Mieheni ja abiturienttipoikamme keskustelivat

Luulisi että haluaisi jatkaa siitä pidemmälle vielä. Juttele molempien kanssa, erikseen. Ja sano sun miehelles sillain hienovaraisesti ettei painostaisi liikaa lastaan tekemään niinkun isä tahtoo, vaan antaisi pojalle jotain omaakin päätäntävaltaa. Ja pojan kanssa kannattais jutella että mikä kiinnostaa, tietysti jos se isän firma on oikeasti se mikä eniten kiinnostaa, niin sinne sitten. Mutta nyt kun on nuori niin kannattaisi kyllä opiskella niin paljon kun vaan jaksaa.

sun pitäisi kyllä kävellä miehen toiveidenn yli, koska niillä ei saa olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä poika itse haluaa tehdä. Pojalla on vissiin tosi huono itsetuntemus- ja luottamus jos antaa isän päättää kaikista asioistaan? Sellainen ressukka?

Ja kai pojalla omiakin mielipiteitä on, ja tulevaisuuden suunnitelmia? Vai onko?

sun pitäisi kyllä kävellä miehen toiveidenn yli, koska niillä ei saa olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä poika itse haluaa tehdä. Pojalla on vissiin tosi huono itsetuntemus- ja luottamus jos antaa isän päättää kaikista asioistaan? Sellainen ressukka?

ja niistähän tulee parhaita yksityisyrittäjiä, siis nimenomaan niitä, jotka sitten riistävät työntekijöiden selkänahasta omat mersunsa.

ja kuuntelin puolella korvalla, miten isä kertoi pojalle, mitä kirjoitusten jälkeen tapahtuu eli mihin poika hakee opiskelemaan, miten armeija ja mitä sitten.

Superahdistus iski. Poijan keskiarvo yli 9, kirjoitukset todennäköisesti menossa OK ja isän viitoittama tie vie toisen asteen oppilaitokseen ja sitä kautta töihin isän yritykseen. Siis täysin turhaa käydä lukiota, jos lopputulos on isälle mieluisa duunariammatti.

Miten saisin hienovaraisesti pojalle iskostettua, että hän tekee valinnan ja saa opiskella ihan mitä haluaa, isän vaatimus ei saa olla kaventamassa omia toiveita.Enkä halua kävellä miehen toiveiden yli ja sanoa, että isäsi ei nyt ymmärrä tätä juttua.

lahjakkuuden hukkaamista. Yliopistoon mars! On tyhmää mennä yli siitä mistä aita on matalin vain koska isä niin tahtoo.

Ei se mikään isän etuoikeus ole ja lapsi voi hyvinkin helpottua, jos saa kuulla toisenlaistakin näkökulmaa. Se, mitä te sanotte, ei välttämättä viitoita lapsen tietä ollenkaan. Voi olla, että jos toinen painostaa ja toinen seisoo tumput suorina, lähtee jälkikasvunne ekalla koneella Austraaliaan, eikä tule käymään edes jouluna.

Minä olisin varmaan heti osallistunut keskusteluun, ja sanonut, että käyhän tuo jos haluaa, mutta sinulla on niin hyvät paperit, että paljon on vaihtoehtoja. Ja varmaan olisin heittänyt omia ajatuksiani siitä, mitä voisin kuvitella lapselleni luonteviksi aloiksi. Tai mihin itse menisin, jos saisin uudelleen valita.



Meillä jo ala-asteikäisten kanssa pohditaan eri ammattien hyviä ja huonoja puolia: työaikoja, työllisyyttä, palkkaa, jne. Toivon, että osaavat noitakin asioita aikanaan miettiä, eivä vaan sitä, mikä olisi opiskeluna kivaa ja helppoa.

kun et uskaltanut mennä mukaan keskusteluun. Outoa.



Ilmeisesti olet alistettu kun et uskalla näin tärkeässä asiassa suutasi avata.