Vl-uskosta luopuneita paikalla?
Auttakaa! Mä haluun tästä yhteisöstä pois! Mä haluun pois, pois, pois! Miten teitte sen? Miten kerroitte läheisille, jotka rakastavat sinua paljon, tahtovat sinulle paljon hyvää, kokevat yhteisön tärkeänä, eivätkä alkuunkaan voi käsittää miten paljon minua tämä ahdistaa! Haluaisin lähteä tällä minuutilla, mutta minulla on niin paljon rakkaita ihmisiä yhteisössä, joille haluaisin aiheuttaa mahdollisimman vähän surua.
Kommentit (66)
Miten/missä hoidat uskonelääsi? Voitko tai oletko ylipäätään halunnut käydä irtautumisesi jälkeen Ry:llä?
ap
Mulla edelleen kaikki vl kaverit tallella ja en oo koskaan mutenkaan liikkunut tiukkapipoisten kanssa.. vanhempani ovat todellakin henkeen ja vereen uskovaisia ja elävät jokapäiväistä elämää täysin sen kautta.. Itsestä on kiinni mitä ympärillä tapahtuu.. alussa oli vähän tietenki ihmeissään ja mietti että nyt kaikki tietenki jättää ja omassa mielessä asiat paisu paljon isommiksi mitä ne todellisuudessa oli .. kaikki läheisetki ymmärtää sen että se ratkaisu on täysin oma.. ja jos oot sen ratkasun kanssa päässyt tasapainoon niin sä voit vaikuttaa vaikka mihin... rankkaa se on ja tulee olemaan.. ajatukset ja mietteet on aina ja uskovaiset ihmiset ympäröi koko ajan.. ei se jää pois.. mulla on sama mikä aiemmin kirjottanneella että tasapaino löytyi vasta eroamisen jälkeen.. en oo koskaan ollut näin tasapainossa ja koko ajan kasvan lisää.. vl liikkeessä mua ahisti koko ajan .. uskon jumalaan ja jeesukseen.. uskoa en kiellä en missään nimessä.. mutta vl liikkeessä ei kiinnosta olla iha yhtään. . .
Ei allekirjoita. Voi ihan hyvin elää mukana ja vaieta. Ehkä läheisimmissä ihmisissä voi olla eroja. Keskustelepa itse laajemmin ihmisten kanssa, jotka ovat irrottautuneet vl-yhteisöstä, mitä he ovat kokeneet ja miten vaikeaa irrottautuminen on. Ei ollenkaan noin helppoa kuin annat ymmärtää.
Kaikki vl:t varmasti tietävät jonkun, joka ei enään kuulu yhteisöön. Pitäsköhän sun kysyä vinkkiä sellaiselta henkilöltä suoraan, jos jotain vinkkejä kaipaat. Oma siskonikin vain ilmoitti, ettei enään halua olla vl ja se oli siinä. Läheinen hän on mulle edelleen, mutta arvomaailmahan meillä on nykyään erilainen.
Samaa mieltä. En näe myöskään tilanteessa mitään ongelmaa tai aihetta noin mahottomaan draamaan. senkun sanot vain suoraan, miten asiat ovat. Enemmän sitä varmasti arvostetaan vl:stenkin piirissä, kuin sitä, että valehtelee kaikkein lähimmille ihmisille.
Juurihan tässä huudettiin apua vl-uskosta luopuneilta ihmisiltä. Oletko sinä sellainen? Et ilmeisestikään.
Kaikki vl:t varmasti tietävät jonkun, joka ei enään kuulu yhteisöön. Pitäsköhän sun kysyä vinkkiä sellaiselta henkilöltä suoraan, jos jotain vinkkejä kaipaat. Oma siskonikin vain ilmoitti, ettei enään halua olla vl ja se oli siinä. Läheinen hän on mulle edelleen, mutta arvomaailmahan meillä on nykyään erilainen.
