Vl-uskosta luopuneita paikalla?

Jään mielelläni odottamaan kirjoitusta sinulta. :)

ap

Sinun kirjoituksesi ap., on aivan kuin minun ajatuksiani vielä puoli vuotta sitten. Olen reilu 30v äiti, joka jätti vl-yhteisö viime kesänä. Henkisesti erittäin vapautta kokemus, mutta tuonut mukanaan myös todella raskaita kokemuksia. Minulla on nyt pikkuinen sylissä, ja toinen odottelee ruokaa, pitää mennä. Tulen myöhemmin iltapäivällä katsomaan, jos löydän vielä tämän ketjun. Voimia sinulle, voin todella tuntea ahdistuksesi, saman jonka kävin itsekin läpi. Usko ja luottamus Jumalaan on kantanut minua, oikeastaan sain Jumalan rinnalleni todella vasta yhteisöstä lähdettyäni. Vaikka en itsekkään kaipaa elämääni minkään yhteisön puristavaa vannetta, katson itse silloin tällöin tv7:n ohjelmia. Löysin sen kanavan aivan sattumalta netistä.

on opetettu, tottakai opetat lapsille oman uskon mukaisesti asian, eikä vastoin omaa uskoa, toisen ihmisen uskon mukaan.

ajattelen ja elän vähän samalla tavalla. Monestikkaan en uskalla sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelen mutta en kuitenkaan sano olevani samaa mieltä josta oikeesti olen erimieltä. Monesti vaikenen. Onko teillä lapsia. Olen vain joskus miettinyt että mitenhän osais lapsia kasvattaa niin että heistä tulisi tasapainoisia myöskin täällä "lahko sisällä" Lapsiasiaa en oikeen ymmärrä. Meillä kyllä säännöstellään voimien mukaan. Haluaisin opettaa omille lapsille myös sen että uskominen ei ole kiinni siitä jaksaako ottaa lapsia kokoajan vastaan. Toivottavasti löytävät sellaiset puolisot jotka ajattelevat samalla tavalla.

Ajattelen juuri samalla tavalla ja sanon sen kyllä myös ääneen useimmiten. Monesti ei vain jaksa edes keskustella muiden vl;sten kanssa uskomisesta, koska näkemykset poikkeavat niin paljon. Ja ärsyttää se ahdaskatseisuus ja niiden samojen asioiden toisto joita jauhetaan. Harva on koskaan edes pysähtynyt miettimään mitä usko on ja uskonko edes. Vielä harvempi vl on koskaan edes aukaissut raamattua. Saati pohtinut ja kyseenalaistanut lahkossa opetettavia oppeja. Minäkin uskon omalla vapaalla tavalla lahkon sisällä. Ja myös sanon sen vapaasti, kuka nyt jaksaa kuunnella. Ei ole vielä kukaan mitenkään kommentoinut. Olen sitä mieltä, että meitä uskovaisia löytyy joka paikasta, joka lahkosta, kaikkialta missä ihmisiä vain on. Ja on myös paljon niitä, jotka elävät koko elämänsä "uskovaisina" hurskaina ihmisinä, mutta joilla ei ole elävää uskoa sydämessä. Välillä minustakin tuntuu, että olen kuin vankilassa joidenkin asioiden suhteen enkä voi hengittää vapaasti. Toisaalta en kokenut mitenkään vapauttavaksi elää epäuskoisenakaan, jota elämää elin monta vuotta. Oli ikävä seuroja, turvaa, yhteisöä. Oli turvallista perustaa perhe uskovaisena. Tämä lahko on minun paikkani tässä elämässä. Haluan elää sitä vapaana uskomaan omalla tavallani, eihän kukaan sitä voi kieltääkään minun puolestani.

ja rohkeutta jonkin uuden seurakunnan löytämiseen. Etsi vaikkapa vapaakirkon piiristä uutta hengellistä kotia, jos et löydä ihan peruskirkon jumalanpalveluksista Hengen Paloa, kuten minä en ainakaan löydä. Tietenkin kukin tavallaan.



Tässä kohden varmasti auttaa uskossa olevana sinua kun rukoilee Jeesusta näyttämään selkeästi sinulle Hänen Sinulle valitsemansa tien, jota pitkin lähdet kulkemaan. Voit rukoilla tosiaan ihan että Jeesus auttaa sinua tässä prosessissa - joku syyhän siihen on miksi tämä ajatus on noussut päähäsi. Luota Herraan!

lestadiolainen oppi ja elämäntapa aiheuttaa riskin sairastua läheisriippuvuuteen...

lestadiolainen oppi ja elämäntapa aiheuttaa riskin sairastua läheisriippuvuuteen...

Kirjoitit:



"oikeastaan sain Jumalan rinnalleni todella vasta yhteisöstä lähdettyäni."



Minulle kävi kuule aivan samoin! uskoni muuttuui omakohtaiseksi vasta silloin. Omasta irrottautummisestani on jo yli 15 vuotta. hetkeäkään en ole katunut.



Tunnen monesti suurta kiitolisuutta Taivaan Isää kohtaan että Hän johdatti minut ulos pimeydestä ja siitä labyrintista jossa poukkoilin ollessani vl.

Vapauteen... elämään omaa elämää oikena minänä. :-)



Kiitos tämän ketjun kirjoittajille. Hienoja ajatuksia. Tuli vahvasti mieleen omat kokemukset taas uudestaan. Voimia ja siunausta teille jokaiselle joka pyristelee irti.