Onko teillä jotain juttuja, joiden ostaminen hävettää? OV

Tietysti on yleensä ihan aina kangaskassit mukana.

Musta ruokakaupan kassalla on niin tylsää jonottaa että huvittelen aina katselemalla muiden ostoksia. Olen muutenkin aika kiinnostunut elintarvikkeista. Sitä en katso että miltä ostaja näyttää (eihän ulkonäöstä pysty mitään päättelemään, olen itsekin ostanut urakalla viinaa vaikka olen ollut 9. kuulla raskaana, enkä todellakaan juonut niitä itse!) mutta on hauskaa miettiä että mitähän se noista meinaa tehdä, tai että miksi IHMEESSÄ se ostaa jotain tuollaista.

Kuukautissuojat eivät kiinnosta mua kassahihnalla, sehän on ihan itsestään selvää mihin niitä käytetään. Mutta jos joku ostaa vaikka kilon silliä, yhden sipulin, kolme Twix-patukkaa ja onnittelukortin niin se saa mun mielikuvitukseni laukkaamaan siinä jonotuksen tylsyydessä.

Kassalle jonottaminen saa minutkin katselemaan kanssajonottajien ostoksia! Anteeksi utelias silmäilyni! Usein muiden kärryistä keksii sellaisia elintarvikkeita, mitä ei ole itse koskaan noteerannut. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä shoppaajan elämästä tuskin ostoskorin sisällöstä tehdä, mutta hauskaa ajanvietettä se voi olla. Kokeilkaa, jonottaminen on siten paljon hauskempaa!

Minua on nolottanut ostaa kuukuppi, kokoa 2 eli yli 35-vuotiaille tai synnyttäneille naisille (eli niille löysemmille). Kun lähestyin kassaa, huomasin, että voi ei, myymässä on tutuntutuntuttu, mies, jonka kanssa olin ollut pari kertaa samassa seurueessa, ja joka ei takuulla tunnistaisi minua, ellei edellisestä tapaamisesta olisi ollut vain parisen viikkoa.



No, kuukuppi ja kuukautiset ovat ihan luonnollinen juttu, mitäpä siitä, mutta se, että miespuolinen neljäsosatuttuni tietää värkkini koon, on jo vähän liikaa (varsinkin kun se on se isompi koko ;))! Onneksi huomasin juuri ennen kuin aloin tervehtiä teeskennellyn luontevasti ja tuttavallisesti, että kyseessä olikin tuntemani tyypin kaksoisveli, joten ehdin järjestää ilmeeni uudelleen.

Musta ruokakaupan kassalla on niin tylsää jonottaa että huvittelen aina katselemalla muiden ostoksia. Sitä en katso että miltä ostaja näyttää mutta on hauskaa miettiä että mitähän se noista meinaa tehdä, tai että miksi IHMEESSÄ se ostaa jotain tuollaista. Jos joku ostaa vaikka kilon silliä, yhden sipulin, kolme Twix-patukkaa ja onnittelukortin niin se saa mun mielikuvitukseni laukkaamaan siinä jonotuksen tylsyydessä.

Kassalle jonottaminen saa minutkin katselemaan kanssajonottajien ostoksia! Anteeksi utelias silmäilyni! Usein muiden kärryistä keksii sellaisia elintarvikkeita, mitä ei ole itse koskaan noteerannut. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä shoppaajan elämästä tuskin ostoskorin sisällöstä tehdä, mutta hauskaa ajanvietettä se voi olla. Kokeilkaa, jonottaminen on siten paljon hauskempaa!

Joskus tavaraa kasseihin pakatessani kummastelen viereiseen laariin kertyvää tavaraa. En millään muotoa paheksuen, mutta etenkin Stockmannin ruokaosastolla näkee todella erikoisia ostoksia ja hämmentää, miten ihmiset poikkeavatkin ruokavalioltaan niin kovasti toisistaan! Itse saatan ostaa jauhelihaa, ruisleipää ja maitoa ja seuraava asiakas tofua, parsaa ja simpukoita.

Minua on nolottanut ostaa kuukuppi, kokoa 2 eli yli 35-vuotiaille tai synnyttäneille naisille (eli niille löysemmille).

Relaa hei! Se isompi koko on myös runsasvuotoisille. Ite oon käyttänyt 19-vuotiaasta asti.

Mies joskus pyysi tuomaan kaupasta kaljaa ja tupakkaa, kun olin raskaana. En kehdannut tuoda.



Nykyään kun mulla on vauva mukana kaupassa en kehtaa ostaa alkoholituotteita. Tupakkaa kyllä. Enkä kehtais ostaa raskaustestiä, kun joku saattais kauhistella, että mä teen jo seuravaa vauvaa.



Täälläpä on paljon häveälistä porukkaa, kun jopa siteiden ostaminen on noloa!

Vaikka ihan normaaleja asioita ovatkin.

Löytyykö leidit vielä lisää? :)

on aina ( olen 43 v.) ollut vaikeaa ostaa vessapaperia. Pahimpina vuosina varastin vessapaperia ravintoloista, olin kyllä silloin köyhä opiskelija mutta samalla vältyin kauppareissulta. Nykyisin varaan useamman kauppakassin mukaan että saan vessapaperit piiloon, en ikinä voisi kantaa niitä näkyvästi.Katson aina vessapaperia ostavia ihmisiä ja ajattelen heitä pöntöllä.