Sinun (ja minun) käsityksesihän sotii seurakunnan kuuliaisuutta vastaan, koska uskot että omaantuntoon voi luottaa. Monet korostavat tänä päivänä nimenomaan sitä, että pitää luottaa seurakuntaan, eikä omantunnon ääneen. Monet kutsuisivat sinua omalakiseksi, seurakunnan yhteydestä harhautuneeksi. Minun mielestä ajatuksesi on oikea. Juuri noin se meneekin. Jumalan äänelle uskovaisen täytyy olla kuuliainen. Seurakunnalla toki on vahva merkitys uskovaisen elämässä, mutta ei seurakunta ole totuuden patsas ja perusta vaan Jeesus sanoi että hän on totuuden patsas ja perusta ja kehotti seuraamaan Häntä. Jumalan seurakunnan äänenkin täytyisi joka ikisessä asiassa mennä Jeesuksen jalanjälkiä. Olen omin korvin kuullut kun saarnassa kerrotaan miten Jumala ilmoittaa Pyhän hengen kautta asioita puhujille ja johtokunnille, jotka sitten kertovat ne asiat seurakunnalle. Harhaopetusta! Mitä me silloin teemme omallatunnolla jos meidän tarvii vain kuunnella johtokuntia ja puhujia? Tarvimmeko omaatuntoa kuullaksemme puhujien ja johtokuntien ääntä, eikä Jumalan ääntä? Kyllä näin on, että minulla ei ole uskomisen vapautta ja iloa vl:n joukossa. Joskus hetkittäin koen uskomisen iloa ja vapautta, mutta vain kuunnellessani todella Raamattukeskeistä saarnaa, jossa Kristusta kirkastetaan. Niitä saarnoja kuulen vähän. :/ ap ap
Ymmärrän ettet halua elää ristiriidan keskellä. Sulla ei selvästikään ole uskomisen iloa ja vapautta vl-liikkeessä. Toivottavasti löydät sen ja saat voimaa ja rohkeutta olla rehellinen ennen kaikkea itsellesi. Kuten olet ollutkin. Tiedän kyllä että jotkut sanoisivat minua kaksinaamaiseksi kun elän ja ajattelen osittain eri tavalla kuin "virallinen" vl-opetus neuvoo enkä silti lähde liikkeestä pois. Minun mielestäni vain kellään muulla ei ole oikeutta määritellä minun tapaani elää ja uskoa. Yritän siis sanoa että vl-liike koostuu meistä ihmisistä, yksilöistä. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, me yksilöt muodostetaan seurakunta (tai herätysliike), ilman meitä ihmisiä ei sitä olisi. Ei ole olemassa ketään "parempaa uskovaista" joka saisi määräykset suoraan Jumalalta ja välittäisi ne muille. Meillä jokaisella on omatunto joka on pyhän hengen ääni, ja meillä jokaisella on oikeus ja kyky lukea Raamattua. Joo, sekava on tääkin viesti. Lähetän silti. :) 9&10
t. ei-vl uskis
Kysyit sähköpostia.. Ei anonyymiä löydy nyt, mutta koitan saada huomenna tehtyä.
Ois mukava vaihtaa ajatuksia enemmänkin.
T. 14
En nykyään oikeastaan mitenkään.. Puhutaan kyllä uskonasioista mieheni kanssa välillä sekä ystävien ja sukulaisten kanssa..
Rukoilen jonkun verran ja etsiskelen vielä jaloille tasapainoista paikkaa..
Raskas prosessi on myös ajanut ammattiauttajalle mietiskelemään ja etsiskelemään itseä..
Ei se helppoa oo ollut :) mutta helpottavaa eroamisen jälkeJen..
Mulla oli itellä kans se et haluan olla vapaa!!ja se tunne on kyllä ollutkin !.. vaikka olen aina ollut rajova rikkova uskovainen ja kaikki sen tiesi ennenkin.. en jaksanut salata asiaa muilta.. mutta eroaminen konkreettisesti yhteisöstä oli silti raskas vaikka "maailmallinen" olin ollut monta vuotta...
