessäoloa mm.matkustellen, iltaa istuen, kokaten, konsertteja ym..
Sormuksen otin lokakuun lopulla pois ja en ole sitä suostunut laittamaan sormeeni takaisin.
Meillä ollut erittäin rankka vuosi takana ja muutamaan otteeseen olemme eropaperitkin kirjoittaneet. Joten tämä toinen mies ei sinällänsä ole ongelma meidän ongelmiin.
eroo miehestäsi!
toiseksi asu jonkun aikaa omillasi (muutaman vuoden esmes)
kyllä se mies muuttaa perässäsi,jos on rakkaudesta kyse!
en kyllä muuten luottaisi pätkääkään ulkomaalaiseen heilaasi,voihan olla,että hänellä on perhe ulkomailla..
eroa alta pois ja katso, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Ero varmaan tulisi ilman tuota toista miestäkin?
Ero tosiaan olisi ilman tuota toistakin tulossa. En tähän jaksa nyt ruveta luettelemaan ongelmiamme, mutta reilu vuosi sitten jo oltiin pariterapiassakin, eli on yritetty.
Tällä toisella miehellä ei ole perhettä. Olin siellä juuri poikani kanssa. Esittelin pojalleni tämän miehen ystävänäni. Myös nykyinen mieheni tietää ystävyydestämme.
En tässä olekaan kenenkään kanssa hynttyitä lyömässä yhteen. Ehkä enempi kaipaisin kannustusta, jotta saan erottua. Olen sitä niin kauan jo halunut ja yrittänyt, jotenkin en vaan pääse liitostani irti.
miten voi kannustaa toista eroomaan tietämättä ongelmista? :O
äläkä oo niin sinisilmäi että luotat tuohon ulkomaalaiseen että olisit ainoa nainen hänelle!! sitä et voi tietää varmasti!
En voikkaan.. Mutta en uskoisi, että hän tänne raahautuu usein, jos sielläkin oisi jotain säpinää menossa.
No kai mä voin hiukan avata ongelmiamme. Minulla työ, jossa olen paljon poissa. Poissaollessani mieheni vetää viinaa, täyttää pulloja vedellä ja soittelee ex-hoidoilleen, sekä hilluu netin keskustelupalstoilla.
Nykyisellä miehelläni todettu 2009 alkuvuodesta keskivaikea masennus ja se tuonut omat haasteensa.
Hänelle oli vaikeaa olla minulle rehellinen ja niin olen ottanut samat säännöt itselleni. Jos toinen ei arvosa minua sen vertaa, niin miksi minunkaan pitäisi.
Seksi myös ongelma. Aluksi sitä oli riittävästi, mutta masennuksen seurauksena sitä saa harvoin. Joten nyt minuakaan ei jaksa enää kiinnostaa se hänen kanssaan.
Tuossa hieman pintaraapasuna.
Ja toisen miehen kanssa olemme avoimia ja olemme tietääkseni olleet rehellisiä toisillemme ympärillä olevista asioista. Tosin ainahaan ei vi olla varma. Mutta luotan ulkomaalaiseen mieheen (irkku) enempi kuin aviomieheeni..
Tilanne nyt se, että mies saapuu taas ylihuomenna ja edelleen asun aviomieheni kanssa.
Ollaan tapailtu tiheään ja olen aloittanut terapian oman pääni selvittämiseksi.
Olen kertonut miehelleni suhteesta ja jopa siitä, että kotonamme on ollut toinen mies. Olemme olleet kaksi kertaa pariterapiassa, jossa tätä selvitetty. Itse en vaan osaa/pysty ottamaan ratkaisevaa askelta lopullisen eron suhteen.
Tuli vaan mieleen, että joskus asiasta tänne kirjoittanut.
ap
Taasko tuo sama kuvio! Taasko olet eroamassa miehestäsi ja pidät sivusuhdetta yllä tuolla verukkeella!
Aikuistu, itsenäisty!
Ei mitään uutta tällä rintamalla.
Uusia lentolippuja tosi varattu ja eilen yritimme puhua aviomieheni kanssa, mutta ei siitä oikein mitään tullut.
kiitos että avauduit lisää.
pisti vähän enemmän ymmärrystä peliin.
mutta olisi ehkä hyvä että muuttaisit omaan asuntoon,etkä hätäilisi uuden suhteen kanssa!
ja pitää kuitenkin muistaa,että sulla on lapsi! ei kait häntä voi kiskoa asumaan ulkomaille?
jooh,ei ole elämä helppoa ei.tsemii sulle kovasti!
toivottavasti sulle käy asiat hyvin! mutta malttia!