Kurkut ovat hieman vaikeita ostaa, Valitsen kurkun nopeasti, en puristele tai tutki niitä.

Kaikkea muuta ostan normaalisti.

mutta pieni häpeänsekainen koominen olo tuli, kun ostin kortsuja ja liukuvoidetta ja jonossa oli teinipoikia (tai no jotain 18-20, itse olen 23) jotka kommentoi jotain, että "hankkisit kunnon miehen joka saa sut märäks"...



Teininä tietty oli tosi noloo ostaa vaikka siteitä, jos oli hyvännäköinen miesmyyjä :D

hävetti ihan helvetisti ostaa peräpukamavoidetta apteekista.. yritin etsiä sitä ja nopeasti maksaa,mutta tietenkin siihen tuli nuori,komea miesapteekkari kysymään:"voinko auttaa?mitäs etsitte?" heti kun avasin suuni niin siskoni,joka oli mukana,repesi nauramaan ja juoksi pää punaisena pois apteekista ja jäin sitten siihen sen apteekkarin kanssa valitsemaan sitä pukamavoidetta......voi että nolotti...

olin pari viikkoa aiemmin synnyttänyt, ja persuksissa pukamat paukkui iloisesti heläyttäen pöntön joka kerta punaiseksi verestä kun isommalla asialla kävi - ajattelin hommata kunnon hoitosatsin ja marssin apteekkiin, niin eiköhän siellä ole komea nuori harjoittelijapoika kysymässä voiko auttaa. Siinä sitten naama punaisena änkytin "Niin, tarttis pukamavoidetta ja mikrolaxia.."

Virtsankarkailusuojia hävettää ostaa kans.

Ihan vain siksi että tunnen ko. markettien vartijat enkä halua että HE tietävät (vahtivat kameroistaan) että minä käytän jotain Pirkka-pikkareita :)

vessapaperikriisi. Kaikkihan tietysti käy vessassa, mutta aina tulee jotenkin hölmö ja häpeällinen olo. Karkkia, energiajuomia ja sipsejä hävettää kanssa ostaa, samoin iso kasa eineksiä samalla kertaa. Kortsut tai tamponit kuitenkaan ei ole ihme kyllä hävettänyt enää yläasteen jälkeen.

Nauroin kerran melkein kippurassa kassapojan ilmeelle, jolla hän silmäili kuusikymppistä isääni tämän latoessa kassalle kaikkien muiden ostostensa lisäksi kolme pakettia liivinsuojuksia. (Tämä siksi että olin vanhempieni kyydillä asioilla ja unohtanut lompakon kotiin...mikä oli myös noloa).

jos on lapset mukana ja kärryyn kertyy eineksiä, esim. purkkihernaria, ranskalaisia ja montaa erilaista makeaa, esim. keksejä ja karkkia. Myös lastenruokapurkit hävettää, vaikka niitä harvoin meillä käytetään. Ihan tyhmää varmasti hävetä tällaisia, varsinkaan, kun ei ole ketään tuttua kassahenkilöä.



Kun ostan siteitä, pyrin menemään aina sellaiselle kassalle, jossa on nainen.



Joskus oli ylinoloa, kun satuin ostamaan pari olutta, makkaraa ja hernekeittopurkin. Tästä on jo monta vuotta, olin niin häpeissäni, että sanoin oikein kassalla, että onpa mulla nyt erikoiset ostokset, mutta myyjä vaan sanoi jotenkin, että täältä saa ostaa mitä vain, ei hän ainakaan minun ostoksiani sen enempää mieti.

alapää kutisi kuin hiivassa. Menin apteekkiin ja pyysin farmaseuttia avuksi, kun en tiennyt käytörajoituksia. Ongelmana oli 10 tikkiä, joka esti kapselin käytön ja imetys taas suun kautta otettavan lääkkeen.

Farmaseutti pyysi apteekkarin paikalle, kun ei itse osannut nauvoa ja iloisesti selosti kovaan ääneen juuri kertomani tikeistä, kutinasta ja imetyksestä. Loppujen lopulta apteekkari totesi vaan, että mitään en saa käyttää nyt vielä ja onhan se valitettavaa kun alapää kutisee.



Lähdin apteekista sitten tyhjin käsin ja tunsin varmaan koko apteekin tuijottavan perääni "voi tuota kutiavaa raukkaa, ja hanurikin on täynnä tikkejä."

...kertavaipat.

Minulle on periaatteessa ihan sama, mitä muut asiakkaat tai myyjä ajattelevat ostoksistani. Hehän ovat kuitenkin minulle tuntemattomia ihmisiä, joten mitä se heille kuuluu, mitä minä ostan, vaikka ostaisin tupakkaa, viinaa, pornolehden, kodoomeja tai mitä tahansa? Eihän minuakaan kiinnosta, että mitä muut ostavat? Minä ostan sen, mitä tarvitsen ja muut saavat ajatella siitä mitä lystäävät.

Viikko sitten ostin 2 sipsipussia,2 maksalaatikkoa,karkkipussin,2pkt kananugetteja ja paketin nakkeja ja kyllä hävetti :D



Ei me yleensä tuolla tavalla syödä ja siksi varmaan just hävettikin

huh, onneksi ei tarvitse asua siellä. Ahdasmielistä.