Nyt tuntuu jopa siltä että joskus paluu yhteisöön vois olla mahdollinen.. sisäisen rauhan ja tasapainon ansioista tuntuu ettei ne asiat välttämättä enään häiritsisikään niinkuin aikoinaan häiritsi!.. mutta se ei ole vielä ajankohtaista.. :)
mietin monesti seuroissa käymistä ihan muuten vain tsekkaamassa tuttuja.. miestäni ei saa kirveelläkään sinne joten jää itseltänikin menemättä..
mulle uskon kieltäminen ei ollut sitä että pitää meikata överiksi ja ryypätä ja juhlia hulluna..
Kaikkien lapsien vastaanottaminen on mun aivokapasiteetille jo sula mahdottomuus.. en kestä sitä että ettei olisi aikaa omille rakkaille nuppusille vaan pitäisi vain ohjata laumaa ja rukoilla että heillä kaikilla menisi elämässä hyvin .. :)) omat läheiset on niinrakkaita ja kunnioitan ja arvostan ihan suunnattomasti..!! nykyäänkin elämässä kunnioitan heitä aivan yhtä paljon kuin ennen vaikka elämämme ovatkin kovin erilaisia vaikkei loppuenlopuksi edes ole.. ku vain ettei me käydä seuroissa ja meillä on telkkari :)
olen jättänyt likkeen mielessäni jo ehkä 5 vuotta sitten mutta konkreettisesti 2-3v sitten..
Ajattelen juuri samalla tavalla ja sanon sen kyllä myös ääneen useimmiten. Monesti ei vain jaksa edes keskustella muiden vl;sten kanssa uskomisesta, koska näkemykset poikkeavat niin paljon. Ja ärsyttää se ahdaskatseisuus ja niiden samojen asioiden toisto joita jauhetaan. Harva on koskaan edes pysähtynyt miettimään mitä usko on ja uskonko edes. Vielä harvempi vl on koskaan edes aukaissut raamattua. Saati pohtinut ja kyseenalaistanut lahkossa opetettavia oppeja.
Minäkin uskon omalla vapaalla tavalla lahkon sisällä. Ja myös sanon sen vapaasti, kuka nyt jaksaa kuunnella. Ei ole vielä kukaan mitenkään kommentoinut.
Olen sitä mieltä, että meitä uskovaisia löytyy joka paikasta, joka lahkosta, kaikkialta missä ihmisiä vain on. Ja on myös paljon niitä, jotka elävät koko elämänsä "uskovaisina" hurskaina ihmisinä, mutta joilla ei ole elävää uskoa sydämessä.
Välillä minustakin tuntuu, että olen kuin vankilassa joidenkin asioiden suhteen enkä voi hengittää vapaasti. Toisaalta en kokenut mitenkään vapauttavaksi elää epäuskoisenakaan, jota elämää elin monta vuotta. Oli ikävä seuroja, turvaa, yhteisöä. Oli turvallista perustaa perhe uskovaisena. Tämä lahko on minun paikkani tässä elämässä. Haluan elää sitä vapaana uskomaan omalla tavallani, eihän kukaan sitä voi kieltääkään minun puolestani.
Onpas kerrassaan lahjakkaasti kirjoitusvirheitä! =D
-33
Ajattelen juuri samalla tavalla ja sanon sen kyllä myös ääneen useimmiten. Monesti ei vain jaksa edes keskustella muiden vl;sten kanssa uskomisesta, koska näkemykset poikkeavat niin paljon. Ja ärsyttää se ahdaskatseisuus ja niiden samojen asioiden toisto joita jauhetaan. Harva on koskaan edes pysähtynyt miettimään mitä usko on ja uskonko edes. Vielä harvempi vl on koskaan edes aukaissut raamattua. Saati pohtinut ja kyseenalaistanut lahkossa opetettavia oppeja. Minäkin uskon omalla vapaalla tavalla lahkon sisällä. Ja myös sanon sen vapaasti, kuka nyt jaksaa kuunnella. Ei ole vielä kukaan mitenkään kommentoinut. Olen sitä mieltä, että meitä uskovaisia löytyy joka paikasta, joka lahkosta, kaikkialta missä ihmisiä vain on. Ja on myös paljon niitä, jotka elävät koko elämänsä "uskovaisina" hurskaina ihmisinä, mutta joilla ei ole elävää uskoa sydämessä. Välillä minustakin tuntuu, että olen kuin vankilassa joidenkin asioiden suhteen enkä voi hengittää vapaasti. Toisaalta en kokenut mitenkään vapauttavaksi elää epäuskoisenakaan, jota elämää elin monta vuotta. Oli ikävä seuroja, turvaa, yhteisöä. Oli turvallista perustaa perhe uskovaisena. Tämä lahko on minun paikkani tässä elämässä. Haluan elää sitä vapaana uskomaan omalla tavallani, eihän kukaan sitä voi kieltääkään minun puolestani.
