Gosh... Voisiko vuosien yritysten jälkeen haamu ollakin plussa...? :)

Ei tähän ole sanoja joilla lohduttaa. Lattealta kuulostaa "kyllä se vielä sieltä tulee", eikä sitä voi edes luvata.



Olisin niin kovin juuri teille tuon onnen suonut. Kuulostat kovin kypsältä äidiksi.



Älä kuitenkaan luovu toivosta. Elämästä ei tiedä.



PS Oletteko harkinneet adoptiota?

tiedän niin tasan tarkkaan tunteesi.. ei ole sanoja mitkä tuohon auttaisi..

Ei tähän muuta osaa sanoa:( Terv. 26

vai alkoiko vain menkkaolot? Koska raskauden alun säryt on todella samanlaiset kuin menkkasäryt.



Toivon tosi kovasti teille plussaa, itsekin pari vuotta esikoista tehneenä. Toka tulikin sitten pelkästä ajatuksesta, ihme kyllä! Ekaa yritettiin ovistikkujen ja lääkäriaikojen varjossa.

Ei tossa sun jutussa ole mitään ihmeellistä.



Suurin osa abortin tekijöistä oli kierukkani asettaneen lääkärin mukaan äskettäin synnyttäneet naiset.

Naisen hedelmällisyys on huipussaan pikkuvauva aikana, pitää olla tarkkana ehkäsyn kanssa jos ei vauvaa halua (vaikka sitä edellistä olisikin tikutettu kauan ja hartaasti).

Harmittaa niin kovin puolestasi, kun tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu kuukausi toisensa jälkeen toivoa, että josko nyt olisi tärpännyt (vaikka yrittääkin psyykata itseään olemaan ajattelematta koko asiaa, tai ainakin suhtautumaan siihen jotenkin välinpitämättömästi - ikään kuin se olisi jotenkin mahdollista). Onhan me yritetty kakkosta saada alulle jo hyvän aikaa, mutta meillä kuitenkin on jo se yksi onnistuminen takana ja yksi ihana lapsi, joka on kaikkien toiveiden täyttymys ja enemmänkin, joten ei tätä sekundääristä lapsettomuutta voi mielestäni kuitenkaan verrata siihen, kun syli on ihan tyhjä.



Sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää ja että toiveenne lapsesta toteutuu!



-9

Vaikka mä hoen sitä sanaa, myös tarkoitan sitä. Ihanaa kun saa purkaa tänne, ihanaa kun joku välittää ja jaksaa sanoa sen.



51, ensimmäinen jälki jäi paperiin. Niin monet kerrat olen vielä sen jälkeenkin elätellyt toivetta, että voihan vuotoa olla alkuraskaudessakin ja muuta sen sellaista, mutta oppinut kuitenkin jo viimeistään siinä vaiheessa luopua viimeisestäkin toivosta. Menkat on menkat on menkat.

Eikä ihan hirveästi kannata toivoa. Mutta kyllä silti kummassakin omassa raskaudessani (sekä kesken menneessä) on ollut alussa vuotoa.



Mutta ymmärrän, ei kannata kamalasti elätellä toiveita, sitä vain sit pettyy.



Onnea kovasti jatkoon silti!



51

Toivon sydämestäni, että teet vielä monta plussatestiä. :o)



(eihän se yksi riitä, pitää varmistaa...)

Ei tainnut tällä kertaa vielä tärpätä, mutta toivottavasti jo kevään aikana pääset ihan oikein elkein masuasi silittelemään!

En lukenut ketjusta kuin aloitusviestin, mutta tunnistan nuo tunteet ja muistan oman lapsettomuuskriisin niin elävästi. Toivon sydämeni pohjasta, että teillä vielä onnistaa.

Oletteko ajatelleet hoitoja lapsettomuusklinikalla? Meillä on selittämätön lapsettomuus eli tutkimuksista ei löytynyt mitään vikaa, ja minua kanssa piinasi nuo säännöllistäkin säännöllisemmät kuukautiset. Eivät koko yritysaikana kertaakaan jääneet pois, ja kun viimein tärppäsi niin ekat viikot sitten tuhrutteli koko ajan. Me saimme lapsemme hoidoilla, ja vaikka se rankkaa olikin (ja kallista), niin emme kadu.



Järjen vastaisesti toivon edelleen, että hanat eivät sinulla aukene vaan vain pientä vuotoa ja että kuitenkin olisit raskaana.