ajattelen ja elän vähän samalla tavalla. Monestikkaan en uskalla sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelen mutta en kuitenkaan sano olevani samaa mieltä josta oikeesti olen erimieltä. Monesti vaikenen.
Onko teillä lapsia.
Olen vain joskus miettinyt että mitenhän osais lapsia kasvattaa niin että heistä tulisi tasapainoisia myöskin täällä "lahko sisällä"
Lapsiasiaa en oikeen ymmärrä. Meillä kyllä säännöstellään voimien mukaan.
Haluaisin opettaa omille lapsille myös sen että uskominen ei ole kiinni siitä jaksaako ottaa lapsia kokoajan vastaan.
Toivottavasti löytävät sellaiset puolisot jotka ajattelevat samalla tavalla.
Ajattelen juuri samalla tavalla ja sanon sen kyllä myös ääneen useimmiten. Monesti ei vain jaksa edes keskustella muiden vl;sten kanssa uskomisesta, koska näkemykset poikkeavat niin paljon. Ja ärsyttää se ahdaskatseisuus ja niiden samojen asioiden toisto joita jauhetaan. Harva on koskaan edes pysähtynyt miettimään mitä usko on ja uskonko edes. Vielä harvempi vl on koskaan edes aukaissut raamattua. Saati pohtinut ja kyseenalaistanut lahkossa opetettavia oppeja. Minäkin uskon omalla vapaalla tavalla lahkon sisällä. Ja myös sanon sen vapaasti, kuka nyt jaksaa kuunnella. Ei ole vielä kukaan mitenkään kommentoinut. Olen sitä mieltä, että meitä uskovaisia löytyy joka paikasta, joka lahkosta, kaikkialta missä ihmisiä vain on. Ja on myös paljon niitä, jotka elävät koko elämänsä "uskovaisina" hurskaina ihmisinä, mutta joilla ei ole elävää uskoa sydämessä. Välillä minustakin tuntuu, että olen kuin vankilassa joidenkin asioiden suhteen enkä voi hengittää vapaasti. Toisaalta en kokenut mitenkään vapauttavaksi elää epäuskoisenakaan, jota elämää elin monta vuotta. Oli ikävä seuroja, turvaa, yhteisöä. Oli turvallista perustaa perhe uskovaisena. Tämä lahko on minun paikkani tässä elämässä. Haluan elää sitä vapaana uskomaan omalla tavallani, eihän kukaan sitä voi kieltääkään minun puolestani.
Kirjoittele kun ehdit. :)
ap
Kysyit sähköpostia.. Ei anonyymiä löydy nyt, mutta koitan saada huomenna tehtyä. Ois mukava vaihtaa ajatuksia enemmänkin. T. 14
Heippa ap!
Ymmärrän täysin, että päätöksesi on vaikea. Sinulla on kuitenkin yksi ainut elämä täällä maan päällä, joten kannattaa todella miettiä mitä asioita on valmis uhraamaan.
Oletko valmis siihen, että muut ihmiset, tässä tapauksessa vl-johto päättää sinun henkilökohtaisen elämäsi päätöksistä? VL manipulaatio ja aivopesu sekä mielenhallinta on todellista, mutta vl lahkolaiset eivät sitä halua myöntää. Ehkäisykielto, oman naiseuden korostaminen (meikkaus, kauniit vaatteet, hiusten värjäys jne..) ja monet muut sinun HENKILÖKOHTAISEN ELÄMÄN piiriin kuuluvat asiat ovat kiellettyjä.
VL-liike sanoo, että heillä ei ole kieltoja, mutta laitappas korvikset rykälle, niin katso sen jälkeen mitä tapahtuu, pitävätkö sinua uskiksena enää.. Lueppa "Päästä meidät pahasta"-gradu ja tutustu uskontojen uhrit ry:n sivuille.. Ne voivat valottaa enemmän sitä, minkälainen vl- liike todellisuudessa on ja haluatko uhrata oman elämäsi moiselle lahkolle.
Tsemppiä päätökseesi! mutta jos lähdet vl-liikkeestä, niin pian huomaat että tämä "muu maailma" on se tavallinen paikka ja vl liike se harhaoppinen ja manipuloiva lahko.
Osa ihmisistä näkee vl-liikkeen sisäpuolellakin tuon manipulaation ja vallan käytön, mitä liikkeessä johto ja johtamista haluavat ihmiset harjoittavat. Kaikki vl ihmiset eivät toki ole manipuloijia ja vallankäyttäjiä. Liike on murroksessa. Elämäntapanormit ja muut ihmisten omat käsitykset ovat murtumassa, johto ja osa porukasta pitää kuitenkin kynsin hampain kiinni ihmisten omista opeista, hengellistäen ne opit. Minä koen, että minun uskoa syövät nämä ihmisten omat, hengellistetyt säännöt. Ne vievät minulta uskomisen vapautta.
Joo kieltolista on olemassa. Vaikka sitä ei ole koskaan mihinkään kirjoitettu. Se leijuu ilmassa. Luojan kiitos, sitä yhä vähemmän ja vähemmän enään noudatetaan. Osalla porukkaa onkin valtava huoli liikkeen maallistumisesta. Minä en täysin tuota kieltolistaa noudata, en ole noudattanut aikoihin, mutta kovin voimakkaasti en sitä viitsi rikkoakaan, koska herättäisin paheksuntaa ympärillä.
Sitäpä sitä, olen miettinyt päivät päästäin, haluanko viettää elämäni tässä liikkeessä. Kadunko, jos lähden, kadunko jos en lähde.
Henkinen kantti ei minulla kuitenkaan kestä tätä ristiriitaa. Haluan lähteä.
Kiitos vinkeistä, tutustun niihin. :)
ap
Heippa ap! Ymmärrän täysin, että päätöksesi on vaikea. Sinulla on kuitenkin yksi ainut elämä täällä maan päällä, joten kannattaa todella miettiä mitä asioita on valmis uhraamaan. Oletko valmis siihen, että muut ihmiset, tässä tapauksessa vl-johto päättää sinun henkilökohtaisen elämäsi päätöksistä? VL manipulaatio ja aivopesu sekä mielenhallinta on todellista, mutta vl lahkolaiset eivät sitä halua myöntää. Ehkäisykielto, oman naiseuden korostaminen (meikkaus, kauniit vaatteet, hiusten värjäys jne..) ja monet muut sinun HENKILÖKOHTAISEN ELÄMÄN piiriin kuuluvat asiat ovat kiellettyjä. VL-liike sanoo, että heillä ei ole kieltoja, mutta laitappas korvikset rykälle, niin katso sen jälkeen mitä tapahtuu, pitävätkö sinua uskiksena enää.. Lueppa "Päästä meidät pahasta"-gradu ja tutustu uskontojen uhrit ry:n sivuille.. Ne voivat valottaa enemmän sitä, minkälainen vl- liike todellisuudessa on ja haluatko uhrata oman elämäsi moiselle lahkolle. Tsemppiä päätökseesi! mutta jos lähdet vl-liikkeestä, niin pian huomaat että tämä "muu maailma" on se tavallinen paikka ja vl liike se harhaoppinen ja manipuloiva lahko.
Sinun kirjoituksesi ap., on aivan kuin minun ajatuksiani vielä puoli vuotta sitten. Olen reilu 30v äiti, joka jätti vl-yhteisö viime kesänä. Henkisesti erittäin vapautta kokemus, mutta tuonut mukanaan myös todella raskaita kokemuksia.