Ja toivottavasti te vielä saatte toivomanne vauvan, kuten kaikki muutkin tässä ketjussa, jotka ovat joutuneet pettymään kerta toisensa jälkeen.

tahtoo kiittää. Olette ihania. :')



Täällä on kaikki peli tosiaan menetetty tämän(kin) kierron suhteen. Hoidoista: oma polkumme sen suhteen on jo katsottu; kevyet hoidot läpi käyty, nyt kaikki kortit ovat luomuplussan varassa. En tiedä, helpompi olisi varmaan siirtyä suosiolla ehkäisyyn ja totutella siihen, että tämä on pysyvä tilanne, voisi tehdä sen tuskallisen ajatusprosessin mutta saisi ainakin olla pettymättä joka kuukausi enää. :(

Mitä tarkoitat kevyillä hoidoilla?



Oletko kokeillut pelkkiä Lugesteroneja (keltarauhashormonia) omaan kiertoosi tukihoidoksi ovulaatiosta eteenpäin?



Ei siis mitään Teroluteja, ei Clomi-Luge-yhdistelmiä vaan ihan pelkkä Lugesteron?



Tuo haamuplussa ja säännöllinen kierto antaa viiteitä siihen, että mikään muu ei taida olla vialla kuin pelkkä alhainen keltarauhashormonitaso, jolloin hedelmöitynyt munasolu ei pääse kiinnittymään.

Minäkin toivoin plussaa sinulle, kirjoitit niin elävästi aiheesta. Uskon että kiinnittymisyritystä ainakin on ollut, koska ei se haamu tyhjästä sinne tikkuun tule. Joten minäkin kysyn samaa kuin alla oleva kirjoittaja, sillä teille todella soisi sen unelman käyvän toteen... Voimia kestää tämä pettymys!!

Mitä tarkoitat kevyillä hoidoilla? Oletko kokeillut pelkkiä Lugesteroneja (keltarauhashormonia) omaan kiertoosi tukihoidoksi ovulaatiosta eteenpäin? Ei siis mitään Teroluteja, ei Clomi-Luge-yhdistelmiä vaan ihan pelkkä Lugesteron? Tuo haamuplussa ja säännöllinen kierto antaa viiteitä siihen, että mikään muu ei taida olla vialla kuin pelkkä alhainen keltarauhashormonitaso, jolloin hedelmöitynyt munasolu ei pääse kiinnittymään.

Nätisti osasit kirjoittaa. Minun lapsettomuusajoistani on jo yli kymmenen vuotta, mutta tietyllä lailla asia on aina ajankohtainen. Siis vaikka siitä on päässyt yli, niin se "osattomuuden" tunne on kai syöpynyt sieluun niin syvälle että on jättänyt jäljen.



Toivottavasti sinullekin vielä ilon aika koittaa.



Minun "jälki vessapaperissa" nukkuu vielä sängyssänsä, kohta on aika herätä kouluun. Oireet tuli niin kuin kuukautisissakin, ja vessapaperiin tuli pikku tuhru verta. Sen koommin sitä verta ei onneksi kuulunutkaan.



Tämän ketjun lukeminen lähettää taas ylimääräiset terveiset yläkertaan. Miten rakas tuo lapsi minulle onkaan! Toki sen muistaa muutenkin ja kiitän lapsesta joka päivä, mutta silti.



Lämpimiä ajatuksia alkuperäiselle, jospa sinullakin oli vain tippa paperissa!

Juu, eilen sitten tuli se ensimmäinen tippa. Tutun kaavan mukaan huomenna "hanat auki".



Tappaakseni viimeisenkin haamusta syttyneen toivonrippeen, tein vielä uuden testin illalla. Niin nega kuin olla vaan osaa.



Pitäisihän tähän olla jo tottunut. Kuitenkin, lapsettomuus on vain osa kriiseistäni, ja eilen lenkillä sitten märysin sydämeni pohjasta kaikkia niitä. Olen menettänyt kolme perheenjäsentäni (!), rakkaan ystäväni, olen joutunut ponnistelemaan vaikean sairauden kanssa - näistä olen toki selviytynyt ja sitä myöten ihmisenä kasvanut, mutta tuntuu, ettei sitä jaksaisi kasvaakaan määräänsä enempää. Joskus haluaisi vaan jotain itsekkäästi helpolla. Miksi kaiken pitääkin olla niin vaikeaa, miksi edes tämä yksi asia ei voi onnistua?! Miksi vielä tämä, miksi juuri minä, miksi AINA minä?



Kyllä, aion mässäillä itsesäälissäni vielä hetken. Sitten se on taas vaan noustava, kohti uusia pettymyksiä.

Tilastollisesti kumminkin sen plussan tuleminen on niin todennäköistä.



Mässäile vaan itsesäälissä. Onneksi osaat itkeä, niin pääsee edes osa kivusta systeemistä ulos.



Sinulla on ollut raskasta. Otan osaa perheenjäsenten ja ystäväsi takia.



Onneksi sinulla on kuitenkin jotain hyvinkin - rakas mies rinnallasi ja yhteinen elämä hänen kanssaan.



Voimia ja parempaa jatkoa!

kerro kuinka käy!