Minulla on nyt pikkuinen sylissä, ja toinen odottelee ruokaa, pitää mennä. Tulen myöhemmin iltapäivällä katsomaan, jos löydän vielä tämän ketjun. Voimia sinulle, voin todella tuntea ahdistuksesi, saman jonka kävin itsekin läpi.
Usko ja luottamus Jumalaan on kantanut minua, oikeastaan sain Jumalan rinnalleni todella vasta yhteisöstä lähdettyäni.
Vaikka en itsekkään kaipaa elämääni minkään yhteisön puristavaa vannetta, katson itse silloin tällöin tv7:n ohjelmia. Löysin sen kanavan aivan sattumalta netistä.
Minä olen halunnut irti jo vuosia mutta en vaan osaa lähteä.
ei auta miettiä muita.. se on henkilökohtainen päätös rippikoulun jälkeen...
tottakai aiheutti murhetta mutta ne kyllä ajan kanssa tilanteen hyväksyy ja ymmärtää ku näkee että loppuenllopuksi ei muutu ku ulkonäkö vähän..
itse olen jo oppinut ajattelemaan että jokainen elää elämänsä ja on hyväksyttävä ratkaisut ..
asioista voi jutella ja kertoa ettei yksinkertaisesti pysty elämään niin ja on pahoillaan siitä..
Aika parantaa!!! yhtä rakas olet heille edelleen varmasti.. tsemppiä sulle.. tiiän tasan miten rankkaa tuo vaihe on ..
Rankkaa tulee olemaan,mutta hetkeäkään ei ole kaduttanut. Tietynlainen tasapaino elämästä löytynyt vasta eroamisen jälkeen. Jätin liikeen siis jotain n 20 vuotta sitten.
ylläni nimeä vanhoillislestadiolainen. :) En minä mitään jäsenmaksuja minnekään maksa. Mutta kun olet vl, ymmärrät mitä on olla vl-uskovainen. Se sisältää paljon. Se sisältää jo valmiin muotin, mihin sinun pitää mahtua, se sisältää valmiiksi purrut ajatukset, Raamatun tulkinnat, sen miten sinun täytyy uskoa, elämäntapanormit, velvollisuuden osallistua siionin työhön jne...
Haluan olla uskovainen, haluan säilyttää uskomisen lahjan, jonka olen Jumalalta lahjaksi saanut, mutta en halua, en jaksa kantaa mukanani sitä kaikkea muuta mitä vanhoillislestaiolaisuus pitää sisällään. En jaksa sitä ristiriidan painetta mikä jyllää jatkuvasti sisällä, kun oma uskon käsitykseni poikkeaa niin paljon vanhoillislestadiolaisuudesta. On liian raskasta elää kun usko on toisenlainen, kuin sen oletetaan minulla olevan. Haluan olla vapaa!
En pelkää että minut hylätään. Jos joku vl-yhteisöstä lähtemisen vuoksi hylkää, niin ehkä minulla ei ole ollutkaan koko ihmisen sydämessä tilaa ennen hylkäämistäkään. Todelliset ystävät eivät hylkää sen vuoksi ettei kuuluttaisi samaan yhteisöön. Tiedän, ettei minua suurin osa pidä sen jälkeen uskovaisena. Se voi tuntua pahalta, koska usko on sydämessä. Tässäpä onkin yksi kompastuskivi omassa uskossa suhteessa vl-uskoon.
En usko että vain vl:t uskovat oikein ja muualla väärin. En todellakaan. Tiedän ja tunnen sen, että vl:ssä on oikein uskovia, mutta niitä on muuallakin. Mihinkään muuhun tiiviseen herätysliikkeeseen tai yhteisöön en halua kuulua. En ota tilalle toista samanlaista, kuin se mistä lähden. Kirkko on minun paikkani missä tulen käymään Jumalan Sanan ääressä. Tuntuu siltä, että minun on tulevaisuudessa jopa helpompi mennä seuroihin ry:llekin, jos en ole enään vl. Siis kun olen päässyt vapaaksi, enkä ole enään siihen tiukkaan vl-harsoon kiedottuna, vaan voin vapaasti käydä kuulemassa Jumalan Sanaa seuroissakin, jos haluan.
ap